Museossa on ollut hiljaista. Ei ole ollut ketään uudenvuoden jälkeen. Tänään tuli yllätyksekseni isoäiti poikansa ja pojan tyttären kanssa. Nîmesin kaupunkilaisia, vaikka nykyään isoäiti asuu naapurikylässä. Kysyin miten he tänne museoon löysivät? Internetistä he tästä olivat saaneet tietää, vaikka madame sanoi nähneensä kyllä myös museokyltin, koska asuu lähellä. Mutta ei se ratkaissut, vaan nettitieto. Sitten täällä he kertoivat, etteivät tienneet ollenkaan tämän nukkenallemuseon olemassaolosta ja kyselivät taustaa. Siinä näkee, että markkinoida saa paljon ja vuosikausia, ennenkuin tunnetaan paremmin.
Parin vuoden ikäinen tyttö söi tuttia välillä ja ihasteli kaikkia hevosiani, joita museossa on. Koulunäyttelyssäkin minulla on kaksi aika isoa heppaa, niitä hänen piti mennä oikein silittämään. Isoäidillä on kuulema kotonaan maaseudulla poni ja aasi, joita lapsetkin saavat hoitaa.
Kysyn nykyään uteliaisuuttani joskus myös aikuisilta, mistä he eniten pitävät. Kaikesta, kuului vastaus tällä kertaa.
Laitan tähän lopuksi yhden kuvan. Ostin uuden "maatilan". Maksoi vaan 54 euroa.
Talot on tehty puusta, eikä vanerista, kuten usein näkee. Ne muistuttavat Saksassa Erzgebirgessä tehtyjä Nooan arkkeja 1900-luvun alusta.
Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
Iltapäivällä kerkisin juuri järjestämään nuo elukat paikoilleen näytille, kun oveen koputettiin. Heti tuli katsojia, joista yllä kerroin. Se motivoi.
Tuo on 6."maatilani" kokoelmassa. Ne toiset ovat joko maalaiselämää kuvaavia nukketaloja, maalaispirttejä tai pienempiä "kyökejä".
http://www.spielzeugmuseum-seiffen.de/spmeng.htm
http://www.erzgebirgepalace.com/Our-Manufacturers:_:300.html
http://www.saxongifts.com/Erzgebirge-History-s/19.htm
http://www.spielzeugmuseum-seiffen.de/virtuell/index.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Ore_Mountains
Lapset ovat varmaan taiteilleet myös tuon uuden farmini eläimet ja isäntäväen.
