Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
lauantai 9. elokuuta 2014
Viktoriaanisessa keittiössä
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
Olen löytänyt keittiöön jo aika paljon tavaraa. Tässä kuva.
Vaikka kupariesineet eivät ole kaikki tarpeeksi vanhoja, jos löydän vanhempaa, ostan tilaisuuden tullen. Ja tietenkin jos saan kohtuuhinnalla. Niistä voi joutua maksamaan aika paljon. Ensi tiistaina on Barjacissa antiikkimarkkinat, jos siellä olisi.
Leikkasin yli 20 vuotta sitten kutomastani pellavaliinasta palasen takan koristeeksi, johon tein hapsut. Lisäksi tein siitä pyyheliinatelineeseen peiteliinan ja pienen pöytäliinan. Tekstiilit tekevät keittiön kuten muutkin huoneet kotoisamman näköiseksi.
Puuesineitä otin toisista nukketaloistani, joita oli niissä jo tarpeeksi. Puiset suola-ja jauhoastiat ostin. Ne sain halvalla, se tarkoittaa 11 euroa yhteensä. Yleensä niistä pyydetään 15 euroa kappalehintaan. Kallista.
Takan reunoissa on molemmin puolin messinkipannut. Niiden kiinnittäminen oli työlästä, varmaan tunti meni tuohon "pikku hommaan". Minulle se oli iso homma. Onneksi tuo Silber&Fleming talo on tehty oikeasta puusta eikä vanerista, se olisi vielä hankalampaa työstää.
Koko nukketalo piti tyhjentää ja pistää sitten selälleen, jotta sai naulat kiinni seinään. Oikealla puolella on pitkä naula, koska musta puuosa hellan yläpuolella oli edessä ja piti saada pannu roikkumaan sen päälle. Vasaralla sain naulan seinään lopulta, vaikka reikää piti valmistaa ensin ruuvimeisselin pistimellä. Vasemmalla puolella takan ja seinän väli oli pienempi, ja vasara liian suuri tähän pieneen nukketaloon, siiihen oli mahdoton saada naulaa. Joten tein reiän taas valmiiksi ruuvimeisselin pistimellä ja ruuvaamalla sain siihen lopulta pienen ruuvinaulan. Mahdoton tuli mahdolliseksi, vaikka tunsin itseni jättiläiseksi pienessä minikeittiössä tai elefantiksi lasikaupassa.
Näihin nukketaloihin saa paljon aikaa mahtumaan. Teki tai haki sinne mitä tahansa. Ja jälkipuintia riittää aina. Pitäisi tulla ajanmukaista, joten tiedon hankinta ei lopu koskaan.
Vanhaa posliinia täytyy löytää vielä keittiöön ja takan yläosan koristeeksi kuparia.
Emäntä puuttuu myös kyökistä.
Vaikka kupariesineet eivät ole kaikki tarpeeksi vanhoja, jos löydän vanhempaa, ostan tilaisuuden tullen. Ja tietenkin jos saan kohtuuhinnalla. Niistä voi joutua maksamaan aika paljon. Ensi tiistaina on Barjacissa antiikkimarkkinat, jos siellä olisi.
Leikkasin yli 20 vuotta sitten kutomastani pellavaliinasta palasen takan koristeeksi, johon tein hapsut. Lisäksi tein siitä pyyheliinatelineeseen peiteliinan ja pienen pöytäliinan. Tekstiilit tekevät keittiön kuten muutkin huoneet kotoisamman näköiseksi.
Puuesineitä otin toisista nukketaloistani, joita oli niissä jo tarpeeksi. Puiset suola-ja jauhoastiat ostin. Ne sain halvalla, se tarkoittaa 11 euroa yhteensä. Yleensä niistä pyydetään 15 euroa kappalehintaan. Kallista.
Takan reunoissa on molemmin puolin messinkipannut. Niiden kiinnittäminen oli työlästä, varmaan tunti meni tuohon "pikku hommaan". Minulle se oli iso homma. Onneksi tuo Silber&Fleming talo on tehty oikeasta puusta eikä vanerista, se olisi vielä hankalampaa työstää.
Koko nukketalo piti tyhjentää ja pistää sitten selälleen, jotta sai naulat kiinni seinään. Oikealla puolella on pitkä naula, koska musta puuosa hellan yläpuolella oli edessä ja piti saada pannu roikkumaan sen päälle. Vasaralla sain naulan seinään lopulta, vaikka reikää piti valmistaa ensin ruuvimeisselin pistimellä. Vasemmalla puolella takan ja seinän väli oli pienempi, ja vasara liian suuri tähän pieneen nukketaloon, siiihen oli mahdoton saada naulaa. Joten tein reiän taas valmiiksi ruuvimeisselin pistimellä ja ruuvaamalla sain siihen lopulta pienen ruuvinaulan. Mahdoton tuli mahdolliseksi, vaikka tunsin itseni jättiläiseksi pienessä minikeittiössä tai elefantiksi lasikaupassa.
Näihin nukketaloihin saa paljon aikaa mahtumaan. Teki tai haki sinne mitä tahansa. Ja jälkipuintia riittää aina. Pitäisi tulla ajanmukaista, joten tiedon hankinta ei lopu koskaan.
Vanhaa posliinia täytyy löytää vielä keittiöön ja takan yläosan koristeeksi kuparia.
Emäntä puuttuu myös kyökistä.
perjantai 8. elokuuta 2014
Midi Libren kesäoppaassa
http://souvenirs.midiblogs.com/media/00/00/1001665797.pdf
Tässä me ollaan Midi Libren Gardin alueen kesäoppaassa. Muutama alèsilainen tuli jo tämän pikku artikkelin nähtyään (vasemmalla ylhäällä).
Tässä me ollaan Midi Libren Gardin alueen kesäoppaassa. Muutama alèsilainen tuli jo tämän pikku artikkelin nähtyään (vasemmalla ylhäällä).
torstai 7. elokuuta 2014
Pieniä yllätyksiä
Aamulla oltiin Alèsissa ja ostettiin DVD laite telkkariin. Edellisellä Alès reisulla oli löydetty Viimeinen Apassi elokuva (Burt Lancaster) ja nyt piti päästä sitä katsomaan.
Kerittiin juuri klo 11 kotiin, jolloin museo aukeaa. Oven takana oli jo perhe odottamassa. He olivat belgialaisia ja miehen vanhemmat ovat jo käyneet täällä museossa joskus aikaisemmin.
Myöhemmin tuli yksi äiti kahden pikkupoikansa kanssa. Nukkenallemuseolla on suosiota yhtä paljon poikien kuin tyttöjen parissa, vaikka teknisiä leluja ei ole paljoa.
Iltapäivällä puhelin soi ja kysyttiin jos museoon voi tulla 14 hengen ryhmä 4 ohjaajan kanssa. Puhuttiin hinnoista. Sanoin ryhmätaksan 4,50 euroa per henkilö 5 euron sijasta. Sitten tuli puhe ohjaajista, jos he saavat ilmaisen sisäänpääsyn. En ollut siihen halukas, kuten yleensä kieltäydyn. Miksi heille pitäisi olla ilmasta? Jälkeenpäin näytti siltä, että se sai heidät muuttamaan mielensä ja perumaan tulon. Mutta myöhemmin iltapäivällä ovikello soi. Ja yllätys yllätys. Kun katsoin yläkerran ikkunasta alas. Pieni katumme oli täynnä ihmisiä ja siellä se ryhmä nyt oli kuitenkin. Oli sovittu jo puhelimessä, että he tulevat sisään kahdessa eri ryhmässä, koska museotila on pieni.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Picardie
http://fi.wikipedia.org/wiki/Picardie
Nämä kesälomalaiset olivat Picardie'in maakunnasta Pariisin lähettyviltä ja matkalla nyt yhdessä naapurikylässä. He olivat löytäneet meidät netistä ja myös Sevennien turistioppaasta. Siinä oli mukana eri ikäisiä aikuisia, naisia ja miehiä, kehitysvammaisia, ei kuitenkaan pyörätuolissa ainuttakaan. Esittelin heille museon vanhimmat esineet ja nukketalot jne.. Yleisö oli vastaanottavaista. Yksi ohjaajista valokuvasi koko ajan paljon, "matkafilmaus" on tärkeää, silloin jäljelle jää konkreettisia muistoja. Sympaattinen ryhmä. Kun kysyin kaikilta lopuksi, mistä he eniten pitivät, kuten minulla on tapana, kaikki olivat tyytyväisen näköisiä. Jopa yksi monsieur, joka oli puhelias. Kuulin ohjaajan sanovan hänelle, että et olisi halunnut tulla tänne nukkenallemuseoon ja nyt tämä mies oli kuitenkin täällä innoissaan ja kertoi pitävänsä kaikesta.
Yhdistyksemme sai 63 euron shekin lopuksi museokäynnistä. Se oli ihan ok. En maininnut mitään ohjaajien maksullisuudesta. Tärkeintä oli toteutunut onnistunut vierailu. Mieleen jäi monet iloiset kasvot. Museon tarkoitus on tuottaa iloa ihmisille.
Kerittiin juuri klo 11 kotiin, jolloin museo aukeaa. Oven takana oli jo perhe odottamassa. He olivat belgialaisia ja miehen vanhemmat ovat jo käyneet täällä museossa joskus aikaisemmin.
Myöhemmin tuli yksi äiti kahden pikkupoikansa kanssa. Nukkenallemuseolla on suosiota yhtä paljon poikien kuin tyttöjen parissa, vaikka teknisiä leluja ei ole paljoa.
Iltapäivällä puhelin soi ja kysyttiin jos museoon voi tulla 14 hengen ryhmä 4 ohjaajan kanssa. Puhuttiin hinnoista. Sanoin ryhmätaksan 4,50 euroa per henkilö 5 euron sijasta. Sitten tuli puhe ohjaajista, jos he saavat ilmaisen sisäänpääsyn. En ollut siihen halukas, kuten yleensä kieltäydyn. Miksi heille pitäisi olla ilmasta? Jälkeenpäin näytti siltä, että se sai heidät muuttamaan mielensä ja perumaan tulon. Mutta myöhemmin iltapäivällä ovikello soi. Ja yllätys yllätys. Kun katsoin yläkerran ikkunasta alas. Pieni katumme oli täynnä ihmisiä ja siellä se ryhmä nyt oli kuitenkin. Oli sovittu jo puhelimessä, että he tulevat sisään kahdessa eri ryhmässä, koska museotila on pieni.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Picardie
http://fi.wikipedia.org/wiki/Picardie
Nämä kesälomalaiset olivat Picardie'in maakunnasta Pariisin lähettyviltä ja matkalla nyt yhdessä naapurikylässä. He olivat löytäneet meidät netistä ja myös Sevennien turistioppaasta. Siinä oli mukana eri ikäisiä aikuisia, naisia ja miehiä, kehitysvammaisia, ei kuitenkaan pyörätuolissa ainuttakaan. Esittelin heille museon vanhimmat esineet ja nukketalot jne.. Yleisö oli vastaanottavaista. Yksi ohjaajista valokuvasi koko ajan paljon, "matkafilmaus" on tärkeää, silloin jäljelle jää konkreettisia muistoja. Sympaattinen ryhmä. Kun kysyin kaikilta lopuksi, mistä he eniten pitivät, kuten minulla on tapana, kaikki olivat tyytyväisen näköisiä. Jopa yksi monsieur, joka oli puhelias. Kuulin ohjaajan sanovan hänelle, että et olisi halunnut tulla tänne nukkenallemuseoon ja nyt tämä mies oli kuitenkin täällä innoissaan ja kertoi pitävänsä kaikesta.
Yhdistyksemme sai 63 euron shekin lopuksi museokäynnistä. Se oli ihan ok. En maininnut mitään ohjaajien maksullisuudesta. Tärkeintä oli toteutunut onnistunut vierailu. Mieleen jäi monet iloiset kasvot. Museon tarkoitus on tuottaa iloa ihmisille.
maanantai 4. elokuuta 2014
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Dixou tohtorilla
Eilen oltiin Alèsissa, koska Dixou sai vuosittaisen rokotuksensa. Olen käynyt siitä asti, kun koiran adoptoin eli 5 vuotta, saman eläinlääkärin tykönä. 39 euroa, ei ole kallis muihin eläinlääkäreihin verrattuna. Anduzessa olisi maksanut 55 euroa. Heillä on kuulema vapaa taksoitus.
Dixou painoi vuonna 2009 yli 32kg ja oli liian lihava. Nyt se painaa runsaat 27kg ja on sopiva. Herkkusuu on aina dieetillä, muuten se olisi muodoton. Rokotuksen lisäksi yleistarkastus oli hyvä tehdä, kun ikää sillä on jo 13 vuotta, ensi kuun lopulla 14 vuotta. Ei löytynyt myöskään yhtään kirppua. Tämä visiitti ei ollut oikein haukun mieleen, koska se pelkää piikkiä ja kaikkia epämiellyttäviä tutkimuksia.
Eläinlääkäri sanoi, että hänen poikansa on nyt Suomessa, koska tekee tutkimusta väitöskirjaansa varten Helsingissä Viikissä. Hän on valinnut Suomen, koska biologian tutkimusala on pidemmällä kuin Ranskassa. Helsingin yliopistolla on kansainvälinen porukka, monesta maasta tiedemiehiä, kertoi eläinlääkäri.
Se on hienoa, kun Suomi tuli näin esille. Nokian myynnistä puheenollen tämä ranskalaismies käytti sanaa "kansallinen katastroofi". Se oli hyvin sanottu. Toisaalta Nokian tilalle voi syntyä jotakin uutta, vaikka tällä hetkellä on tyhjiö.
Poika aloittaa kuulema myös suomen kielen opinnot ensi syksynä. Siinä ranskalaisella on kokonainen pähkinäpussi purtavaksi. Meille suomalaisille ranska on vaikea kieli varsinkin äännettäväksi, koska se on täynnä erilaisia foneemeja kuin meillä on. Mutta kyllä on suomikin vaikea ulkomaalaisille. Hattua voi nostaa niille, jotka ottavat haasteen vastaan. Alkuinnostusta voi olla monella, mutta ei pitkäjännitteisyyttä.
Dixou painoi vuonna 2009 yli 32kg ja oli liian lihava. Nyt se painaa runsaat 27kg ja on sopiva. Herkkusuu on aina dieetillä, muuten se olisi muodoton. Rokotuksen lisäksi yleistarkastus oli hyvä tehdä, kun ikää sillä on jo 13 vuotta, ensi kuun lopulla 14 vuotta. Ei löytynyt myöskään yhtään kirppua. Tämä visiitti ei ollut oikein haukun mieleen, koska se pelkää piikkiä ja kaikkia epämiellyttäviä tutkimuksia.
Eläinlääkäri sanoi, että hänen poikansa on nyt Suomessa, koska tekee tutkimusta väitöskirjaansa varten Helsingissä Viikissä. Hän on valinnut Suomen, koska biologian tutkimusala on pidemmällä kuin Ranskassa. Helsingin yliopistolla on kansainvälinen porukka, monesta maasta tiedemiehiä, kertoi eläinlääkäri.
Se on hienoa, kun Suomi tuli näin esille. Nokian myynnistä puheenollen tämä ranskalaismies käytti sanaa "kansallinen katastroofi". Se oli hyvin sanottu. Toisaalta Nokian tilalle voi syntyä jotakin uutta, vaikka tällä hetkellä on tyhjiö.
Poika aloittaa kuulema myös suomen kielen opinnot ensi syksynä. Siinä ranskalaisella on kokonainen pähkinäpussi purtavaksi. Meille suomalaisille ranska on vaikea kieli varsinkin äännettäväksi, koska se on täynnä erilaisia foneemeja kuin meillä on. Mutta kyllä on suomikin vaikea ulkomaalaisille. Hattua voi nostaa niille, jotka ottavat haasteen vastaan. Alkuinnostusta voi olla monella, mutta ei pitkäjännitteisyyttä.
Midi Libren artikkeli heinäkuun turismituloksista
http://www.midilibre.fr/2014/08/02/gard-la-frequentation-touristique-en-baisse-en-juillet,1033208.php
Yllä artikkelissa heinäkuun turismi tutkimuksen tulos tällä Gardin alueella: 60% laskua viime vuotisesta.
Vain 17% ilmoittaa nousua. Joten me ollaan tuon vähimmäismäärän joukossa, koska oli noin 10% enemmän museokävijöitä kuin viime vuonna.
Lama näkyy. Saa nähdä minkälainen on elokuu.
Yllä artikkelissa heinäkuun turismi tutkimuksen tulos tällä Gardin alueella: 60% laskua viime vuotisesta.
Vain 17% ilmoittaa nousua. Joten me ollaan tuon vähimmäismäärän joukossa, koska oli noin 10% enemmän museokävijöitä kuin viime vuonna.
Lama näkyy. Saa nähdä minkälainen on elokuu.
perjantai 1. elokuuta 2014
Kolumbus
http://www.ushistory.org/documents/columbus.htm
http://www.loc.gov/exhibits/exploring-the-early-americas/
http://www.loc.gov/rr/geogmap/waldexh.html
http://fr.wikipedia.org/wiki/Christophe_Colomb#mediaviewer/Fichier:ColombusMap.jpg
Siinä kuva samasta kartasta wikipedia sivuilla kuin Castellas linnassa.
http://www.loc.gov/exhibits/exploring-the-early-americas/
http://www.loc.gov/rr/geogmap/waldexh.html
http://fr.wikipedia.org/wiki/Christophe_Colomb#mediaviewer/Fichier:ColombusMap.jpg
Siinä kuva samasta kartasta wikipedia sivuilla kuin Castellas linnassa.
torstai 31. heinäkuuta 2014
Museokylttiä korjaamassa heinäkuun lopun tunnelmissa
Aamulla oltiin maalaamassa museokylttiä naapurikylässä. Maalasin sen paikallaan, koska sitä on vaikea saada kiinnitettyä uudestaan. Ylimmäinen kuva on hevosista tien toisella puolella, takana näkyy Lézanin kylä.
Kuvat AMS.
Nuo museokyltit kuluvat ja muutaman vuoden välein niitä pitää uudestaan maalata.
Ensin siistin kirjainten reunat pienellä sutilla luonnonvalkoisella maalilla ja sitten isommalla sutilla kyltin taustan. Onneksi ei tarvitse kirjaimia uudestaan maalata ruskealla.
Noita kylttejä kannattaa korjailla. Se on vaivan väärtti. Ne tuovat museoon paljon väkeä, turisteja yleensä. Monille heille riittää yksi mainoskerta, he poikkeavat spontaanisti. Toisin kuin useimmat paikalliset, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista.
Nyt on ensimmäisen kesäsesonki kuukauden viimeinen päivä ja yhdistyksen heinäkuun 2014 tilin teon aika. Museon kortteja on myyty museossa 54kpl ja niistä on saatu 34,50 euroa (toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti). Joten 52 euron korttilasku on jo enemmän kuin puolittunut. Museokävijöitä on ollut noin 10% enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa. Se on hyvä tulos, koska on lama-aikaa.
Kuvat AMS.
Ensin siistin kirjainten reunat pienellä sutilla luonnonvalkoisella maalilla ja sitten isommalla sutilla kyltin taustan. Onneksi ei tarvitse kirjaimia uudestaan maalata ruskealla.
Noita kylttejä kannattaa korjailla. Se on vaivan väärtti. Ne tuovat museoon paljon väkeä, turisteja yleensä. Monille heille riittää yksi mainoskerta, he poikkeavat spontaanisti. Toisin kuin useimmat paikalliset, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista.
Nyt on ensimmäisen kesäsesonki kuukauden viimeinen päivä ja yhdistyksen heinäkuun 2014 tilin teon aika. Museon kortteja on myyty museossa 54kpl ja niistä on saatu 34,50 euroa (toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti). Joten 52 euron korttilasku on jo enemmän kuin puolittunut. Museokävijöitä on ollut noin 10% enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa. Se on hyvä tulos, koska on lama-aikaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)