Vaikka kupariesineet eivät ole kaikki tarpeeksi vanhoja, jos löydän vanhempaa, ostan tilaisuuden tullen. Ja tietenkin jos saan kohtuuhinnalla. Niistä voi joutua maksamaan aika paljon. Ensi tiistaina on Barjacissa antiikkimarkkinat, jos siellä olisi.
Leikkasin yli 20 vuotta sitten kutomastani pellavaliinasta palasen takan koristeeksi, johon tein hapsut. Lisäksi tein siitä pyyheliinatelineeseen peiteliinan ja pienen pöytäliinan. Tekstiilit tekevät keittiön kuten muutkin huoneet kotoisamman näköiseksi.
Puuesineitä otin toisista nukketaloistani, joita oli niissä jo tarpeeksi. Puiset suola-ja jauhoastiat ostin. Ne sain halvalla, se tarkoittaa 11 euroa yhteensä. Yleensä niistä pyydetään 15 euroa kappalehintaan. Kallista.
Takan reunoissa on molemmin puolin messinkipannut. Niiden kiinnittäminen oli työlästä, varmaan tunti meni tuohon "pikku hommaan". Minulle se oli iso homma. Onneksi tuo Silber&Fleming talo on tehty oikeasta puusta eikä vanerista, se olisi vielä hankalampaa työstää.
Koko nukketalo piti tyhjentää ja pistää sitten selälleen, jotta sai naulat kiinni seinään. Oikealla puolella on pitkä naula, koska musta puuosa hellan yläpuolella oli edessä ja piti saada pannu roikkumaan sen päälle. Vasaralla sain naulan seinään lopulta, vaikka reikää piti valmistaa ensin ruuvimeisselin pistimellä. Vasemmalla puolella takan ja seinän väli oli pienempi, ja vasara liian suuri tähän pieneen nukketaloon, siiihen oli mahdoton saada naulaa. Joten tein reiän taas valmiiksi ruuvimeisselin pistimellä ja ruuvaamalla sain siihen lopulta pienen ruuvinaulan. Mahdoton tuli mahdolliseksi, vaikka tunsin itseni jättiläiseksi pienessä minikeittiössä tai elefantiksi lasikaupassa.
Näihin nukketaloihin saa paljon aikaa mahtumaan. Teki tai haki sinne mitä tahansa. Ja jälkipuintia riittää aina. Pitäisi tulla ajanmukaista, joten tiedon hankinta ei lopu koskaan.
Vanhaa posliinia täytyy löytää vielä keittiöön ja takan yläosan koristeeksi kuparia.
Emäntä puuttuu myös kyökistä.
