Eilen iltapäivällä aurinkoinen ilma muuttui ukkossateeksi. Ja nyt aamulla myös taivas on uhkaavan pilvinen, tekee sadetta eikä näytää selkiävän, ainakaan vielä.
Oltiin Dixoun kanssa ulkona, onneksi ei kastuttu. Muuten on kovat turkin kuivaamisseremoniat sisälle tullessa joka kerta kun sataa. Vaikka siitä se sateessa "uitettu koira" tykkää, kun kovin hierotaan ja kuivataan kankaalla. Se on niinkuin hoitoa vaan. Muuten se kastelee kaikki paikat ja tahrii museossa.
Naapurin emäntä, eläkeläisrouva, oli linnassa nyt kulttuuriviikonlopulla vapaaehtoisena ihmisiä vastaanottamassa ja samalla laskemassa kävijöitä. 75 oli ollut eilen. Linna oli auki 14-18.
Kävijämäärä oli pieni viime vuoteen nähden. Saa nähdä tänään, kun se on auki aamusta 10-18. Pitäisi olla paljon väkeä, jotta tulisi viime vuotinen 900 kävijää täyteen. Naapurini sanoi, että se eilinen pieni määrä johtui sateesta, vaikka se tuli vasta ihan loppupäivästä. Alkupäivä oli kaunista. Linnassa on lisäksi eri taiteilijoiden taidetta esillä eri huoneissa. Ja nyt pääsee kattoparvekkeelle asti katsomaan. Sieltä on joka puolelle ympäristöön upeat panoraama näkymät. Voi kuvitella, että se on toiminut ennen muinoin isona tähystystornina, josta on voinut valvoa aluetta silmänkantamattomiin.
Oltiin siellä ystävieni kanssa ja minä jätin museomainoksia esille pöydälle. Ihana se linna on, vaikka remontoimattomana. Siellä on oma tunnelmansa. Lisäksi kylän iso temppeli on nyt auki yleisölle. Vein sinne myös mainoksia. Siellä ei ollut silloin ketään muita.
Tänne museoon tuli linnavierailulta yksi naapurikyläinen Vézénobresta. Hänellä ei ollut kiirettä, joten me puhuttiin ummet ja lammet kuten ennen vanhaan oli tapana. Madame oli yllättynyt kokoelmasta ja kyseli yhtenään, mistä olin löytänyt. Salaisuus, salaisuus, toistin minä. Mutta jos olin löytänyt tästä läheltä jotakin, sen kerroin.
Äsken laitoin oven taakse kadulle museokyltin ja samalla yksi pariskunta meni ohi. He olivat tulossa tänne. Sovittiin, että he tulevat muutaman minuutin päästä, käyvät ensin jossakin. Grenoblen turisteja he olivat ja täällä päin ajelemassa. Olivat nähneet museokyltin tien vieressä ja poikkesivat katsomaan. Eivät he kulttuuriviikonloppu-vierailijoita olleet, eivätkä linnaa varten tänne tulleet.
Monsieur oli autojen keräilijä. Madame sanoi, että heidän talo on niitä täynnä. Sanoin, että linnaankin voi tänään mennä katsomaan. - Toivottavasti he puhuvat siellä kunnantalolaisille, että ensin he tulivat tänne museoon...
Klo20:20
Tänään oli kaikkiaan 12 ihmistä museossa. Niistä suurin osa oli paikallisia, jotka tulivat vain tänne museoon eikä linnaan kulttuuriviikonlopun takia. Yhdistys tienasi 51,50 euroa tällä viikonlopulla. Hyvä tulos se oli.
Museokyltit tehosivat linnan lähellä, sieltä tuli muutama ihminen. Joka tapauksessa tuli mainostettua paljon. Ja oman kylän asukkaitakin oli.
Niin kaikki on suhteellista, linnalla oli menestystä ainakin viime vuonna, kun kahtena päivänä kävi 900 ihmistä. Meilläkin oli menestystä nyt tänä vuonna, kun oli 13 kävijää kulttuuriviikonlopulla. Ei normaalisti näin sesongin ulkopuolella täällä paljon ketään käy viikonloppuisin. Jos ei ole jotain erikoista.
Muuten tästä nukkenallemuseosta puheenollen, yksi ranskalais-sveitsiläinen pariskunta sanoi, että tällainen museo on elävämpi kun ei ole kaikki vitriinissä tai lasin takana. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että ei haittaa, vaikka on täysinäistä kuin Ali Baban luolassa, koska siinäkin on viehätyksensä. Mutta silti ajattelen, kun vaan tulee tilaisuus, kaikki saa laittaa lasin taakse ja isompiin tiloihin. Niin on helpompi. Ei tarvitse taistella niin paljoa pölypunkkeja vastaan. Eikä tarvitse myöskään valvoa silmä kovana, kun on lapsia, jotka mielellään katsovat kaikkea käsillään eikä silmillään kuten pitäisi.
