Alhaalla on heidän kokkinsa. Olen tehnyt tuon mustan nuken jo aikaisemmin syksyllä, nyt vaan lisäsin valkoisen esiliinan eteen ja kokkihatun.
Kolmoset ovat Hertwig-merkkiset, ehkä myös poika ja tyttönukke. Kaikki ovat saksalaisia ja posliinia 1900-luvun alkua.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Flickr.com sivuille lisäsin kuvia loppuun.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
Siinä sama dioina.
Sanotaan, että vanhoilla esineillä on tarina. Jos ei tiedä niiden tarinaa, kuten usein on, voi vain kuvitella jotakin, kun ne näkee, toiset paljon reissussa rähjääntyneinä ja toiset taas kuin suoraan lasikaapista otettuina, tai yleisimmin noiden kahden väliltä.
Tässä yllä minun kuvittelemaa "Ruusutarha"-perheen tarinaa. Talossa on nyt paljon ruusuja, koska vaaseja löysin paljon, eikä niitä viitsinyt ihan tyhjänä esille laittaa. Joten siitä se sukunimi. Olen lisännyt taloon muutakin uutta täydentääkseni tyhjää paikkaa. Monissa muissakin nukketaloissa niin on tehty. Olen nähnyt 1800-luvun alun nukketaloja, joita eri sukupolvet ovat myöhemmin rakentaneet lisäyksillään pitkin vuosisataa.
Ranskalaista Limoges posliinia miniatyyreinä löytää aika helposti ja halvalla, joten sitä tässäkin talossa on mukana. Ja ranskalaiset ovat tyytyväisiä, kun on jotakin Ranskassa valmistettua. He ovat muuten vähän pettyneitä, eivätkä aina usko, että nukketalot on anglosaksinen traditio tai erikoisuus. Heidän mielestään pitäisi olla kotimaista.
Vanhat 1900-luvun taitteen Ranskassa tehdyt yläluokan nukketalot ovat harvinaisuuksia ja maksavat tonneissa, vaikka olisivat kooltaan pieniä pahvisia roomboxeja. Uudempi 50-luvun tuotanto taas on vähemmän kiinnostavaa, vaikka olisikin kohtuuhintaista. Esimerkiksi ranskalainen sekatavarakauppa-nukketalo tarkoittaa pientä hyllykköä, jossa ei ole enää kuin muutama kauppatavara jäljellä. Saksalainen taas on iso kolmiulotteinen hyllykkö, joka on vielä tupaten täynnä tavaraa. Ja usein hinta voi olla aika samoissa, ranskalainen on yleensä kalliimpi. Toisaalta olen kuullut, että nuo ranskankielellä kirjoitetut EPICERIE ovat myös Saksassa tehtyjä Ranskan markkinoita varten, mutta täällä ne ovat paljon huonommin säilyneet kuin Saksassa.
