Viime kuu oli hiljaisin vuosiin. Niin kuin museota ei olisi olemassakaan. Tylsää täällä oli. Vaikka kulissien takana keräily jatkuu ja kunnostus, oli sitten kyse nukketalosta tai muusta. Valmistellaan koko ajan museota uutta vuotta 2014 varten. Elämä jatkuu, vaikka välillä on tyhjäkäyntiä ja hiljaiseloa.
Puhelinkaan ei ole soinut pitkään aikaan museossa. Mutta eilen soi. Tänään pitäisi tulla iltapäivällä kaksi ihmistä. Sitten soi illalla taas. Sunnuntaina on tulossa kuulema pariskunta jostain kauempaa, mies haluaa ostaa vaimolleen nallen joululahjaksi. Vain käsityönallen voi ostaa, ei vanhoja, sanoin. Niistä he ovat kiinnostuneitakin, sain vastaukseksi.
Aamulla tuli myös puhelinsoitto. Madame kyseli ryhmähintoja. Noin 15-20 henkeä haluaisi tulla ensi viikon lauantaina myöhään iltapäivällä.
Lisäksi yksi 10 hengen ryhmä on varannut jo kuukausi pari sitten 21.päivään tätä kuuta museokäynnin, heidän pitäisi varmistaa tulonsa. He ovat olleet täällä jo vuonna 2011 ja tulevat nyt uudestaan. Kai.
Saa nähdä. Tänä vuonna oli muitakin ryhmävarauksia, mutta heitä ei kuulunut lopultakaan. Joten nyt suhtaudutaan vähän epäluuloisesti näihin varauksiin. Näyttää siltä, että helposti ihmiset varaavat, eivätkä ilmoita sen koommin tulostaan tai peruutuksestaan. Ihmeellistä käytöstä. Välimeren mentaliteettia. Siitä tulee suomalaiselle kulttuurishokki. Kyllä me suomalaiset ilmoitetaan tapaamisten peruutuksesta, jos muutetaan mieltä, eikä anneta kenenkään odottaa turhan päiten.
