Eilen oltiin Alèsissa Dixoun kanssa. Piti ostaa pölynimuriin vaihtopusseja, tapettiliisteriä, lamppu, ruokia... Niitä saa kyllä lähempääkin Anduzesta, imuripusseja ei. Mutta tärkeää oli nyt viedä museomainoksia Alèsin kirjastoon, koska siinä vieressä on joulutori ja paljon ihmisiä liikkeellä kohta joululomilla. Hyvä aika mainostaa.
Toisaalta täytyy päästä tuulettumaan täältä pikkukylästä aina välillä. Auto on ihana, kun sen kanssa voin melkein "lentää kuin lintu". Muuten viimeksi kerroin, että siitä oli etukumi puhki. Se olikin väärä hälytys. Onni onnettomuudessa, venttiiliongelmasta se johtui. Kumi oli mennyt tyhjäksi osittain, koska siihen oli juuri pumpattu ilmaa. Ystävä tarkastaa ilmanpaineet aina joskus ja oli painanut vahingossa venttiilin huonosti. Toissa päivänä hän korjasi sen. Onneksi minulla on Peugeottiini tuo mekaanikkoystävä, muuten tulisi kalliiksi korjaukset.
Jätän auton aina isolle parkkipaikalle tai sen viereiselle kadulle, koska kaupungilta on vaikea löytää paikkaa ja useimmat niistä ovat maksullisia. Parkkipaikka on Gard-joen rannalla ja siinä on myös piknik-paikka pöytineen. Samalla sain ulkoilutettua koiraani.
Kun käveltiin piknik-pöytien ohi, siinä oli pari kolmikymppistä miestä. Mutta mitä he touhuivatkaan! Toisella oli sylissä pieni koiranpentu ja he pelasivat sen kanssa, isot miehet. Se oli huvittavaa. En voinut olla ihailematta pientä penikkaa. Kaikki eläinvauvat ovat hellyttäviä, huippu söpöjä!
Kuulin, että koiranpentu on vasta 4 viikkoa vanha, puhdasrotuinen, ostettu kalliisen hintaan kuten yleensä. Vaikka ranskalaiset adoptoivat paljon koiria, koska monet koiratarhat ovat täynnä hylättyjä koiria. Kerroin omasta entisestä Peppi kaniinimäyrä koirastani, jonka olin ostanut pentuna myös.
Pieni koiran alku käveli vielä aika vauvamaisesti. Se koitti purra minihampaillaan sormiani, kun sitä silittelin. Niinkuin elävä pehmolelu se oli. Tuollaisen pennun vielä joskus haulaisin!
Eläinfarmi olisi kiva työpaikka. Kaikkia eläimiä eläinpoikasineen. Nooan arkki siitä tulee mieleen. Jos sen voisi toteuttaa nukkenallemuseon yhteydessä, se olisi unelma.
Vielä noista kahdesta ranskalaisesta koiranpennun hoitajasta puheenollen. Kiva, kun juttelivat ja sain ihastella penikkaa. Yhteisymmärrys on hyvä meillä eläinystävillä, vaikka oltaisiin vieraita ja tuntemattomia ihmisiä toinen toisillemme. Jos olisin ollut Suomessa samassa tilanteessa parkkipaikalla...en olisi uskaltanut toimia kuten täällä Ranskassa. Me suomalaiset emme puhu keskenämme yhtä helposti. Me ollaan epäluuloisia vieraita kohtaan. Pidetään ainakin kahden metrin "turvallinen välimatka". Vahinko vaan. Kommunikointi toisten ihmisten kanssa tekee elämän mukavammaksi. Ja maailma on vähemmän kylmä, vaikka olisi vieraassa maassa. Toisaalta varovainen saa olla silti. Riippuu tilanteesta.
