Nuket ja nallet sanomalehdessä

Midi Libre 25.7.2012

Tänään aamulla, kun mentiin ulos Dixoun kanssa aamukävelylle Postin kautta, nähtiin ravintoloitsija, jolla on iso Tanskan doggi koira. Ei hän ollut koiransa kanssa, onneksi, koska koiramme ovat aina sotajalalla, kun ne toisensa näkevät. Kaksi urosta, varmaan eläinten valtataistelua.

Tuo monsieur jutteli hiukan, hän sanoi: "Te olette tämän päivän sanomalehdessä..."

Sitten Postiin. Piti jonottaa vähän aikaa. Yksi dame alkoi puhumaan: "Te olette Midi Libressä tänään..."

Uteliaisuus heräsi, koska en tiennyt asiasta mitään. Lähdin heti postiasiat hoidettuani lehteä ostamaan kylän Bureau de tabaciin. Nykyään ostan sen hyvin harvoin, koska melkein kaiken voi lukea internetsivuilla.

Lehden toisella aukeamalla muiden turistipaikkojen vieressä oli erikseen pieni artikkeli otsakkeella: "Coup de coeur" - eli "suosikkipaikka", jos niin voi suomentaa. Sanasta sanaan se olisi "sydämen isku". Tässä kuva siitä.

Lehti on ollut museolle myötämielinen sen perustamisesta vuonna 2000 lähtien, jolloin se teki ensimmäisen artikkelin. Silloin tällöin he ovat tästä kirjoitelleet. Kiva kun kesällä he voivat mainostaa muutenkin ilman kontaktin ottoa. Vaikka tieto on jossakin kohtaa hiukan virheellistä, kuten aukioloaika. Nukketaloja sanotaan uusiksi, vaikka ne ovat vanhoja. Kuva on sama kuin vuoden 2008 tammikuun artikkelissa. He ovat ottaneet tietoja internetistä, jostain vanhentuneilta sivuilta. Toisaalta pääsia, että me saatiin mainos. Juuri toissa päivänä olin vähän pettynyt, koska ei ollut ketään museossa. Melkein joka päivä on ollut ainakin vähän ihmisiä. Joskus on noita välipäiviä. Ajattelin silloin, että lehtijuttu pitäisi taas saada, joka toisi museokävijöitä. Se tepsii paikallisiin, turistit tulevat muutenkin "muuta tietä". Joten artikkeli tuli kuin tilauksesta.

Tänään oli 8 museokävijää. Entisiä pariisilaisia, jotka asuvat nykyään noin 20km täältä. Nuori perhe Normandiasta tulleita lomamatkalaisia, museomainoksen he olivat löytäneet naapurikylästä. Pari madamea Belgiasta. He ovat työssä Villa ja Muotimuseossa Belgian ja Saksan rajalla. Tulivat katsomaan, koska heidän museossa järjestetään nukkenäyttely joulun aikaan. He ottivat paljon valokuvia. Alla linkki heidän nettisivuilleen, josta ei englanninkielinen versio aukea, vain ranskankielinen.
http://www.aqualaine.be/fr/index.asp

Eilen me oltiin vapaatunteina ajelemassa Anduzen takana Mialet'ssa, noin 20km täältä. Vietiin samalla museomainoksia Bambupuistoon, Seikkailupuistoon ja Protestantismin museoon. Huvia ja hyötyä tuli samalla kertaa. Lisäksi aamupostissa lähti 3,50 eurolla (mainoksille on halvempi tariffi) 498g:n paketissa museomainoksia Pont du Gardin turistitoimistoon. He pyysivät uusia, iso pino niitä oli jo kulunut sielläkin. Niitä menee valtavat määrät. Pitää taas tilata uusia.

Tervetuloa Nukkenallemuseoon!

Tässä uusi julkisivukuva, jonka muutin myoldbear-sivujen suomenkieliselle sivulle.

Kuvassa näkyy sähkömittarin peitoksi tehty nukketalokyltti "Bienvenue" eli Tervetuloa. Se on kotoisa, koska muistuttaa suomalaista tyypillistä vanhaa maalaistaloa, koti tulee mieleen. Mallina olikin kotitalo. En olisi sitä saanut tehtyä ilman museoystävien apua. "Piirrä nukketalo", sanoi ystäväni aina uudestaan ja uudestaan. Vastasin aina, että en ole piirtäjä-ihminen, joten en osaa. Minulle oli oppikoulusta jäänyt huonoja muistoja piirustustunnista. Vuosia me haasteltiin samasta asiasta. Piirrä, en piirrä...Sitten lopulta sain idean, miten sen tekisin. Pikkuhiljaa se valmistui. Valmistuneena se odotti vielä kuukausia Ullan "ullakolla", koska ystäväni ovat kiireisiä, jotta saatiin se kiinnitettyä porakoneella seinään.

Rajojaan joutuu rikkomaan, jos ei itsestään, niin toisten avulla. Sen olen huomannut monet kerrat tämän museon perustettuani. Toisaalta niin sitä menee eteenpäin.

Ruskealla puunallella ylhäällä on myös samanlainen tarina. Sen värivalinta epäonnistui vähän, koska sitä ei oikein näy. Sille voisi maalata uudet värikkäämmät vaatteet, mikä pistäisi silmään jo kaukaa.

Kuvassa ei näy ikkunaani, johon olen kiinniittänyt EU-lippusarjan. Ne ovat muovisia, silti aika kestäviä, mutta näkyvät tuulessa hyvin. Nyt museo tulee esille enemmän katukuvassa, se on helpompi löytää. Liput kertovat myös EU-kannatuksesta. Mitä olisi Suomi nyt ilman jäsenyyttä? - Ei täällä maailmalla tiedettäisi vieläkään mitään meidän maastamme, vain Ruotsista kuten ennen.

Taloni rajoittuu oven takaiseen seinään. Nykyään tuo takaosa rakennuksesta on tyhjillään. Naapurissa asunut vanha mies kuoli kesän alussa pitkälliseen sairauteen. Hänellä oli monta syöpää. Ja takimmaisessa osassa asunut perhe muutti naapurikylään, jonne he rakensivat talon. Vastapäätä kadun toisella puolella asuu eläkeläisrouva, josta puhun tässä blogissani aina välillä.

Takanamme näkyy 1800-luvun lopun veistetty kolmipyöräinen puuhevonen. Dixoun hoidossa on koko kokoelma. Vartijan hommia sillä on joka päivä. Eläinystäviä sillä on satoja museossa. Ne heräävät uudestaan eloon, kuten kaikki muukin vanha, aina kun tulee museokävijöitä muistoineen ja tarinoineen.

Tervetuloa Nukkenallemuseoon. Museon ovi on salaperäinen. Ihan toinen maailma avautuu...

Sanotaan, että eläkäämme tätä hetkeä. Se on vielä rikkaampaa ja opettavaisempaa, jos samalla voi kurkistaa taakse-ja eteenpäin.

"Nysse tulee, nysse menee"

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-458-7

Siinä Seijan kirja "Nysse tulee, nysse menee." Sain sen postista tänään.

Seija on yhdistyksemme jäsen. Hän on käynyt täällä englantilaisen miehensä Andrewn kanssa useasti. Yksi kerta laitoin heidän kirjeensä tähän blogiini.

Olen selaillut kirjaa tänään ja lukenut sieltä täältä. Se on ihana!

Linnalöytöjä alueella

Tässä kuvassa on Castelnau-Valencen linna, jota käytiin katsomassa noin 20km päässä täältä.

Linna on yksityisomistuksessa, joten sinne ei pääse katsomaan sisälle. Mutta ulkoapäinkin se on hieno nähdä ja sen ympäristö.

Meillä on aikaa vain aamutunnit klo 10 asti, jolloin museo aukeaa. Päivällä on parin tunnin tauko. Illalla ollaan jo väsyneitä, eikä jaksa enää mennä mihinkään museon jälkeen. Dixoua ulkoilutetaan kyllä.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Castelnau-Valence

http://castelnauvalence.blogs.midilibre.com/

http://albumcpa.free.fr/Site/departements/Gard/GardMain.htm
Siinä linkki nettisivuille, jossa on vanhoja postikortteja Gardin alueen linnoista.

Tämän alimmaisen kuvan olen itse ottanut automaattikamerallani. Me ei heti alussa löydetty linnaa, josta saatiin tietää internetissä. Sitten vasta kun lähdettiin Valence kylästä poispäin Maussac-kylän suuntaan, tuli tämä linnanäky vastaan tiellä. Linna on antanut tälle kaksoiskylälle nimen etymologiallaan eli sanahistoriallaan Castelnau.

Latina castellum>castelnau
>fr.château
>engl.castle
http://en.wikipedia.org/wiki/Castellum

Museon rauta kuumana

Eilen tulivat ensimmäiset turistit uuden museokyltin nähtyään Cardet'ssa. Se on tärkeä mainospaikka, koska siinä kulkee kova liikenne. Ennen me ollaan jääty siitä paitsi, vahinko vaan. Kiitos ystävälleni, kun sen huomasi. Markkinoinnissa tarvitaan monen ihmisen silmiä, yhden ihmisen silmät eivät riitä näkemään asiaa usealta kantilta.

Nämä museokävijät olivat pariisilaisia, joilla on talo Camarguessa Välimeren rannalla. Yli kolmikymppinen tytär kerää Barbie-nukkeja. Ja muutenkin koko perhe oli kaikesta kiinnostunut. Myös isä, joka ihmetteli 1880-luvun nukketaloa ja huomasi kaikki teknilliset lelut.

Äiti ja tytär olivat molemmat tanssineet balettia pienenä, siitä "satukaapin" balettitossut muistuttivat heitä. Minä kerroin meidän lapsuuden unelmasta. Minulla on esillä pienet lasten luistimet, se on vanha muutaman euron kirpparilöytö Loimaalta. Lapsena me katseltiin siskon kanssa telkkarista kaunoluistelua, se oli lempiohjelmaa. Siinä usein taitoluistelijat vilkuttivat katsojille. Me luultiin, että he vilkuttivat meille, joten me vilkutettiin takaisin! Suuri unelma oli baletti, jota tuo kaunoluistelu muistuttaa. Sitten isona, kun asuin Helsingissä, käytiin usein baletissa ja oopperassa. Toiveeni toteutui. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin usein käy. Aikuisena tai vanhuksena unelmat käyvät toteen tavalla tai toisella, jos niihin uskoo.

Ideariihessä

Tässä kuvia uudesta museokyltistä, joka saatiin paikoilleen tänään naapurikylään Cardet'hen kolmen kilometrin päähän.

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi, vielä suurennettunakin voi klikata toisen kerran.

Oikeastaan alkuaan se piti laittaa ennen Lézanin kylän liikenneympyrää, silloin kun tullaan naapurikylästä Cardet'sta tänne. Niin ystäväni ehdotti. Hän oli ajatellut tullessaan Nîmesistä Anduzeen Cardet'n kautta, että Nukkenallemuseon kylttiä ei näy missään. Se on vahinko, koska sitä kautta kulkee kova liikenne ympäri vuoden saati sitten sesonkiaikana.

Silloin olisi joutunut kysymään luvan viinipellon omistajalta, jonka tonttia siinä kohdalla sattui olemaan. Omistaja olisi ollut monimutkaista löytää, ajattelin. Minun piti keksiä helpompi ratkaisu. Kysyttiin keskeltä kylää yhdestä talosta lupa. Ja nyt se on paremmalla paikalla, ennen 50km nopeusrajoitus muistutusta. Cardet'ssa on kaksi suurta leirintä aluetta, joten siinä on hyvä mainospaikka.

http://www.camping-chercheur-dor.fr/

http://www.camping-chercheur-dor.fr/index.php?option=com_content&view=article&id=17&Itemid=10

http://www.campingbeaurivage.com/

Ilman toisten ideointia minulle ei olisi tullut mieleenikään viedä sinne kylttiä. Yhdistys on hyvä ideariihi.

11 euroa maksoi lastulevy, jonka maalasin 3 kertaan luonnonvalkoisella taustavärillä, toiselta puolen tummanruskeaksi, koska maali loppui kesken. Sitten teksti tummanruskeaksi pari kertaa. Siistin sitä vielä kirjainten reunoista taustavärillä. Nuo maalit oli ennestään. Joten halvalla tuli tuo mainos. Riittää parin kolmen museokävijän sisäänpääsymaksu sen lyhentämiseksi. Moninkertaisena se tulee takaisin. Museokyltit tuovat paljon museoon yleensä turisteja, jotka poikkeavat spontaanisti ne nähtyään. Paikallisille ne eivät riitä. Tarvitaan sanomalehtiartikkeli sun muuta, jotta heidät saa liikkeelle. - Ei ole aikoihin ollut artikkelia missään lehdessä, mistäpä saisi siihen aihetta?

Yhdet museokävijät kysyivät yksi päivä, jos täällä on käynyt jo televisio filmaamassa. Ei ole, sanoin minä. - Telkkariohjelma museosta varmaan tehoaisi kyläläisiinkin. Sen jälkeen voisi odottaan uteliaita.

Heinäkuun alku 2012

Me oltiin kävelemässä hevoslaidunten lähellä. Siitä menee tie Gardon joelle. Viime vuonna oltiin siellä useita kertoja. Joten Dixou tuntee paikat.Vaikka oltiin vielä kaukana vesistä, Dixou veti minua kuin hengen hädässä. Se haistoi, että vettä oli siinä suunnassa.

Päästin sen vapaaksi vähän ennen jokea. Arvata saattaa, mikä oli haukun suuntana. Tämä mestariuimari hyppäsi jokeen ensi tilassa. Ei se kokeillut, onko vesi kylmää vai ei. Kaikki sopi sille. Kuvassa se ui kuin kala vedessä.

Vertailin viime vuoden heinäkuun alkua tähän vuoteen, nyt kun museo on ollut auki myös aamupäivällä ja jo 1.päivästä lähtien eikä 14.päivästä kuten viime vuonna.

Heinäkuun alkupäivät ovat tuottaneet museoyhdistykselle 122 euroa, viime vuonna 2011 vain 31,50 euroa.

Monina päivinä on aamulla ollut ihmisiä museossa (klo10-12), mutta iltapäivällä ei. Ehkä silloin lähes 30°C::een hellelukemat vievät ihmiset meren rannalle vilvoittelemaan, sitävastoin aamupäivisin on vielä viileämpää ja huvittaa museokäynnit paremmin.

Näyttää silti, että näillä heinäkuun alkuviikoillakin on jo liikettä museossa. Ei aikaisempina vuosina ole ollut.

Tänään oli aamupäivällä  7 henkeä Aveyron'in ja Var'in departementista, etelä-ranskalaisia, lapsia ja aikuisia. Pientä ja isoa naisväkeä tällä kertaa. Internetti ja museomainos Haribo-karkkimuseossa toivat heidät tänne. Var'ista Välimeren rannalta tulleet ovat entisiä pariisilaisia. Siinä oli kolme sukupolvea. Tip top tyylikäs "kuin suoraan Pariisista tullut" isoäiti tyttärensä ja tyttären tytärten kanssa. Madame oli matkustellut paljon ympäri maailmaa, Skandinavia oli tuttu ja revontulet kuten myös maapallon toinen puoli Aasia, eikä Venäjäkään ollut hänelle vierasta kolkkaa. Tytär ihmetteli, onko kokoelma minun ja mistä olin kaikkea löytänyt. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia oli meillä puolin ja toisin. Suomen kansalaisuudestani oli vain hyötyä eikä haittaa.

Nykyään melkein joka vierailulla tulee esiin pienet tilamme. Sanon sitten, että täällä minun omassa talossa ei ole vuokraa maksettavana. Yhdistyksellä pitäisi olla suuret varat, jotta se voisi vuokrata paremmat tilat paremmalta paikalta. Ilmaisia tiloja on harvassa, eivätkä ne riitä, niihin tulee mukaan kuitenkin omat laskut kiinteistön pidosta, sähköt, puhelin, internetti, vakuutukset yms. Toisaalta museonäyttelyllä on menestystä silti toistaiseksi, kunnes uusi paikka löytyy. "Aarrekammioon" pääsee jo nyt katsomaan.

Poikia museossa

Tänään oli aika huvittava vierailu. Vaihteeksi poikasakki oven takana. Useimmin on tyttösakki, naisväkeä, pariskuntia tai perheitä. Museon nimi kun on Nukkenallemuseo. Se viittaa enemmän nukkeihin ja nalleihin.

Isä poikiensa kanssa tuli museoon. He olivat Bambupuistotiellä nähneet museokyltimme ja siitä idea.

Kaksi poikaa, toinen 10 vanha ja toinen 14-15 ikäinen. Positiivisia he olivat, vaikka museo on nukkenallevoittoinen. Toisaalta he sanoivat leikkineensä lastentarhassa nukketalon kanssa. Ja isompi poika kommentoi aina välillä, kun kerroin kokoelmastani. Minä aina tykkään, kun lapset osallistuvat ja ovat puhuvaisia.

Kaikki poikien lelut olivat nyt tarpeen ja valokiilassa. Toisaalta monet klassiset lelut on tarkoitettu molemmille, pojille ja tytöille.

Olin maalaamassa museokylttiä, kun nämä Nîmesistä kotoisin olevat turistit tulivat. Sain ruskean tekstiosan juuri valmiiksi, vaikka sen reunat pitää vielä siistitä luonnonvalkoisella taustavärillä. Nyt olen motivoituneempi sitä viimeistelemään, koska ne kyltit näyttäävät tehoavan.

Jännittävää nähdä, minkälainen sesonki tästä tulee...

"Koko Ranska" maantiellä

http://www.leparisien.fr/societe/premieres-perturbations-sur-la-route-des-vacances-07-07-2012-2081110.php?xtor=EREC-109----[EMV%20FIELD]CLIENT_ID_PDM[EMV%20/FIELD]@1

Ranskalaisten lomat alkoivat. "Kaikki" lähtevät lomalle yhtä aikaa tai ainakin valtaosa.

Saa nähdä, kuinka paljon on museossa kävijöitä tänä sesonkina. Yksi asia on varmaa. Epäsäännöllistä ja odottamatonta se tulee olemaan. Joten sopeudutaan. Joka tapauksessa ilo on olla vastaanottamassa "vieraita" mistä kaukaa tai läheltä he tulevatkin. Nukkenallemuseon valitseminen monipuolisesta alueemme turistitarjonnasta on jo sinänsä plussaa. Kiitos kiinnostuksesta, sanottaisiin.

Viime päivät olen maalannut uutta isoa museokylttiä tien viereen naapurikylään. Ystäväni sanoi, että Nîmesistä tullessa Anduzeen ei näe meidän kylttiä ollenkaan, koska se on liikenneympyrässä sillä puolella, joka näkyy vain kylästä pois mennessa Alèsin, Anduzen, tai Cardet'n suuntaan. Joten yksi päivä Cardet'n ohi kulkiessani autolla kysyttiin lupa yhdestä talosta, jos heidän talon lähettyville saa kyltin laittaa. Ystävällinen eläkeläisrouva lupasi muitta mutkitta.

Eilen oli museossa pariisilaisia, miehen kotipaikka on naapurikylässä Lédignanissa. He tulivat lastenlasten kanssa. Kaikinpuolin mukava käynti, vaikka toisaalta paikallista alkuperää heillä osittain on. Lopussa madame sanoi, että pitää pyytää kunnanjohtajalta uusia isompia tiloja. Sanoin, että siitä hän ei olisi kovin hyvillään. Meidän täytyisi olla sevenniläisiä, jotta se olisi mahdollista. Pariisilaisrouva totesi, että ne sevenniläiset eivät itse tee mitään.

Ulkopuolisin silmin välimatkan päästä näkökulma on erilainen. Muualta tulleet ihmiset tuovat uusia ajatuksia.

Kerroin kaikki Sébastienille. Ranskalaisena hän ei tykännyt sanomastani. Hänestä minun ei pitäisi arvailla kunnanjohtajan tai kunnan mielipiteitä. Ei saisi olla negatiivinen. - Riippuu tilanteesta. Olen asunut tässä kylässä vuodesta 1999. Ilmapiiri ei ole jäänyt vieraaksi, vaikka se olisikin paljon parantunut alkuvuosista.

Pommikoiran tarina

http://www.hs.fi/kotimaa/Sodassa+haavoittunut+Lucca-pommikoira+muutti+el%C3%A4kkeelle+Suomeen/a1305581043854