Linkit

http://www.kysymuseolta.fi/?action=listNewestQuestions

Kahvinkorvike resepti:

http://www.kysymuseolta.fi/helsinginkaupunginmuseo/#id=33

Kenkätalo

Kun lensin Saksan kautta Suomeen, lentokentältä ostin lehden, jossa oli kiva vanhanaikainen kenkämalli. Sellainen, josta voisi tehdä englantilaisen lastenlorun mukaisen nukketalon. Nyt ideoimaan! Siinä ehkä seuraava työpaja.

Alla linkki lehden sivuille (sivut ovat ainakin saksan- ja ranskankielisenä, toisaalta pelkkien kuvien perusteellakin voi tehdä) :
http://www.vbs-hobby.com/fr/themenset/patins-a-glace-en-feuilles-d-aluminium-454.html?aff=6871
http://www.vbs-hobby.com/de.html

http://www.vbs-hobby.com/is.php?id=56721  Mallikengän kaava.
http://www.vbs-hobby.com/fr/themenset/patins-a-glace-en-feuilles-d-aluminium-454/vw_name-print.html Ohjeteksti

"Vanha nainen, joka asui kengässä..." - englantilainen lastenloru.
http://en.wikipedia.org/wiki/There_was_an_Old_Woman_Who_Lived_in_a_Shoe

https://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=5e5c0c69-ee13-494c-b819-dc5532f50d4c


http://childsworld.com/shop/show/2236
http://theartofchildrenspicturebooks.blogspot.fr/2012/02/there-was-old-woman-who-lived-in-shoe.html

Mother Goose, 1968, Illustrated by Gyo Fujikawa via Syd and Goose

Englanninkielellä sanoilla "an old woman who lived in a shoe" löytää ideoita mielin määrin Googlen kuvista.

Uutta taloväkeä

Tässä nukketalossa on taas uutta, yksi uusi asukas. Mutta missä? Jos katsoo tarkkaan, niin näkee keittiön pöydän ääressä yhden herkuttelijan.

Kun piti keksiä nimi tälle mustalle pienelle nukelle, minun tuli mieleeni, että Peppi-nimi sopii hyvin. Se on niinkuin musta Peppi Pitkätossu.

Alla Peppi esittelee uutta hienoa virkattua mekkoaan. Pinkki väri sopii hyvin mustalle. On se hieno! Ja kaikki on samaa tyyliä, hattu ja kengät, palmikkonauhoista puhumattakaan. Minulta meni monta tuntia, kun sitä nukkea näpertelin. Tein sen alkuun mustasta huovasta. Huopa on helppoa käsitellä. Kun tein nukkeja Helsingin yksiössä asuessani vuodesta 1985 alkaen, kudoin ne aina, en tehnyt kankaasta. Nyt tämä on ollut aika hauskaa puuhaa pitkästä aikaa. Mutta en tee niitä enää sarjoittain kuin silloin, vain nämä muutamat. Museossa menestyy vain vanha. Toisaalta jokunen uusi käsintehty voi olla mukana.

Tulin taas tänne virtuaalimaailmaan. Täällä on hiukan elämää, muuten museossa on kovin hiljaista. Toisaalta kuulin Anduzen turistitoimistossa, että kaikki nähtävyydet ovat nyt tammikuussa kiinni, vain  Protestantismin museo on auki. Joten hiljaista on sitten joka paikassa.

Ilmoitin tämän nukketalon kuvasarjan flickr.com sivuilla kolmelle alla olevalle internetsivulle tai keskustelufoorumille ja sen johdosta ne kuvat on nähty jo yli 600 kertaa.
http://www.miniaturama.com
http://www.dollshousespastandpresent.com/
http://www.martat.fi/marttailu/marttailunurkka/

Internetissä tapahtuu ja saa vastakaikua. Se on myös hyvä mainospaikka. Jos vaikka joku kuvien katsojista tulisi käymään joskus paikan päälle...

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Aarretaloja tai miniatyyrimuseoita

http://www.msichicago.org/whats-here/exhibits/fairycastle/

http://www.tamuseum.com/collection-item/5336
Kosmetiikka-alan uranuurtaja Helena Rubinstein harrasti miniatyyrejä. Hänen nukketalokokoelmansa on esillä Israelin museossa. Alla elämäntarina. Mielenkiintoista! Tuo nimi tuo mieleen ihonhoitotuotteita, joita kokeiltiin teini-ikäisenä, silloin kun käytiin oppikoulua Loimaan yhteiskoulussa 60-luvun lopusta 70-luvun alkuun. Oi niitä aikoja! - Eurovisio iskelmä soi vielä korvissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Rubinstein  

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oi_niit%C3%A4_aikoja

http://minitreasures.pbworks.com/w/page/20981813/museums#...
http://www.norskfolkemuseum.no/en/Exhibits/Permanent-exhi...
http://www.youtube.com/watch?v=ei6cVDU8VKE&feature=re...

Talon tapetoinnista

http://foorumi.ihanitse.com/viewtopic.php?f=20&t=32848

http://www.ehow.com/how_2062543_wallpaper-dollhouse.html

http://www.ehow.com/how_7216863_install-dollhouse-wallpaper.html

http://www.jennifersprintables.com/

http://dollhouse-miniature-wallpaper.com/shop/index.php?main_page=index&cPath=5

http://dollhousedecorating.blogspot.fr/2009/11/how-to-put-wallpaper-in-your-dollhouse.html

http://www.dollhousecollectables.com/dollhouse-wallpaper.htm

http://www.apartmenttherapy.com/five-ways-to-wallpaper-a-dollhouse-177887

http://www.dollshousewallpaper.co.uk/index2.asp?cust=243795&page=hints

http://www.dollshouseparade.net/hints-tips2.html

Kartalla

Olin Anduzessa turistitoimistossa tilaamassa 600kpl museomainoksia. Kuukauden päästä alkaa hiihtolomat, joten nyt saa aloitella jo mainostamisen. Meinaan viedä noita mainoksia Uzèsin suuntaan ehkä ensi viikolla.

Eilen olin puhumassa kunnantalolla siitä ryhmästä, joka varasi museokäynnin 17.päiväksi ensi kuuta. Pyysin jos monitoimitila voisi olla silloin auki. Sihteeri kirjoitti ylös ja sanoi, että hän puhuu siitä muille, saa nähdä. - Kun on meidän ulkomaalaisten yhdistys kysymyksessä tuokin varaus kyseenalaistetaan. Jos oltaisiin paikallisia, sanottaisiin heti "Pas de problème!" eli "Ei mitään ongelmaa", eli tietenkin. Kerroin kaikki naapurin emännälle ja hänkin sitä ihmetteli. Hän on yhtä miestä meidän kanssa.

Sitten viimeiseksi hyvä uutinen. Näin Postin edessä uusitun kyläkartan (iso lasitettu opaskartta), tunnistin sen uudesta väriskaalasta autolla ohi kulkiessani. Me mentiin Dixoun kanssa katsomaan läheltä. Ensimmäinen suuri kysymyksemme: "Missä on Nukkenallemuseo?" Sébastienin puheiden mukaan sen piti tulla siihen mukaan, ja siitä kerroin jo yhdistyskirjeessäkin. Paikkalistalta se löytyi "Musée du Nounours", jossa oli vieressä pieni kuvallinen museotunnus. Sitten kartalta katsottiin ja l'Estrangladou'n kohdalla oli tuo museotunnus kuten pitikin. - Nyt voidaan sanoa kaikille, jotka meitä hakevat, katsokaa kartalta!

Kunnantalon edessä on toinen kartta. Eikä tämä pikku mainos maksanut meille mitään. Toisaalta 200 euron maksu olisi mennyt pienimmästä kuvamainoksesta tekstineen. Mutta ilman sellaistakin pärjää, tuo maininta on ihan tarpeeksi. Mutta ei oltaisi saatu sitäkään, jos kunnantalo ei olisi joustanut. Näiden nurkkapatrioottien piti nyt lopultakin tunnustaa, 13 museovuoden jälkeen, että suomalais-ranskalainen Nukkenallemuseo on olemassa kylässämme. Mutta jos ei olisi siitä "tehnyt numeroa" viime keväänä, meidät olisi taas unohdettu. Kyllä puoliaan saa pitää tässä maailmassa, varsinkin kun ollaan pieniä, isommat kävelevät yli helposti. Olemassaolon taistelua tämä elämä on aina välillä. Niin naapurikin sanoi, että tietenkin kunnantalon piti meidät lisätä muiden julkisten paikkojen joukkoon. Sen poisjättäminen listasta olisi herättänyt jo kysymyksiä.

Yksi huvittava asia. Joku aika sitten, kun olin viikon ilman puhelinta ja nettiä, piti mennä soittamaan kirjastosta France Télécom'ia korjaaman puhelinlinja. Siellä kirjaston isäntäväki tarjosi samalla kahvit. Siinäpä oli mukava yllätys. Samalla puhuttiin kirjastoyhdistyksen puheenjohtajan kanssa. Hän haasteli minua ja oli kovin kiinnostunut museosta. Se oli hämmästyttävää. Eihän kyläläiset tästä yleensä ole kiinnostuneita. Ja kaiken huipuksi hän sanoi, että voitaisiin tehdä yhteistyötä! Kyläkirjastomme on alkanut hyvin pienestä. Yksi pariskunta aloitti sen muutamalla kirjalla ja pienissä tiloissa kauan sitten. Pienestä moni alkaa.

Tässä kuvat kartasta. Vasemmalla alla Légende listassa keskellä näkyy Musée du Nounours. Ja Place de l'Estrangladou kohdalla on se museotunnus.

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.

Puhelin soi taas

Onni on puhelin ja netti, sanoisin. Viikon katkon jälkeen olen ollut koko illan netissä. Me puhutaan siskojen kanssa Skypella ja tehdään muuta samalla. Dixou on salakuuntelijana.

Puhelin soi juuri ennen kuin vein haukkua ulos illalla. Naisääni kysyi:"Voisiko 20-30 hengen ryhmä tulla museoon 17.päivä sunnuntaina helmikuuta?" Sitten tuli kysymys pääsymaksusta...

Siinä oikein odotettu puhelinsoitto. Ryhmiä toivotaan aina. Huomenna menen puhumaan siitä kunnantalolle, ja varaan kunnan monitoimitalon ryhmää varten. On talvi ja osa ryhmästä joutuu odottamaan vuoroaan, joten silloin voi mennä sinne lämmittelemään tai vaan vessaan.

Yleensä nuo ryhmät ovat tulleet, kun he ovat varanneet. Mutta ei se aina ihan varmaa ole.

Ruusutarha perhe

Tässä yllä Ruusutarha perhe kolmostensa kanssa. Heidän talonsa on aina täynnä ruusuja.

Alhaalla on heidän  kokkinsa. Olen tehnyt tuon mustan nuken jo aikaisemmin syksyllä, nyt vaan lisäsin valkoisen esiliinan eteen ja kokkihatun.

Kolmoset ovat Hertwig-merkkiset, ehkä myös poika ja tyttönukke. Kaikki ovat saksalaisia ja posliinia 1900-luvun alkua.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Flickr.com sivuille lisäsin kuvia loppuun.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

Siinä sama dioina.

Sanotaan, että vanhoilla esineillä on tarina. Jos ei tiedä niiden tarinaa, kuten usein on, voi vain kuvitella jotakin, kun ne näkee, toiset paljon reissussa rähjääntyneinä ja toiset taas kuin suoraan lasikaapista otettuina, tai yleisimmin noiden kahden väliltä.

Tässä yllä minun kuvittelemaa "Ruusutarha"-perheen tarinaa. Talossa on nyt paljon ruusuja, koska vaaseja löysin paljon, eikä niitä viitsinyt ihan tyhjänä esille laittaa. Joten siitä se sukunimi. Olen lisännyt taloon muutakin uutta täydentääkseni tyhjää paikkaa. Monissa muissakin nukketaloissa niin on tehty. Olen nähnyt 1800-luvun alun nukketaloja, joita eri sukupolvet ovat myöhemmin rakentaneet lisäyksillään pitkin vuosisataa.

Ranskalaista Limoges posliinia miniatyyreinä löytää aika helposti ja halvalla, joten sitä tässäkin talossa on mukana. Ja ranskalaiset ovat tyytyväisiä, kun on jotakin Ranskassa valmistettua. He ovat muuten vähän pettyneitä, eivätkä aina usko, että nukketalot on anglosaksinen traditio tai erikoisuus. Heidän mielestään pitäisi olla kotimaista.

Vanhat 1900-luvun taitteen Ranskassa tehdyt yläluokan nukketalot ovat harvinaisuuksia ja maksavat tonneissa, vaikka olisivat kooltaan pieniä pahvisia roomboxeja. Uudempi 50-luvun tuotanto taas on vähemmän kiinnostavaa, vaikka olisikin kohtuuhintaista. Esimerkiksi ranskalainen sekatavarakauppa-nukketalo tarkoittaa pientä hyllykköä, jossa ei ole enää kuin muutama kauppatavara jäljellä. Saksalainen taas on iso kolmiulotteinen hyllykkö, joka on vielä tupaten täynnä tavaraa. Ja usein hinta voi olla aika samoissa, ranskalainen on yleensä kalliimpi. Toisaalta olen kuullut, että nuo ranskankielellä kirjoitetut EPICERIE ovat myös Saksassa tehtyjä Ranskan markkinoita varten, mutta täällä ne ovat paljon huonommin säilyneet kuin Saksassa.

Katkolla

Olen ollut viikon poissa netistä ja puhelin oli myös poikki. Naapurin emännällä oli sama ongelma. Vasta tänään saatiin kuntoon. France Télécom ei ole aina kovin nopea niitä korjaamaan. Puhelinpylväässä puhelinlanka oli kuulema vaurioitunut tuulessa ja sateessa, vaikka ei mitään erikoista rankkailmaa ole ollut.

Yhdistyskirjeitä postittelen sähköpostilla huomenna. Ne ovat vähän myöhässä.

Minulla ei ole ollut telkkariakaan moneen vuoteen, toivottavasti saan se paikalleen keväällä. Uusi TV on ostettuna, mutta antenni pitää laittaa katolle.Viimeksi kun yritettiin sitä asentaa, tuli mutkia matkaan ja siksi se on jäänyt kokonaan toistaiseksi. Minulla on ollut ennen vain sisäantenni.

Ei meinaa pärjätä ilman tätä nyky tekniikkaa, vaikka ennen on ollut toista. Toisaalta olen saanut toimeksi sellaista mitä en muuten ole viitsinyt tehdä.

Museouutiset 2013

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje2.1.13.pdf

Siinä kertasin kuluneen vuoden 2012 tapahtumia museossa.