Vappuna 2013

Tässä kuva nukkenallemuseon kenttäsairaalasta. Se on tehty Englannissa lähes 100 vuotta sitten ensimmäisen maailman sodan aikaan. Se näyttää kotitekoiselta. Toisaalta Englannissa on ollut kuvalehdissä paljon malleja lasten lelujen tekoon, kuten monet nukketalot ovat saaneet alkunsa.
Sankarikoira puuttuu. Pieni Rintintin pitää vielä löytää.

Huhtikuu on nyt ohi. Viime vuoteen verrattuna oli vähemmän väkeä museossa. Ei ollut koululaisryhmää tänä vuonna, joten se tuntuu tuloksissa. Mutta silti me ollaan edellä viime vuodesta, jos ajatellaan kokonaisuutta eli koko vuoden alkua. Kesäkuussa on tulossa mahdollisesti yksi 18 hengen ryhmä, patchwork yhdistys, he soittivat. Mutta se ei ole varmaa.

Linkit

http://www.hel.fi/hki/Museo/fi/Museot+ja+n_yttelyt/Sederholmin+talo

Sotamuistoja

http://www.sa-kuva.fi/

Dixou ja uusi kesähame

Keskiviikkona ystäväni lähtivät. Meillä oli mukavaa. Siitä on puolitoista vuotta kun he olivat viimeksi. Silloin tällä alueella oli kauheat tulvasateet ja Anduzen minitornaado. Juuri uskalsi tulla autolla lentokentältä tänne, koska joka paikassa vesi tulvi ja teitä oli poikki. Nyt päinvastoin ilmat olivat ihanat. Kesä tuli yhtäkkiä, varmaan 30°C oli auringossa. Kaikki luonnossa nyt vihertää ja kukkii, niinkuin simsalabim-taikasanalla. Niin nopeasti luonto herää kesään täällä Etelä-Ranskassa, kevättä ei kauaa ole.

Seija ja Andrew lupasivat kirjoittaa pienen jutun vierailusta tähän blogiini. Kiva kun on välillä myös muiden kirjoitusta.

Toisaalta nyt viikonlopuksi on luvattu viilenevää. Joten päätettiin Dixoun kanssa lähteä ajelemaan eilen hyvän sään aikaan, museon markkinointimatkalle. Muutama päivä sitten tuli postista Remoulinsistä Pont du Gardin turistitoimistosta lasku. Se oli hyvä uutinen, koska viime vuoden 30 euron sijasta tänä vuonna se on vain 10 euroa ei voittoa tuottaville yhdistyksille. Samalla voitiin viedä museomainoksia moneen paikkaan sinne matkan varrella.

Karkkimuseossa oli iso parkkipaikka melkein täynnä, valtava ihmistulva jo nyt tähän aikaan vuodesta. Toisaalta nyt on kevätlomien aikaa koululaisilla ja muilla. Vietiin mainoksia karkkikaupan eteisen mainostelineeseen ja myös Karkkimuseoon. Siellä virkailija otti ne vastaan. Sitten seuraavaksi Uzèsin turistitoimistoon ja sinne mainokset.

Dixou tykkäsi kävellä vähän kaupungilla, koska siellä se tapasi koiraystäviään jos jonkinlaista rotua. Kaikki ne tervehtivät ystävällisesti. Nuuskimista oli paljon, koska oli mielenkiintoisia hajuja joka paikassa.

Minulla oli mukanani 3 pientä hyväkuntoista posliininukkea 1900-luvun alusta, olin saanut niitä ostaa halvalla 11,50 euroa kappale Barjacista. Niitä minulla on samanlaisia monta, joten nuo kolme olivat myyntiä varten. Mentiin yhteen antiikki- tai vanhan tavaran kauppaan. Kysyin, jos he ostavat. Kyllä vain, sanoi myyjä. Näytin nukkejani. Sitten pohdittiin hintaa...Pyysin 60 euroa. 50 euroa lupasi monsieur. Tehtiin kompromissi eli 53€. Hyvin ne menivät kaupaksi, yllätyin, ja voitin melkein 20 euroa.

Kun kerran ollaan Uzèsissä, jossa on paljon hyviä vaatekauppoja, sinne piti poiketa nelijalkaisen ystäväni kanssa. Kesä edessä ja jotakin uutta päällepantavaa täytyy olla. Museossa ei saa olla vanhanaikainen. "Uudet aatteet ja uudet vaatteet"- laulettiin yhdessä iskelmässä kauan sitten. Niin se on. Kaupasta löydettiin 50% alennuksella hellehame, joka maksoi juuri sen 20 euroa, joka oli tienattu muutama minuutti sitten.

Me saattiin paljon aikaiseksi tällä reisulla. Kun kotiinpäin lähdettiin autolla, aurinko porotti ihanasti ja mieli oli hyvä meillä parhailla ystävyksillä. Noin 100km tuli matkaa kaikkiaan.

Onni on Peugeot 205, se antaa siivet.

http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/2468098105.pdf
Siinä yllä vielä skannattu sivu Pont du Gardin turistioppaasta 2013, jossa me ollaan mukana. Tein punaisen ruksin merkiksi siihen.

Vieraita tulossa

Huomenna tulee vieraita museoon. Seija ja Andrew Englannista tulevat pitkästä aikaa.

Mitä kokkaisin? Siinäpä kysymys. Surffailin toissapäivänä ja hain ruokareseptejä. Päädyin tonnikala paistokseen, endiivisalaattiin...

Sébastien lähettää huomenna tänne museoon pari sveitsiläistä turistia ennen puoltapäivää.

Tänään siivosin huushollia. Dixou suttasi hiukan, kun kantoi juomakipponsa koriinsa! Kaikki se sinne vie, myös aamupalansa niinkuin suuren saaliin. Piakkoin alkaa koiran uintikausi. Vielä voi olla vesi vähän viileää. Vaikka näin eilen Anduzessa isojen koirien uivan.

Tänään oli ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Onneksi on luvattu lämmintä nyt viikonlopuksi.

Nukkenallemuseon "referointia"

http://musee.sorties.francetv.fr/musee-des-poupees-et-des-nounours-lezan-idp-113ddf136

Katso linkki yllä. Siinä me ollaan myös mukana.

100 paikassa internetissä taytyy olla, jotta meidät huomataan. Ranskaksi sanotaan, että "referoidaan" eri turistisivuille. Näitä paikkoja löytää, kun surffailee ja katsoo, missä muut turistipaikat ovat ja sinne sitten pyytää joukon jatkoksi. Yleensä tämä on ilmaista mainostamista.

Hintahaitarit

http://www.bonhams.com/auctions/19030/lot/67/?page_anchor=r1%3D100%26m1%3D1

Sold for £3,360 inc. premium

Siinä yllä sama englantilainen nukketalo, joka minulla on. Se on myyty päätä pyörryttävään hintaan Lontoon antiikkihuutokaupassa vuonna 2011. Vaikka se on kalustettu, mutta silti hinta on uskomaton.

Toisaalta noita näkee myynnissä 10 kertaa halvemmalla, vaikka tyhjiltään ilman sisustusta ja tietenkin kunnosta riippuen. Hyvä sisustus kaikkineen tuplaa tai moninkertaistaa helposti hinnan, jos on saanut muuten halvalla talon.

Olen huomannut, että kannattaisi tehdä nukketalomatkoja. Hinnat kun heittävät välillä laidasta laitaan. Ostaminen on kuitenkin aina helpompaa kuin myyminen. Sen olen huomannut. Varsinkin jos myy vain sellaista, mistä ei itse välitä.

Ostaminen voi olla myös vaikeaa, jos on iso investointi. Täytyy tietää, onko tavara koko rahan arvoinen, ettei maksa liikaa. Siksi otan aina ennen ostamista selvää, missä hinnoissa mikin pyörii. Vertailla täytyy.

Uusi museokyltti naapurikylään - Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Siinä uusi museokyltti kuvan keskellä. Klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Takana olevan talon isäntä tuli meitä neuvomaan, että laittakaa kyltti alas kuten muut pienemmätkin on laitettu, jotta sitä ei poisteta. Kaksi siitä oli poistettu, koska ne olivat liian isoja ja korkealla. "Tie-, rakennus- ja vesihallitus" tai mikä lie suomeksi, joka valvoo teitä ja rakentamista, kontrolloi myös noita tiemainoksia. Nykyään niitä on liikaa ja puhutaan mainossaasteesta.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Direction_d%C3%A9partementale_de_l%27%C3%89quipement

Tuossa St Christol les Alèsin tienristeyksessä on kova liikenne aina, 8km täältä. Vieressä oikealla Camping Beau Rivagen kyltti, naapurikylän leirintäalue Cardet'ssa.

Toivottavasti uusi mainoksemme saa pysyä siinä, eikä nuo viranomaiset poista sitä. Pikkukyltit ovat kuulema olleet siinä vuodenpäivät, eikä niihin ole koskettu.

Nyt tuli museokyltti helposti maahan, kun se saatiin miesvoimin. Monet toiset kyltit on aikaansaatu  naisvoimin. Tunti puolitoista on tienposkessa silloin vierähtänyt suomalaisella sisulla hiki hatussa.

Tässä alla on vuonna 2000 otettu kuva, kun museon perustin. Tuo kyltti ei enää ole käytössä. Alussa maalasin siihen nallen. Se oli huono idea, koska se muistuttaa modernia kiinalaista nallea. Ei museossa sellaisia ole. Se ei ollut hyvä  mainos.

Kuvassa näkyy museon ensimmäisten pioneerivuosien tunnelma. En ole kovin edustava, koska ilmeeni ei ole hymyilevä, kaikki näkyy kasvoilta kaunistelematta. Se on surkuhupaisaa, tragikoomista. Unelmien todellisuudessa ei ole pelkästään ruusuja, noissa ruusuissa on aina myös piikkejä. Mutta aina me ihmiset unelmoidaan! Ja elämä on kuin matkan tekoa, ei aina tiedä, mitä mutkan takana on. Sanotaan, että vanha seikkailumatka on uuden alku.

"Jos ei mitään uskalla, ei mitään voita." - Reissussa rähjääntyy, mutta se "rikastuttaa".

Nyt jälkeenpäin muistellessani mennyttä, kuvailmeeni nauruttaa. Silloin nauru oli kaukana. Niin monesti on, ajan kultaamina monet asiat unohtuvat. Parempi säilyttää vain hyvät muistot aarrearkkuun. Ja ne vähemmän mukavat voi ottaa opetuksena. "C'est la vie", eli "sellaista on elämä", sanoisi ranskalainen. Tai "se on mennyttä", "c'est du passé".

"It's water under the bridge", sanoisi taas englantilainen. - Ajatus, että vesi virtaa koko ajan eteenpäin jokeen sillan alla. Se ei ei seiso. Kaikki menee eteenpäin.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aale_tynni_kaarisilta_33639.html#media=33642 

http://www.youtube.com/watch?v=95MoaIIji88

Kevättä ilmassa

http://www.made-in-cevennes.com/indexoumetrouver.htm

Tänä vuonna keväisiä ilmoja saa odottaa. Mutta tulossa on, vaikka takatalvea on ollut vielä pohjoisemmassa Ranskaa. Ja täällä on ollut aika viileä kevät. Hiukan vihertää kuitenkin luonto, koska on satanut poikkeuksellisen paljon.

Yllä linkki St Christol naapurikylän putiikkiin, jossa myydään kaikenlaista käsityötä. Siellä on parissa kerroksessa monta näyttelyhuonetta. Alèsiin mennessä menen aina tuon liikkeen ohi, koska se on pääkadun varrella, missä on kova edestakais liikenne. Toissa päivänä poikkesin lopulta. Vanhat nukenvaunut ulko-oven edessä houkuttelivat minut sinne sisälle katsomaan. Ajattelin, jos siellä on myös vanhaa tavaraa.

Ihastuttava "näyttely" se oli. Erikoisesti pidin hauskasta "kanatarha" huoneesta, jossa eriväriset, melkein oikeankokoiset, keramiikkakanat nokkivat tarhassaan. Tuosta ei ole kuvaa noilla nettisivuilla, vahinko vaan.

Sitten muuta tästä käynnistä. Meidän keskustelu myyjän kanssa. Hän sanoi, että heitä on 10 tuossa yhdistyksessä, joka pyörittää liikettä...Kerroin nukkenallemuseosta ja annoin esitteen. Taas kuulin samat sanat, kuten paikalliset usein sanovat: "Museokyltin näkee usein tien vieressä, mutta ei tiedä missä se museo on siellä kylässä". "Keskustassa", vastasin minä. Lisäsin vielä: "Turistien ei tarvitse nähdä kyltti kuin yhden kerran ja tänne he löytävät". - Joten voi ajatella, jos on todella kiinnostunut, silloin hakee perille. Nykyään kylttejä on paljon pitkin kylää, tie on paremmin viitoitettu museoon kuin ennen. Ja tänä vuonna me ollaan myös kylän isolla kartalla Postin ja kunnantalon vieressä.

Tämä alkuvuosi on ollut viime vuotta parempi. Viime vuonna tähän mennessä oli museossa käynyt vain 9 ihmistä. Tänä vuonna sitävastoin väkeä on ollut, turisteja pääasiallisesti, jo 45. Lasken vain sisäänpääsyn maksavat. Ja tuloja on noista ollut hiukan yli 200 euroa. Netti, museokyltit ja museomainokset ovat parhaat mainokset, jotka tehoavat.

Katon teossa

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/

Siinä yllä kuvasarja alussaan talon remontista. Kattoremonttia olen tehnyt viime päivinä nukkenallemuseossa.