http://www.mediatheque-ales.fr/actu/index.php
Menin nalletreffeille Alèsin kirjastoon ihan sillä mielellä, että perutaan koko juttu. Alku innostus loppui äkkiä, kun kuulin huonoja uutisia toisen lelumuseon näyttely kokemuksista kirjastoissa.
Minua oli kirjastossa vastassa neljä madamea, joille kerroin heti museokolleegojen huonot kokemukset hyvää Marseillen tapahtumaa unohtamatta.
Mutta kun näin heidän suunnitellun näyttelypaikan, alkoi mieleni muuttua. Olin innostuksissani ajatellut ensimmäisenä iltana, että se voisi olla
kuin nallejen teatteriesitys. Ja nyt paikan päällä siltä se näytti. Edessäni oli lasten osaston iso satu teatterinäyttämö verhoineen, jonne voisi hyvin tehdä koko näyttelyn, suojattuna, jos siihen saa esteet eteen, ettei sen sisälle pääse ketään. He lupasivat ottaa selvää niiden hankkimiseksi. Joten alettiin suunnitella joulunäyttelyä niinkuin oli puhelimessa puhuttu ja unohdin kokonaan, mitä kaikkea vahinkoa voisi kokoelmalle tulla.
Kirjaston budjetti tuli myös esille, en muuten olisi jatkanut keskustelua. 600 euroa joulukuukauden näyttelystä saisi palkkiota. He kuljettavat tavarat ja vakuuttavat ne. Toisaalta myös minulla täytyy olla vakuutustodistus omalta vakuutukselta. Kun puhuttiin myöhemmin Sébastienin kanssa, hän sanoi, ettei palkkatarjous ollut huono. Mutta minun täytyy olla siellä joka päivä läsnä, muuten vartiointia näyttelylle ei ole julkisessa tilassa, kukaan henkilökunnasta ei ole lähettyvillä aina. Joten ajateltiin, että voin pyytää lisäksi bensakulut, kun teen kirjallisen expotarjouksen.
Olen
piirtänyt jo näyttely hahmotelman paperille. Mielikuvitus saa nyt lentää jouluun asti, jos hyvin käy ... Siitä tulee vanhan ajan joulu, ei nykyajan kaupallinen.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kulttuuripäivät puhuttavat
Eilen oli kolme sveitsiläistä turistia museossa. He tulivat Alèsin asutustaajaman 50 kunnan yhteisen kulttuuripäivien ohjelman ansiosta, me ollaan siinä mukana. Sillä on suuri levikki.
Viime vuonna Anduzen turistitoimiston sama mainos oli vain pieni A3 tai A4 kokoa, johon me kaikki sitä ympäröivät kunnat kulttuuripäiväohjelmineen mahduttiin. Joten tämän vuotinen liittyminen Alèsin kaupungin asutustaajamaan näkyi. Isompi mainos. Vaikka veroina se tulee vastaan. Saa nähdä, kuinka paljon on tänä vuonna kiinteistövero noussut. Pitäisi tulla jo postissa, on tullut aikaisemmin edellisinä vuosina.
Voi olla, että meidän yhdistyksen kannattaa liittyä Alèsin turistitoimiston yhdistykseen, silloin oltaisiin mukana heidän nettisivuillaan ja turistioppaassa. Se on aika kallis, yli satasen maksaa, mutta voi olla hintansa väärtti.
Myöhemmin tuli museoon vielä perhe 8 vuotiaan tyttärensä kanssa. He soittivat ennen tuloa. Naapurikyläläisiä. Nukketalot ja koulunäyttely olivat vieraiden suosikkeja.
Ihastuttavia olivat nämä kaikki vierailut kuten yleensä. Mutta eilen oli myös vihastuttavia kokemuksia. Oven takana oli kaikkiaan 15 paikallista, jotka lähtivät pois, kun selvisi, että on pääsymaksu. He sanoivat, että kulttuuripäivinä kaiken pitäisi olla ilmaista. Niin, jos ajatellaan valtion tai kunnan omistuksessa olevia paikkoja, se on normaalia, mutta ei muuten. Yhdistykset tai yksityiset turistipaikat ovat erikseen, joissa ei ole julkisia avustuksia. Toiset ihmiset ovat aika törkeitä vaatimaan kaikkea ilmaiseksi. Mitä he itse antavat toisille?
Alla linkki wikipedian sivuille, jossa on noiden kulttuuripäivien maksullisista tai ei maksullisista paikoista (vain ranskaksi).
http://fr.wikipedia.org/wiki/Journ%C3%A9es_europ%C3%A9ennes_du_patrimoine
Toisaalta nuo vapaapääsy-kannattajat osoittivat kuitenkin kiinnostusta tähän museoon, kuin vaivautuivat tulemaan tänne oven taakse. He olivat suurimmaksi osaksi Alèsin ja Nîmesin välillä olevista kylistä, joten ei ihan läheltä. Vaikka he sanoivat, että se tietää huonoa mainosta tälle museolle, kun he eivät päässeet ilmaiseksi. - Kirjoitin kaikki ranskankieliseen blogiini. Tein siitä oikein kiistakapulan.
Sébastien puolusti heti meitä. Alèsin ohjelmasta näki, miten moni kulttuuripäivien vierailupaikka oli maksullinen, vaikka alennettuun hinta, kuten meillä oli.
Kuului hyvää tai vähemmän hyvää, puolustetaan tai ei, puhemylly pyörii. Ja samalla se voi olla myös mainosmylly. Vanha kansa sanoi, siitä mistä paljon puhutaan, siitä tykätään.
Tänään oli vielä yksi pariskunta Picardiesta, Pohjois-Ranskasta. He löysivät museoesitteen Anduzesta turistitoimistosta. Monsieur videofilmasi kaikki museossa.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 93 euroa tällä viikonlopulla. Se on suuri summa meidän budjetissa.
Huomenna on sovittu aika klo 10 Alèsin kirjastossa. Ei näytä kovin lupaavalta kirjastopuitteet. Voi olla, että perutaan koko näyttely. Ei kannata viedä sinne vaivalla hankittua kokoelmaa toisten rikottavaksi. On niinkuin suoraan taivasalle tekisi näyttelyn. Saa nähdä.
Viime vuonna Anduzen turistitoimiston sama mainos oli vain pieni A3 tai A4 kokoa, johon me kaikki sitä ympäröivät kunnat kulttuuripäiväohjelmineen mahduttiin. Joten tämän vuotinen liittyminen Alèsin kaupungin asutustaajamaan näkyi. Isompi mainos. Vaikka veroina se tulee vastaan. Saa nähdä, kuinka paljon on tänä vuonna kiinteistövero noussut. Pitäisi tulla jo postissa, on tullut aikaisemmin edellisinä vuosina.
Voi olla, että meidän yhdistyksen kannattaa liittyä Alèsin turistitoimiston yhdistykseen, silloin oltaisiin mukana heidän nettisivuillaan ja turistioppaassa. Se on aika kallis, yli satasen maksaa, mutta voi olla hintansa väärtti.
Myöhemmin tuli museoon vielä perhe 8 vuotiaan tyttärensä kanssa. He soittivat ennen tuloa. Naapurikyläläisiä. Nukketalot ja koulunäyttely olivat vieraiden suosikkeja.
Ihastuttavia olivat nämä kaikki vierailut kuten yleensä. Mutta eilen oli myös vihastuttavia kokemuksia. Oven takana oli kaikkiaan 15 paikallista, jotka lähtivät pois, kun selvisi, että on pääsymaksu. He sanoivat, että kulttuuripäivinä kaiken pitäisi olla ilmaista. Niin, jos ajatellaan valtion tai kunnan omistuksessa olevia paikkoja, se on normaalia, mutta ei muuten. Yhdistykset tai yksityiset turistipaikat ovat erikseen, joissa ei ole julkisia avustuksia. Toiset ihmiset ovat aika törkeitä vaatimaan kaikkea ilmaiseksi. Mitä he itse antavat toisille?
Alla linkki wikipedian sivuille, jossa on noiden kulttuuripäivien maksullisista tai ei maksullisista paikoista (vain ranskaksi).
http://fr.wikipedia.org/wiki/Journ%C3%A9es_europ%C3%A9ennes_du_patrimoine
Toisaalta nuo vapaapääsy-kannattajat osoittivat kuitenkin kiinnostusta tähän museoon, kuin vaivautuivat tulemaan tänne oven taakse. He olivat suurimmaksi osaksi Alèsin ja Nîmesin välillä olevista kylistä, joten ei ihan läheltä. Vaikka he sanoivat, että se tietää huonoa mainosta tälle museolle, kun he eivät päässeet ilmaiseksi. - Kirjoitin kaikki ranskankieliseen blogiini. Tein siitä oikein kiistakapulan.
Sébastien puolusti heti meitä. Alèsin ohjelmasta näki, miten moni kulttuuripäivien vierailupaikka oli maksullinen, vaikka alennettuun hinta, kuten meillä oli.
Kuului hyvää tai vähemmän hyvää, puolustetaan tai ei, puhemylly pyörii. Ja samalla se voi olla myös mainosmylly. Vanha kansa sanoi, siitä mistä paljon puhutaan, siitä tykätään.
Tänään oli vielä yksi pariskunta Picardiesta, Pohjois-Ranskasta. He löysivät museoesitteen Anduzesta turistitoimistosta. Monsieur videofilmasi kaikki museossa.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 93 euroa tällä viikonlopulla. Se on suuri summa meidän budjetissa.
Huomenna on sovittu aika klo 10 Alèsin kirjastossa. Ei näytä kovin lupaavalta kirjastopuitteet. Voi olla, että perutaan koko näyttely. Ei kannata viedä sinne vaivalla hankittua kokoelmaa toisten rikottavaksi. On niinkuin suoraan taivasalle tekisi näyttelyn. Saa nähdä.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Euroopan kulttuuripäivät
Belgialaiset turistit olivat ensimmäisinä nyt museossa. Eilen oli kaksi ja tänään neljä. Kaikki eläkeläisiä. Museokyltti tai naapurikylän majoituspaikan mainos tai mainostus toi heidät tänne. Lisäksi oli tänään 9 paikallista naapurikylistä. He tulivat linnavisiitille ja samalla tänne.
Me oltiin Dixoun kanssa linnassa aamulla heti, kun se avattiin. Siellä oli erilaisia taidenäyttelyitä, nykytaidetta esillä. Me ei ymmärretä sitä. Rautaveistoksia alhaalla ja ylhäällä maalaustaidetta. Rautaveistokset muistuttivat "romua" enemmän kuin taidetta. Tuon sanan pitäisi merkitä jotakin kaunista, mutta se oli kaikkea muuta. Maalauksia ei viitsinyt paljoa katsella, ne olivat yhtä epämääräistä värien sekamelskaa. Ei niihin saanut järkeä.
Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. Näissä blogeissa saa sanoa mielipiteensä. Tabuaiheita tietenkin on. Taide ei ole tabu.
Nykyaika on tuonut mukanaan tuon uuden taidekäsitteen. Se on taidetta taiteen vuoksi, modernia modernisuuden vuoksi. Millä sanoilla voisi sitä kuvata? Agressiivisuus, rikkinäisyys, kaoottisuus, arvottomuus, pinnallisuus, levottomuus, rauhattomuus... Siinä on shokeeraamisen halu. En löydä positiivisia sanoja. Mutta on silläkin ystävänsä:
http://www.kiasma.fi/
"90-luvulla sen rakentaminen maksoi 38 miljoonaa"- löysin netistä tuon tiedon sivuilta:
http://nyt.fi/20130225-mitae-maksaisi-ostaa-kiasma-tai-eduskuntatalo-omaksi-kodiksi/
38miljoonaa investoitu nykytaiteeseen Suomessa, kun on rakennettu Kiasma-museo Helsinkiin. "Ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Mutta en sano toisten perässä, että on se kaunista, jos en niin ajattele. Kuten "Keisaria ilman vaatteita" ihasteltiin hovissa. Laumasieluja.
Se siitä. Takaisin näille kulttuuripäiville. Linnan puitteet remontoimattominakin ovat hienot. Vaikka ihmettelin, kun kunnantalo ei ollut siivonnut toisista vierailuhuoneista varastotavaraa pois, isoja kasseja seisoi rivissä ja muuta sen sellaista sekamelskaa. Linna oli kuin iso varastotila. Ei se ollut oikein vierailukelpoinen. Ja kaiken keskellä ne taidenäyttelyt.
Alakerran vanha iso keittiö suurine takkoineen on ihana. Kiivettiin ylös terassille, josta on kaunis näköala. Monet huoneet on suljettu, vahinko vaan. Ei siten ollut paljoa nähtävää.
Me oltiin Dixoun kanssa linnassa aamulla heti, kun se avattiin. Siellä oli erilaisia taidenäyttelyitä, nykytaidetta esillä. Me ei ymmärretä sitä. Rautaveistoksia alhaalla ja ylhäällä maalaustaidetta. Rautaveistokset muistuttivat "romua" enemmän kuin taidetta. Tuon sanan pitäisi merkitä jotakin kaunista, mutta se oli kaikkea muuta. Maalauksia ei viitsinyt paljoa katsella, ne olivat yhtä epämääräistä värien sekamelskaa. Ei niihin saanut järkeä.
Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. Näissä blogeissa saa sanoa mielipiteensä. Tabuaiheita tietenkin on. Taide ei ole tabu.
Nykyaika on tuonut mukanaan tuon uuden taidekäsitteen. Se on taidetta taiteen vuoksi, modernia modernisuuden vuoksi. Millä sanoilla voisi sitä kuvata? Agressiivisuus, rikkinäisyys, kaoottisuus, arvottomuus, pinnallisuus, levottomuus, rauhattomuus... Siinä on shokeeraamisen halu. En löydä positiivisia sanoja. Mutta on silläkin ystävänsä:
http://www.kiasma.fi/
"90-luvulla sen rakentaminen maksoi 38 miljoonaa"- löysin netistä tuon tiedon sivuilta:
http://nyt.fi/20130225-mitae-maksaisi-ostaa-kiasma-tai-eduskuntatalo-omaksi-kodiksi/
38miljoonaa investoitu nykytaiteeseen Suomessa, kun on rakennettu Kiasma-museo Helsinkiin. "Ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Mutta en sano toisten perässä, että on se kaunista, jos en niin ajattele. Kuten "Keisaria ilman vaatteita" ihasteltiin hovissa. Laumasieluja.
Se siitä. Takaisin näille kulttuuripäiville. Linnan puitteet remontoimattominakin ovat hienot. Vaikka ihmettelin, kun kunnantalo ei ollut siivonnut toisista vierailuhuoneista varastotavaraa pois, isoja kasseja seisoi rivissä ja muuta sen sellaista sekamelskaa. Linna oli kuin iso varastotila. Ei se ollut oikein vierailukelpoinen. Ja kaiken keskellä ne taidenäyttelyt.
Alakerran vanha iso keittiö suurine takkoineen on ihana. Kiivettiin ylös terassille, josta on kaunis näköala. Monet huoneet on suljettu, vahinko vaan. Ei siten ollut paljoa nähtävää.
torstai 12. syyskuuta 2013
Muistoja vuoren huipulta
Tässä kuvia Sevennit vuoristosta, yllä meidän kylältä päin ja alempana Anduzesta.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
Tänään me oltiin luontoretkellä Anduzen takana Labahou-korttelissa, josta pääsee nousemaan vuorelle.
Vuonna 1992, kun tulin tänne seudulle, tuo vuoren reunama oli tyhjä, koska kaikki puut olivat palaneet. Iso maasto oli palon jäljiltä mustana monia vuosia. Siinä kulkee tie siksakkina vuoren huipulle asti. Alkuvuosina löysin tuon kävelypaikan ystävien seurassa. Sitten myöhemmin kävin siellä myös yksikseni. Tie oli huono, vaikka autolla olisi juuri päässyt ylös asti.
Nyt kun me oltiin siellä, koko alue oli kasvanut puuta täyteen, ei ollut enää paljoa aukeaa paikkaa. Lisäksi tie oli kunnostettu ja levennetty metsäkoneilla. Kun päästiin huipulle asti, katselin taas kerran samoja maisemia kuin silloin kauan sitten. Sieltä on hienot panoraama näkymät joka ilman suuntaan. Se oli minun unelmointipaikka. Ajattelin silloin, että alan hakemaan täältä taloa ostaa. Tänne halusin asettua asumaan. Ja taloon voisin perustaa jotakin....Ne ajatukset antoivat minulle siivet.
Elämässä tarvitaan näitä näköalapaikkoja tai näkötorneja, joista näkyy kauas. Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A9vennes
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
Vuonna 1992, kun tulin tänne seudulle, tuo vuoren reunama oli tyhjä, koska kaikki puut olivat palaneet. Iso maasto oli palon jäljiltä mustana monia vuosia. Siinä kulkee tie siksakkina vuoren huipulle asti. Alkuvuosina löysin tuon kävelypaikan ystävien seurassa. Sitten myöhemmin kävin siellä myös yksikseni. Tie oli huono, vaikka autolla olisi juuri päässyt ylös asti.
Nyt kun me oltiin siellä, koko alue oli kasvanut puuta täyteen, ei ollut enää paljoa aukeaa paikkaa. Lisäksi tie oli kunnostettu ja levennetty metsäkoneilla. Kun päästiin huipulle asti, katselin taas kerran samoja maisemia kuin silloin kauan sitten. Sieltä on hienot panoraama näkymät joka ilman suuntaan. Se oli minun unelmointipaikka. Ajattelin silloin, että alan hakemaan täältä taloa ostaa. Tänne halusin asettua asumaan. Ja taloon voisin perustaa jotakin....Ne ajatukset antoivat minulle siivet.
Elämässä tarvitaan näitä näköalapaikkoja tai näkötorneja, joista näkyy kauas. Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A9vennes
Lelumuseon neuvoista vaarin
Kirjoitin lelumuseoon, jonka omistajat olivat täällä viime vuonna ja jotka olivat pitäneet Marseillessa onnistuneen nallenäyttelyn. Kerroin Alèsin kirjaston meille ehdottamista nallenäyttely suunnitelmista.
Ensi tiistaina on siellä kirjastossa sovittu aika klo 10. Taitaa olla, että menenkin perumaan koko tapahtuman.
Lelumuseolla oli ollut vain huonoja kokemuksia kirjastojen ja muiden pienten paikkojen lelunäyttelyistä. Niillä ei ole tarvittavia näyttelypuitteita, joten ne toteutetaan vähän miten sattuu, useimmiten ilman vitriinejä. Kukaan ei ole valvomassa, vaikka niin luvattaisiin. Itse pitäisi olla paikalla. Muuten kokoelma on oman onnensa nojassa lasten rikottavana. Eikä rikki menneitä leluja korvata. Ei edes henkilökunta osaa aina arvostaa vanhaa. Joku vastuuhenkilö oli meinannut järjestää heidän nallensa johonkin vajaan, jossa katto vuosi. Kun kuuli, että niihin on investoitu satoja euroja, pelästyi, eikä ottanut niitä ollenkaan huostaansa. Hän olisi pitänyt niitä kuin rojua vaan.
Marseillen 'Maison de l'Artisanat' on tottunut pitämään erilaisia näyttelytapahtumia ja myös hyvin varustautunut niihin isoine tarvittavine puitteineen ja tiloineen, jossa kaikki on valmiina. Siksi se oli menestys. Kuulema 14 000 kävijää.
Täällä museossakin olen huomannut, että jos en ole paikalla samassa kerroksessa yhtä aikaa museokävijöiden kanssa, jotkut aikuisetkin koskevat helposti tavaroihin. Vaikka monessa paikassa lapuissa lattialla lukee: "Ei saa koskea!". Fiksut ihmiset eivät koske museossa, he ymmärtävät, että jos kaikki pyörittelevät käsissään vapaasti kaikkea, rumaa jälkeä siitä tulee lopulta. Roskiin heitettävää.
"Huonoissa käsissä" kaikki tuhoutuu.
Ensi tiistaina on siellä kirjastossa sovittu aika klo 10. Taitaa olla, että menenkin perumaan koko tapahtuman.
Lelumuseolla oli ollut vain huonoja kokemuksia kirjastojen ja muiden pienten paikkojen lelunäyttelyistä. Niillä ei ole tarvittavia näyttelypuitteita, joten ne toteutetaan vähän miten sattuu, useimmiten ilman vitriinejä. Kukaan ei ole valvomassa, vaikka niin luvattaisiin. Itse pitäisi olla paikalla. Muuten kokoelma on oman onnensa nojassa lasten rikottavana. Eikä rikki menneitä leluja korvata. Ei edes henkilökunta osaa aina arvostaa vanhaa. Joku vastuuhenkilö oli meinannut järjestää heidän nallensa johonkin vajaan, jossa katto vuosi. Kun kuuli, että niihin on investoitu satoja euroja, pelästyi, eikä ottanut niitä ollenkaan huostaansa. Hän olisi pitänyt niitä kuin rojua vaan.
Marseillen 'Maison de l'Artisanat' on tottunut pitämään erilaisia näyttelytapahtumia ja myös hyvin varustautunut niihin isoine tarvittavine puitteineen ja tiloineen, jossa kaikki on valmiina. Siksi se oli menestys. Kuulema 14 000 kävijää.
Täällä museossakin olen huomannut, että jos en ole paikalla samassa kerroksessa yhtä aikaa museokävijöiden kanssa, jotkut aikuisetkin koskevat helposti tavaroihin. Vaikka monessa paikassa lapuissa lattialla lukee: "Ei saa koskea!". Fiksut ihmiset eivät koske museossa, he ymmärtävät, että jos kaikki pyörittelevät käsissään vapaasti kaikkea, rumaa jälkeä siitä tulee lopulta. Roskiin heitettävää.
"Huonoissa käsissä" kaikki tuhoutuu.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Puhelinsoitto - Joulupähkinöitä purtavaksi
Aamulla tuli erikoinen puhelisoitto. Alèsin kirjastosta soitettiin. Madame sanoi olevansa nyt Myoldbear-nettisivuillamme ja ehdotti nallenäyttelyä siellä kirjastossa ensi jouluksi. Siinäpä pieni onnenpotku nukkenallemuseolle. Tai ei saa innostua liikaa. Jos nuolaisee ennenkuin tipahtaa, pettyy. Joka tapauksessa hyvä uutinen.
Olen sen jälkeen ottanut selvää netissä, miten toimia, kun järjestää kiertävän näyttelyn ja, miten paljon siitä voisi yhdistys tienata.
Mainos se olisi samalla paikallisten silmissä, joissa on ollut kaikkein vaikeinta tulla huomatuksi ja nähdyksi.
Löysin hyvät nettisivut, josta saa ideoita:
http://www.culture-commune.fr/Expositions/rubrique-Jeux+et+Jouets-1.php
http://www.culture-commune.fr/Expositions-itinerantes.php
Noilla sivuilla on esillä myös Anduzen tänä vuonna suljettu Musiikkimuseo, joka on nyt kiertävänä näyttelynä. Uzèsin Lelumuseo myös, vaikka ei se ole siinä, mutta muualla netissä olen sen nähnyt mainostavan.
http://wotoroni.free.fr/Pages/expo_jouets.html
http://www.artpopulairesansfrontiere.com/fr-fr/realisations/nos-expos-cette-annee
http://www.scoop.it/t/expositions-pour-les-mediatheques
http://www.v2s.fr/chalets/
http://www.memoiredelaphoto.com/la%20grande%20parade%20des%20ours.html
http://fr.vox.ulule.com/comment-faire-votre-exposition-evenement-reussi-608/
Kun katselin internetissä erilaisia nalle- tai muita näyttelyjä, tuli jo mieleeni ideoita. Siitä voisi tehdä "nallejen joulun". Iso joulukuusi (oikea eikä muovinen) koristettu vanhanaikaisesti ts. vaatimattomasti ja sen ympärille nalleja pienine lahjoineen. Viereen voisi tehdä ison joulupöydän ja sen viereen nallet istumaan jouluaterialle...Suomesta pitäisi sitten tuoda suomalaista käsintehtyä joulurekvisiittaa. Siinä nyt on pähkinöitä purtavaksi ennen joulua. Lisäksi pitää suunnitella infotauluja kokoelman taustasta ja joitakin tarinoita kerrottavaksi.
Mutta miten saa suojattua kaiken hyvin? Jos käyttää vitriinejä, ei niihin paljon mitään mahdu.
Sovittiin aika ensi tiistaiksi Alèsin kaupunginkirjastoon aamulla klo10. Ei puhuttu vielä mitään hinnasta, en uskaltanut, vaikka kirjastovirkailija mainitsi jo sanan budjetti, en jatkanut yhtään. Hintahaitari voi olla aika suuri, selvisi netistä tänään. Minun pitää ottaa yhteyttä yhteen lelumuseoon, jonka omistajat kävivät täällä viime vuonna. He olivat järjestäneet joulunäyttelyn Marseillessa yhdessä museossa ja tienanneet siitä jättipotin eli 10 000 euroa! Se oli puolen vuoden työn tulos, sanoi museoemäntä. Heidän kokoelmansa on suurin piirtein samankokoinen kuin minun ja osa oli taiteilijanalleja, kaikki ei ollut vanhaa. Jos pääsisi 1000 euroon 2-3 viikosta, sekin olisi hyvä summa. Toisaalta Alès on aika iso kaupunki 40 000 asukkaineen ja varat ovat paremmat kuin pikku kylissä. Marseille on miljoonakaupunki ja isot varat kulttuurille sen mukaan, voisi olettaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marseille
http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s
Yksi asia on varmaa. Ilmaiseksi tai pilkkahinnalla me ei sitä järjestetä. Kesällä vuonna 2006 yhden naapurikylän kirjasto myös ehdotti vanhojen lelujen näyttelyä. Se oli vain pieni näyttely ja tavarat kuljetettiin muutamalla pakettiautoreisulla. Mutta palkaksi saatiin vain heidän kanssa yhteinen ateria ravintolassa. Sekin olisi ollut silloin parempi antaa rahana kuin syödä se. Yhdistyksellä ei ollut liikoja rahoja muutenkaan. Mutta aina ei ole valinnanvaraa. Se oli sitten vaan mainoksena museolle.
Tässä alla vielä linkki sinne lelumuseoon, joka piti Marseillessa 400 nallen näyttelyn (noin 47 päivää joulun aikaan vuonna 2011).
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/expositions
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/nos-horaires#!__expositions
Ja 'maison de l'artisanat', joka toimi hankkeen alkuunpanijana ja näyttelypaikkana:
http://www.maisondelartisanat.org/index.htm
http://www.maisondelartisanat.org/partenaires.htm
Siinä lista yhteistyökumppaneista. Mukana on monta rahoittajaa, ei pelkästään kaupunki.
Olen sen jälkeen ottanut selvää netissä, miten toimia, kun järjestää kiertävän näyttelyn ja, miten paljon siitä voisi yhdistys tienata.
Mainos se olisi samalla paikallisten silmissä, joissa on ollut kaikkein vaikeinta tulla huomatuksi ja nähdyksi.
Löysin hyvät nettisivut, josta saa ideoita:
http://www.culture-commune.fr/Expositions/rubrique-Jeux+et+Jouets-1.php
http://www.culture-commune.fr/Expositions-itinerantes.php
Noilla sivuilla on esillä myös Anduzen tänä vuonna suljettu Musiikkimuseo, joka on nyt kiertävänä näyttelynä. Uzèsin Lelumuseo myös, vaikka ei se ole siinä, mutta muualla netissä olen sen nähnyt mainostavan.
http://wotoroni.free.fr/Pages/expo_jouets.html
http://www.artpopulairesansfrontiere.com/fr-fr/realisations/nos-expos-cette-annee
http://www.scoop.it/t/expositions-pour-les-mediatheques
http://www.v2s.fr/chalets/
http://www.memoiredelaphoto.com/la%20grande%20parade%20des%20ours.html
http://fr.vox.ulule.com/comment-faire-votre-exposition-evenement-reussi-608/
Kun katselin internetissä erilaisia nalle- tai muita näyttelyjä, tuli jo mieleeni ideoita. Siitä voisi tehdä "nallejen joulun". Iso joulukuusi (oikea eikä muovinen) koristettu vanhanaikaisesti ts. vaatimattomasti ja sen ympärille nalleja pienine lahjoineen. Viereen voisi tehdä ison joulupöydän ja sen viereen nallet istumaan jouluaterialle...Suomesta pitäisi sitten tuoda suomalaista käsintehtyä joulurekvisiittaa. Siinä nyt on pähkinöitä purtavaksi ennen joulua. Lisäksi pitää suunnitella infotauluja kokoelman taustasta ja joitakin tarinoita kerrottavaksi.
Mutta miten saa suojattua kaiken hyvin? Jos käyttää vitriinejä, ei niihin paljon mitään mahdu.
Sovittiin aika ensi tiistaiksi Alèsin kaupunginkirjastoon aamulla klo10. Ei puhuttu vielä mitään hinnasta, en uskaltanut, vaikka kirjastovirkailija mainitsi jo sanan budjetti, en jatkanut yhtään. Hintahaitari voi olla aika suuri, selvisi netistä tänään. Minun pitää ottaa yhteyttä yhteen lelumuseoon, jonka omistajat kävivät täällä viime vuonna. He olivat järjestäneet joulunäyttelyn Marseillessa yhdessä museossa ja tienanneet siitä jättipotin eli 10 000 euroa! Se oli puolen vuoden työn tulos, sanoi museoemäntä. Heidän kokoelmansa on suurin piirtein samankokoinen kuin minun ja osa oli taiteilijanalleja, kaikki ei ollut vanhaa. Jos pääsisi 1000 euroon 2-3 viikosta, sekin olisi hyvä summa. Toisaalta Alès on aika iso kaupunki 40 000 asukkaineen ja varat ovat paremmat kuin pikku kylissä. Marseille on miljoonakaupunki ja isot varat kulttuurille sen mukaan, voisi olettaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marseille
http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s
Yksi asia on varmaa. Ilmaiseksi tai pilkkahinnalla me ei sitä järjestetä. Kesällä vuonna 2006 yhden naapurikylän kirjasto myös ehdotti vanhojen lelujen näyttelyä. Se oli vain pieni näyttely ja tavarat kuljetettiin muutamalla pakettiautoreisulla. Mutta palkaksi saatiin vain heidän kanssa yhteinen ateria ravintolassa. Sekin olisi ollut silloin parempi antaa rahana kuin syödä se. Yhdistyksellä ei ollut liikoja rahoja muutenkaan. Mutta aina ei ole valinnanvaraa. Se oli sitten vaan mainoksena museolle.
Tässä alla vielä linkki sinne lelumuseoon, joka piti Marseillessa 400 nallen näyttelyn (noin 47 päivää joulun aikaan vuonna 2011).
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/expositions
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/nos-horaires#!__expositions
Ja 'maison de l'artisanat', joka toimi hankkeen alkuunpanijana ja näyttelypaikkana:
http://www.maisondelartisanat.org/index.htm
http://www.maisondelartisanat.org/partenaires.htm
Siinä lista yhteistyökumppaneista. Mukana on monta rahoittajaa, ei pelkästään kaupunki.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Koulu alkoi - kuvia ympäri maailmaa
http://www.hs.fi/ulkomaat/Kuvakooste+Koulu+alkoi+ymp%C3%A4ri+maailmaa/a1305715590551
http://geopolis.francetvinfo.fr/la-rentree-scolaire-tout-...
http://www.jolpress.com/article/les-rentrees-scolaires-da...
http://www.ledauphine.com/france-monde/2013/09/02/la-rent...
http://geopolis.francetvinfo.fr/la-rentree-scolaire-tout-...
http://www.jolpress.com/article/les-rentrees-scolaires-da...
http://www.ledauphine.com/france-monde/2013/09/02/la-rent...
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Syyskuun tunnelmia museossa - Johtotähti
Eilen oli neljä henkeä museossa. Nalletaiteilija ja pariskunta, pariisilaisia. Sanomalehtiartikkeli ja museomainos leirintäalueelta toivat heidät tänne. Samanaikaisesti tuli alèsilainen madame naapurikaupungista, hänen tyttärensä asuu Cardet-kylässä tässä ihan vieressä.
Kun pariisilaiset olivat lähteneet, sanoin alèsilaiselle rouvalle, että pariisilaiset pitävät tästä museosta, koska heitä täällä käy paljon. "Kaikki tästä pitävät", kuului vastaus.
Museo on olemassa, tuli mieleen, kun sesongin jälkeen tuli vielä museokävijöitä.
Ensi viikonlopulla on Euroopan kulttuuripäivät. Joten silloin voi myös odottaa tänne väkeä. Kylämme linna on auki lauantaina, ja siellä järjestetään taidenäyttelyitä tapahtumaa varten. Musiikkiakin tänä vuonna. He yrittävät houkutella ihmisiä. Paikalliset ovat sen jo nähneet, joten he eivät sinne muuten enää viitsi mennä. Linnan remontista ei ole tietoakaan, mitään uutta ei ole. Vaikka sen puisto on kunnostettu, ei siinä mitään erikoista ole nähtävänä. Kaikki vanhat puut on kaadettu, pari kolme yksinäistä puuta on jäljellä. Autiona se on. Muutama penkki tyhjän puiston reunoilla ei tee siitä viihtyisää.
Anduzen puistossa on joutsenlampi ja satoja vuosia vanhoja puita. Siellä on aina väkeä ja elämää. Vaikka linnaa ei ole vieressä kuten täällä.
Kuulin uuden "juorun", jos niin voi sanoa. Anduzelainen ystävä puhui ranskalaisittain "rumeur"-sanalla. Se tarkoittaa juorua, huhua, kuulopuhetta. Toisaalta voi ajatella, että joku on saanut ajatuksen ja toiset ovat sitä puhuneet eteenpäin. On se totuudenmukaista tai ei. Positiivisessa mielessä se voi olla idean kehittelyä, negatiivisessa mielessä pahan puhumista. Suomenkielellä se on useimmiten jälkimmäistä.
http://fr.wiktionary.org/wiki/rumeur
Joka vuosi kulttuuri viikonloppuna Anduzen ikivanha kellotorni keskellä kylää avataan opastetuille turistikäynneille. Muuten se on suljettu, koska se on remontoimaton. Siinäpä pieni museopaikka! Sellaista on puhuttu kuulema naapurikylässä. - Mutta mikä museo? Tilat ovat pienet. Joku pieni museo on mahdollinen.
Jospa nukkenallemuseo löytäisi joskus oikean museorakennuksen, joka olisi omistettu vain museotoiminnalle keskellä liikepaikkaa. Meillä on johtotähti taivaalla. Seurataan sitä, niin löydetään perille.
Kun pariisilaiset olivat lähteneet, sanoin alèsilaiselle rouvalle, että pariisilaiset pitävät tästä museosta, koska heitä täällä käy paljon. "Kaikki tästä pitävät", kuului vastaus.
Museo on olemassa, tuli mieleen, kun sesongin jälkeen tuli vielä museokävijöitä.
Ensi viikonlopulla on Euroopan kulttuuripäivät. Joten silloin voi myös odottaa tänne väkeä. Kylämme linna on auki lauantaina, ja siellä järjestetään taidenäyttelyitä tapahtumaa varten. Musiikkiakin tänä vuonna. He yrittävät houkutella ihmisiä. Paikalliset ovat sen jo nähneet, joten he eivät sinne muuten enää viitsi mennä. Linnan remontista ei ole tietoakaan, mitään uutta ei ole. Vaikka sen puisto on kunnostettu, ei siinä mitään erikoista ole nähtävänä. Kaikki vanhat puut on kaadettu, pari kolme yksinäistä puuta on jäljellä. Autiona se on. Muutama penkki tyhjän puiston reunoilla ei tee siitä viihtyisää.
Anduzen puistossa on joutsenlampi ja satoja vuosia vanhoja puita. Siellä on aina väkeä ja elämää. Vaikka linnaa ei ole vieressä kuten täällä.
Kuulin uuden "juorun", jos niin voi sanoa. Anduzelainen ystävä puhui ranskalaisittain "rumeur"-sanalla. Se tarkoittaa juorua, huhua, kuulopuhetta. Toisaalta voi ajatella, että joku on saanut ajatuksen ja toiset ovat sitä puhuneet eteenpäin. On se totuudenmukaista tai ei. Positiivisessa mielessä se voi olla idean kehittelyä, negatiivisessa mielessä pahan puhumista. Suomenkielellä se on useimmiten jälkimmäistä.
http://fr.wiktionary.org/wiki/rumeur
Joka vuosi kulttuuri viikonloppuna Anduzen ikivanha kellotorni keskellä kylää avataan opastetuille turistikäynneille. Muuten se on suljettu, koska se on remontoimaton. Siinäpä pieni museopaikka! Sellaista on puhuttu kuulema naapurikylässä. - Mutta mikä museo? Tilat ovat pienet. Joku pieni museo on mahdollinen.
Jospa nukkenallemuseo löytäisi joskus oikean museorakennuksen, joka olisi omistettu vain museotoiminnalle keskellä liikepaikkaa. Meillä on johtotähti taivaalla. Seurataan sitä, niin löydetään perille.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Paikallisten päivä
Uutisissa netissä kerrotaan, miten turistit ovat nyt kotimatkalla. Kun menee Anduzeen sen huomaa, turistit ovat hävinneet, vilkas "kesäkaupunki" on muuttunut pieneksi maalaiskyläksi.
http://lci.tf1.fr/france/dernier-week-end-des-grandes-vacances-attention-aux-bouchons-8256156.html
Mutta onneksi museossa oli väkeä loppuun asti. Tänään viimeisenä päivänä elokuuta oli vielä 7 henkeä kuten eilenkin. Nyt oli paikallisia, enemmän tai vähemmän kaukaa. Lehtiartikkelit, museokyltit tai muut mainokset toivat heidät. Monet sanovat, että he ovat jo kauan ajatelleet tulla, mutta nyt vasta tulivat.
Hyvä tunnelma täällä oli. Yksi pariskunta ihmetteli nukketaloja, toinen taas piti nukeista. Yksi isoäiti lastenlastensa kanssa tunsi Lamorlayen Raamattuopiston Pariisin lähellä, jossa olin vuoden 1991-1992. Se vuosi oli käänteentekevä elämässäni, koska se toi minut tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisen kerran lomalle vuonna 1992 pääsiäisenä. Mitä kaikkea sitten sen jälkeen tapahtui, lukee tässä museopäiväkirjassa vuodesta 2005 lähtien ja "Unelmani Etelä-Ranskassa"-kirjassani.
Yksi kokoelman uutuus on lasten miniraamattu (noin 5cmx4,5cm) vuodelta 1851, joka on painettu Amerikassa. Teksti on siinä normaalikokoista. Toisissa se on niin pientä, että mukana piti olla suurennuslasi.
Löysin sille paikan 1800-luvun nuken sylissä. Se herättää keskustelua. Protestantismin museossa, noin 17km täältä, on vielä pienempi miniraamattu, jonka protestanttinaiset kätkivät nutturan sisälle uskonvainojen aikaan.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 54 euroa enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Noin 5% nousu elokuussa ja noin 20% nousu heinäkuussa. Meillä on ollut menestystä tänä kesänä lamasta huolimatta. Dixou ei ole pitkästynyt, vaikka on välillä ollut päiväunilla.
http://lci.tf1.fr/france/dernier-week-end-des-grandes-vacances-attention-aux-bouchons-8256156.html
Mutta onneksi museossa oli väkeä loppuun asti. Tänään viimeisenä päivänä elokuuta oli vielä 7 henkeä kuten eilenkin. Nyt oli paikallisia, enemmän tai vähemmän kaukaa. Lehtiartikkelit, museokyltit tai muut mainokset toivat heidät. Monet sanovat, että he ovat jo kauan ajatelleet tulla, mutta nyt vasta tulivat.
Hyvä tunnelma täällä oli. Yksi pariskunta ihmetteli nukketaloja, toinen taas piti nukeista. Yksi isoäiti lastenlastensa kanssa tunsi Lamorlayen Raamattuopiston Pariisin lähellä, jossa olin vuoden 1991-1992. Se vuosi oli käänteentekevä elämässäni, koska se toi minut tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisen kerran lomalle vuonna 1992 pääsiäisenä. Mitä kaikkea sitten sen jälkeen tapahtui, lukee tässä museopäiväkirjassa vuodesta 2005 lähtien ja "Unelmani Etelä-Ranskassa"-kirjassani.
Yksi kokoelman uutuus on lasten miniraamattu (noin 5cmx4,5cm) vuodelta 1851, joka on painettu Amerikassa. Teksti on siinä normaalikokoista. Toisissa se on niin pientä, että mukana piti olla suurennuslasi.
Löysin sille paikan 1800-luvun nuken sylissä. Se herättää keskustelua. Protestantismin museossa, noin 17km täältä, on vielä pienempi miniraamattu, jonka protestanttinaiset kätkivät nutturan sisälle uskonvainojen aikaan.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 54 euroa enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Noin 5% nousu elokuussa ja noin 20% nousu heinäkuussa. Meillä on ollut menestystä tänä kesänä lamasta huolimatta. Dixou ei ole pitkästynyt, vaikka on välillä ollut päiväunilla.
perjantai 30. elokuuta 2013
Pari sivua vieraskirjasta
Tässä ensin eilispäivän sivu vieraskirjasta, alimmaisena tänäpäinen.
Täällä odotettiin kahta museokävijää, jotta olisi päästy viime vuoden tuloksiin. Mutta hyvä yllätys, tänään tulikin 7 ihmistä museoon. Me ollaan nyt 21 euroa viime vuoden elokuuta rikkaampia. Huomenna voi tulla vielä joku...
Täällä odotettiin kahta museokävijää, jotta olisi päästy viime vuoden tuloksiin. Mutta hyvä yllätys, tänään tulikin 7 ihmistä museoon. Me ollaan nyt 21 euroa viime vuoden elokuuta rikkaampia. Huomenna voi tulla vielä joku...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)