Pariisin Nukkemuseosta

https://www.facebook.com/156495761068858/photos/a.455830497802048.139004.156495761068858/1323566074361815/?type=3&theater

http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=en

https://theriaults.proxibid.com/asp/Catalog.asp?aid=120512

Tässä kuvakaappaus amerikkalaisen antiikkihuutokaupan sivuilta.

Pariisin Nukkemuseo myy nyt tammikuussa tuolla Amerikassa osan kokoelmastaan.

Mutta miksi ihmeessä?

Heillä on jopa talon hintaisia nukkeja, eli noin 200 000 euroa, kuten luin heidän museedelapoupeeparis.com nettisivuilta 20-vuotisjuhlan kunniaksi olleesta lehtiartikkelista. En tiedä onko myytävien joukossa kaikkein arvokkaimpia.

Facebook-sivuillaan museon omistaja kertoo, että uudet turvallisuus- ja esteettömyysnormit tekevät nykyisestä vuokratusta toimitilasta puutteellisen. Joten he hakevat nyt uusia tiloja museolle. Varmaankin he suunnittelevat toimitilan ostamista vuokraamisen sijaan, kun noita nukkejaan myyvät. En tiedä, mutta se siitä tulee mieleen. Niihin on investoitu valtavat summat.

Alla linkki lehtiartikkeliin, jossa kerrotaan Nukkemuseon 20-vuotisjuhlasta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/espace-premium/paris-75/il-fete-les-20-ans-de-son-musee-de-la-poupee-29-09-2014-4171583.php

Tuo museo on kansainvälisesti hyvin suosittu ja menestyvä. Sen johto on usein mukana Amerikan, Saksan, Englannin, Italian tai muun maan erilaisissa nukketapahtumissa, joissa maailman kalleimpia nukkeja on näytöllä. "Miljonäärien kultapossukerho" tulee mieleen, kun katsoo heidän jotakin video-ohjelmaansa, varsinkin amerikkalaista. Ei siellä kaikkia kansankerroksia näe. Kansan räsynuket eivät kelpaa ylhäisön hienohelmojen joukkoon.

Pariisin Nukkemuseo on a must, niin kuin "ulkomaankielellä" sanotaan, jos on Pariisin matkalla. Se on täynnä unelmanukkeja. Toisaalta on siellä "joka tytön" nukkejakin. Museon perustaja on professori koulutukseltaan, joten kaikki on ammattilaista, nuken historia on kerrottu kuin yliopistossa hyvä "luento".

Tämä heidän uutisensa oli yllätys. Olin siellä tammikuussa ja paikat oli juuri remontoitu. Kyllä normit tekevät vaikeaksi toiminnan kuin toiminnan. Moni on joutunut sulkemaan sen takia.
Uhkaava tilanne on meilläkin nukkenallemuseossa aina välillä, koska yläkerta ei ole normien mukainen. Siinä myös syy, miksi mekin ollaan hakemassa uutta museopaikkaa.

Laitan tähän alle linkkeja, joissa kuvia muutamista myytävistä "miljonäärien" nukeista:

https://theriaults.proxibid.com/aspr/French-Bisque-Doll-by-Albert-Marque-5-of-Limited-Series-Trousseau-Suffragette-120-000-150-000/33811623/LotDetail.asp?lid=33811623&scrollLocationOnCatalog=987

https://theriaults.proxibid.com/aspr/All-Original-French-Bisque-Bebe-by-Leon-Casimir-Bru-Signed-Shoes-and-Provenance-17-000-22-000/33811691/LotDetail.asp?lid=33811691&scrollLocationOnCatalog=2090

https://theriaults.proxibid.com/aspr/Outstanding-French-Bisque-Bebe-A-T-by-Thuillier-with-Superb-Original-Costume-22-000-28-000/33811455/LotDetail.asp?lid=33811455&scrollLocationOnCatalog=2201

https://theriaults.proxibid.com/aspr/Rare-and-Fine-French-Bisque-Bebe-H-by-Aristide-Halopeau-with-Superb-Costume-25-000-35-000/33811547/LotDetail.asp?lid=33811547&scrollLocationOnCatalog=4546 

Columbo-uutiset

Eilinen huono uutinen muuttui nyt hyväksi uutiseksi. Kiitos nimesiläisen liikennepoliisin, joka antoi minulle sähköpostitse Peugeot 205 autoni ostajan puuttuvan etunimen prefektuurin lomakkeeseen.

Niin voin tehdä verkossa sakkolapusta valitushakemuksen. Kävin äsken katsomassa, onko se hakemus jo käsitelty, siinä luvataan se käsitellä 24 tunnin aikana. Oli jo vastaus ja se oli hyväksytty, koska voin osoittaa toisen omistajan ja ajajan autolle.

En ole koskaan ennen myynyt autoa, koska tämä Peugeot oli ensimmäiseni ja kesti 10 vuotta minulla. Silloin kun sen ostin mukanani oli myös ystäväni. Se maksoi 900 euroa, vaikka seuraavana vuonna remonttia siihen tuli 1200 euron verran. Sen jälkeen ei ollut paljoa korjauskuluja, koska Sébastien korjasi tai osasi korjata. Nyt vasta se alkoi hajota niin paljon, että olisi joutunut maksamaan liian suuret korjaukset vieraille automekaanikko ammattilaisille.

Toisaalta auton osto voi myös aiheuttaa samoja ongelmia, mutta onneksi nyt sain sen ostaa ystävän ystävältä, joka tuntee auton yhtä hyvin kuin ystävänsä.

Eilen Anduzessa kysyin poliisilaitoksessa, jos he kaikki näkevät sukunimen perusteella, onko poliisin listoilla vai ei. Niin ainakin luulisi. Poliisi sanoi, etteivät he voi sitä kertoa, koska laki kieltää. Mutta jos heille näytetään virallinen prefektuurin paperi, kuten näytin liikennepoliisille, eivätkö he sittenkään muka voi ottaa selvää. Riippuu näköjään poliisista. Helposti he sanovat, etteivät voi tehdä mitään asialle ja lähettävät muualle.

Jo vanhoissa amerikkalaisissa rikosfilmeissä poliisit jakoivat keskenään rikostietoja autoradioissa, ottaakseen kiinni karkuteillä olevia rikollisia. Eikö se nykyaikana toimi vielä paremmin, ainakin luulisi niin. Avukseni tullut liikennepoliisi lupasi tiedottaa "lentäviä" kolleegoitaan Alèsissa. Tarvittiin vain tämä yksi ihminen, joka ottaa viestistä vaarin. Toiset pollarit eivät sitä noteeranneet.

Muuten henkilöllisyystodistuksesta puheenollen. Meillä oli monet paperit täytettävänä tätä automyyntiä varten ja olin osan jo täyttänyt etukäteen valmiiksi, ei tullut mieleen, että olisi pitänyt pyytää henkilöllisyyspaperit, koska harvoin auto- tai muissa tällaisissa kaupoissa on. Eikä aina niin pahaa usko ihmisistä. Vaikka yleensä olen täällä ulkomailla hyvin epäluuloinen, enkä luota helposti ihmisiin. Ne, joihin voi luottaa, ovat kultaa.

Sitäpaitsi henkilöllisyyskin voi olla väärennetty. Viime päivien Berliinin rekkaterroristillä oli kolme eri henkilöllisyyspaperia ja useita eri ikäversioita itsestään, niin kuin vakoojilla. Näin kerrottiin Ranskan uutisissa.

Nukkenallemuseossa on nyt ollut vähän ikävää asiaa kerrottavana. Toisaalta sota-aikana nukeistakin voi tulla joskus hengenpelastajia. Seija kertoi Englannissa tavanneensa puolalaisen vanhuksen, jolla oli ollut iso posliininukke. Nuken pään sisälle oli kätketty juutalaisten vääriä henkilöllisyyspapereita ja siten he pääsivät pakenemaan maasta pois.

C'est la vie! Sellaista elämä on.

Mutta nyt riemuitaan joulun juhlasta ja sanomasta! Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Se on niin kuin tähti taivaalla, jota seurataan täällä pimeässä maailmassa. Siinä meidän valon tuojamme.

"Columbona" ulkomailla

Postista tuli aamulla 135 euron sakkolappu.

Nyt on vielä jouluaatto! Se on niin kuin "myrkytetty" joululahja.

Mutta tätä minä osasin odottaa, päivänä tai toisena saapuvaksi ennen pitkää.

Viime päivät olen ollut kuin "tulisilla hiilillä". Samalla minusta on tullut harrastelija pollari vähän niin kuin Columbo yksityisetsivä telkkarissa ennen.

Kaikki alkoi 5.joulukuuta, kun lopultakin löytyi ostaja Peugeot 205 autolleni, jolloin sain siitä 70 euroa sen sijaan, ettei tarvinnut autohajottamoon sitä ilmaiseksi antaa.

Autoni oli myynnissä www.leboncoin.fr-sivuilla, joka on kuuluisa ja suosittu ranskalaisten tavaran myyntipaikka, vaikka myös aika huonomaineinen. Sébastien hoiti puhelinasiointia, kun oli kyse autoasioista, miehet hallitsevat ne paremmin. Minä olin vain myyjänä.

5.päivä tehtiin kauppapaperit kylämme parkkipaikalla. Minun piti jättää auton myynti-luovutuspaperi kunnantalollemme, josta se meni eteenpäin Alèsin prefektuuriin. Hoidin asian jo samana päivänä ja pyysin leiman itselle jäävään paperiin, niin voin todistaa sen.

Runsaan viikon päästä prefektuurista tuli kirje, jossa pyydettiin lisätietoa. Ostaja oli antanut vain etunimensä alkukirjaimet, se ei kelpaa, pitää olla etunimi selvästi.

Siitä alkoivat lukuisat puhelinsoitot ostajalle, mutta hän ei suostunut antamaan etunimeään. Eikä aina vastannut puhelimeen tai sitten jätti tulematta sovittuun tapaamiseen asian korjaamiseksi. Tässä on nyt jotakin hämärää, ei voinut olla ajattelematta. Ehkä koko nimi osoitteineen on väärä. Oli nyt ainakin tuo puhelinnumero, vaikka sekin oli kuulema hänen ystävänsä puhelin. Muuten koko ihminen olisi mahdoton saada kiinni. Vaikka toisaalta autoni rekisterinumero johtaisi hänen jäljilleen.

Netin kautta sain yhteyden prefektuuriin ja vastauksen, että ilman etunimeä tuota auton luovutus-myynti paperia ei voi rekisteröidä, ja siten se ei ole voimassa. Ja silloin entinen omistaja eli minä olen autosta vastuussa, koska rekisteriote pysyy nimelläni. Nykyään administraatio harrastaa puhelinautomaatteja, vain koneita, joista ei pääse aina yli eikä ympäri, jotta löytäisi vielä tavallisen elävän ihmisen, jolle selittää asian. Vain kommentointilomakkeella onnistuin saamaan heiltä tuon "arvokkaan" vastauksen ja niin päästiin eteenpäin.

Kun asia alkoi tulla aina vaan ongelmallisemmaksi, minne sitä voisi mennä muualle kuin poliisilaitokselle. Olin lukenut nettifoorumista, että monille oli käynyt näin ikävine seurauksineen, joihin kuului hämäräperäisen ostajan sakkolappuja sarjoina maksettavaksi. Joten seuraavaksi painelin naapurikylän poliisilaitokselle. Siellä ei asia mennyt yhtään eteenpäin, he vain sanoivat, etteivät voi tehdä asian hyväksi mitään. Ystäväni oli myös kysynyt neuvoa Anduzen poliisilaitoksella, siellä oli sanottu kuten prefektuurissa, että ostajan etunimi pitää saada papereihin. Mutta miten? Ostaja oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Minä nörttinä menin taas nettiin. Kerroin asian ja lähetin sen Alèsin ja Nîmesin poliisilaitokselle. Ei vastausta! Sitten lähetin sen http://www.gendarmerie.interieur.gouv.fr/Notre-institution/Nos-composantes/Sur-le-terrain/La-Gendarmerie-Departementale/Escadron-departemental-de-securite-routiere-EDSR   noille liikennepoliiseille. Sieltä tuli vastaus samana iltana. Mikä helpotus! Lopultakin otettiin vakavasti asiani. Poliisi pyysi lähettämään kopion prefektuuriin toimitetusta auton myynti-luovutuspaperistani. Ja seuraavana aamuna hän vastasi, että tietää, mitä nuo etunimen alkukirjaimet tarkoittavat ja siis koko etunimen, hän on siis jo tuttu henkilö poliiseille. Arvata saattaa, että ei se varmaankaan mitään positiivista normaalia tuttavuutta ole, kun poliisi tietää etunimen. Jos ei satu kuulumaan heidän ystäväpiiriinsä.

Tuo liikennepoliisi lupasi ottaa yhteyttä lentäviin moottoripyörä poliiseihin Alèsin alueella, jotta he löytävät Peugeot 205:seni ajajineen. Epäilyksiä oli silloin myös hänellä. Ja voi olla, että poika oli jo etsintäkuulutettu rikkomuksistaan.

Tämän päivän sakkolappu oli tullut tuolle "pahoille teille joutuneelle" nuorukaiselle punaisten ajovalojen ei pysähtymis-rikkomuksesta. Mutta mitä kaikkea hän voikaan tehdä autolla. En usko, että tuolla pojalla on edes autovakuutusta otettu ja voi olla, että ajokortti on otettu pois liikennesääntöjen rikkomisesta, hunsvotti kun on. Ja yleistä täällä on noiden nuorten ajaa huumeen-tai alkoholin vaikutuksen alaisena, jolloin helposti aiheuttaa kuolonkolarin ties kuinka monelle liikenneonnettomuudessa. Kaikesta tästä tulee vastuu autonrekisteriotteen omistajalle, paperit täytyy saada heti kuntoon kuin vain mahdollista. Siksi niihin kirjoitetaan päiväyksen lisäksi aina myös tarkka kellonaika. Sen lisäksi rekisteröinti prefektuurissa vahvistaa rekisteriotteen lopullisen muuttumisen myynnin yhteydessä.

Me olimme Sébastienin kanssa aamulla Anduzen poliisilaitoksella taas. Nyt tietää, mitä tehdä ja miten vältän toisen sakkolapun maksamisen. Sain asian jo hoidettua verkossa.

Tästä oppii, että kaupoissa kuin kaupoissa on hyvä pyytää näyttää henkilöllisyystodistus, varsinkin suuressa maailmassa, jossa on pahantekijöitä paljon, epärehellisyys on tavallista.

Rehellisyys maan perii, sanoi vanha kansa. Petkutuksilla ei pitkälle pötkitä. Luottamus on kullan arvoista.

Kiitos internetin! Ja ystävän kännyköineen. Lyhyessä ajassa saatiin selvitettyä sata sotkuista asiaa.

Columbo pärjäsi pelkällä lankapuhelimella ja ilman nettiä, vanhasta "romuautostaan" puhumattakaan.

Christmas Food Court Flash Mob, Hallelujah Chorus - Must See!

HYVÄÄ JOULUA!

Tässä vanhasta aapisestani pari sivua:

 (Opin lukemaan, Kuosmanen-Merenkylät, Lasten aapinen, Valistus, 1964)

Ihminen ei ole saari

Eilen oli mukava 8 henkisen perheen yllätysvierailu museossa, siinä oli kolme eri sukupolvea. He olivat löytäneet museomainoksemme naapurikylän majoituspaikasta.

Muuten on ollut hiljaista. Toisaalta muut museot ovat nyt kokonaan kiinni lähistöllä. Heillä on talvitauko.

Nukkenallemuseo sai kehuja. Toulouse'sta ja Jura-vuoristosta kotoisin olevat ranskalaiset ihastelivat kokoelmaa ja kyselivät, mistä olen löytänyt. Salaisuus, sanoin taas kerran. 5 naista ja 3 miestä olivat tyytyväisiä. Kokonaisuus kiinnosti heitä, vaikka isommat tilat saisi olla, kuten monet muutkin kommentoivat.

Meillä oli mukava juttutuokio. Siinä se elämän suola on, kun on kontakteja ja ajatustenvaihtoa huumoria unohtamatta. Nykymaailma on kadottamassa tätä sosiaalista kanssakäymistä, kun monissa paikoissa ihmiset korvataan koneilla. Bensa-asemallakin Anduzessa he ovat vaihtaneet ihmisen paikalle automaatin. Puhelimeen vastaa usein automaatti. Näin maailmastamme on tulossa kylmä paikka. Inhimillisyys katoaa.

Muuten Hesarissa oli artikkeli koulujen historian opetuksesta. Se toi esille historian tärkeyden. Jos ei tiedetä mitään menneestä, meistä tulee naruista vedettäviä tahdottomia marionetteja. Keräilykin on silloin tärkeää, dokumentit aikaisemmista tapahtumista. Niin museosta tulee historian aarrekammio. Sitäpaitsi kulttuuri on jotakin, mikä yhdistää, vaikka tämän päivän maapallo olisi eripurainen ja sotaisa.

Kiitos kaikelle vapaaehtoistyölle!

Vapaaehtoistyön ansiosta Nukkenallemuseo -yhdistys on ollut olemassa alusta asti pikkubudjetteineen. Ei se muuten olisi ollut mahdollista.

https://twitter.com/humanityfirstuk/status/811909720135057412 

Parempi häntäpäässä kuin ei ollenkaan

http://www.code30.cci.fr/tourisme-chiffres

Tässä me ollaan Gardin alueemme museolistassa mukana, vaikka häntäpäässä ollaankin. Sinnekin pääsy on vaatinut 16 vuotta.

600 museokävijämäärä on pieni noihin toisiin verrattuna, mutta meille sekin on saavutus. Ylöspäin voi aina kiivetä. Niin haasteet eivät lopu.

Naapurikylässä on myös pieni museo, mutta ei se ole tuossa listassa.

Salasanoista puheenollen

Eilen en päässyt tänne, koska Google ei päästänyt! He olivat huomanneet, että Googletiliäni käytettiin jossain toisessa maassa, tietokone ip oli eri kuin minun on täällä Ranskassa!

Google halusi varmistaa, että olen oikea henkilö, joka menee tähän Google sähköpostiin. Yritin monta kertaa tutulla salasanallani, mutta ei onnistunut. Onneksi nyt pääsin ja vaihdoin salasanan.

Aika uskomatonta! Ei koskaan ennen ole tapahtunut.

Kun netissä osallistuu johonkin, aina pitää rekisteröityä. En koskaan käytä missään samaa salasanaa kuten neuvotaan meitä nettikäyttäjiä, se olisi liian helppoa noille hakkereille. Ja sitäpaitsi puhdistan ja päivitän konettani ahkerasti.

Tästä oppii, että pitää vaihtaa salasanoja useammin.

https://support.google.com/accounts/answer/6294825?hl=fi&ref_topic=3382255

Siinä neuvoja Googlelta, jos muille sattuu sama ongelma.

Otin Googlen sivusta vielä kuvanäytön, jossa hakkerin tietoja ip numeroineen. Taidan lähettää ne eteenpäin kansainvälisille kyberpoliiseille. He löytävät kyllä rikolliset. Ja niin on täällä maailmassa muutama rosvo vähemmän meitä häiriköimässä. Muuten heillä on vapaat kädet toimia ja jatkaa pahantekojaan. Toisaalta varmaan Googlekin voi heidät ilmiantaa.

Aamuyöstä pohdin, miten voi saada murrettua sähköpostin salasanan. Tietokoneeni päivitykset ovat aina kunnossa, jatkuvasti on päivitettävää. Jos en niistä välittäisi, ei se ihme silloin olisi, vaikka muitakin tietoja varastettaisiin koneeltani. Täytyy ottaa selvää.

Banaanipiparkakkutorttu

Tässä uusi reseptini. En saanut kypsiä päärynöitä kaupasta, joten ostin banaaneja. Tein niistä banaanirahkapiparkakkutortun. Tuli tosi hyvä yllätys. Maistettu on jo kuten näkyy. Tervetuloa maistiaisiin!

Kaloripommi se on, mutta joskus saa herkutella.