Muovikassielämää

Tässä yllä yksi tekemäni nalle, joka odottaa pääsyä pahvilaatikkoon muiden nallejeni kanssa varastohuoneessa yläkerrassa. Muovikassin suojassa ne ovat olleet monta vuotta, kun olen tehnyt tilaa vanhoille antiikkinalleille museossa. Vanhat herättävät muistoja museokävijöissä eivät nämä käsintehdyt.

Kuukausia sitten, kun katsoin täysinäisiä vitriinejäni museossa alakerrassa, ajattelin miten ihmeessä saan noihin kaikkiin tarpeeksi laatikoita. Nyt olen katsonut samoin ajatuksin näitä loputtomia muovikasseja. Toisaalta vitriinit sain tyhjennettyä tavaroista ja laatikoihin pikkuhiljaa, kun joka viikon kauppareisulla tulin tyhjien pahvilaatikoiden kanssa.

Nyt sama juttu, pikkuhiljaa joka viikko vähän kerralla muovipussit katoavat pahvilaatikoihin odottamaan Suomen matkaa.

Niin mahdottomasta tulee mahdollista.

 

Tässä koulunäyttelyssä niitä tekemiäni nalleja istuu pulpeteissa. Ja alla niitä on rappusilla.

Nyt on rappuset tyhjinä ja nautin siitä, kun joka paikka ei ole täynnä.

Painonnostaja museon kulisseissa

Viime vuonna tähän aikaan olin käsitoipilas. Koiraa taluttaessani oli ollut vaaratilanteita ja kaaduin, loukkasin ensin toisen käden, sitten yksikätisenä vielä toisen. Toisesta kaksi luuta poikki ranteesta ja toisesta kyynärpäästä yksi luu poikki. Kun ne paranivat vähitellen syksyyn mennessä, päätin, että 11. syyskuuta, nyt tai ei koskaan alan kokoelman pakkaamisen. Siitä asti se on ollut jokapäiväinen työmaani tavalla tai toisella. Toisaalta haluan pelastaa tämän elämäntyöni kotimaahan. Ja kun kerran kaksossisko on luvannut sen ottaa taloonsa...

Kuvassa entinen haukku Dixou Amerikasta tulleen paketin vieressä 2010. Paketti oli minun pituiseni paljon yli puolitoista metriä.

Tänään nostin tätä painavaa Amerikasta tullutta nukketaloa, jonka olen ostanut vuonna 2010 museon 10.vuotispäivän kunniaksi. En muista miten sain sen kannettua toiseen kerrokseen, aina ei ole apujoukkoja tarjolla. Sen muistan, että juuri ja juuri jaksoin nostaa sen hiki hatussa korkealle hyllylle esille. Painosta en tiedä.

Monta päivää olen ajatellut, miten ihmeessä saan tuon pitkämäisen 1880-luvun nukketalon ylhäältä hyllyltä alas? Tänään tyhjensin vierestä paketteja pois ja kiipesin yhden huonekalun päälle, kokeilin nukketalon toisesta päästä nostaa,liikkuuko se yhtään ja jaksanko ottaa sen pois hyllyltä alas. Kyllä se liikkui, alkoi nousta pois paikoiltaan, sitten kaikin voimin tervein käsin otin riskin ja alas se tuli toisten nukketalopakettien päälle ihmeesti. Siinä saa sitä nyt ensin puhdistaa ja suunnitella pakkaamista. Yläkerrassa on kaksi isoa pahvilaatikkoa, jotka liitän yhteen kuin junana, koska nukketalo on pitkämäinen. Siitä tulee 350.paketti. Sisällön olen pakannut jo aikaisemmin erikseen kuten muissakin useimmissa nukketaloissa, ettei tule liikaa painoa yhteen pakettiin.

Pakkaamatta on keltainen iso nukketalo, sitä suojataan vasta autossa kuten uusin jättiläismäinen viime kesän nukketalo, joka painaa kuulema 30kg. Sen kuljettajafirman kaksi poikaa toivat noin 100metriä kadulta museoon pyörivällä kärryllä. Sen nostamiseen tarvittaisiin Peppi Pitkätossu, koska hän on nostanut hevosenkin.

Yläkerrassa on varastohuoneesa kaikki itsetekemäni nallet ja nuket. Niitä on monta muovikassillista, joita nyt järjestän suoraan laatkoihin sitä mukaa kuin löydän kaupasta isoja laatikoita. Laskin yläkerran tämän hetkiset laatikot 21kpl, joihin tulee lisää monet kymmenet laatikot, koska siellä on tavaraa paljon monta hyllyä täynnä.

Kaikkiaan paketteja on nyt 349, yhtä monta kertaa olen nostanut eri painoisia, eri kokoisia paketteja, puntteja, kuin painonnostaja. Voi arvioida, että pitkälle yli 400 tulee ja siihen täytyy lisätä vaunujen, rattaiden ja muutaman ison puueläimen suojaaminen.

Äiti lähetti vuonna 2000 kaksi pahvilaatikkoa Postissa tänne, joilla museon aloin. Paljon on tavaraa siunaantunut sen jälkeen, kun kotiin Suomeen palaavat nyt nuket ja nallet monikertasina.

Alla tekemäni video tuosta saksalaisesta nukketalosta.

Ensimmäinen ja viimeinen

Tässä vieraskirjan viimeisiä sivuja. Viimeksi kirjoitti Sébastien, joka on ollut paikallinen apu museotoiminnassa. Hän oli apuna äitinsä Nicolen kanssa 1998, kun tämän talon ostin. Heti alussa sain idean museon perustamisesta. 

Kun kontaktit on kielletty nyt pandemiassa tai ainakin vältettäviä, ei kukaan ole täällä käynyt, muuta kuin poikkeuksellisesti. Toissa viikolla tarvittiin apua, joten pyysin ystäväni kirjoittamaan samalla muiston tähän vieraskirjaan. Hän kirjoitti olin ensimmäinen...ja nyt olen viimeinen museokävijä.

317.paketti valmis. Syyskuun 11.päivä aloin paketoimisen, muistan sen päivän aina. Koska siitä lähtien jokaikinen päivä olen ollut tällä museon paketointityömaalla aamusta ehtooseen ajatuksena, miten paketoin, millä ja mitä seuraavaksi. Niin kuin se olisi nyt ollut ainoa tehtäväni pelastaa kokoelma kotimaahan Suomeen. Viime keväiset käsionnettomuudet haukun kanssa minut saivat liikkeelle. Kaksin käsin on voinut taas kaiken tehdä, viime vuonna oli toista. Se oli kuin varoituksena minulle. Toisaalta se vahvisti myös museon sulkemisen päätöstä pandemian lisäksi.

Vielä on pakkaamista ja suunnittelemista miten monet nuken-ja isot 6 vauvanvaunut, rattaat saa kuljetettua, koska ne ovat tilaavieviä. Lisäksi isonkokoinen keinuhevonen, puukoira, kaksi pikkupyörää yms. vielä suojattavana. Vauvanvaunuista osan saa kuomun laskettua alas, joten se helpottaa, ettei se vahingoitu kuormassa. 

Onneksi lähistöllä on isoja supermarketteja 2 Lidl kauppaa, Aldi, Cora tavaratalo, Super-ja Hyper U, 2 Intermarché, noin 8 markettia, joista olen viikottain raahannut käytettyjä puhtaita pahvilaatikoita. Ilman autoa se olisi mahdotonta. En ole omasta kylämarketista hakenut laatikoita, koska en siellä käy, naapurikylissä isommat kaupat ja valikoimat. Joten kiitos noiden markettien ilmaisista laatikoista, jotka ovat mahdollistaneet Nukkenallemuseon muuttoa Suomeen. Ei haittaa vaikka paketin kyljessä olisi kuvia kekseistä, pesuaineista, viinapulloista, kahvipaketeista, kukista, banaaneista, talouskoneista yms. Sisällä on näitä suloisia nukkenalleyllätyksiä.

Toistaiseksi pakkaamista varten on joutunut ostamaan vain noin 50€:lla kuplamuovia ja pakkausteippiä, tusseja. Joten kierrätystä on muuten.

Tässä joskus Suomesta tuomani suutari koulutaulu tulee nyt takaisin Suomeen:

Merkkausliina vuodelta 1847, jonka ostin Lyonista, kun olin siellä siskoja vastassa heidän Suomesta tullessaan. Huvittavaa oli, kun pienellä reisulla tuolla matkalla tielleni osui silloinkin osto-myyntiliike, mistä tämän löydön tein 60€:lla, halvalla sai!

Minulla on toinen merkkausliina vuodelta 1863, se odottaa vielä pakkaamista.

Viime päivät olen ottanut koulunäyttelyn seiniltä pois näitä koulutauluja, jotka vielä muistuttivat minua museosta, en halua enää niitä nähdä seinillä. Suuri helpotus, kun sain melkein kaikki pakettiin. Iso puinen nukketeatteri on seinällä nyt yksinään.

Odottaa jo milloin voi sanoa, että ensimmäinen ja viimeinen paketti tehty...

Äitiäni muistellen

Äitiäni muistellen nyt äitienpäivänä 2023. Kun lähdin yksi kerta Ranskaan ja äiti oli Helsingissä saattamassa minua, hän kirjoitti vieraskirjaani: ...tääll ei saa yhdes olla joskuinkin tahdomme...

En tiennyt silloin, että se jatkuu hautausvärsynä: ...vaan haudan tuolla puolen taas toisemme kohtaamme. Siellä haudan tuolla puolen äiti on nyt

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Tässä 60-luvun koulupiirustuksia.

Joskus voi tarvita

 238. paketti valmis.

Tässä iso nalle odottaa paketoimista. Minulla on kymmenittäin suuria nalleja, jotka veisivät koko pahvilaatikon tilan, joten keksin niille erilaisen pakkaustavan. 

Kuvassa vasemmalla näkyy nallepaperikerä. Se on paksua kuin pakettipaperi. Isot nallet käärin paperiin, niin ne saa suojattua lähetyksessä.

Voin käyttää paperia muidenkin suojaamiseen, jos ei tarvitse olla pehmustetta. Nämä kaksi lammasta saivat saman suojan. Toisen lampaan olen kuljettanut pyörän selässä kirpparilta naapurikylästä, 2000-alussa minulla oli vain pyörä, jolla kuljin. Toinen lammas pääsi autokyydissä, kun sain autokortin ja auton 2006.

Sivussa oikealla näkyy puuleluja, joita olen osaksi Lidl tai Aldi supermarkettien pahvilla peittänyt matkaa varten. Pääasia niillä, että osittainkin suojattu, kun niitä autoon kootaan ja siellä ovat, etteivät kolhi toisiaan.

Tuo paperirulla on lahjaa 2000-alusta, kun museon avasin. Yksi tuttava, joka oli töissä pakkausfirmassa toi sen tänne, koska alussa myin myös itse tekemiäni nalleja. Se myynti ei menestynyt, mutta museolla on ollut menestystä enemmän tai vähemmän näiden yli 20 vuoden aikana. 

Paperirulla odotti tarkoitustaan, kun sitä alussa ei tarvittu yhtään. Nyt siitä on tullut korvaamatonta, kun museo on suljettu. Silloin alussa ei tiennyt, että lopussa kiitos seisoo paperillekin. Se olisi ollut mieleinen uutinen, että museo on ollut näin monta vuotta pystyssä.

Hianohelma ja kyäkipiika

Talosta puuttui emäntä, Tämä  tuli postista tänään.

Keittiössä on hyvä kokki.

Kauan tyhjänä olleesta autiotalosta tuli asuttu, 

Villi koira vauhdissa

Itselaukaisevalla kameralla Diksin kanssa ei kuvaaminen ole helppoa kuten näkyy. Piti ottaa kevätkuvia 2023 viinipellon vieressä. Haukku on taas parantunut ja vauhti päällä varsinkin, jos yrittää saada sen pysymään paikoillaan.

Muistoksi yli 20 museovuodesta

Tänään olin kunnantalolla, koska heille viime viikolla lähettämäni sähköposti ei auttanut. Piti mennä paikan päälle pyytämään, jos ottaisivat pois tuon pienen museokyltin, koska museoyhdistys on lopetettu ja museota ei enää ole. Toiset kyltit olen saanut jo melkein kaikki pois. Tuo on liian korkealla, eikä minulla ole tikkaita. Otin kuvan siitä muistoksi. Linnan edustalla se oli hyvä mainos.

Kunnantalolle menin FFP2 maski päässä kuten menen kaikkiin sisätiloihin koronan varalta. He kysyivät, miksi museo on suljettu. Sanoin, että en halua koronaa kotiini, kukapa haluaisi? Eri asia, jos museo olisi julkisissa tiloissa. Jatkoin lisäksi, että museo siirtyy Suomeen, kun kaksossisko ottaa sen taloonsa. Ja toivotin heidätkin tervetulleeksi Suomeen. Niin sain kunnantalon virkailijat nauramaan. Joten hyvin meni. Kerroin vielä, että taloni säilytän täällä Etelä-Ranskassa, koska pidän paljon tästä alueesta. Vain museo muuttaa pois.

Kun he kysyivät, mitä tehdä museokyltille, sanoin, että sen saa heittää pois. Toisia kylttejä säilytän, mutta en kaikkia, ei ole tilaa. 

Niin sitä ajatukset muuttuvat. On helpottavaa, kun saa museon jälkiä poistettua ympäristöstä. Kaikella on aikansa. 

Koti-ikävä

Tänään syötiin Dixien kanssa Janssonin kiusausta, sen herkkua. Koira seurasi uteliaana vieressä kokkaamistani. Kun uunista alkoi tulla hyvät tuoksut koko taloon, nälkä tuli. Ja heti kelpasi, kun sille annoin, söi astian puhtaaksi. Kaikkea jokapäiväistä ruokaansa se ei vielä syö, mutta pikkuhiljaa. Ja tänään voitiin taas tehdä kolmen vartin luontolenkki kuten eilenkin. 

Teen Janssonin kiusauksen aina ilman kermaa Mozzarella juustolla ja valko-tai roseviinitilkalla, valkosipulilla perunoiden kanssa. Ei ole kuivaa, koska anjovikset ovat tarpeeksi rasvaisia.

Cécile lähetti toisen paketin lahjaksi museolle, oli kuulema vasta nyt löytänyt vanhimman nallensa. Mukana oli myös itäsaksalainen nukkumatti nukke.

Tässä iso Jumeau nukke odottaa paketointi työpöydällä pahvilaatikkoon pääsyä ja Suomi matkaa. Sillä on seuranaan 4 vanhaa nallea, jotka ovat täytteenä sivuilla. Se ei ollut ihan helppo pakattava. Kesti muutaman päivän, kunnes keksin miten pakkaan. Laatikko piti tehdä kahdesta isosta laatikosta, koska ei ollut sopivaa. 

199.paketti. 200.saan aloittaa seuraavaksi. Museo on jo paljolti paketissa. Vaikka 7 vitriiniä on nyt täynnä nalleja, koska on pitänyt tehdä tilaa paketeille joka paikasta ja olen ne nallet siirtänyt tyhjiksi tulleisiin vitriineihin. Ja monet vaunut ja rattaat täynnä nalleja kuten jotkut isot puulelut. Kaikki folkloriset nuket myös siirretty vitriineihin tilapäisesti. Sekamelskana ne kaikki odottavat paketointia. Ainakin yksi 100 laatikkoa vielä tulossa, jos ei enemmän. Iso muuttorekka näitä nukkeja ja nalleja varten tarvitaan.

Jumeau nukke on lahja yhdeltä ranskalaiselta, joka toi tänne 50-luvun lelunsa. Ja sanoi, että isänsä oli saanut tuon vanhan 1900-alun nuken.

Kaksossisko teki sille vaatteet silkistä ja minä ostin peruukin oikeaa tukkaa.

Dixiekin odottaa jo Suomi matkaa! Haukku saisi silloin ison pihan maalla kotona. Iso valtakunta kuten entisellä Peppi ja Vaksi koirallamme oli.

Olen hiukan valmistellut koiran kanssa matkustamista. Taitaa olla seikkailua.