Kun öljylampun valossa läksyjä luettiin

Tässä voi olla melkein sata vuotta vanha puinen koululaukku. Ennen kaikki tehtiin kotona, myös koululaukku.

Tällaisia on ollut täällä Keski-Euroopassa vuoristoalueella. Se on ollut monitoiminen. Rihvelitaulun, sulkakynän, eväiden yms...kouluun kantamisen lisäksi sillä on voinut laskea mäkeä ja sen päällä on voinut kirjoittaa.

Isoäidin aikaan ei ollut nykyajan tavaravuoria. Talojen vintit olivat kuin "kauppoja", josta sai ilmaiseksi kierrätettyä vanhaa uuteen käyttöön. Meillä äiti sanoi, ettei saa heittää pois milloin mitäkin, koska voi sitä tarvita jälkeenpäin, muuten joutuu ostamaan kaupasta.

Tämä laukkuvanhus näyttää korpimetsäläisen laukulta meidän silmissämme, kun olemme tottuneet katselemaan joka lukuvuosi uusiutuvaa erilaista värikästä laukkumuotia. Pinnallinen kulutusyhteiskuntamme vie helposti kaikki mukaansa.

Onneksi nykyään kierrätys on myös jo muotiasia. Niin voi sanoa, kun katselee kaikkialla järjestettyjä kirpputoreja. Niissä on myös sympaattinen sosiaalinen puolensa varsinkin kesäisin, kun on ulkoilmakirppareita. Ainakin Ranskassa sinne mennään myymään tai ostamaan niin kuin muihinkin kesätapahtumiin ihmisten ilmoille. Ilo on tavata tuttavia ja ystäviä. Ketä näit viimeksi siellä, kysytään.

Ranskan uutisissa puhutaan joka lukuvuoden alkaessa mitä tulee maksamaan koulutarvikkeet ja miten paljon enemmän kuin edellisenä vuonna.

Ristiriitainen tämä meidän yhteiskuntamme. Toisaalta tämä on kulutushullua ja toisaalta lamasta puhutaan. Miten vähällä ennen on pärjätty!

Laitan kuvan tähän omasta  ensimmäisestä alakoululaukusta 60-luvulta. Sekin on jo 50 vuotta vanha! Isolla veljellä oli nahkainen salkku 50-luvun lopulla. Niin nahka muuttui muoviin. Se oli muovin vallankumousta, kun kaikki tehtiin vähitellen muovista.

Telkkarista katseltiin silloin koulun jälkeen Kivisiä ja Sorasia. Sama aihe on tässä laukussa. Televisio oli 60-luvun ylellisyyttä.

Puisen koululaukun aikaan ei olisi voitu kuvitellakaan, mitä 100 vuotta myöhemmin joka kodista löytää: tietokone(ita), kännyköitä, älypuhelimia...Meille nuo alkavat olla jo itsestäänselvyyksiä, välttämättömyyksiä eikä luxusta.

Mutta tarvitaan vain sähkökatko jumittamaan korkeateknologiamme.  Silloin otamme esiin ikivanhat konstit. Kynttilästäkin tulee korvaamaton valopilkkumme.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, sanoi vanha kansa. Ei niitä saa kokonaan unohtaa.

Minun täytyy löytää vanha myrskylyhty museoon. Joskus sen valossa olisi jännä esitellä museota! Vanhan ajan tunnelma olisi taattu.

Luetaan vanhaa Kotiliettä:

kotiliesi1945.pdf

Tein sen PDF muotoon yllä linkki.

Euroopan Kulttuuripäivät 2016

https://issuu.com/ot-cevennesgrandsud/docs/jep-2016-web

Tässä kuvia mainoksesta kulttuuriviikonlopusta ensi kuussa. Me ollaan siinä mukana kuten ennenkin.

1800-luvun muotivihreän tragediat

Tässä 1800-luvun lopun englantilaisessa Silber&Fleming nukketalossa on ajanmukaista muotivihreää, joka oli myrkkyvihreää myös konkreettisesti.

http://fin.afterdawn.com/…/miksi_juuri_myrkynvihrea_miksi_m…

http://www.kysy.fi/…/sanonta-myrkynvihrea-saanut-alkunsa-jo…
___________________________________________________
http://www.webexhibits.org/pigm…/indiv/overview/emerald.html

A killer pigment thoughtout XIX Century Europe

Vanhasta koulukirjasta:

Top secret

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157659174593383 Siinä kuvasarja kirstusta.

Tässä museon salaperäinen avain, jota voi näyttää lapsille.

He saavat itse keksiä tarinan, mikä avain se voisi olla, kun sitä noin piilossa pitää säilyttää.

Toisaalta kaikki voivat osallistua ideointiin. Voin koota ne myöhemmin yhteen, uudeksi tarinaksi.

Yksi ehdotus on jo tullut. Tuo voisi olla Onnen Avain.

Ruostuneen avaimen totuus kerrottakoon isoille. Ostin sen 50 sentillä tänään Anduzen kirpparilta avainkokoelman myyjältä. Idean sain, kun toin Suomesta tuon vihreän pikkuarkun, jossa ruusu päällä. Avain on symbolinen esine ja se saa mielikuvituksen liikkeelle.

Elokuun tunnelmia museossa

Kesäsesonki on jo pitkällä, loppupuolella piakkoin. Syyskuun alussa alkavat koulut, joten siihen loppuvat päivittäiset museokäynnit. Turistit lähtevät niin kuin muuttolinnut lentävät omille mailleen.

Eilen oli museossa yksi kylämme eläkeläisrouva, joka on protestanttisen ryhmän vastuuhenkilö. Hän järjesti ryhmänsä tänne viime vuonna. Itse hän ei päässyt tulemaan silloin leikkauksen vuoksi, tuli vasta nyt lapsenlapsensa kanssa. Tuo viimevuotinen ryhmävierailu sujui oikein hyvin.

Pikkupoika oli 5 vanha ja hyvin levoton. Isoäidillä oli kova työ, jotta sai pidettyä lapsen kurissa. Poikaa ei kiinnostanut museo laisinkaan, ja hän näytti sen. Mutta ei hän koskenut pahemmin tavaroihin, niin että olisi rikkonut niitä, kuten jotkut lapset uhmakkaana tekevät. Siksi sanoin, että annetaan pojan katsella yksikseen, koska ei kerran halua seurata mukana. Madame tokaisi, että selostukseni pitäisi ottaa huomioon lapsi.

Siitä tuli mieleen, ettei lapsia voi vastoin tahtoaan mihinkään viedä. Yleensä tänne tulee lapsia, jotka ovat kiinnostuneita ja seuraavat vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa, kun kerron kokoelmasta. Välillä puhun lapsille ja kyselen heidän mielipiteitään, jotta saan heidät mukaan. He ovat tyytyväisiä, kun huomataan. Ja joskus he innostuvat puhumaan paljon tai ujostuvat. Useimmiten tämä pikkuväki katsoo silmät kirkkaina ja tarkkaavaisina, mitä aikuiset puhuvat. Jopa 4 vanhasta alkaen. Sitä nuoremmat voivat olla levottomia ja vaikeampia, mutta ei aina.

Jos kaikki tehdään ihan vain lasten ehdoilla aikuiset unohtamatta, museosta tulee lastentarha, ei kai se ole tarkoitus. Minusta se olisi lässyn lässyä, johon en kyllä suostuisi. Tämä "lastentarhatrendi" on nykyään muotia kaikissa suurissa lelumuseoissa kansainvälisesti, niin kuin pakollinen leikkipaikka olisi taattava joka paikasta, myös museosta. Ihme kun ei kirkkoihin ole vielä sitä tehty! Ostoskeskuksiin ne tulivat ensin ja sitten muualle. Lasten muotikasvatusta. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... "Mennään leikkimään elokuviin, teatteriin, oopperaan, museoon, kirkkoon, hautausmaalle, ...", sanovat sitten lapset.

On paikkoja, joita täytyy kaikkien oppia kunnioittamaan ja jossa täytyy osata olla hiljaa. Niin on ennen opetettu, nyt taidetaan opettaa toisin.

Vielä kaikki sukupolvet huomioon ottamisen puolesta puheen ollen. Taustalla kerrottava museotarina on hyvä runko museokäynnille. Pienessä kotimuseossa opastus saa vanhat kuolleet esineet elämään ja esille kätköistään.

Vieraskirjassa monet museokävijöiden kommentit kiittävät tästä "matkasta kauas eilispäivään". Eivätkä yleensäottaen lapsetkaan ole olleet täällä tyytymättömiä, päinvastoin. Joskus olen saanut heiltä pusun poskelle.

4-vuotias Lilou tutkii nukketaloja

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan.

Tässä on kuntamme uutislehti takasivulta, jossa kerrotaan kylämme linnasta.

Varmaan jo viitisen vuotta se on ollut remontoimattomana, siitä lähtien kun kunta sen osti.

Meidän kunnanvaltuustomme on ollut kuuluisa riitaisuudestaan naapurikylillä. Netissäkin oli yhteen aikaan kumma blogi, jossa he olivat avoimesti keskenään tukka nuottasilla. Ihmettelin sitä lukiessani, voiko olla totta! Kunnanjohtajan vaihdos on muuttanut vähän tunnelmaa.

Linna ostettiin ilman suurempia suunnitelmia, mitään erikoista edistystä ei ole siellä tapahtunut. Kattoa näin kyllä korjattavan yksi syksy.

Toisaalta arvata voi, että jos on eripuraista porukkaa johdossa, vaikeaa on päästä eteenpäin. Jos joku jotain ehdottaa, toinen sen tyrmää heti.

Linnan puistoalue on korjattu. Mutta siinäkin he tekivät ihmeellisyyksiä. Melkein kaikki puut kaadettiin säälimättä, jota tuntemani ammattilaispuutarhurikin oudoksui jälkeenpäin. Ei puistosta voi enää puhua, jos vaan siellä täällä joku pieni puu seisoo. Siellä oli hieno puisto ennen! Pääsin kerran monta vuotta sitten sitä ihailemaan, kun oli tuttavaperhe sitä hoitamassa. Tuon puiston ympäröimä muuri alennettiin samalla tien vierestä, mikä oli monen mielestä ammatti-, tai restaurointivirhe. Yksi vanha mies sanoi riitaantuneensa kunnan kanssa sen takia.

Jos ei ole linnaprojektia, ei voi saada valtiolta siihen avustuksia. Sitäpaitsi ne ovat vuosien tai vuosikymmenien suunnitelmia.

Kunnalla on nyt välähtänyt. Viisaat päät yhteen ja aivoriiheen Alèsin insinöörikouluun hakemaan neuvoja. Mitä ihmettä me voisimme tehdä täällä linnassa? Miten se saisi hiljaiseen kyläämme enemmän elämää ja tapahtumia? Tässä insinööriehdotuksia:

Pohjakerrokseen kunnantalo ja kylän museotilat. Rahoitus tulisi kunnan omistamien kiinteistöjen myynnistä tai vuokraamisesta.

Toiseen kerrokseen hienostoravintola, jolla olisi käytössä terassi ja puutarhaa.

Kolmanteen kerrokseen yrityshautomo ja vuokratiloja.

Esteettömän hissin rakentaminen.

Tästä on julkinen kuntakokous 17.päivänä syyskuuta kulttuuripäivän jälkeen illalla.
______________________________________________________________________________

Huvittavaa minusta on tuossa linnapojektissa "kylän museo" sanat. Museo on suunniteltu siihen mukaan.

Alèsissa tämä Nukkenallemuseo alkaa olla aika yleisesti tiedetty, koska on ollut jo kauan olemassa. Joten varmaan se on ollut myös noiden insinööriopiskelijoiden ajatuksissa, kun ovat ainakin jotakin museota ehdottaneet linnaprojektiin, vaikka tätä ei olisikaan mainittu. Se onkin tabusana täällä paikan päällä.

Jos tästä museosta olisi puhuttu nyt suoraan tuossa kunnan uutislehdessä, kuntalaiset olisivat varmaan lentäneet selälleen. Heidän mielestään, niin arvaan, museon täytyy olla ranskalainen keramiikkamuseo tai muu, kuulin vuosia sitten. Ystäväperheen herra Bernard sanoi kerran, että kerätään vanhaa tavaraa kylältä kaikista taloista, jotta saadaan kuntamuseo! He kuvittelevat, että se on kuin hokkuspokkustemppu. Taikasauvalla saa äkkiä kokoon mieleisensä kokoelman kaikki vielä lahjoituksina. Totuus on toisenlainen. Vuosien homma. Aikaa, rahaa, kaikkia uhrauksia ei aina lasketa, jos sydämen asialla ollaan. Eikä se museokaan itsestään pyöri.

Keväällä naapurin kanssa oli juttelemassa vanhan kunnanvaltuutetun vanharouva, joka on ollut tälle museolle aina "myrkyllinen". Nyt oli toinen ääni kellossa vaihteeksi. Hän on tulossa kunnan ryhmän kanssa museoon syksyllä jonkun muualta tulevan linnaryhmän kanssa. Nuo vieraat ovat linnoista kiinnostuneita ja olivat nähneet netistä, että täällä on Nukkenallemuseo ja haluavat sitten samalla nähdä tämän.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja niin sanoisin myös minä. Tuolla linnassa on kolme kummitusta, luin lehdestä muutama vuosi sitten, kun sen historiasta kerrottiin. Joten ei me sinne kummituslinnaan mentäisikään.

Paikallislehti mainostaa meitä 16.vuotta

Joka vuosi Midi Libre on tehnyt pienen mainosartikkelin tästä museosta keskikesällä pyytämättä. Joinakin vuosina he ovat tulleet tekemään isomman artikkelin paikan päälle.

Kiitos tälle uskolliselle yhteistyökumppanillemme! Vaikka me ollaan ulkomaalaisia, yhtä hyvin on meitä mainostettu alusta alkaen ja huomattu kuin paikallisia ranskalaisia. Lehti ei ole ollut puolueellinen kuten kylämme kunnantalo. Se taas johtuu siitä, että kunta on hyvin perinteistä paikallaan pysyvää kansaa, joka ei ole paljoa merta edemmäs kalaan koskaan mennyt. Kaikki on läheltä löytynyt. Nurkkapatriootteja kivimuuriensa sisällä, joiden mukavuutta vieraat uhkaavat tavalla tai toisella. Niinkuin mitään hyvää ei voisi muualta tulla. Kerron tästä esimerkin kohta toisessa jutussa.

Englannin Brexitin myötä voi muuallakin paremmin sanoa totuuden julkisesti. Se toi esille sen, mitä on pinnan alla kuohunut EU vastaisuudessaan, ulkomaalaisvihan.
________________________________________________________________________________

http://www.midilibre.fr/2016/07/25/musees-des-poupees-et-des-nounours,1371073.php

Plus de 2 500 nounours à découvrir.

Le Musée des poupées et des nounours se cache dans le cœur de Lézan, dans une vieille maison du XIIe siècle, au 4, rue de L'Estrangladou.

Ulla-Maija, avec un joli accent et son âme d'enfant, dévoile son minuscule musée installé dans sa propre maison où les jouets ont pris vraiment toute la place. Imaginez, une collection de plus de 2 500 nounours, maisons de poupées anciennes qu'elle redécore minutieusement.
Ouvert jusqu'au 31 d'août, tous les jours de 11 h à 18 heures. Tarifs : 5 €, adulte ;  4 €, enfant.
Contact : 04 66 83 19 57.
_________________________________________________________________________________
Tässä vapaa suomennukseni:

Yli 2500 nallekokoelma
(Siinä lehti paisuttelee, koska kysymys on koko kokoelmasta eikä pelkästään nalleista. Mutta he haluavat tuoda esiin huomiota herättävästi me nallejen keräilijät ja meidän hullutuksemme, vaikka positiivisessa mielessä silti)

Nukkenallemuseo on piilossa Lézanin kylän keskellä vanhassa 1100-luvun talossa. Osoite...

Kaukaa Pohjolasta tullut Ulla-Maija esittelee pientä kotimuseotaan kuin Liisa Suuressa Ihmemaassaan. Talo on tupaten täynnä vanhoja leluja, nalleja, nukketaloja, joita hän kunnostaa uuteen loistoonsa.

Aukioloajat...