Nyt on hiukan jännittävää. En voi kertoa vielä miksi.
Dixou on nyt päivähoidossa. Ilman haukkua talo on tyhjä. Onneksi se tuntee hoitajansa ja hoitopaikan. Siellä on koiravauvojen hyvä olla. Vaikka niillä olisi jo harmaat karvat, kuten Peppi koirallani oli viimeisinä vuosina ennen 18 vuotis syntymäpäivää tapahtunutta poismenoa. Dixoulla ei ole harmaata vielä, se täyttää 12 vuotta syyskuussa.
Koira seurasi minua joka paikkaan niinkuin varjo. Se aavisti, että joudun sen nyt jättämään muutamaksi päiväksi. Toisaalta sillä on nyt myös hyvä ystävä mukanaan. Ei se yksin ole. Ja hemmottelua on luvassa. Tiedän, että ilman lupaani se saa syödä lihapaloista läskiosan, kun kerran on kylässä. Minä en koskaan anna sille rasvaa. Muutenkin se lihoo helposti ja olen saanut sen hyvään kuntoon. Ei ole lihava eikä laiha. Herkkusuu on kyllä ja sellaisena se pysyy. Kolme vuotta sitten kun sen adoptoin, se oli valtava. Kaikki sanoivat, että se on liian lihava, tulee pian terveysongelmia. Pikkuhiljaa se on pudottanut liikakilojaan, kun on aina dieetillä.
Aika menee. Olen odottanut tätä kuun loppua.
Jatkoa tulossa...
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Oppia ikä kaikki
http://en.wikipedia.org/wiki/Uncle_Tom%27s_Cabin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C3%A4_Tuomon_tupa
Setä Tuomon tupa (engl. Uncle Tom's Cabin) on Harriet Beecher Stowen 1800-luvun puolivälissä kirjoittama Yhdysvaltain neekeriorjuutta käsittelevä esikoisromaani. Tarina kertoo Tuomo-nimisen orjan kohtalosta eri isäntien alaisuudessa. Kirja aiheutti paljon kiistelyä Yhdysvalloissa ja sen on sanottu vaikuttaneen orjuuden lakkauttamiseen. Kirja oli 1800-luvun myydyin romaani. Sen vaikutus oli niin suuri, että kun Abraham Lincoln tapasi Beecher Stowen Yhdysvaltain sisällissodan alussa, hänen kerrotaan huudahtaneen: "Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaman kirjan!".
Museokävijöistä puheenollen aina oppii uutta. Eilen oli kuusi aikuista museossa. Kun esittelen englantilaista 1920-luvun Handicrafts housea, sanon, että se on rikkaiden talo. Sitten näytän köyhien mökin eli amerikkalaisten mustien orjien talopahasen. Niiden, jotka työskentelivät puuvillaplantaaseilla 1800-luvulla. "Setä Tuomon tupa" se on, kuten yksi madame sanoi sen nähdessään.
La Case de l'oncle Tom= Uncle Tom's Cabin. Englantilainen cabin on tuttu sana ja yleinen, esim log cabin= hirsimökki. Mutta la case sanaa en ole ennen kuullut käytettävän taloista. Se tarkoittaa 'alkuasukasmajaa, -mökkiä' Pentti Pesosen ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Otava 1980).
une casemate=sot.pomminkestävä suoja, bunkkeri
une caserne=kasarmi; un casernement=kasarmialue
latina casa on juurena=une chaumière=olkikattoinen mökki, maja, kurja asumus
Toisaalta ranskaksi sanotaan une cabane à esclave= orjamökki.
Une cabane de berger= paimenen suoja; cabane à outils=työkalusuoja; cabane à lapins= kanihäkki
(Dictionnaire pratique du français, Ranska Evreux, 1995)
Sanakirja täytyy ottaa esille aina välillä. Vaikka toisaalta niitä minulla on aina pöydälläni tietokoneen vieressä. Vaikka yleensä katson vain yhtä sanaa silloin tällöin. Joskus on hyvä tutkia enemmän kuten edellä.
Tänään oli yksi pariskunta museossa Välimeren rannalta, ei kovin kaukaa Heraultin alueelta. He olivat nähneet museokyltin Bambupuistotiellä. Lisäksi he katsoivat vielä netistä. Eiliset kuusi turistia tulivat internetin ja museoesitteiden välityksellä.
http://www.capdagde.com/
Siinä yllä tänäpäiväisen museokävijöiden kotipaikkaa. Alla linkki lelumuseoon, joka on myös niillä paikoin. Monsieur sanoi, että täällä on isomman näköinen kokoelma kuin tuolla Pézenasin lelumuseossa, vaikka siellä on neljässä salissa 6000 esinettä! - Siellä on eniten poikien teknisiä leluja kuulema ja myös nettisivujen mukaan. Minulla taas on paljon miniatyyrejä, jotka ovat täynnä pieniä esineita. Periaatteena on, että täytyy monipuolistaa. Ehkä sen takia kokoelmani näytti heistä suuremmalta kuin toisessa museossa. Museo on originelli, sain kuulla. Koulunäyttely myös heitä miellytti. Huomattiin, että me ollaan suurin piirtein samaa sukupolvea. Ikä on tabuasia, kuten ajateltiin, varsinkin naisten kesken, mutta siitä on silti mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
http://www.jouets-merveilles.com/le-mus%C3%A9e/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C3%A4_Tuomon_tupa
Setä Tuomon tupa (engl. Uncle Tom's Cabin) on Harriet Beecher Stowen 1800-luvun puolivälissä kirjoittama Yhdysvaltain neekeriorjuutta käsittelevä esikoisromaani. Tarina kertoo Tuomo-nimisen orjan kohtalosta eri isäntien alaisuudessa. Kirja aiheutti paljon kiistelyä Yhdysvalloissa ja sen on sanottu vaikuttaneen orjuuden lakkauttamiseen. Kirja oli 1800-luvun myydyin romaani. Sen vaikutus oli niin suuri, että kun Abraham Lincoln tapasi Beecher Stowen Yhdysvaltain sisällissodan alussa, hänen kerrotaan huudahtaneen: "Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaman kirjan!".
Museokävijöistä puheenollen aina oppii uutta. Eilen oli kuusi aikuista museossa. Kun esittelen englantilaista 1920-luvun Handicrafts housea, sanon, että se on rikkaiden talo. Sitten näytän köyhien mökin eli amerikkalaisten mustien orjien talopahasen. Niiden, jotka työskentelivät puuvillaplantaaseilla 1800-luvulla. "Setä Tuomon tupa" se on, kuten yksi madame sanoi sen nähdessään.
La Case de l'oncle Tom= Uncle Tom's Cabin. Englantilainen cabin on tuttu sana ja yleinen, esim log cabin= hirsimökki. Mutta la case sanaa en ole ennen kuullut käytettävän taloista. Se tarkoittaa 'alkuasukasmajaa, -mökkiä' Pentti Pesosen ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Otava 1980).
une casemate=sot.pomminkestävä suoja, bunkkeri
une caserne=kasarmi; un casernement=kasarmialue
latina casa on juurena=une chaumière=olkikattoinen mökki, maja, kurja asumus
Toisaalta ranskaksi sanotaan une cabane à esclave= orjamökki.
Une cabane de berger= paimenen suoja; cabane à outils=työkalusuoja; cabane à lapins= kanihäkki
(Dictionnaire pratique du français, Ranska Evreux, 1995)
Sanakirja täytyy ottaa esille aina välillä. Vaikka toisaalta niitä minulla on aina pöydälläni tietokoneen vieressä. Vaikka yleensä katson vain yhtä sanaa silloin tällöin. Joskus on hyvä tutkia enemmän kuten edellä.
Tänään oli yksi pariskunta museossa Välimeren rannalta, ei kovin kaukaa Heraultin alueelta. He olivat nähneet museokyltin Bambupuistotiellä. Lisäksi he katsoivat vielä netistä. Eiliset kuusi turistia tulivat internetin ja museoesitteiden välityksellä.
http://www.capdagde.com/
Siinä yllä tänäpäiväisen museokävijöiden kotipaikkaa. Alla linkki lelumuseoon, joka on myös niillä paikoin. Monsieur sanoi, että täällä on isomman näköinen kokoelma kuin tuolla Pézenasin lelumuseossa, vaikka siellä on neljässä salissa 6000 esinettä! - Siellä on eniten poikien teknisiä leluja kuulema ja myös nettisivujen mukaan. Minulla taas on paljon miniatyyrejä, jotka ovat täynnä pieniä esineita. Periaatteena on, että täytyy monipuolistaa. Ehkä sen takia kokoelmani näytti heistä suuremmalta kuin toisessa museossa. Museo on originelli, sain kuulla. Koulunäyttely myös heitä miellytti. Huomattiin, että me ollaan suurin piirtein samaa sukupolvea. Ikä on tabuasia, kuten ajateltiin, varsinkin naisten kesken, mutta siitä on silti mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
http://www.jouets-merveilles.com/le-mus%C3%A9e/
perjantai 25. toukokuuta 2012
Kyläkartta uutiset
http://www.mediapluscom.fr/navig.swf
Tänään kunnantalolla on se markkinointi monsieur, joka hoitaa kyläkartta yms. mainosasioita. Jätin sinne viestin viime maanantaina, kun olin tuota kartta-asiaa hoitamassa.
Sana oli mennyt eteenpäin, koska heti tuli sieltä sähköpostia, jossa sanotaan, että "nukkenallemuseo haluaa mukaan kyläkartalle". Suomennan sen yhteyshenkilön nimen, joka vie eteenpäin meidän asiaa, hän on "Eerikki Pyhä-Pietari." Minun piti soittaa vielä kunnantalolle, koska tuo posti oli osoitettu mediapluscom-kyläkartta yritykseen ja se oli samalla lähetty minulle tiedoksi.
Puhelinsoitosta selvisi, että mediapluscom tekee parhaillaan uutta kylttiä kylälle ja se ottaa vastaan vanhaan kylttiin tulevia muutoksia tai lisäyksiä. Sattui sopivaan aikaan. Me päästään siihen mukaan sittenkin. Vaikka kuulema se ei ihan sesonkiajaksi vielä valmistuisi, mutta syksyksi varmaankin.
Pitää valmistaa joku kuva ja ehkä teksti uutta kartta mainosta varten. Yritys ottaa meihin yhteyttä piakkoin. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen, ainakin mediapluscom-nettisivujen mukaan. Se ei maksa kunnalle mitään, joten ei kunta voi meiltä silloin myöskään siitä maksua ottaa. Vähän ihmetyttää se ilmaisuus silti.
Siinä taas näkee, että ei itsestään mitään synny, jos ei ole puhetorvena joka paikassa. Kuka muistaisi muuten nukkenallemuseota? Prioriteetit ovat muualla. Toisaalta museon ystäväjoukko kasvaa koko ajan. Sillä on paikka jo monen sydämessä ja pian myös konkreettisesti kyläkartalla. Sydämestä paikka on ollut helpompi vallata kuin kyläkartasta, mikä taas on vienyt vuosikausia.
Tänään kunnantalolla on se markkinointi monsieur, joka hoitaa kyläkartta yms. mainosasioita. Jätin sinne viestin viime maanantaina, kun olin tuota kartta-asiaa hoitamassa.
Sana oli mennyt eteenpäin, koska heti tuli sieltä sähköpostia, jossa sanotaan, että "nukkenallemuseo haluaa mukaan kyläkartalle". Suomennan sen yhteyshenkilön nimen, joka vie eteenpäin meidän asiaa, hän on "Eerikki Pyhä-Pietari." Minun piti soittaa vielä kunnantalolle, koska tuo posti oli osoitettu mediapluscom-kyläkartta yritykseen ja se oli samalla lähetty minulle tiedoksi.
Puhelinsoitosta selvisi, että mediapluscom tekee parhaillaan uutta kylttiä kylälle ja se ottaa vastaan vanhaan kylttiin tulevia muutoksia tai lisäyksiä. Sattui sopivaan aikaan. Me päästään siihen mukaan sittenkin. Vaikka kuulema se ei ihan sesonkiajaksi vielä valmistuisi, mutta syksyksi varmaankin.
Pitää valmistaa joku kuva ja ehkä teksti uutta kartta mainosta varten. Yritys ottaa meihin yhteyttä piakkoin. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen, ainakin mediapluscom-nettisivujen mukaan. Se ei maksa kunnalle mitään, joten ei kunta voi meiltä silloin myöskään siitä maksua ottaa. Vähän ihmetyttää se ilmaisuus silti.
Siinä taas näkee, että ei itsestään mitään synny, jos ei ole puhetorvena joka paikassa. Kuka muistaisi muuten nukkenallemuseota? Prioriteetit ovat muualla. Toisaalta museon ystäväjoukko kasvaa koko ajan. Sillä on paikka jo monen sydämessä ja pian myös konkreettisesti kyläkartalla. Sydämestä paikka on ollut helpompi vallata kuin kyläkartasta, mikä taas on vienyt vuosikausia.
torstai 24. toukokuuta 2012
Dixoun 1.kesäpäivä
Dixoun kesäpäivät alkavat vasta, kun pääsee uimaan Gardon-jokeen. Uiminen on sen lempiharrastus. Se on varmaan pienenä opetettu leikkimään vedessä ja on sitten samanlainen "iso pentu" vielä isonakin. Sen kanssa täytyy leikkiä, heitellä kiviä veteen, että se saa niitä hakea. Kauhea haukkuminen koko ajan, koska polskutteleminen on niin hauskaa.
Sitten oli kesän ensimmäisen jätskin vuoro supermarketin pihalla. Me herkutellaan Dixoun kanssa aina välillä.
Lopuksi mentiin kävelylenkki "Muistojen siltaa pitkin". Anduzen takana on ihastuttava ranskalainen pikkutie, jota kuljin kävellen 20 vuotta sitten, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisiä kertoja. Se on muistoja täynnä. En olisi silloin osannut ajatella, että täällä myöhemmin koiraa talutan, nukkenallemuseosta puhumattakaan...
Kuvassa haukku nukkuu. Se nukahti jo aikaisin tänä iltana raskaan uimareisun jälkeen.
"Kyäki seuraavaks"
Hella puuttuu. Sen täytyy olla pieni, koska mahtuu vain 10cm leveä perälle kaapin viereen. Ja tietenkin hellan päälle tavaraa. Kattila on jo ja ehkä kahvipannu, jos se kuparinen sopii.
Pyyheliinatelineeseen teen "hantuukien" peitoksi liinan. Joku vähän koristeellinen.
Kokkimestari myös puuttuu. Ja sillä täytyy olla "parrein korree esliina eres", niinkuin Lyyti tätini puhui Someron murteella siitä on jo kauan.
Seinään voisi laittaa jonkun sananlaskutaulun tai muuta kuten ennen muinoin oli tapana.
Astioita, paljon astioita täytyy vielä koota. Vitriinikaapit ovat ihan tyhjät. "Jottain nättii tarttis saara sinne koristeeks", ja kaapin päälle myös.
"Hiano siit sit tullee, ku ajan kans oikee tekkee, vaikka ittekki sitä vähä kehhuu".
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Kyläkartasta
Otin kuvan kyläkartasta, joka on kunnantalon edessä, toinen on Postin vieressä. Nuo kartat ilmestyivät kylään vain muutama vuosi sitten. Nukkenallemuseo ei ole niissä mukana. Museokävijät ovat sanoneet, että pitää pyytää kunnantalolta, että he lisäävät museon karttaan.
Siinäpä kompakysymys kunnantalolle. He "unohtavat" tämän joka paikasta. Me ollaan vierasta väkeä kylässä, siinä hyvä syy. Nurkkapatriootteja he ovat.
Tänään olin kunnantalolla tätä asiaa hoitamassa. Oikea henkilö ei ollut paikalla tänään, vasta perjantaina. Sihteeri lupasi viedä viestiä eteenpäin ja otti puhelinnumeroni. Hän kävi puhumassa välillä siitä kunnanjohtajalle, ja sain sen käsityksen, että ei siihen karttaan mitään lisätä.
Karttakyltissä alhaalla on valmistajan nettisivuosoite, jossa kävin katsomassa ja soitin myös sinne uteliaisuuttani. Minulle sanottiin, että kartta on jo kerran painettu, he eivät sitä enää muuta. Mutta kunnantalo voi siihen lisätä jotakin, jos haluaa. Niin "jos haluaa". Sen näkee perjantaina. Olen melko varma, että vastaus on vähemmän positiivinen.
Äsken kävi yksi nuoriperhe museossa. Internetti toi taas kerran väkeä, he tulivat Montpelliersta. Ovikello soi ja satuin olemaan kotona. Kun katseltiin yläkerrassa lappalaisnukkeja, he sanoivat, että menevät Suomen Lappiin joulunaikaan. 4 vuotias tyttö pääsee joulupukkia katsomaan oikein paikan päälle. Kysyin lopuksi, mikä häntä eniten miellytti museossa. "Nukketalot!", sain vastaukseksi. Niitä hän katselikin ihan läheltä kiinnostuneena.
Toisaalta ollaan me mukana tuossa kyläkartassa tai ei, ei sillä ole niin suurta merkitystä, kyllä tänne silti tulee museokävijöitä nykyään toivotusti ja kävijämäärä on vielä lisääntymässä.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Nukketalo hurmaa
Tällä viikonlopulla tuli kuusi ihmistä museoon. Kun kysyin, miten he tänne löysivät. Sain vastaukseksi Anduzen turistitoimiston kautta. Siellä he olivat nähneet nukketalon ja ottaneet museoesitteen.
Toiset olivat Alpeilta kotoisin ja toiset Heraultin maakunnasta eli Montpelliern lähettyviltä.
Naapurin emäntä on aika huvittava. Hän oli nähnyt kun kuljetin nukketaloa autoon silloin viime maanantaina. Kerroin, että vein sen turistitoimistoon. Hyvä idea, sanoi madame. Hän seuraa kaikkea ikkunastaan, joka on vastapäätä taloani. Eläkeläisenä, hän on aina kotona. Yksi kerta hän harmitteli, koska ei voinut pitää ikkunaansa auki. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, kun museokävijät tulevat ja menevät.
Eri sukupolvia on käynyt viime aikoina. Kesällä on taas enemmän nuoria lapsiperheitä. Vanha aika on kuulema muotia.
Vaikka tämä on nukkenallemuseo, nimi viittaa lapsuuteen. Mutta näissä vierailuissa me puhutaan kaikesta. Menneestä-, nyky- ja tulevasta ajasta. Vanhat lelut tai muistot antavat ajatuksille siivet.
Nukketalon viereen voisi viedä vielä muuta. Vanha kulunut nalle keräisi varmaan myös monia ihailevia katseita. Vaikka sen voisi kyllä joku varastaa. Jos veisi oikein suuren nallen, sitä ei niin helposti oteta kainaloonsa kenenkään huomaamatta. - Vanha nukketalo hurmaa kyllä yksinäänkin, se nähtiin jo tällä ensimmäisellä viikonlopulla.
Muuten yksi hyvä uutinen. Kerroin vähän aikaa sitten 50 hengen ryhmästä, joka suunnitteli tänne tuloa kesäkuussa. He varasivat lopulta. Kirjoitin tänne blogiini, että "kylätie on hiljainen". Niin se olikin vuoden alussa. Ranskalaiset sanovat, että päivät seuraavat toisiaan, eivätkä toisiaan muistuta. "Les jours se suivent et ne se ressemblent pas."
Toiset olivat Alpeilta kotoisin ja toiset Heraultin maakunnasta eli Montpelliern lähettyviltä.
Naapurin emäntä on aika huvittava. Hän oli nähnyt kun kuljetin nukketaloa autoon silloin viime maanantaina. Kerroin, että vein sen turistitoimistoon. Hyvä idea, sanoi madame. Hän seuraa kaikkea ikkunastaan, joka on vastapäätä taloani. Eläkeläisenä, hän on aina kotona. Yksi kerta hän harmitteli, koska ei voinut pitää ikkunaansa auki. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, kun museokävijät tulevat ja menevät.
Eri sukupolvia on käynyt viime aikoina. Kesällä on taas enemmän nuoria lapsiperheitä. Vanha aika on kuulema muotia.
Vaikka tämä on nukkenallemuseo, nimi viittaa lapsuuteen. Mutta näissä vierailuissa me puhutaan kaikesta. Menneestä-, nyky- ja tulevasta ajasta. Vanhat lelut tai muistot antavat ajatuksille siivet.
Nukketalon viereen voisi viedä vielä muuta. Vanha kulunut nalle keräisi varmaan myös monia ihailevia katseita. Vaikka sen voisi kyllä joku varastaa. Jos veisi oikein suuren nallen, sitä ei niin helposti oteta kainaloonsa kenenkään huomaamatta. - Vanha nukketalo hurmaa kyllä yksinäänkin, se nähtiin jo tällä ensimmäisellä viikonlopulla.
Muuten yksi hyvä uutinen. Kerroin vähän aikaa sitten 50 hengen ryhmästä, joka suunnitteli tänne tuloa kesäkuussa. He varasivat lopulta. Kirjoitin tänne blogiini, että "kylätie on hiljainen". Niin se olikin vuoden alussa. Ranskalaiset sanovat, että päivät seuraavat toisiaan, eivätkä toisiaan muistuta. "Les jours se suivent et ne se ressemblent pas."
perjantai 18. toukokuuta 2012
Anduzen turistitoimistossa
Ylhäällä hyllyllä näkyy Nukkenallemuseon nukketalo museotekstineen.
http://www.ot-anduze.fr/
torstai 17. toukokuuta 2012
Revontulet
Astu "luontogalleriaan":
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7215967534/sizes/h/in/photostream/
Akvarelli oli kehystämätön, toisin kuin nuo kaksi pientä. Siinä probleema, mistä löytää pienet kehykset. Internetissä niistä olisi joutunut maksamaan 10 euron paikkeilla lähetyskuluineen. Oli sitten vanhaa tai uutta. Hain pitkä aikaa. Sitten päätin mennä katsomaan Alèsissa ollessani yhden yhdistyksen kirpparille, koska siellä olen nähnyt tauluja kehyksineen. Isojen joukosta löysin juuri sopivan kokoisen, josta otin kuvan pois. Parilla eurolla sain sieltä. Maalasin sen ruskeaksi, koska väri oli erilainen. Puuta se on, eikä muovia ja vielä lasikin. Siinä yksi kirppari-idea. Noita pikkukehyksiä, erityisesti vanhempia, kannattaa ruveta etsimään nukketaloa varten.
Revontulet aiheena on oikein suomalainen ja sitä on mukava esitellä museokävijöille. Niinkuin pieni palanen kotimaata olisi sen mukana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Revontulet
Alla linkki taiteilijan sivuille.
http://www.angelfire.com/art/smeltzgallery/
maanantai 14. toukokuuta 2012
Nukketalon seikkailu turistitoimistossa...ja muita kuulumisia
Tänään oli kolme ihmistä museossa. Pari turistia, jotka tulivat täällä Lézanissa asuvan vanhan tätinsä kanssa.
Oikeastaan me tultiin yhdessä tänne Postin kautta. Olin Postissa ja pari turistin näköistä asiakasta siellä kysyi, jos kylällä on jotakin nähtävyyksiä. Sanoin, että Nukkenallemuseo. Toin heidät tänne.
Tämä ranskalainen pariskunta asuu Saksassa. He ovat matkustelleet, kertoivat käyneensä Englannissa Windsorin linnassa, jossa on esillä kuningatar Maryn nukketalo.
http://blog.londonconnection.com/2010/10/27/windsor-castle-queen-marys-dolls-house/
http://www.royal-windsor.com/windsorcastle.htm
http://www.youtube.com/watch?v=L0Qc6Tc_Dmo
http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Mary%27s_Dolls%27_House
Meillä oli kiva keskustelu. Vierailu on parhaimmillaan, kun kenelläkään ei ole kiirettä. Kävelykepillä kävelevä tätivanhus tarvitsi tuolin koko ajaksi, koska ei jaksanut seistä.Ystävällisesti hän oli mukana. Vaikka yläkertaan hän ei kepin kanssa voinut tulla.
He sanoivat, että minun täytyy pyytää kunnantalolta, että se laittaa nukkenallemuseon kylämme karttatauluun. Niitä on yksi Postin ja toinen kunnantalon edustalla. - Saa nähdä, mitä saan vastaukseksi. Voin mennä asioimaan sinne heti tällä viikolla. Arvaan, että ilmaista se ei ole, kallista varmaan, jos yleensä ovat myötämielisiä.
Minulla oli treffit Anduzessa. Menin turistitoimistoon hakemaan tilaamani museomainokset. Voin viedä sinne yhden nukketaloistani näytille, museomainokseksi. Se on nyt siellä parhaalla paikalla kaikkien mainosten yläpuolella. Kirjoitin sen mukaan vielä isolla NUKKENALLEMUSEO ...Kyllä se jotain poikii. Jos kukaan ei huomaa meidän vaatimattomia esitteitämme, tuo nukketalo tulee paremmin huomatuksi.
Viikon lopulla menen ottamaan kuvan tästä uudesta mainoksesta turistitoimiston henkilökunnan kanssa ja liitän sen tähän blogiini.
Vielä yksi uutinen. Yksi yhdistys Montpellierstä pyysi hinta-arviota 50 aikuisryhmän vierailusta kesäkuussa. He ottivat yhteyttä internetin kautta. Mutta kun he kuulevat, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla sisälle yhtaikaa, voi olla, että muuttavat mielensä ja menevät muualle. Toivon mukaan ei.
Oikeastaan me tultiin yhdessä tänne Postin kautta. Olin Postissa ja pari turistin näköistä asiakasta siellä kysyi, jos kylällä on jotakin nähtävyyksiä. Sanoin, että Nukkenallemuseo. Toin heidät tänne.
Tämä ranskalainen pariskunta asuu Saksassa. He ovat matkustelleet, kertoivat käyneensä Englannissa Windsorin linnassa, jossa on esillä kuningatar Maryn nukketalo.
http://blog.londonconnection.com/2010/10/27/windsor-castle-queen-marys-dolls-house/
http://www.royal-windsor.com/windsorcastle.htm
http://www.youtube.com/watch?v=L0Qc6Tc_Dmo
http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Mary%27s_Dolls%27_House
Meillä oli kiva keskustelu. Vierailu on parhaimmillaan, kun kenelläkään ei ole kiirettä. Kävelykepillä kävelevä tätivanhus tarvitsi tuolin koko ajaksi, koska ei jaksanut seistä.Ystävällisesti hän oli mukana. Vaikka yläkertaan hän ei kepin kanssa voinut tulla.
He sanoivat, että minun täytyy pyytää kunnantalolta, että se laittaa nukkenallemuseon kylämme karttatauluun. Niitä on yksi Postin ja toinen kunnantalon edustalla. - Saa nähdä, mitä saan vastaukseksi. Voin mennä asioimaan sinne heti tällä viikolla. Arvaan, että ilmaista se ei ole, kallista varmaan, jos yleensä ovat myötämielisiä.
Minulla oli treffit Anduzessa. Menin turistitoimistoon hakemaan tilaamani museomainokset. Voin viedä sinne yhden nukketaloistani näytille, museomainokseksi. Se on nyt siellä parhaalla paikalla kaikkien mainosten yläpuolella. Kirjoitin sen mukaan vielä isolla NUKKENALLEMUSEO ...Kyllä se jotain poikii. Jos kukaan ei huomaa meidän vaatimattomia esitteitämme, tuo nukketalo tulee paremmin huomatuksi.
Viikon lopulla menen ottamaan kuvan tästä uudesta mainoksesta turistitoimiston henkilökunnan kanssa ja liitän sen tähän blogiini.
Vielä yksi uutinen. Yksi yhdistys Montpellierstä pyysi hinta-arviota 50 aikuisryhmän vierailusta kesäkuussa. He ottivat yhteyttä internetin kautta. Mutta kun he kuulevat, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla sisälle yhtaikaa, voi olla, että muuttavat mielensä ja menevät muualle. Toivon mukaan ei.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
perjantai 11. toukokuuta 2012
Sesongin enteilyä
Kesä on tullut. 30°C hellettä on ollut näinä päivinä, vaikka huomenna laskee 20°C ukkosen ja sateen tullessa.
Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.
Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.
Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.
Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.
Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.
Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.
Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.
Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.
Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.
Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.
Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.
Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.
Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.
Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Ilta-ja aamuaurinko
Siinä salongin perällä talon rusettipäinen emäntä esittelee uusia hienouksiaan.
Tauluilla saa ihmeitä aikaan. Nämä ovat israelilaisen miniatyristin töitä, *aceo-akryllimaalauksia (*aceo - art card editions and originals). Niitä saa noin 20 eurolla ja ne ovat oikeita pikkumaalauksia.
Kun muutin Helsingin yksiööni asumaan vuonna 1985, tapasin kerran seinänaapurini, joka oli 90 vuotta jo täyttänyt. Hän kutsui minut kerran kahville. Kun menin hänen yksiöönsä, olin ihastuksissani. Niin kuin olisin astunut ihan toiseen maailmaan. Seinät olivat tauluja täynnä kattoon asti kuin taidegalleriassa, toinen toistaan ihanampia. Mummo kertoi, että hänen isänsä oli ollut taiteilija...
Vaikka nyt sisustaessani yhdistän uutta vanhan kanssa, se on kuitenkin sellaista, jota on aina ollut. En minä modernia tyyliä silti ota mukaan tähän vanhaan 1920-luvun taloon.
Klikkaa kuvasta niin aamu-ja ilta tunnelma taustalla näkyy paremmin. Alla flickr.com linkistä kuvan saa vielä suurempana.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7164554538/sizes/l/in/photostream/
Dixoun ansiosta pääsen usein ulos noina päivän kauneimpina hetkinä.
http://www.art-cards.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATC-kortti
http://en.wikipedia.org/wiki/Artist_trading_cards
maanantai 7. toukokuuta 2012
Hiljainen on kylätie...
Viime kuussa oli vilskettä museossa. Ihmisiä tuli yllättäen. Nyt on hiljaista kuin autiomaassa.
Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.
Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.
Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.
Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.
"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).
Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.
Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.
Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.
Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.
Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.
"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).
Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Ranskan ykkösuutinen - Ranskan uusi "Batman"
http://www.hs.fi/ulkomaat/Francois+Hollande+voittamassa+Ranskan+vaalit/a1305561438563
Presidentin vaalikampajamyrsky on nyt ohi. Ranskalaiset valitsivat François Hollanden, sosialistin, oikeistolaisen Nicolas Sarkozyn sijasta.
Minä epäilin, että fifty fifty tulee, eikä tiedä kumpi silloin valitaan, jos menee äänet tasan, aika jännittävää oli. Se olisi ollut jymyuutinen. Olisi ranskalaisilla ollut sitten päänvaivaa...ja uusiksi olisivat vaalit menneet.
Noin 52%:lla voitto tuli Hollandelle. Sarkozy sai noin 48% äänistä. Aika paljon loppujen lopuksi. Hän on ollut hyvin arvosteltu ja pommitettu presidentti koko ajan. Uuteen vaalikampanjaan osallistuminenkin piti julkistaa vasta viime hetkellä, koska media oli heti kuin hyeena kimpussa. Vaikka kaikki kuitenkin olettivat, että hän ilmoittautuu epäsuosiostaan huolimatta. Sanotaan, että "huipulla tuulee".
Saa nähdä, miten suuri "superman" on tämä uusi presidentti Monsieur Hollande. Hänellä on varmaankin nyt se taikasauva, jolla saa täytettyä kaikkien toiveet sataprosenttisesti, se, mikä puuttui Sarkozyilta.
Vuonna 2007 Ranska valitsi Sarkozyn. Mutta jonkun ajan päästä kansa ei ollutkaan enää tyytyväinen omaan valintaansa. Syntipukki piti löytää. Se on aina jossain muualla..."Voltairen vika", sanovat ranskalaiset. Niin saa itsensä puhdistettua.
Voltaire oli 1700-luvun valistusfilosofi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire
http://fr.wikipedia.org/wiki/Voltaire
Presidentin vaalikampajamyrsky on nyt ohi. Ranskalaiset valitsivat François Hollanden, sosialistin, oikeistolaisen Nicolas Sarkozyn sijasta.
Minä epäilin, että fifty fifty tulee, eikä tiedä kumpi silloin valitaan, jos menee äänet tasan, aika jännittävää oli. Se olisi ollut jymyuutinen. Olisi ranskalaisilla ollut sitten päänvaivaa...ja uusiksi olisivat vaalit menneet.
Noin 52%:lla voitto tuli Hollandelle. Sarkozy sai noin 48% äänistä. Aika paljon loppujen lopuksi. Hän on ollut hyvin arvosteltu ja pommitettu presidentti koko ajan. Uuteen vaalikampanjaan osallistuminenkin piti julkistaa vasta viime hetkellä, koska media oli heti kuin hyeena kimpussa. Vaikka kaikki kuitenkin olettivat, että hän ilmoittautuu epäsuosiostaan huolimatta. Sanotaan, että "huipulla tuulee".
Saa nähdä, miten suuri "superman" on tämä uusi presidentti Monsieur Hollande. Hänellä on varmaankin nyt se taikasauva, jolla saa täytettyä kaikkien toiveet sataprosenttisesti, se, mikä puuttui Sarkozyilta.
Vuonna 2007 Ranska valitsi Sarkozyn. Mutta jonkun ajan päästä kansa ei ollutkaan enää tyytyväinen omaan valintaansa. Syntipukki piti löytää. Se on aina jossain muualla..."Voltairen vika", sanovat ranskalaiset. Niin saa itsensä puhdistettua.
Voltaire oli 1700-luvun valistusfilosofi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire
http://fr.wikipedia.org/wiki/Voltaire
lauantai 5. toukokuuta 2012
Kodin tunnelmaa
http://www.youtube.com/watch?v=ZJXhVjD5oxk
Handicrafts nukketalo valmistuu vähitellen. Löysin vierashuoneeseen pari taulua seinälle, toinen esittää aamua ja toinen iltaa. Ne ovat oikeita miniatyristin töitä, ihan uusia, vaikka toisaalta onhan samaa luontoaihetta aina ollut. Laitan kuvat myöhemmin. Taiteilija on saanut pikkuruiset taulut elämään. Auringon nousu ja lasku näkyy niistä kuin ikkunasta katsoisi ulos. Taulut ovatkin tavallaan kuin "ikkunoita", joista saa perspektiiviä, uusia ulottuvuuksia, syvyyttä pienoismaailmaan. Niistä näkyy "kauas". Ne avartavat.
Vielä täytyy löytää makuuhuoneen seinälle suojelusenkelitaulu, kuten meillä oli kotona. Se tuo kodin tunnelmaa. Yllä Mikko Alatalon Suojelusenkelilaulu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelusenkeli
Handicrafts nukketalo valmistuu vähitellen. Löysin vierashuoneeseen pari taulua seinälle, toinen esittää aamua ja toinen iltaa. Ne ovat oikeita miniatyristin töitä, ihan uusia, vaikka toisaalta onhan samaa luontoaihetta aina ollut. Laitan kuvat myöhemmin. Taiteilija on saanut pikkuruiset taulut elämään. Auringon nousu ja lasku näkyy niistä kuin ikkunasta katsoisi ulos. Taulut ovatkin tavallaan kuin "ikkunoita", joista saa perspektiiviä, uusia ulottuvuuksia, syvyyttä pienoismaailmaan. Niistä näkyy "kauas". Ne avartavat.
Vielä täytyy löytää makuuhuoneen seinälle suojelusenkelitaulu, kuten meillä oli kotona. Se tuo kodin tunnelmaa. Yllä Mikko Alatalon Suojelusenkelilaulu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelusenkeli
torstai 3. toukokuuta 2012
Seepran uusi elämä
Kuulin viime viikolla, kun olin autoa katsastamassa, että kierrätys yhdistyksessä Lidl ja muiden kauppojen lähettyvillä Anduzen takana on tämän kevät kesän varaston suuri tyhjennysmyyntipäivä lauantaina. Kaikki myydään "vapaa hinnoin". Eli ostaja saa ehdottaa, mitä haluaa maksaa. Toisin sanoen eurolla varmaankin suurin osa menee. Silloin ei voi olla kovin arvokasta tavaraa myynnissä. Tarkoitus on tyhjentää paikkoja, koska he saavat koko ajan uutta. Ihmiset vievät sinne ilmaiseksi kierrättämistä varten.
Tapahtuma mainoksessa sanottiin, että se alkaa klo 10 ja kestää klo 18:sta asti. Myös muuta ohjelmaa oli luvassa. Kahvila oli myös tehty päivää varten. Se oli koominen. Siinä oli pöytä- ja tuolityyliä jos jonkinlaista, kaikkea mitä nyt vähänkin sattui olemaan. Kuninkaan tuoli oli kerjäläistuolin vieressä näillä "hyvän tuulen markkinoilla".
Kauniina aurinkoisena aamuna sinne minä kiiruhdin ennen kello 10, vaikka en ollut ensimmäinen, meitä oli jo monia uteliaita "aarteen metsästyksessä". Roinaa, roinaa, roinaa, se oli ensivaikutelmani paikalle saapuessani. Sellaista, mistä haluaa ennemmin päästä eroon, kuin koota nurkat täyteen. Toisaalta myös paljon kirjoja näkyi olevan. Kiertelin kaartelin kaikki paikat. Sitten hokkus pokkus kuin ihmeestä, ihana seepra vanhus ilmestyi silmiini. Siinä oli keltainen lappu, jossa luki 30 euroa. Se oli outoa, koska piti olla vapaat hinnat. Toisaalta ihan ymmärrettävää kyllä, täytyy yhdistyksen tienata myös, jos kerran on tilaisuus ja on arvokkaampaa tavaraa. Ja myyjä sanoi, että siitä alennetaan kyllä, sain sen 20 eurolla. Se punnittiin ja painoa oli lähes 5kg. Maailman saastevuori väheni hiukan, kun korjasin sen nukkejen ja nallejen hyvään seuraan.
Tämä keinueläin on tehty paksusta puusta. Se on vahvaa tekoa. Pesin sen jo ja sitten käsittelin puutoukka-aineella. Nyt viikonlopulla ostan uuden xylophène- purkin, litra on kulunut muutamassa vuodessa. Ainakin pari kolme kertaa täytyy toistaa sama operaatio. Sitten haen sille paikan museossa, vaikka täyttä on...
Mustaharmaudessaan tämä muistuttaa kansan lelua, vaikka aikanaan se on varmaankin ollut "rikkaiden" eli porvariston hankkima. Uutena se on ollut hieno ja on vieläkin. Nyt se on liikuttava, koska on sodat ja kaikki kovat ajat kestänyt, ajan patinoima. Ei kansan lapsilla ole ollut tällaistakaan lapsena, jos ei ole kotona tehty. Ennen vanhaan itse tehdyillä leluilla monet ovat leikkineet, vielä iloisina ja tyytyväisinä. Käpylehmät, ja muut sellaiset lasten omat keksinnöt ovat tuttuja monen 1900-luvun alun lapsuudesta. Niitä oli esillä Tampereen Vapriikin Lelunäyttelyssä muistaakseni. En ole muualla nähnytkään. Minunkin pitäisi niitä saada kokoelmaani.
Pariisin nukkemuseon kuninkaallisten hienohelmanukkejen pariin se ei kyllä sopisi. Tänne kyllä. Vaikka on minullakin prinsessanukkeja, mutta vähemmän.
Kun kuljetin tätä seepraa Dixoun kanssa kirpputoripaikalta autooni ja sitten Lézanin kylässä parkkipaikkalta museoon, se keräsi jo näillä pikkumatkoilla kaikkien ihailevat ja ihmettelevät katseet museokävijöistä myöhemmin puhumattakaan.
Kuinka paljon mahtaa olla ikää tällä elukalla? - 100-vuotisjuhlat voivat tulla piakkoin. Ja niitä se saa nyt viettää "harmaahapsisena" arvokkaasti museossa.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
tiistai 1. toukokuuta 2012
Museokävijöiden kommentteja
http://museejouet.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
Vuodesta 1993 toimineessa Colmarin kaupungin Lelumuseossa, Saksan ja Sveitsin rajan lähellä Elsassissa, on vuosittain lähes 60 000 kävijää.
http://www.facebook.com/pages/Mus%C3%A9e-Anim%C3%A9-du-Jouet-et-des-Petits-Trains-de-Colmar-Alsace-France/480874775373
http://www.colmar.fr/culture/musees-colmar/musee-jouet-colmar.html
http://fr.wikipedia.org/wiki/Colmar
Colmarissa on 67 214 asukasta (vuonna 2009) wikipedian mukaan.
Siinä yllä taustatietoa Colmarin Lelu-ja Junamuseosta. Otin sen esille, koska tänään täällä museossa kävi yksi ranskalainen perhe Aix en Provencesta. He tulivat, koska olivat nähneet museokyltin tämän kylän kautta kulkiessaan. Madame on myös nukkejen keräilijä kuten minä. Me ventovieraat puhuttiin lopulta kuin vanhat ystävät yhtä innostuneina. Hän kuvia ottaessaan sanoi, että tämä nukkenallemuseon kokoelma on mielenkiintoisempi kuin Colmarin lelumuseossa näkemänsä. Kansainvälisyys, moninaisuus ja harvinaisuus olivat täällä rikastuttavaa, kuten myös pohjoismainen syntyperäni. Nyt omakehu haisee. Toisaalta kiva kun hän ei taas ihmetellyt monien lelujen vierasmaalaista alkuperää, kuten monet ranskalaiset, eikä hakenut Ranskassa valmistettua. Sitävastoin hän piti vaan positiivisena asiana, kun oli muutakin nähtävissä.
Viikonlopulla kävi Belgian Lelumuseon yhdistyksen varapuheenjohtaja lapsen lapsensa kanssa. Heillä on talo Cardet naapurikylässä, joten siksi he tänne löysivät. Toisaalta jo ennenkin he ovat täällä käyneet, siitä on monta vuotta. Tämä vanhojen lelujen keräilijä tuli katsomaan, mitä uutta oli museossa. Ja hän löysi sellaista, mitä ei heillä ole suuressa Brysselin museossa. Monsieur sanoi, että isommat tilat pitäisi saada, jotta kaiken saisi paremmin esille.
Arvata kai saattaa, mikä oli ihmetyksen ykkösenä näillä kävijöillä. Nukketalot. Ja vielä ne vanhimmat. Englantilainen Handicrafts house on hyvin suosittu.
Colmarin lelumuseo on alkuaan miestaiteilijan keräämä kokoelma, jota on kasvatettu myöhemmin. Sen kaupunki osti ja perusti museon. "Makuasioista ei sovi kiistellä", sanotaan. Kun katselin Colmarin nettisivuja, ei se minua niin paljoa kiinnosta, että sinne matkustaisin. Ennemmin menisin Lontoon Lapsuuden museoon, vaikka olen ollut siellä monta kertaa. Toisaalta he vaihtelevat näyttelyä. Se on suuri ja monipuolinen kuin Louvre, siellä on valtavasti näkemistä. Samoin kuin Baselin Nukketalomuseo Sveitsissä. Niin myös Pariisin Nukkemuseo, vaikka on noihin verrattuna pieni. Mutta täynnä aarteita. Investoinnit ovat tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa, vaikka vaan yhdestä nukestakin olisi kyse. Sen "miljonääri" omistajalla on uudet nettisivut ja hän on myös tehnyt museoblogin. Mielenkiintoista on seurata toisia. Alla Pariisin museon linkki.
http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=fr
Vuodesta 1993 toimineessa Colmarin kaupungin Lelumuseossa, Saksan ja Sveitsin rajan lähellä Elsassissa, on vuosittain lähes 60 000 kävijää.
http://www.facebook.com/pages/Mus%C3%A9e-Anim%C3%A9-du-Jouet-et-des-Petits-Trains-de-Colmar-Alsace-France/480874775373
http://www.colmar.fr/culture/musees-colmar/musee-jouet-colmar.html
http://fr.wikipedia.org/wiki/Colmar
Colmarissa on 67 214 asukasta (vuonna 2009) wikipedian mukaan.
Siinä yllä taustatietoa Colmarin Lelu-ja Junamuseosta. Otin sen esille, koska tänään täällä museossa kävi yksi ranskalainen perhe Aix en Provencesta. He tulivat, koska olivat nähneet museokyltin tämän kylän kautta kulkiessaan. Madame on myös nukkejen keräilijä kuten minä. Me ventovieraat puhuttiin lopulta kuin vanhat ystävät yhtä innostuneina. Hän kuvia ottaessaan sanoi, että tämä nukkenallemuseon kokoelma on mielenkiintoisempi kuin Colmarin lelumuseossa näkemänsä. Kansainvälisyys, moninaisuus ja harvinaisuus olivat täällä rikastuttavaa, kuten myös pohjoismainen syntyperäni. Nyt omakehu haisee. Toisaalta kiva kun hän ei taas ihmetellyt monien lelujen vierasmaalaista alkuperää, kuten monet ranskalaiset, eikä hakenut Ranskassa valmistettua. Sitävastoin hän piti vaan positiivisena asiana, kun oli muutakin nähtävissä.
Viikonlopulla kävi Belgian Lelumuseon yhdistyksen varapuheenjohtaja lapsen lapsensa kanssa. Heillä on talo Cardet naapurikylässä, joten siksi he tänne löysivät. Toisaalta jo ennenkin he ovat täällä käyneet, siitä on monta vuotta. Tämä vanhojen lelujen keräilijä tuli katsomaan, mitä uutta oli museossa. Ja hän löysi sellaista, mitä ei heillä ole suuressa Brysselin museossa. Monsieur sanoi, että isommat tilat pitäisi saada, jotta kaiken saisi paremmin esille.
Arvata kai saattaa, mikä oli ihmetyksen ykkösenä näillä kävijöillä. Nukketalot. Ja vielä ne vanhimmat. Englantilainen Handicrafts house on hyvin suosittu.
Colmarin lelumuseo on alkuaan miestaiteilijan keräämä kokoelma, jota on kasvatettu myöhemmin. Sen kaupunki osti ja perusti museon. "Makuasioista ei sovi kiistellä", sanotaan. Kun katselin Colmarin nettisivuja, ei se minua niin paljoa kiinnosta, että sinne matkustaisin. Ennemmin menisin Lontoon Lapsuuden museoon, vaikka olen ollut siellä monta kertaa. Toisaalta he vaihtelevat näyttelyä. Se on suuri ja monipuolinen kuin Louvre, siellä on valtavasti näkemistä. Samoin kuin Baselin Nukketalomuseo Sveitsissä. Niin myös Pariisin Nukkemuseo, vaikka on noihin verrattuna pieni. Mutta täynnä aarteita. Investoinnit ovat tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa, vaikka vaan yhdestä nukestakin olisi kyse. Sen "miljonääri" omistajalla on uudet nettisivut ja hän on myös tehnyt museoblogin. Mielenkiintoista on seurata toisia. Alla Pariisin museon linkki.
http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=fr
Huhtikuu 2012 museopaivakirja
- Koirauutiset
- Brysseliin!
- Talo kukkii
- Ihmisen paras ystävä
- Midi Libren 180 retkeä Gardin alueella...
- Lelun lumo- näyttelystä
- Hyvää yötä!
- Kahvipöytä on katettu!
- Pariisin ylellisiä menovinkkejä
- Pääsiäislomaa
- Bienvenue! - Tervetuloa!
- Kuka? Mitä? Missä? Milloin?
- Potta ostoksilla
- Camarguen heppa
- Pääsiäisenä 2012
- Maaliskuu 2012
- Ranskan matkalle!
- Kunniamerkein palkittu viestikyyhky
- Linkki - Ovatko ranskalaiset iloisia tutkimuksen m...
- Operation Smile
- "Naapuri" - ja muut uutiset
- En aprillaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)