Virtuaali vierailuja

http://www.avl.fi/2014/08/varsinais-suomen-museopaiva-houkuttelee-nayttelyihin/

http://www.aura.fi/nahtavyydet.html#poikettava

http://www.kuntsari.fi/2014/08/heinantekoa-ja-sokerijuurikkaita/#.VANn1hb_rKc

Mitä kuuluu joutsenille?

Eileen käytiin Anduzessa ruokaostoksilla ja samalla poikettiin puistoon katsomaan toukokuun lopulla syntyneitä joutsenen poikasia. Ne ovat jo isoja kuten kuvassa näkyy. Niitä on kolme, vaikka tässä on niistä vain kaksi.

Eläimiä on hauska seurata. Siellä puistolammessa on nyt kaikkiaan 6 joutsenta, yksi perhe ja yksinäinen joutsen, myös hanhi-ja puluperheitä.

Sommièresin kylässä on vieressä kulkevassa joessa myös paljon elämää. Pittoreski valkoinen- ja musta joutsenpari. Ehkä mennään ensi viikonlopulla Sommièresin kirpparille, koska ei tarvitse kiirehtiä takaisin klo: 11:ksi, kuten nyt kesäkuukausina. Syyskuun viikonloppuina museo aukeaa vasta klo 15.

Kuva AMS.

Piika puuttuu kyökistä

Tässä kuva viktoriaanisesta keittiöstäni. Se on hyvin varustettu, vaikka varusteet ovat vanhan ajan tyyliin.

Nyt siellä on jo kippoa jos jonkinlaista, on puista, kuparista, messingistä, savesta...kaikki luonnon aineista tehtyä, ei keinotekoisia kuten nykyään. Ja kädenjälki näkyy. Käsinkudottua pellavaakaan ei ole unohdettu.

Keittiötakkaa voi vielä koristella sen ylaosassa. Tämä koristelu on lempihommaani. Siksi viktoriaaninen talo sopii minulle hyvin tehtäväksi.

Viimeinen hankintani on nuo miniatyyri saviastiat. Osan niistä laitoin toiseen 1800-luvun lopun nukketaloon. 35 euroa maksoi. Kalliita ne ovat. Mutta ne ovat aitoja.

Mittasuhteet heittelevät hiukan pikkuruisesta jättiläismäiseen, mutta ei se haittaa. Se tekee vaan kokonaisuuden koomiseksi.

Piika puuttuu huushollaamasta kyökistä. Sitten se on elävämpi. Posliininukke ei saa olla 10cm suurempi.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/721576366...
39 Kuvaa 642 Näyttöä

Koulu 100 vuotta sitten Suomessa

http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/kouluopetus/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu

Wikipedian mukaan:
"Vuonna 1886, kahdenkymmenen vuoden kuluttua kansakouluasetuksen antamisesta, Suomessa oli vielä sata maalaiskuntaa, joissa ei ollut kansakoulua. Vuonna 1901 niitä oli enää seitsemän. Lukuvuonna 1900−1901 kansakoulua kävi 34 prosenttia kouluikäisistä maalaislapsista. Kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli 51 prosenttia ja oppivelvollisuuden tullessa voimaan 68 prosenttia.
Oppivelvollisuuslaki säädettiin vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921.

...käytännöllinen leima. Tässä suhteessa tärkeä oli käsityön opetus; usein käsityö oli ainoa oppiaine, joka sitoi oppilaan mielenkiintoa kouluun. 1920-luvulta lähtien kouluihin perustettiin myös puutarhoja, joiden ansiosta puutarhaharrastus levisi maaseudulle. Opetukseen liitettiin lisäksi taloudellisuus- ja säästäväisyyskasvatus.
Kansakoulujen yhteiskunnallinen merkitys korostui varsinkin maaseudulla Suomen itsenäistymistä edeltäneinä vuosikymmeninä muutenkin kuin opettajien tekemän opetustyön ansiosta. Monessa maaseutuyhteisössä kansakoulunopettaja oli ainoa tai lähes ainoa kirjoitustaitoinen henkilö. 
Kansakoulun ja opettajien merkitys suomalaisen yhteiskunnan, varsinkin maaseudun olojen kehittäjinä ja uudistajina oli siis todella suuri."

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/koulun-historiaa

http://oppiminen.yle.fi/suomen-historia/koulun-historiaa/ensimmainen-koulu-aapinen

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/koulun-historiaa/itsenaisen-suomen-oppivelvollisuuskoulu

http://www.museo-opas.fi/fi/museo/koulumuseo-lagstad 

Koulu 100 vuotta sitten Ranskassa ja muualla

Tässä viimeinen kirppari löytö Anduzesta. Eilen sain sen 8 eurolla. Ei ollut kallis, koska se oli paksun pölyn peitossa.

Tämä on kolmas kansakoulu todistus, joka on nyt koulunäyttelyssämme. Toiset kaksi ovat vaatimattomimmissa kehyksissä, kaikki 100 vuotiaita tai hiukan vanhempia.

Wikipedian mukaan 1900-luvun alussa Ranskassa vain 25-30% kansasta sai päästötodistuksen kansakoulusta, eliitti ja opettajan suosikit. Joten tuo todistus oli hyvin arvostettu ja se kehystettiin usein ja ripustettiin seinälle.

Näin komeita kansakoulutodistus kehyksiä en ole ennen nähnyt. Yleensä ne ovat mustissa kehyksissä. Niitä oli kokonainen seinä täynnä koulumuseossa l'Isle sur la Sorguesissa Provencessa.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Certificat_d%27%C3%A9tudes_primaires

Tämä kultaraamein kehystetty todistus on varmaan ollut rikkaassa perheessä, jossa se on sopinut muiden taulujen sekaan.

Eilen piti löytää paikka tuolle hienolle taululle. Takan päällä on ennestään yksi kehystetty koulutodistustaulu yms. Tein siihen tilaa tuolle isommalle ja järjestin muut tavarat osittain muualle. Sitten iltapäivällä tuli museoon väkeä. Uusi löytöni huomattiin heti parhaalla paikalla koulunäyttelyssä. Se on toisaalta vähän koominen. Nykyaikana se huvittaa.

Museokävijöiden joukossa oli yksi madame vanhan äitinsä kanssa. Hän kertoi olevansa työssä Kirjurin museossa naapurikylässä. Kirjurimuseon isäntäväki oli täällä ihan ensimmäisinä vuosina ja ostin heiltä yhden vanhan pulpetin ja koulukaapin, joka kyllä muistuttaa vaatekaappia, vaikka se on oikea koulukaappi. Kun puhuttiin enemmän kaikesta, madame sanoi heidän olevan italialaista alkuperää. Molemmat vanhemmat olivat tulleet Sisiliasta vuosisadan alussa. Hänen 86-vuotias äitinsä ei ole koskaan käynyt koulua, edes tuota alakoulua...Joten siinä näkee, millaista oli ennen vanhaan. Etelä-Italiassa oli köyhää. Kaikki eivät päässeet edes kouluun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sisilia

http://www.museeduscribe.com/

Muuten nukkenallemuseon korteista puheenollen, 52 euroa on jo tienattu. Eli se 250 kortti kappaleen hinta. 50 senttiä yli tuli eilen, kun myytiin taas 4 korttia. 6 henkeä oli museossa, enemmän tai vähemmän paikallisia eläkeläisiä tällä kertaa. Joten tästä alkaen kaikki korttimyynti on plussaa yhdistyksen kukkarossa.

Kurkistus vieraskirjaamme

Tässä 7-vuotias Béziers'stä kirjoittaa vierailustaan museon vieraskirjaan. Ihmeen hyvää kirjoitusta niin pieneltä tytöltä:
Oli todella hienoa, oppi paljon menneisyydestä. Nukketalot olivat kivoja. Oli mukavaa nähdä tämä kokoelma. Kiitos opastuksesta.

Alla nîmesiläinen monsieur kirjoittaa, että klo 6 aamulla hän  täytti 75 vuotta, mutta nyt (täällä) hän tuli uudestaan lapseksi!!!

Museon korteista

Näitä kortteja on nyt myyty museokävijöille 77kpl ja niistä on tienattu 47 euroa.

Joten 52 euron 250 kpl:een korttilaskusta on jäljellä enää 5 euroa. Sen jälkeen on kaikki korttimyynti plussan puolella.

Olen kaupitellut niitä museokävijöille vierailun päätteeksi, kun olen pyytänyt heitä kirjoittamaan museon vieraskirjaan. Ja olen huomannut, että jatkossakin kannattaa niin tehdä. Kun nämä kortit loppuvat, tilataan toisenlaisia.

Olen myös antanut muutamia kortteja ja 10 korttia meni kylämme lehti-tupakka kipsaan (bureau de tabac). En viitsi niistä hakea myyntituloa. Pitäköön ne. Jos jatkossa haluavat niitä enemmän, sitten on eri asia. Tein sen lähinnä mainostemppuna paikallisille, jotka käyvät siellä ahkerasti päivittäin ostamassa päivän lehteä. 

Laitoin näitä kortteja myyntiin näihin blogeihini, facebook-sivulle ja myoldbear-sivuille. Mutta kun Pont du Gardin turistitoimisto sanoi myoldbear-sivuja kaupallisiksi, otin korttimyynnin pois netistä, ettei ole aihetta. Meinasivat varmaan, että noilla korteillakin voi yhdistys tienata miljoonan.

Jos haluaa ostaa näitä kortteja, voi ottaa yhteyttä sähköpostilla myoldbear@ free.fr

Myöhemmin voi odottaa jonkun tulevan museoon, koska on nähnyt kortin. Se on mainosta samalla. Niitä erilaisia mainoksia täytyy olla tuhatkertaisena joka ilman suuntaan ennenkuin joku tulee käymään. Siinä meillä on haastetta. Haasteita täytyy elämässä olla.

Kylmä elokuu Ranskassa

http://lci.tf1.fr/france/societe/meteo-les-cinq-et-une-consequences-du-froid-de-ce-mois-d-aout-8470807.html

Ei näe metsää puilta

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet museolle epäonnen ja onnen päiviä.

Eilen tuli puhelinsoitto Pont du Gardin turistitoimistosta. He soittivat jäsenmaksun muutoksen takia. Oli sovittu noin pari vuotta sitten, että jäsenyys maksaa meille 10 euroa 80 euron sijaan, koska tämä on ei voittoa tuottava yhdistys. Ja toimitin heille silloin sitä varten tarvittavat paperit.

Sen suhteen pitää olla tarkkana, että museotoiminta on vain kulttuuri toimintaa eikä kaupankäyntiä tai businesstä. Muuten verotoimisto lähettää veroja maksettavaksi.

Mutta nyt tuonne Pont du Gardin turistitoimistoon oli tullut uutta henkilökuntaa ja he katsoivat museon myoldbear-sivujen mukaan, että tämä on businesstä, koska peräti sisäänpääsymaksukin on.

Minä en näe mitenkään kaupallisina noita myoldbear-sivuja. Kortteja siinä oli nyt myynnissä kesäkuusta alkaen, sekin tuotti heti ongelmia, joten poistin ne sieltä.

Lisäksi kuulema museomainoksemmekin ovat kaupallisia. Minä en niitäkään sellaisina pidä, koska ovat mustavalkoisia vihreälle paperille painettu, hyvin halpoja ja vaatimattomia toisten museoiden värikuvallisiin ja kalliisiin mainoksiin nähden.

Eikä myyntiä täällä ole muutakuin nuo kortit nyt ensimmäistä kertaa. 10% tuloista vaan saa olla myyntiä, olen tiennyt sen alusta asti.

Mutta se on varmaa, että rahantuloa täytyy myös ei voittoa tuottavilla yhdistyksillä olla, ei mikään ilmaiseksi pyöri.

Kerroin Sébastienille. Hän sanoi, että Pont du Gardin turistitoimiston yhdistys keksii syitä, miten voi pyytää enemmän kuin vain 10 euroa. Heillä on nyt siellä businnesnainen ohjaksissa...

Joten eilen oli huono päivä. Eikä ketään ole ollut museossa sitten viime sunnuntain. Tämä katko tietää nukkenallemuseo-yhdistyksen tulojen miinukselle menemistä viime vuoden elokuuhun nähden. Heinäkuu oli plussan puolella ja tämä elokuu on nyt miinuksen puolella, vaikka jäljellä on vielä 10 päivää. En usko, että ihmeitä tapahtuu enää loppukuussa.

Mutta onnea voi olla onnettomuudessakin. Tänään oli silti hyvä päivä, vaikka ei ketään ollut tänäänkään museossa nyt parhaimpana sesonki aikana.

http://www.lezan.fr/?p=5509
Mardi 14 avril : « Découverte du Musée des poupées et des nounours » de LEZAN

Nimittäin aamupäivällä 11 aikoihin ovikello soi. Oven takana oli yksi madame, joka tuli uudestaan puhumaan yhdistyksensä museokäynnistä ensi vuoden huhtikuussa. He olivat tehneet vuoden ohjelmansa ja nyt listassa luki Nukkenallemuseo vierailu huhtikuun 14.päivä 2015. Siitä tulee myös artikkeli paikalliseen Midi Libreen. Ja meidän on tarkoitus valmistella yhdessä sitä vierailuohjelmaa talvella. Tuli puhe myös museon pääsymaksuista ja sanoin, että ryhmille se on 4,50 euroa normaalin 5 euron sijasta. Heitä on arviolta 20 henkeä. Tämä kylämme asukas tokaisi ohimennen, että niin, tämä museo menestyy nykyään. Se oli jo toinen kyläläisemme, joka toisti nuo sanat, niinkuin täällä puhuttaisiin, että:

"Ca marche!" = "Museolla on menestystä". Nuo sanat olen aina halunnut kuulla. Ja varsinkin, kun ne tulevat paikallisilta, oman kylän ihmisiltä, se lämmittää sydäntä. 14 vuotta on saanut taistella sen eteen.

Joueuse de Tympanon - automate

http://mecenat.arts-et-metiers.net/les-projets-a-soutenir...
"La collection du Musée des arts et métiers figure parmi les toutes premières en Europe par sa richesse et la qualité de ses pièces. Elle contient des automates uniques comme la Joueuse de tympanon, automate ayant appartenu à Marie-Antoinette (1785)."

Soittorasioista ja mekaanisista nukeista

http://fr.wikipedia.org/wiki/Bo%C3%AEte_%C3%A0_musique
http://www.musees.ch/Pages/arriva.html
http://www.exquisiteandrare.com/
http://mbsi.org/
http://mfm.uni-leipzig.de/hsm/content.php?lang=fr
http://www.lamantin-mecanique.fr/musees/autres_musees_en_...
http://www.ma-boite-a-musique.com/mag/fr/page-106240.htm
http://www.racinescomtoises.net/?Auguste-l-Epee-1798-1875
http://www.youtube.com/watch?v=SzOgsaXO7BE
http://www.youtube.com/watch?v=50mrN5FY-CM
http://www.intertique.com/PurchasingMusicBoxPart1.html
http://www.francoisjunod.com/automates/nineteenth/lambert...
http://www.gazette-drouot.com/static/magazine_ventes_aux_...
http://www.1001automates.com/automates-roullet-decamps.html
http://www.bernard-pin.com/automates.htm
http://www.bespokeauctions.co.uk/bbaVals.html
http://www.countryliving.com/antiques/appraisals/
http://www.curiositel.com/svv/galerie-de-chartres/vente-a...
http://www.bettermusicboxes.com/General/Music-Box-History...
http://www.musicalmuseum.co.uk/
http://www.morrismuseum.org/mechanical-musical-instrument...
http://www.reuge.com/products/1865/axa725334000-raya-72-n...
http://www.musicmecalesgets.org/
http://www.musees.ch/Pages/Default.html
http://www.historytoy.com/Lambert-Leopold-Bisque-Automato...
http://www.realorrepro.com/article/$2700-mechanical-toy-a...
http://www.allonrobots.com/automatons.html
http://gajitz.com/meta/vintage-retro/history-tech/
http://gajitz.com/like-clockwork-incredible-18th-century-...
Sur le site web en haut: Like Clockwork: Incredible 18th Century Swiss Automatons:
"The sophisticated electronic toys in stores today are impressive enough, but the 18th century automata of Pierre Jaquet-Droz are truly amazing. The Musician, The Draughtsman and The Writer are three mechanical dolls built by Jaquet-Droz, his son Henri-Louis and Jean-Frederic Leschot between 1768 and 1774 as advertisements for sophisticated watches. Their mechanisms are shockingly advanced for their time, and today they are thought of as distant ancestors of the modern computer. All three currently reside in the Musée d’Art et d’Histoire of Neuchâtel, in Switzerland."

Nallesairaala

Tänään tuli museoon yksi pariskunta naapuri kaupungista Alèsista nallensa kanssa, eivät museokäynnille vaan nallea korjauttamaan.

Madame on soittanut joskus aikaisemmin ja kysynyt, jos korjaan nalleja. Yleensä vastaan, että riippuu tapauksesta. En ole siitä erikoisen  innostunut, en ainakaan nykyajan uusista kiinalaisista nalleista. Vain kerran aikaisemmin olen korjannut yhden asiakkaan nallen. Se on useimmiten joku pikkuasia, kaikki eivät ole käsityöihmisiä, eikä siitä kehtaa ottaa maksua. En jaksa sellaista paikkaajan hommaa.

Mutta tällä kertaa oli eri asia. Nalle on noin 50-luvulta, kuten emäntänsä. Söpö korvaton ja silmätön nalle, joka on myös rikki paikoittain. Lisäksi sisäpahnat ovat vähissä. Siitä pitää nyt tehdä iloisempi nalle. Haen sille silmät ja teen korvat. Täytettä on vintilläni varastossa. Voisin ehkä sille tehdä myös jonkun henkselihameen. Saan nyt käyttää mielikuvitustani. Sovittiin jo hinnastakin, noin 5-10 euroa. En viitsi ilmaiseksi tehdä. Lupasin syyskun alussa sen tehdä valmiiksi, kun sesonki on ohi.

Kuvat otetaan aina ennen ja jälkeen restaurointia. Omia vanhoja nallejani en yleensä restauroi, ne saavat olla luonnontilassa käytön jäljiltä. Siistiä täyty silti, useimmiten joudun puhdistamaan, koska ovat liian likaisia esille pantavaksi. Toisaalta siinäkin on rajansa. Brysselin lelumuseossa nallet täysin alkutekijöissään viimeisen leikin jäljiltä olivat koskettavia hienoissa lasivitriineissä, joissa oikein korostui ero. Jos niistä on tehty liian puhtaita ja täydellisiä, kuin uuden uutukaisia, eivät ne enää ole niin aitoja.

Pieni valokuvakehys

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/14945620642/

Yksi sunnuntai ostin Anduzen kirpparilta pienen valokuvakehyksen. 10 euroa.  Pronssia kai.

Koristeellisen kehyksen yläosassa on pieni ortodoksi risti. Vanhan tavaran kauppias eli ranskalaisittain brocanteur näytti sitä suurennuslasillaan ja sanoi, että risti on aitoa kultaa.

Kysyin, mihin käytettiin niin pikkuruisia valokuvakehyksiä. Myyjä sanoi, että 1.maailmansodassa sotilas kuljetti sitä mukanaan rintamalla repussaan, koska siinä oli hänen morsiamensa kuva.

Siinä yksi tarina lisää nukketalooni, vaikka se onkin myöhemmältä ajalta 1900-luvun alusta. Itse nukketalo on viktoriaaninen, 1800-luvun lopulta.

Linkit - museo netissä

http://www.hs.fi/kotimaa/Digitointi+tuo+museon+verkkoon/a1408247013714

http://www.hs.fi/kotimaa/Historia+tutuksi/a1408246915746

Soittorasian taikaa

Barjacin kylä.

Kuvat AMS.

Tässä eilisen Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö, soittorasia posliininukkeineen. Sen alla on päivitys ja omistuskirjoitus lahjan saajalle Charlottelle 2.elokuuta 1912.

Eilen illalla aloin heti putsaamaan ja tutkimaan aarrettani, miten saan sen korjattua.

Se oli tavallaan palasina, koska keinua pitävä keppi oli mennyt poikki molemmista sivukohdista.myyjältä kuljetuksessa. Uskalsin silti ostaa sen, koska minulla on hyvää liimaa, joka pitää ihmeesti. Lisäksi rikki menneen saa halvemmalla. Tästä pyydettiin ensin 200 euroa. Sain sen kuitenkin 180 euroon alennettua. Pelkästä pikku nukesta, kun se on noita posliinisia mignonetteja, joutuu helposti saman hinnan maksamaan, jos sillä on alkuperäiset kauniit vaatteet ja on hyväkuntoinen kuuluisa merkkinukke. Noita pieniä antiikkisia posliininukkeja on vähän kaiken hintaisia, hintahaitari kokemukseni mukaan alkaa noin 15 eurosta ylöspäin, enemmän tai vähemmän hintansa arvoiset, saa sitten hyvän kaupan tai ei.

Kaikkein ensimmäiseksi pyyhin sametilla peitettyä pohjaa vanhalla kuivalla hammasharjalla. Yhtäkkiä alkoi soittorasia soimaan jotain viime vuosisadan musiikkikappaletta. Antiikkimarkkinoilla myyjä ei saanut sitä soimaan, vaikka yritti, joten vieteriä oli kierretty valmiiksi. Se toi mysteerisen vanhan ajan tunnelman mukanaan. Missä lie tämä soittorasia soinut ennen? Se oli salaperäinen.

Sitten imuroin siitä 100 vuoden pölyt pois. Ei se siitä vahingoittunut, vaan muuttui tunkkaisesta  raikkaammaksi. Värit kirkastuivat. Keinun reunapuuosat pyyhin myös puhtaaksi. Mahtaako se puu olla tammea, joka on tehty koristeelliseksi kuten ajan huonekalut olivat. Liimasin nuo pohjaosat kiinni samettiseen jalustaan ja reunoissa olevat koristenauhat, jotka olivat osittain irronneet.

Irrotin nuken keinusta, jossa se oli vähän kiinni pienillä rautalangoilla sivusta. Puhdistin nuken likaantuneita kasvoja ja käsiä kostealla rievulla. Kasvot ja kädet täytyy pestä ainakin kerran muutamassa sadassa vuodessa.

Liimasin keinua pitävän poikkipuun keinuineen takaisin reunoihin, joista se oli katkennut. Ei parane käyttää kuitenkaan liikaa liimaa, ettei se näy tuhruisena, mutta silti tarpeeksi. Painoin osia yhteen jonkun aikaa. Liima on ihmeliimaa, joka ottaa heti kiinni. Sitten jätin kaikki kuivumaan seuraavaksi päiväksi.

Aamulla katsoin liimauksia. Hyvältä näytti, katkenneet puureunat olivat nyt tukevasti kiinni, kun kokeilin. Ilman erikoisliimaa tämä ei olisi mahdollista korjata. Laitoin nuken takaisin keinuun paikoilleen.

Nyt voin alkaa hankkimaan tietoa soittorasiastani. Netti on siinä korvaamaton tietopankki.

Löysin soittorasialle paikan vitriinistä toisten satavuotiaiden joukosta. Sinne se sopii hyvin.

Taas yksi vanha nukke ullakon kätköistä löysi uuden elämän Ullan museossa. Elämä jatkuu monien myllerrysten ja unohdettujen vuosien jälkeen. Tänään se sai jo huomiota täällä ja varmaan tulee olemaan yksi museon harvinaisuuksista.

Kun voi ostaa välillä kokoelmaan jotakin, se motivoi ja innostaa jatkamaan. Tulevaisuutta siinä ajatellaan. Horisonttinäkymä on tärkeää. Jos ei mitään näe taivaanrannassa, se on surullista. Vaikka museon menestys on sattuman kauppaa. Ei parane liikaa tuijottaa tuloksiin ja kannattavuuteen. Menee pohja pois kulttuuri harrastuksesta. Sitävastoin aika kultaa muistot yli kaikkien sukupolvien, meidänkin. Tämän päivän odotukset häviävät.

http://gajitz.com/like-clockwork-incredible-18th-century-swiss-automatons/

Askartelua museossa ja viimeiset juorut

http://fr.wikipedia.org/wiki/Imagerie_d%27%C3%89pinal

http://www.edition-originale.com/en/oeuvres-dart/constructomanies-images-depinal/pellerin-grandes-constructions-theatre-1890-35363

Tässä kuvassa edellisen sunnuntain kirpputorilöytö Anduzesta. Ranskalainen Epinal leikepaperi- tai pahviminiatyyri. Se on ainakin 100 vuotta vanha. Sain 5 eurolla, halpa.

Ostin pari muuta samantapaista, toinen on lelumyyjän koju ja toinen on lammastarha paimenineen. Ne jätän pahvimuotoon enkä leikkaa. Harvoin niin vanhoja leikepahveja löytää ja vielä aika hyvässä kunnossa.

Leikkasin tuon teatterin ja liimasin osat. Se oli aikaavievää. Jos tuota on ennen lapset tehneet, oli se aika taiturointia aikuisellekin saati sitten lapsille. Sorminäppäryys siinä kehittyy. Teatteriin käytin nopeasti liimautuvaa teholiimaa, marionetit liimasin yhteen tapettiliimalla.

Alimmaisissa kuvissa on kaksi muuta ostamaani kuvapahvia. Kaikista alimmaisessa näkyy ihmishahmoja. Ne ovat 1800-luvulta, jos ei peräti 1700-luvun lopusta vaatetuksensa perusteella. Miehellä näkyy polvihousut, siitä tulee mieleen hovivaatetus. Taidan ostaa lisää noita Anduzesta, jos samalla myyjällä on vielä yhtä suuri varasto niitä.

Eilen kuulin viimeisimmän uutisen kylämme "juoruakalta", siksi ystäväni Natalie häntä nimitti täällä kylässä asuessaan vuosia sitten. Madame kulkee talosta taloon ja puhuu kaikkien asiat kuten ennen vanhaan. Toisaalta sellaista pikku kylissä on.

Kylällä puhutaan nyt nukkenallemuseosta, että tämä menestyy. He ovat huomanneet, että on museokävijöitä koko ajan.

Naapurin emäntäkin sanoi aamulla ikkunasta puhuessaan, että pikku katumme on vilkas, kun ihmisiä liikkuu. Museo vetää väkeä.

Siinä hyvä uutinen meille. Kyläläiset ovat minua pommittaneet vuosia kysymyksillään, onko siellä museossa kävijöitä vai ei. Nyt he itse sen näkevät ja tunnustavat, että museosta pidetään, ainakin turistien keskuudessa. He itse vain seuraavat sivusta, eivät ole kiinnostuneita.

Kylämme "uutisreportteri" on eläkeläisleski. Hän asuu yksin kylän keskellä ison parkkipaikan vieressä, jossa on Posti. Siinä on hyvä "näköalapaikka" tapahtumille. Näkee kuka tulee ja kuka menee ja mihinpäin menee ja milloin. Sellaiseksi se elämä tulee vanhuksilla, kun elinympyrät jäävät pieniksi.

Toisaalta tuota toisten "uutisointia" voisi käyttää myös mainostamiseen. Voi kertoa museon asioita "salaisuutena" ovelasti sillä varauksella, että kaikki se tieto leviää kuin kulovalkea ilmaisena mainoksena koko kylälle. Se on kuin "vettä myllyssä".

Mitä tulee viime vuoden elokuuhun verrattuna, nämä ensimmäiset 10 päivää ovat samoissa tuloksissa, ei olla edellä ainakaan toistaiseksi. Sitä ei kannata kylälle kuuluttaa.

Dixou kesällä 2014

Kuva AMS.

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Viktoriaanisessa keittiössä

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Olen löytänyt keittiöön jo aika paljon tavaraa. Tässä kuva.

Vaikka kupariesineet eivät ole kaikki tarpeeksi vanhoja, jos löydän vanhempaa, ostan tilaisuuden tullen. Ja tietenkin jos saan kohtuuhinnalla. Niistä voi joutua maksamaan aika paljon. Ensi tiistaina on Barjacissa antiikkimarkkinat, jos siellä olisi.

Leikkasin yli 20 vuotta sitten kutomastani pellavaliinasta palasen takan koristeeksi, johon tein hapsut. Lisäksi tein siitä pyyheliinatelineeseen peiteliinan ja pienen pöytäliinan. Tekstiilit tekevät keittiön kuten muutkin huoneet kotoisamman näköiseksi.

Puuesineitä otin toisista nukketaloistani, joita oli niissä jo tarpeeksi. Puiset suola-ja jauhoastiat ostin. Ne sain halvalla, se tarkoittaa 11 euroa yhteensä. Yleensä niistä pyydetään 15 euroa kappalehintaan. Kallista.

Takan reunoissa on molemmin puolin messinkipannut. Niiden kiinnittäminen oli työlästä, varmaan tunti meni tuohon "pikku hommaan". Minulle se oli iso homma. Onneksi tuo Silber&Fleming talo on tehty oikeasta puusta eikä vanerista, se olisi vielä hankalampaa työstää.

Koko nukketalo piti tyhjentää ja pistää sitten selälleen, jotta sai naulat kiinni seinään. Oikealla puolella on pitkä naula, koska musta puuosa hellan yläpuolella oli edessä ja piti saada pannu roikkumaan sen päälle. Vasaralla sain naulan seinään lopulta, vaikka reikää piti valmistaa ensin ruuvimeisselin pistimellä. Vasemmalla puolella takan ja seinän väli oli pienempi, ja vasara liian suuri tähän pieneen nukketaloon, siiihen oli mahdoton saada naulaa. Joten tein reiän taas valmiiksi ruuvimeisselin pistimellä ja ruuvaamalla sain siihen lopulta pienen ruuvinaulan. Mahdoton tuli mahdolliseksi, vaikka tunsin itseni jättiläiseksi pienessä minikeittiössä tai elefantiksi lasikaupassa.

Näihin nukketaloihin saa paljon aikaa mahtumaan. Teki tai haki sinne mitä tahansa. Ja jälkipuintia riittää aina. Pitäisi tulla ajanmukaista, joten tiedon hankinta ei lopu koskaan.

Vanhaa posliinia täytyy löytää vielä keittiöön ja takan yläosan koristeeksi kuparia.

Emäntä puuttuu myös kyökistä.

Midi Libren kesäoppaassa

http://souvenirs.midiblogs.com/media/00/00/1001665797.pdf

Tässä me ollaan Midi Libren Gardin alueen kesäoppaassa. Muutama alèsilainen tuli jo tämän pikku artikkelin nähtyään (vasemmalla ylhäällä).

Pieniä yllätyksiä

Aamulla oltiin Alèsissa ja ostettiin DVD laite telkkariin. Edellisellä Alès reisulla oli löydetty Viimeinen Apassi elokuva (Burt Lancaster) ja nyt piti päästä sitä katsomaan.

Kerittiin juuri klo 11 kotiin, jolloin museo aukeaa. Oven takana oli jo perhe odottamassa. He olivat belgialaisia ja miehen vanhemmat ovat jo käyneet täällä museossa joskus aikaisemmin.

Myöhemmin tuli yksi äiti kahden pikkupoikansa kanssa. Nukkenallemuseolla on suosiota yhtä paljon poikien kuin tyttöjen parissa, vaikka teknisiä leluja ei ole paljoa.

Iltapäivällä puhelin soi ja kysyttiin jos museoon voi tulla 14 hengen ryhmä 4 ohjaajan kanssa. Puhuttiin hinnoista. Sanoin ryhmätaksan 4,50 euroa per henkilö 5 euron sijasta. Sitten tuli puhe ohjaajista, jos he saavat ilmaisen sisäänpääsyn. En ollut siihen halukas, kuten yleensä kieltäydyn. Miksi heille pitäisi olla ilmasta? Jälkeenpäin näytti siltä, että se sai heidät muuttamaan mielensä ja perumaan tulon. Mutta myöhemmin iltapäivällä ovikello soi. Ja yllätys yllätys. Kun katsoin yläkerran ikkunasta alas. Pieni katumme oli täynnä ihmisiä ja siellä se ryhmä nyt oli kuitenkin. Oli sovittu jo puhelimessä, että he tulevat sisään kahdessa eri ryhmässä, koska museotila on pieni.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Picardie
http://fi.wikipedia.org/wiki/Picardie

Nämä kesälomalaiset olivat Picardie'in maakunnasta Pariisin lähettyviltä ja matkalla nyt yhdessä naapurikylässä. He olivat löytäneet meidät netistä ja myös Sevennien turistioppaasta. Siinä oli mukana eri ikäisiä aikuisia, naisia ja miehiä, kehitysvammaisia, ei kuitenkaan pyörätuolissa ainuttakaan. Esittelin heille museon vanhimmat esineet ja nukketalot jne.. Yleisö oli vastaanottavaista. Yksi ohjaajista valokuvasi koko ajan paljon, "matkafilmaus" on tärkeää, silloin jäljelle jää konkreettisia muistoja. Sympaattinen ryhmä. Kun kysyin kaikilta lopuksi, mistä he eniten pitivät, kuten minulla on tapana, kaikki olivat tyytyväisen näköisiä. Jopa yksi monsieur, joka oli puhelias. Kuulin ohjaajan sanovan hänelle, että et olisi halunnut tulla tänne nukkenallemuseoon ja nyt tämä mies oli kuitenkin täällä innoissaan ja kertoi pitävänsä kaikesta.

Yhdistyksemme sai 63 euron shekin lopuksi museokäynnistä. Se oli ihan ok. En maininnut mitään ohjaajien maksullisuudesta. Tärkeintä oli toteutunut onnistunut vierailu. Mieleen jäi monet iloiset kasvot. Museon tarkoitus on tuottaa iloa ihmisille.

Facebookista ja muusta netissä

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288720812163.html?pos=ok-ltm-digi

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288721658969.html

Dixou tohtorilla

Eilen oltiin Alèsissa, koska Dixou sai vuosittaisen rokotuksensa. Olen käynyt siitä asti, kun koiran adoptoin eli 5 vuotta, saman eläinlääkärin tykönä. 39 euroa, ei ole kallis muihin eläinlääkäreihin verrattuna. Anduzessa olisi maksanut 55 euroa. Heillä on kuulema vapaa taksoitus.

Dixou painoi vuonna 2009 yli 32kg ja oli liian lihava. Nyt se painaa runsaat 27kg ja on sopiva. Herkkusuu on aina dieetillä, muuten se olisi muodoton. Rokotuksen lisäksi yleistarkastus oli hyvä tehdä, kun ikää sillä on jo 13 vuotta, ensi kuun lopulla 14 vuotta. Ei löytynyt myöskään yhtään kirppua. Tämä visiitti ei ollut oikein haukun mieleen, koska se pelkää piikkiä ja kaikkia epämiellyttäviä tutkimuksia.

Eläinlääkäri sanoi, että hänen poikansa on nyt Suomessa, koska tekee tutkimusta väitöskirjaansa varten Helsingissä Viikissä. Hän on valinnut Suomen, koska biologian tutkimusala on pidemmällä kuin Ranskassa. Helsingin yliopistolla on kansainvälinen porukka, monesta maasta tiedemiehiä, kertoi eläinlääkäri.

Se on hienoa, kun Suomi tuli näin esille. Nokian myynnistä puheenollen tämä ranskalaismies käytti sanaa "kansallinen katastroofi". Se oli hyvin sanottu. Toisaalta Nokian tilalle voi syntyä jotakin uutta, vaikka tällä hetkellä on tyhjiö.

Poika aloittaa kuulema myös suomen kielen opinnot ensi syksynä. Siinä ranskalaisella on kokonainen pähkinäpussi purtavaksi. Meille suomalaisille ranska on vaikea kieli varsinkin äännettäväksi, koska se on täynnä erilaisia foneemeja kuin meillä on. Mutta kyllä on suomikin vaikea ulkomaalaisille. Hattua voi nostaa niille, jotka ottavat haasteen vastaan. Alkuinnostusta voi olla monella, mutta ei pitkäjännitteisyyttä.

Alèsin kaupungin luontoa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkihaikara

http://fr.wikipedia.org/wiki/H%C3%A9ron_cendr%C3%A9

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahaikara

Kuvat AMS.

Midi Libren artikkeli heinäkuun turismituloksista

http://www.midilibre.fr/2014/08/02/gard-la-frequentation-touristique-en-baisse-en-juillet,1033208.php
Yllä artikkelissa heinäkuun turismi tutkimuksen tulos tällä Gardin alueella: 60% laskua viime vuotisesta.

Vain 17% ilmoittaa nousua. Joten me ollaan tuon vähimmäismäärän joukossa, koska oli noin 10% enemmän museokävijöitä kuin viime vuonna.

Lama näkyy. Saa nähdä minkälainen on elokuu.

Kolumbus

http://www.ushistory.org/documents/columbus.htm

http://www.loc.gov/exhibits/exploring-the-early-americas/

http://www.loc.gov/rr/geogmap/waldexh.html

http://fr.wikipedia.org/wiki/Christophe_Colomb#mediaviewer/Fichier:ColombusMap.jpg
Siinä kuva samasta kartasta wikipedia sivuilla kuin Castellas linnassa. Tieto on peräisin Bibliothèque Nationale de France'sta eli Ranskan Kansalliskirjastosta. 

http://www.sanderusmaps.com/content/our-catalogue/3/antique-maps/america/1/ 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristoffer_Kolumbus 
Suomenkielisessä wikipedia versiossa ei ole samaa karttaa. Mutta englanninkielisessä se on:

http://en.wikipedia.org/wiki/Christopher_Columbus 

Karttanäyttely Ranskan Kansalliskirjastossa:
http://expositions.bnf.fr/marine/arret/008.htm 

http://expositions.bnf.fr/marine/grand/por_013.htm 

http://www.raremaps.com/index.html 

http://www.maphouse.co.uk/