http://www.bureaudesestimations-paris.com/
http://www.antiquaires-drouot.com/web/zcmmkm_00.01.01.06....
http://www.artexpertise-bordeauxaquitaine.com/
http://www.expertisez.com/
Mitä kaikkea lahjasta joskus voi poikia?
Tuo kysymys tuli minulle mieleen, kun tänään kuulin kahdelta ylläolevalta antiikkihuutokaupalta arvion viimeisestä hankinnastani. Se kauppa tuli minun tehtyä vähän niinkuin "vahingossa", lainausmerkeissä, koska olin vanhan tavaran kaupassa myymässä saamiani korivaunuja ja rikkinäistä Petit Collin selluloidi vauvanukkea ja samalla reisulla näin siellä ihastuttavan 1700-luvun vahanuken. Se on katolisen kirkon Jeesus-vahanukke aristokratian kotialttaria varten, kuten ortodokseilla on ikoneja. Nukke on puettu nätiksi hienopukuiseksi hovitytöksi, ei se uskonnolliselta vaikuta. Vasta kun kuulee sen taustaa. Niitä nunnat ovat tehneet luostareissa ja perinne jatkuu.
Nimittäin maksamani hinta oli vain puolet-kolmasosa ranskalaisessa arvohuutokaupoissa toteutetuista hinnoista. Eilen illalla heti sain yhden vastauksen ja tänään toisen, molemmat sanoivat 600-800euroa. Pari arviota puuttuu, mutta kyllä nuo kaksikin jo paljon kertovat.
Nukke oli myynnissä tässä läheisessä ostomyyntikauppahallissa. Ensin myyjä sanoi 400 euroa hinnaksi. Kysyin kuinka paljon voi pudottaa hintaa. 350 eurolla saa, sanoi monsieur. Lähdin kaupasta. Mutta nukke alkoi vallata ajatukseni. Siinä minulla olisi kokoelman vanhin, he sanoivat sen olevan jopa 1750-luvulta. Vaikka ei heihin ole uskomista, itse täytyy ottaa selvää. Puvusta tuli kyllä heti mieleen Ranskan kuninkaallinen hoviprinsessa, 1700-luvun rokokoota. Pojat voitiin pukea kuulema myös tytöiksi siihen aikaan.
Viikko piti odottaa, koska rahaakin minulla oli vasta kuun alussa. Ja olin laskenut jo ajat sitten, että tässä tammikuussa voin niin paljon kuluttaa kokoelmaan. Sitten tuli mieleeni, uskaltaako tänne niin vanhaa nukkea hankkia. Museo on kotini. En nähnyt painajaisia sen takia, ja ajatuksiini tuli, että katolisille tuo esine on pyhä. Se on kuunnellut ihmisten monia rukouksia. Ei meillä protestanteilla ole kulttiesineita. Muutenkin me voidaan rukoilla. Hyvin vanhoissa katolisten nukketaloissa on kotialttari monine rekvisiittoineen miniatyyrina kuten oikeissa taloissa.
Laskin päiviä, milloin voin mennä uudestaan kauppaan nukkea tarkemmin katsomaan. Niinkuin lapset odottavat kärsimättömänä jouluaattoa, minä odotin ostopäivää. Mieleeni oli tullut, että ehdotan 320 euroa, ties vaikka hyväksyisi. Sitten viime tipassa vielä ajattelin alentaa ja ehdottaa 300. Olin katsellut internetissä samantapaisia ja huomasin, että eivät he nyt liikaa pyytäneet, vaikka heillä on kalliin liikkeen maine. Löysin paljon infoa, laitan tähän loppuun nettilinkkejä.
Sitten lopulta viikko oli kulunut ja sain mennä Dixoun kanssa ostoksille. Jännittävää. Jos olisi sattunut niin, että nukke olisi jo myyty, siinä tapauksessa se ei olisi tarkoitettu tänne museoon, muussa tapauksessa kyllä. Sellaiset olivat ajatukseni. Ja jos kaikki meni helposti ostotilanteessa, kuten hinnan alennus. Ja niin siinä sitten kävikin. Onneksi monsieur oli myyjänä eikä madame, joka ei ole hyvä alentamaan, vaan tiukka. Sain museoon tämän vanhimman aarteen 300eurolla muitta mutkitta. Mutta ehdotin, kuten Ranskassa aina täytyy, että käteisellä maksan enkä tarvitse kuittia, ja niin kauppa käy hyvin.
Tiedän kyllä, että he eivät olleet paljoa maksaneet siitä, kun olivat sen ostaneet joltain katolisten kulttiesineiden keräilijältä. Myyjä oli sanonut minulle, kun vaunujani kauppasin, että niin on hyvä, kun ei maksa paljoa ja myy kallilla hinnalla. Yleensä ei noille liikkeille kannata mitää arvokasta myydä, melkein ilmaiseksi menee. Kannattaa myydä ylläolevilla antiikkihuutokaupoilla.
Toisaalta eivät nuo kauppiaat oikein olleet tietoisia tavaran arvosta. Netissä surffailemalla oppii paljon. Sanoin madame myyjälle, että nuken vahapää on kai mehiläisvahaa. Hän sanoi, eikä ole, se on sitä ja sitä, hän oli kovin tietävinään, vaikka ei ollut varma...Netissä olin nähnyt, että mehiläisvahaa niihin Jeesus-nukkeihin käytetään.
http://www.jesusdecire.com/
http://www.maisonsaint-gabriel.qc.ca/fr/b/comm2011/atelie...
"Les petits Jésus de cire ne sont pas sculptés dans la masse, mais moulés, dans une cire d’abeille blanchie au soleil par un long procédé..."
http://www.ipir.ulaval.ca/fiche.php?id=178
http://www.culture.gouv.fr/culture/noel/franc/jesucir.htm
http://www.restauration-de-poupees.fr/La-cire
http://www.tresorsdeferveur.fr/collections/
http://www.museevirtuel-virtualmuseum.ca/edu/ViewLoitLo.d...
http://fr.wikipedia.org/wiki/Enfant_J%C3%A9sus_de_Prague
maanantai 9. tammikuuta 2012
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Linkit
http://www.dotapea.com/cires.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mehil%C3%A4isvaha
http://fr.wikipedia.org/wiki/Cire_d%27abeille
http://en.wikipedia.org/wiki/Beeswax
It is estimated that bees fly 150,000 miles, roughly six times around the earth, to yield one pound of beeswax (530,000 km/kg).
http://www.consoglobe.com/habitat-cire-abeille-oui-naturelle-3998-cg
http://www.adam18.com/moulage/moulage.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mehil%C3%A4isvaha
http://fr.wikipedia.org/wiki/Cire_d%27abeille
http://en.wikipedia.org/wiki/Beeswax
It is estimated that bees fly 150,000 miles, roughly six times around the earth, to yield one pound of beeswax (530,000 km/kg).
http://www.consoglobe.com/habitat-cire-abeille-oui-naturelle-3998-cg
http://www.adam18.com/moulage/moulage.htm
torstai 5. tammikuuta 2012
Mitä uutta vuodeksi 2012?
Olen aloittanut kirjoittamaan museouutisia eli yhdistyskirjettä viime päivinä. Joten tulossa on jonkun ajan päästä kuten joka alkuvuosi vuodesta 2001, kun yhdistyksen perustin. Siitä on tullut pari kertaa vuodessa rutiini. Talvella ja kesällä.
Vuonna 2000, jolloin museon perustin, se oli toiminimi, yritys, ensimmäisen vuoden. Mutta se oli erehdys ja tuli kalliiksi. Olisi heti vaan pitänyt ottaa toimintamuodoksi ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys, koska siinä ei ole veroja tai kuluja kuten on yrityksessä, joka ei tuota mitään kuten pitäisi kaupallisen toiminnan yleensä. Toisaalta minun piti kokeilla. Ja kantapään kautta oppii. Ei nyt tarvitse ainakaan haikailla, että olisi kannattanut tehdä sitä ja tätä silloin ja silloin, kun on nähnyt todellisuuden.
Jouluvilkkauden jälkeen hiljaista on täällä kylillä, myös Anduzessa, vaikka on turistikylä. Lomat ovat ohi. ja se näkyy.
Täytyy touhuta museossa ja keksiä markkinointi keinoja. Yksi niistä alkuvuonna on uudenvuodentoivotusten lähettäminen kaikkiin paikallisiiin turistitoimistoihin ja myös jonnekin muualle. Minulla on viimevuotinen monikymmeninen sähköposti lista korjussa, jonka otin vaan esille ja tein uuden kuvan kanssa sähköisen uudenvuoden toivotuksen. Valitsin nyt kuvaksi kukkakauppa nukketalon noin 1920-30-luvulta. Heti niitä lähetettyäni vastauksia tuli monesta suunnasta. Niin on samalla tilaisuus muistuttaa, että Nukkenallemuseo on olemassa ja tänne voisi lähettää turisteja.
Lisäksi surffaillessani löysin uusia turistinähtävyys yms.nettisivuja, joihin voi ilmaiseksi ilmoittaa museon. Siten se iso lapsiryhmäkin tuli tänne ennen joulua. - Kyllä paljon täytyy kuluttaa aikaa netissä, kun markkinoi tai hakee tietoa, jos kaiken ajan laskisi. Mutta harrastus on eri asia.
Muuten yksi salaisuus on meillä museossa. Uusi vuosi toi sen mukanaan. Aikamatka vie meidät kauemmaksi kuin viime vuonna...
Vuonna 2000, jolloin museon perustin, se oli toiminimi, yritys, ensimmäisen vuoden. Mutta se oli erehdys ja tuli kalliiksi. Olisi heti vaan pitänyt ottaa toimintamuodoksi ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys, koska siinä ei ole veroja tai kuluja kuten on yrityksessä, joka ei tuota mitään kuten pitäisi kaupallisen toiminnan yleensä. Toisaalta minun piti kokeilla. Ja kantapään kautta oppii. Ei nyt tarvitse ainakaan haikailla, että olisi kannattanut tehdä sitä ja tätä silloin ja silloin, kun on nähnyt todellisuuden.
Jouluvilkkauden jälkeen hiljaista on täällä kylillä, myös Anduzessa, vaikka on turistikylä. Lomat ovat ohi. ja se näkyy.
Täytyy touhuta museossa ja keksiä markkinointi keinoja. Yksi niistä alkuvuonna on uudenvuodentoivotusten lähettäminen kaikkiin paikallisiiin turistitoimistoihin ja myös jonnekin muualle. Minulla on viimevuotinen monikymmeninen sähköposti lista korjussa, jonka otin vaan esille ja tein uuden kuvan kanssa sähköisen uudenvuoden toivotuksen. Valitsin nyt kuvaksi kukkakauppa nukketalon noin 1920-30-luvulta. Heti niitä lähetettyäni vastauksia tuli monesta suunnasta. Niin on samalla tilaisuus muistuttaa, että Nukkenallemuseo on olemassa ja tänne voisi lähettää turisteja.
Lisäksi surffaillessani löysin uusia turistinähtävyys yms.nettisivuja, joihin voi ilmaiseksi ilmoittaa museon. Siten se iso lapsiryhmäkin tuli tänne ennen joulua. - Kyllä paljon täytyy kuluttaa aikaa netissä, kun markkinoi tai hakee tietoa, jos kaiken ajan laskisi. Mutta harrastus on eri asia.
Muuten yksi salaisuus on meillä museossa. Uusi vuosi toi sen mukanaan. Aikamatka vie meidät kauemmaksi kuin viime vuonna...
maanantai 2. tammikuuta 2012
Joulukuu 2011
joulukuu (23)
- Hyvää hiihtokeliä!
- HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!
- Lahjahevosen suusta
- Dixou jouluna 2011
- Dixou autoajelulla
- HYVÄÄ JOULUA!
- 5-vuotiaan postia
- Linja-auto kuorma
- Jännitystä ilmassa
- Postikortti mainoksia
- Facebookissa päivitys
- Nalle tuli
- Kopioitako?
- Jouluseimi
- Virtuaalivierailu Kunsterbunt Lelumuseossa Saksass...
- Hyvää Itsenäisyyspäivää!
- Tilaisuudesta vaarin
- Vieraita museossa
- Marraskuu 2011
- Kastellaun
- Forssan museosta
- Paluumatkalla
- Spielzeugmuseum Kunsterbunt - Lelumuseoon meno-ohj...
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Uuden vuoden portilla
Tämä on Lontoon kirpparilöytö. Olin siellä kahtena kesänä vuosina 1986 ja 1987. Siihen aikaan keräsin vanhoja kirjoja, joita sieltä lähetin postissa Suomeen paljon. Niihin oli oma halpa tariffi.
En muista enää korttelien nimeä. Toisena kesänä olin intialaisten korttelissa au pairina intialaisessa länsimaistuneessa muslimiperheessä. Hyvä muisto minulla siitä on.
Siellä oli yllättävän paljon hyväntekeväisyys-tai kirpparikauppoja.
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Lahjahevosen suusta
Eilen soittelin eri ostomyyntiliikkeisiin ja kauppasin nukenvaunuja tai -rattaita. Halusin myydä ne korirattaat, jotka sain ennen joulua naapurikylän madamelta. Sellaisia näkee netissä kymmeniä, se on vanhan kopiomalli. Lopulta läheinen iso ostomyyntihalli otti ne vastaan, sain 10 euroa niistä. Hyvä kun pääsin eroon. Tänne ei mahdu, ei museoon ainakaan, eikä myöskään yläkerran varastohuoneeseen. Myös se Petit Collin selluloidinukke, jonka sain niiden mukana, ei sitäkään kannata pitää. Pää on liian rikki, pahasti halki päälaelta. Anduzen kirpparilla näin sellaisen vahingoittuneen samanmerkkisen ja pyydettiin vain 5 euroa. Tuo vaunut ostanut liike ei huolinut myöskään sitä nukkea.
Ei lahjahevosen suuhun saa katsoa, sanotaan. Mutta siinä sen näkee. Helposti ihmiset tuovat museoon sellaista, mistä halutaan vaan päästä eroon ja toisaalta heillä itsellään on hyvä antamisen mieli. Tilan puute on monella. Jos ei siivoa nurkkia välillä, kaikki paikat on täynnä. Ei kaikkea kannata koota. Huushollista tulee pian kuin varasto tavaraa täynnä. Varoittavia esimerkkejä näkee amerikkalaisen Doctor Phil'in telkkariohjelmassa, jonne kutsutaan ongelmallisia ihmisiä milloin minkin ongelman ratkaisemiseksi. Kerran siellä oli kulutusyhteiskunnan tavaran kerääjiä, joiden koti oli kattoon asti täynnä krääsää.
Toisaalta tuo naapurikylän rouvan vierailu museossa oli hyvä markkinointikikka. Hän puhuu nyt museosta ihmisille. Vaikka tästlähin sanon kyllä, jos taas meinataan tuoda tänne jotain, että pitää nähdä ensin. Muuten ajatellaan, että tänne kelpaa mikä vaan. Se on taas huonoa mainosta.
Ei lahjahevosen suuhun saa katsoa, sanotaan. Mutta siinä sen näkee. Helposti ihmiset tuovat museoon sellaista, mistä halutaan vaan päästä eroon ja toisaalta heillä itsellään on hyvä antamisen mieli. Tilan puute on monella. Jos ei siivoa nurkkia välillä, kaikki paikat on täynnä. Ei kaikkea kannata koota. Huushollista tulee pian kuin varasto tavaraa täynnä. Varoittavia esimerkkejä näkee amerikkalaisen Doctor Phil'in telkkariohjelmassa, jonne kutsutaan ongelmallisia ihmisiä milloin minkin ongelman ratkaisemiseksi. Kerran siellä oli kulutusyhteiskunnan tavaran kerääjiä, joiden koti oli kattoon asti täynnä krääsää.
Toisaalta tuo naapurikylän rouvan vierailu museossa oli hyvä markkinointikikka. Hän puhuu nyt museosta ihmisille. Vaikka tästlähin sanon kyllä, jos taas meinataan tuoda tänne jotain, että pitää nähdä ensin. Muuten ajatellaan, että tänne kelpaa mikä vaan. Se on taas huonoa mainosta.
maanantai 26. joulukuuta 2011
Dixou jouluna 2011
Dixou ei tykkää poseerata kuvaa varten.
Se touhuaa koko ajan, koska nuuskittavaa on paljon ympärillä. Sain kuitenkin otettua muutaman kuvan.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574718969/sizes/l/in/photostream/
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574728759/sizes/l/in/photostream/.
Se touhuaa koko ajan, koska nuuskittavaa on paljon ympärillä. Sain kuitenkin otettua muutaman kuvan.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574718969/sizes/l/in/photostream/
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574728759/sizes/l/in/photostream/.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)