Museopaivakirja

maanantai 23. tammikuuta 2012

Nukke uutiset

http://acpra.blogspot.com/

Siinä linkki yhdistyksestä, joka keskittyy mm.uskonnollisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen Elsass'issa Ranskassa. Siellä on vallinnut kolme uskontoa kautta aikojen: protestanttinen, katolinen ja juutalainen.

Lähetin heille sähköpostilla kuvan vahanukesta ja kyselin, jos tietävät sen alkuperästä. Kuulin, että Lorrainessa se voi olla valmistettu 1700-luvulla. Myös Saksassa Augsburgissa on niitä tehty ja Italiassa. Myöskin muualla. Lisäksi he ajattelivat, että kyseessä ei ole Jeesus-lapsi, vaan naispyhimys. Koska nukke on vaatetettu ja koristettu koruilla kuin tytöt tai nuoret naiset.

Läheltä katsottuna nukella on tyttölapsen kasvot. Vaikka puku on aikuisen kuten siihen aikaan lapset puettiin äitinsä tai isänsä kopioiksi.

http://catholozere.cef.fr/spiritualite/statues.html
Siinä yllä linkki katolisista Jeesus patsaista, joissa mukana on myös vahanukkeja. Patsaat ovat samantapaisia kuin nukkeni. Jos se sittenkin kuvaa Jeesus lasta. Kirjoitin sinne ja lähetin kuvan. Saa nähdä vastaavatko. Olen kysellyt monesta paikasta saamatta vastausta.

http://www.culture.gouv.fr/champagne-ardenne/2culture/musee_france/musee_art_hist2.html

Tässä alla linkki yhteen pariisilaiseen antiikkihuutokauppaan, jossa on myynnissä katolinen uskonnollinen kulttiesine. Siinä on samantapaisia henkilöhahmoja, koko pyhä perhe: Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Kaikki kuvataan rikkaina aristokraatteina. Se on kyllä outoa.

http://www.lombrail-teucquam.com/html/fiche.jsp?id=2275799&np=2&lng=fr&npp=20&ordre=1&aff=1&r=

http://www.lombrail-teucquam.com/flash/index.jsp?id=12402&idCp=27&lng=fr

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kuukausi tilastot: dollhousedreams ja myoldbear

Tässä alla joulukuun tilastot Webalizerin mukaan. Vaikka nämä ovat vaan yhdeltä kuukaudelta, toiset kuukaudet ovat suurin piirtein samoissa luvuissa. Vähän yli tuhat käyntiä kuukaudessa molemmissa websivuissa.

http://dollhousedreams.free.fr

Statistiques d'accès à dollhousedreams.free.fr

Période du résumé: Decembre 2011
Généré le 06-Jan-2012 04:58 CET
Generated by Webalizer

Statistiques mensuelles pour Decembre 2011
Total des Hits	8558
Total des Fichiers	7417
Total Pages	2334
Total Visites	1140
Total des Ko	314038
Total des Sites uniques	550
Total des URLs uniques	134
Total des Référents uniques	109
Total des Navigateurs	144

http://myoldbear.free.fr

Statistiques d'accès à myoldbear.free.fr

Période du résumé: Decembre 2011
Généré le 06-Jan-2012 16:38 CET
Generated by Webalizer

Statistiques mensuelles pour Decembre 2011
Total des Hits	9455
Total des Fichiers	8369
Total Pages	2795
Total Visites	1136
Total des Ko	298119
Total des Sites uniques	774
Total des URLs uniques	194
Total des Référents uniques	142
Total des Navigateurs	296

torstai 19. tammikuuta 2012

Linkit

http://www.craftmuseum.fi/verkkonlyt/skm/nayttelyt_fin/aikamatka/index.html

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Museouutiset

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje31.12.11.pdf

Siinä yllä museon viimeiset puolen vuoden tapahtumat lyhyesti.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Vahanukke

Tässä kuva siitä katolisesta Jeesus vahanukesta, josta olen kertonut viime kerroilla. Tytöltä se näyttää minusta enemmän kuin pojalta. Rokokoo-ajan kuninkaan hoviprinsessa siitä tulee mieleen.

Tämä on tehty aristokratialle. Nunnat muuttavat Jeesuksen kuvaa sosiaaliluokan mukaan. Tekivätkö he sitten köyhälle kansalle tavallista kansaa muistuttavan Jeesuksen? Mikä kullekin oli helposti lähestyttävä, oli kai ajatuksena. Toisaalta jouluseimissä Jeesus näytetään köyhänä, joka syntyi seimeen talliin. Ja 1700-luvulla oli noita jouluseimejä jo käytössä.

Takaisin tähän nukketarinaan. Puku on ihmeen hyvin säilynyt, se on lasin takana ollut varmaan aina.

Ylä-ala- ja takaosa ovat puuta. Sivut ja etuosa ovat lasia.

Kaikkein ensimmäiseksi otin lasit irti. Ne oli kiinnitetty vain väliaikaisesti teipillä joka reunasta, ne sai hyvin pois. Sitten otin nuken pois, se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä! Nukke on kiinnitetty reiällisistä jalanpohjistaan pitkiin nauloihin, jotka seisovat pystyssä pohjasta. Vain polviin asti jalat ovat vahaa, sitten vartalo on kangasta, joka on täytetty oljilla. Naulat kiinnittyvät noihin olkiin asti ja pitävät nuken pystyssä. Puisen takaseinän takana on vielä kaksi reikää, joihin nukke on solmittu langalla vyötärön takaa seisomaan tukevasti. Katkaisin vaan langan, että sain sen irrotettua. Varovasti vedin nuken jalat pois noista pystynauloista. Ihan arvoitus oli sen kiinnitystapa. Ei sitä montaa kertaa voi ulos ottaa "asunnostaan", menee rikki helposti. Nyt oli pakko, koska muuten en olisi saanut puhdistettua sen "asuntoa", jota "toukkatuho" uhkasi.

Sen näköinen nukke oli, ettei sitä olisi koskaan ennen pois otettu sen "alttarista", vai miten sen sanoisi. Ei mikään ole päässyt pahemmin vahingoittamaan sen hienoa prinsessa-asua. On siinä jokunen pieni reikä, ja sivussa oikealla on isompi halkeama kuten myös keskeltä jostain kohtaa on silkki halki, ei näy kuvassa kylläkään, eikä muutenkaan haittaavasti. Varoin, etten siihen koskenut, huomasin, että se oli jo hyvin helposti rikkimenevää pelkällä kosketuksella. Vaikka puvun väri on kylläkin haalistunut, koska takana näkyy osittain alkuperäinen vaaleanpunainen väri. Kasvot ja muutenkin muualta, se on yllättävän hyväkuntoinen.

Kyynärhihoissa ja kaula-aukossa on ohuen ohuet, ehkä silkkilangasta tehdyt, reunapitsit ja päässä on pitsipäähine, joka peittää vähän edessä näkyvät pienet harmaaksi puuteroidut kiharat. Hiukset olivat puuteroitu tai peruukilla peitetty siihen aikaan hovissa. 1700-luvun pitsi oli hyvin aikavaa käsityötä ja siksi kallista myös. Keskellä ja helmassa oleva nauha on myös pitsiä, se on tehty hopealangasta.
http://www.vivrelhistoire.com/crbst_67.html
Siinä yllä ranskalaisilla sivuilla sanotaan, että kahden moni pitsisen rannekkeen tekemiseen kului vuosi pitsinnyplääjältä, joka käytti 80 neulaa. T.s. työ eteni 1-2mm yli 10 työtuntisessa päivässä. Vaikka se oli huonosti palkattua työtä, pitsin hinnasta tuli timanttien hintaluokkaa. Luin ajan historiasta, että jotkut hoviherrat käyttivät niin paljon pitsiä, että sen takia velkaantuivat, saati sitten hovinaiset. Tuo valistusaika on kuuluisa ylellisyydestään ja turhamaisuudestaan ylhäisön parissa.

Sitten pesuvati viereen ja pesulle tämä antiikki. Nukke ei kyllä tarvinnut kylpyä! Se olisi ollut sille kohtalokas! Vesi oli mustaa. Tämä löytöni ei ollut varmaan sataan tai satoihin vuosiin nähnyt vettä ja saippuaa.

Ohut puuosa oli varsinkin takaa niin täynnä pieniä puutoukan reikiä, että ensin harkitsin kaupassa vähän aikaa, kannattaako ostaa vai ei. Yleensä en osta tässä tapauksessa. Koska sen joutuu käsittelemään monta kertaa toukkamyrkyllä. Aine on hyvin myrkyllistä, parasta tehdä se hansikkaat kädessä ulkona tai hyvin tuuletetussa paikassa. Maalisutilla sivellään pintaa joka paikasta. Neljä kertaa toistin toimenpiteen. Sitten luin netistä, että syväkäsittely on parempi piikillä. Joten ostin piikin apteekista ja pistin kaikkiin reikiin kun vaan voin. Ei kovin syviä reikiä ollut, paitsi yksi yläpuolella sivussa, jonne koko piikkiosa upposi. Yltympäri puuosaa kävin läpi tämän puhdistus operaation. Se on tärkeää, koska jos jättää sellaisen hoitamattoman puuesineen kotiinsa, puutuholaiset leviävät joka paikkaan. Valtion museot Ranskassa käsittelevät esineistöään suojatakseen sitä tuholaisilta vertauksellisesti sanottuna"kaasukammiossa", hapettomassa tilassa, jossa ei mikään elämä voi jatkua, kaikki toukka-asteet kuolevat. Vaikka sen jälkeen kaikki vaatii vielä tuon toukkamyrkky käsittelyn. Alla kuvia internetistä. Heillä on iso budjetti myös kokoelman hoitamista varten.
http://www.gadagne.musees.lyon.fr/index.php/histoire_fr/Histoire/Collections/Restauration/Le-chantier-des-collections
http://www.anoxie.fr/

Viimeiseksi lakkasin puisen takaosan, sen pitäisi suojata myös puuta. Täytin reikiä lakalla, toisiin sitä meni paljon. Olin nähnyt netissä, että niin saa henkireiät pois ei toivotuilta elukoilta. Ylä- ja alaosaan, sekä kapeisiin sivupuihin laitoin tumman ruskehtavaa saksanpähkinä väriä pari kerrosta. Lasiosat pesin. Ne eivät ole kaikki kolme varmaankaan vanhaa alkuperäistä lasia, osittain voi olla. Ne oli kyllä leikattu harrastelijamaisesti, koska reunat olivat terävät. Valkoiset teipit meni roskiin ja niiden paikoille laitoin mustaa itseliimautuvaa paperiliuskaa, jonka tapaista siinä on alkuaankin ollut. Se kiiltää hiukan kuvassa, mutta luonnossa ei pahemmin.

Yleensä täällä Ranskassa, kun ostaa jotakin vanhaa, jossa on puuta, siinä on enemmän tai vähemmän noita pieniä reikiä. Puutoukat tekevät paljon vahinkoa lämpimässä ilmastossa.

Muuten näkee tästä nunnien työstä, että alkuperäistä on melkein kaikki. Puuosien kiinnittämiseen on käytetty ajanmukaisia puunauloja. Tällä hetkellä otan selvää tarkasta valmistus vuosiluvusta. Surffailen ja haen pukuinfoa. Tähänastisten tietojen mukaan voi olla, että tämä on valmistettu 1750-luvulla, kuten kaupassa minulle sanottiin.

Minulta meni noin 10 päivää tuon vahanuken parissa touhutessa. Kun otin sen ulos paikoiltaan ensimmäisenä iltana, minua hiukan kauhistutti, miten saan sen takaisin ehjänä. Lisäksi outoa oli sitä käsitellä, koska katoliset myyjät eivät paljoa uskaltaneet siihen koskea, koska se on heille pyhä, kulttiesine. Kaikki vaatii hoitoa.

Joka tapauksessa tämä uusi kokoelma hankintani herättää keskustelua ja monipuolistaa museota. Kerroin siitä jo herra ja rouva Bernardeille. Monsieur on protestanttinen pappi ja eläkkeellä oleva viininviljelijä. Hänellä riitti juttua, kun näytin nuken.

Tämä vahanukke on uskonnollinen. Mutta se on ollut yksi nuken laji kautta aikojen. Maissintähkä nuketkin, joista kerroin joku aika sitten, olivat ensin Amerikan alkuasukkaiden, intiaanien, spirituaalisia nukkeja. Niistä tuli myöhemmin uudisasukkaiden eli amerikkalaisten lasten leluja.

Pukuhistoria tulee hyvin esiin tämän 1700-luvun muistoesineen mukana. Muotimaailma, täysin vastakohtaiset maalliset asiat. Marie-Antoinette, Madame de Pompadour, ranskalaiset muodin keulakuvat.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Marie-Antoinette_d%27Autriche
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marie-Antoinette
http://fr.wikipedia.org/wiki/Madame_de_Pompadour
http://fi.wikipedia.org/wiki/Madame_de_Pompadour

Nukessa on monta ulottuvuutta. Taide-esine se on myös. Siinä on taiteilijan käden jälki, joka saa sen sielukkaaksi, puhuttelevaksi. Niitä ei ole varmaan tusina kappaletta olemassa. Ja jos hakee internetistä tai kirjoista toisia Jeesus vahanukkeja, tämä on erilainen, ne muut muistuttavat aika paljon toisiaan, koska ovat useimmiten vauvanukkeja. Niinkuin yleensä kaikki taide täytyy nähdä luonnossa, niin tämäkin. Kuva on vain eloton kuva.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Nukenvaunut-ja nukkelahja "poikii"

http://www.bureaudesestimations-paris.com/
http://www.antiquaires-drouot.com/web/zcmmkm_00.01.01.06....
http://www.artexpertise-bordeauxaquitaine.com/
http://www.expertisez.com/

Mitä kaikkea lahjasta joskus voi poikia?

Tuo kysymys tuli minulle mieleen, kun tänään kuulin kahdelta ylläolevalta antiikkihuutokaupalta arvion viimeisestä hankinnastani. Se kauppa tuli minun tehtyä vähän niinkuin "vahingossa", lainausmerkeissä, koska olin vanhan tavaran kaupassa myymässä saamiani korivaunuja ja rikkinäistä Petit Collin selluloidi vauvanukkea ja samalla reisulla näin siellä ihastuttavan 1700-luvun vahanuken. Se on katolisen kirkon Jeesus-vahanukke aristokratian kotialttaria varten, kuten ortodokseilla on ikoneja. Nukke on puettu nätiksi hienopukuiseksi hovitytöksi, ei se uskonnolliselta vaikuta. Vasta kun kuulee sen taustaa. Niitä nunnat ovat tehneet luostareissa ja perinne jatkuu.

Nimittäin maksamani hinta oli vain puolet-kolmasosa ranskalaisessa arvohuutokaupoissa toteutetuista hinnoista. Eilen illalla heti sain yhden vastauksen ja tänään toisen, molemmat sanoivat 600-800euroa. Pari arviota puuttuu, mutta kyllä nuo kaksikin jo paljon kertovat.

Nukke oli myynnissä tässä läheisessä ostomyyntikauppahallissa. Ensin myyjä sanoi 400 euroa hinnaksi. Kysyin kuinka paljon voi pudottaa hintaa. 350 eurolla saa, sanoi monsieur. Lähdin kaupasta. Mutta nukke alkoi vallata ajatukseni. Siinä minulla olisi kokoelman vanhin, he sanoivat sen olevan jopa 1750-luvulta. Vaikka ei heihin ole uskomista, itse täytyy ottaa selvää. Puvusta tuli kyllä heti mieleen Ranskan kuninkaallinen hoviprinsessa, 1700-luvun rokokoota. Pojat voitiin pukea kuulema myös tytöiksi siihen aikaan.

Viikko piti odottaa, koska rahaakin minulla oli vasta kuun alussa. Ja olin laskenut jo ajat sitten, että tässä tammikuussa voin niin paljon kuluttaa kokoelmaan. Sitten tuli mieleeni, uskaltaako tänne niin vanhaa nukkea hankkia. Museo on kotini. En nähnyt painajaisia sen takia, ja ajatuksiini tuli, että katolisille tuo esine on pyhä. Se on kuunnellut ihmisten monia rukouksia. Ei meillä protestanteilla ole kulttiesineita. Muutenkin me voidaan rukoilla. Hyvin vanhoissa katolisten nukketaloissa on kotialttari monine rekvisiittoineen miniatyyrina kuten oikeissa taloissa.

Laskin päiviä, milloin voin mennä uudestaan kauppaan nukkea tarkemmin katsomaan. Niinkuin lapset odottavat kärsimättömänä jouluaattoa, minä odotin ostopäivää. Mieleeni oli tullut, että ehdotan 320 euroa, ties vaikka hyväksyisi. Sitten viime tipassa vielä ajattelin alentaa ja ehdottaa 300. Olin katsellut internetissä samantapaisia ja huomasin, että eivät he nyt liikaa pyytäneet, vaikka heillä on kalliin liikkeen maine. Löysin paljon infoa, laitan tähän loppuun nettilinkkejä.

Sitten lopulta viikko oli kulunut ja sain mennä Dixoun kanssa ostoksille. Jännittävää. Jos olisi sattunut niin, että nukke olisi jo myyty, siinä tapauksessa se ei olisi tarkoitettu tänne museoon, muussa tapauksessa kyllä. Sellaiset olivat ajatukseni. Ja jos kaikki meni helposti ostotilanteessa, kuten hinnan alennus. Ja niin siinä sitten kävikin. Onneksi monsieur oli myyjänä eikä madame, joka ei ole hyvä alentamaan, vaan tiukka. Sain museoon tämän vanhimman aarteen 300eurolla muitta mutkitta. Mutta ehdotin, kuten Ranskassa aina täytyy, että käteisellä maksan enkä tarvitse kuittia, ja niin kauppa käy hyvin.

Tiedän kyllä, että he eivät olleet paljoa maksaneet siitä, kun olivat sen ostaneet joltain katolisten kulttiesineiden keräilijältä. Myyjä oli sanonut minulle, kun vaunujani kauppasin, että niin on hyvä, kun ei maksa paljoa ja myy kallilla hinnalla. Yleensä ei noille liikkeille kannata mitää arvokasta myydä, melkein ilmaiseksi menee. Kannattaa myydä ylläolevilla antiikkihuutokaupoilla.

Toisaalta eivät nuo kauppiaat oikein olleet tietoisia tavaran arvosta. Netissä surffailemalla oppii paljon. Sanoin madame myyjälle, että nuken vahapää on kai mehiläisvahaa. Hän sanoi, eikä ole, se on sitä ja sitä, hän oli kovin tietävinään, vaikka ei ollut varma...Netissä olin nähnyt, että mehiläisvahaa niihin Jeesus-nukkeihin käytetään.

http://www.jesusdecire.com/
http://www.maisonsaint-gabriel.qc.ca/fr/b/comm2011/atelie...
"Les petits Jésus de cire ne sont pas sculptés dans la masse, mais moulés, dans une cire d’abeille blanchie au soleil par un long procédé..."
http://www.ipir.ulaval.ca/fiche.php?id=178
http://www.culture.gouv.fr/culture/noel/franc/jesucir.htm
http://www.restauration-de-poupees.fr/La-cire
http://www.tresorsdeferveur.fr/collections/
http://www.museevirtuel-virtualmuseum.ca/edu/ViewLoitLo.d...
http://fr.wikipedia.org/wiki/Enfant_J%C3%A9sus_de_Prague

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Linkit

http://www.dotapea.com/cires.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mehil%C3%A4isvaha

http://fr.wikipedia.org/wiki/Cire_d%27abeille

http://en.wikipedia.org/wiki/Beeswax
It is estimated that bees fly 150,000 miles, roughly six times around the earth, to yield one pound of beeswax (530,000 km/kg).

http://www.consoglobe.com/habitat-cire-abeille-oui-naturelle-3998-cg

http://www.adam18.com/moulage/moulage.htm

torstai 5. tammikuuta 2012

Mitä uutta vuodeksi 2012?

Olen aloittanut kirjoittamaan museouutisia eli yhdistyskirjettä viime päivinä. Joten tulossa on jonkun ajan päästä kuten joka alkuvuosi vuodesta 2001, kun yhdistyksen perustin. Siitä on tullut pari kertaa vuodessa rutiini. Talvella ja kesällä.

Vuonna 2000, jolloin museon perustin, se oli toiminimi, yritys, ensimmäisen vuoden. Mutta se oli erehdys ja tuli kalliiksi. Olisi heti vaan pitänyt ottaa toimintamuodoksi ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys, koska siinä ei ole veroja tai kuluja kuten on yrityksessä, joka ei tuota mitään kuten pitäisi kaupallisen toiminnan yleensä. Toisaalta minun piti kokeilla. Ja kantapään kautta oppii. Ei nyt tarvitse ainakaan haikailla, että olisi kannattanut tehdä sitä ja tätä silloin ja silloin, kun on nähnyt todellisuuden.

Jouluvilkkauden jälkeen hiljaista on täällä kylillä, myös Anduzessa, vaikka on turistikylä. Lomat ovat ohi. ja se näkyy.

Täytyy touhuta museossa ja keksiä markkinointi keinoja. Yksi niistä alkuvuonna on uudenvuodentoivotusten lähettäminen kaikkiin paikallisiiin turistitoimistoihin ja myös jonnekin muualle. Minulla on viimevuotinen monikymmeninen sähköposti lista korjussa, jonka otin vaan esille ja tein uuden kuvan kanssa sähköisen uudenvuoden toivotuksen. Valitsin nyt kuvaksi kukkakauppa nukketalon noin 1920-30-luvulta. Heti niitä lähetettyäni vastauksia tuli monesta suunnasta. Niin on samalla tilaisuus muistuttaa, että Nukkenallemuseo on olemassa ja tänne voisi lähettää turisteja.

Lisäksi surffaillessani löysin uusia turistinähtävyys yms.nettisivuja, joihin voi ilmaiseksi ilmoittaa museon. Siten se iso lapsiryhmäkin tuli tänne ennen joulua. - Kyllä paljon täytyy kuluttaa aikaa netissä, kun markkinoi tai hakee tietoa, jos kaiken ajan laskisi. Mutta harrastus on eri asia.

Muuten yksi salaisuus on meillä museossa. Uusi vuosi toi sen mukanaan. Aikamatka vie meidät kauemmaksi kuin viime vuonna...