Tällä viikonlopulla tuli kuusi ihmistä museoon. Kun kysyin, miten he tänne löysivät. Sain vastaukseksi Anduzen turistitoimiston kautta. Siellä he olivat nähneet nukketalon ja ottaneet museoesitteen.
Toiset olivat Alpeilta kotoisin ja toiset Heraultin maakunnasta eli Montpelliern lähettyviltä.
Naapurin emäntä on aika huvittava. Hän oli nähnyt kun kuljetin nukketaloa autoon silloin viime maanantaina. Kerroin, että vein sen turistitoimistoon. Hyvä idea, sanoi madame. Hän seuraa kaikkea ikkunastaan, joka on vastapäätä taloani. Eläkeläisenä, hän on aina kotona. Yksi kerta hän harmitteli, koska ei voinut pitää ikkunaansa auki. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, kun museokävijät tulevat ja menevät.
Eri sukupolvia on käynyt viime aikoina. Kesällä on taas enemmän nuoria lapsiperheitä. Vanha aika on kuulema muotia.
Vaikka tämä on nukkenallemuseo, nimi viittaa lapsuuteen. Mutta näissä vierailuissa me puhutaan kaikesta. Menneestä-, nyky- ja tulevasta ajasta. Vanhat lelut tai muistot antavat ajatuksille siivet.
Nukketalon viereen voisi viedä vielä muuta. Vanha kulunut nalle keräisi varmaan myös monia ihailevia katseita. Vaikka sen voisi kyllä joku varastaa. Jos veisi oikein suuren nallen, sitä ei niin helposti oteta kainaloonsa kenenkään huomaamatta. - Vanha nukketalo hurmaa kyllä yksinäänkin, se nähtiin jo tällä ensimmäisellä viikonlopulla.
Muuten yksi hyvä uutinen. Kerroin vähän aikaa sitten 50 hengen ryhmästä, joka suunnitteli tänne tuloa kesäkuussa. He varasivat lopulta. Kirjoitin tänne blogiini, että "kylätie on hiljainen". Niin se olikin vuoden alussa. Ranskalaiset sanovat, että päivät seuraavat toisiaan, eivätkä toisiaan muistuta. "Les jours se suivent et ne se ressemblent pas."
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
perjantai 18. toukokuuta 2012
Anduzen turistitoimistossa
Ylhäällä hyllyllä näkyy Nukkenallemuseon nukketalo museotekstineen.
http://www.ot-anduze.fr/
torstai 17. toukokuuta 2012
Revontulet
Astu "luontogalleriaan":
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7215967534/sizes/h/in/photostream/
Akvarelli oli kehystämätön, toisin kuin nuo kaksi pientä. Siinä probleema, mistä löytää pienet kehykset. Internetissä niistä olisi joutunut maksamaan 10 euron paikkeilla lähetyskuluineen. Oli sitten vanhaa tai uutta. Hain pitkä aikaa. Sitten päätin mennä katsomaan Alèsissa ollessani yhden yhdistyksen kirpparille, koska siellä olen nähnyt tauluja kehyksineen. Isojen joukosta löysin juuri sopivan kokoisen, josta otin kuvan pois. Parilla eurolla sain sieltä. Maalasin sen ruskeaksi, koska väri oli erilainen. Puuta se on, eikä muovia ja vielä lasikin. Siinä yksi kirppari-idea. Noita pikkukehyksiä, erityisesti vanhempia, kannattaa ruveta etsimään nukketaloa varten.
Revontulet aiheena on oikein suomalainen ja sitä on mukava esitellä museokävijöille. Niinkuin pieni palanen kotimaata olisi sen mukana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Revontulet
Alla linkki taiteilijan sivuille.
http://www.angelfire.com/art/smeltzgallery/
maanantai 14. toukokuuta 2012
Nukketalon seikkailu turistitoimistossa...ja muita kuulumisia
Tänään oli kolme ihmistä museossa. Pari turistia, jotka tulivat täällä Lézanissa asuvan vanhan tätinsä kanssa.
Oikeastaan me tultiin yhdessä tänne Postin kautta. Olin Postissa ja pari turistin näköistä asiakasta siellä kysyi, jos kylällä on jotakin nähtävyyksiä. Sanoin, että Nukkenallemuseo. Toin heidät tänne.
Tämä ranskalainen pariskunta asuu Saksassa. He ovat matkustelleet, kertoivat käyneensä Englannissa Windsorin linnassa, jossa on esillä kuningatar Maryn nukketalo.
http://blog.londonconnection.com/2010/10/27/windsor-castle-queen-marys-dolls-house/
http://www.royal-windsor.com/windsorcastle.htm
http://www.youtube.com/watch?v=L0Qc6Tc_Dmo
http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Mary%27s_Dolls%27_House
Meillä oli kiva keskustelu. Vierailu on parhaimmillaan, kun kenelläkään ei ole kiirettä. Kävelykepillä kävelevä tätivanhus tarvitsi tuolin koko ajaksi, koska ei jaksanut seistä.Ystävällisesti hän oli mukana. Vaikka yläkertaan hän ei kepin kanssa voinut tulla.
He sanoivat, että minun täytyy pyytää kunnantalolta, että se laittaa nukkenallemuseon kylämme karttatauluun. Niitä on yksi Postin ja toinen kunnantalon edustalla. - Saa nähdä, mitä saan vastaukseksi. Voin mennä asioimaan sinne heti tällä viikolla. Arvaan, että ilmaista se ei ole, kallista varmaan, jos yleensä ovat myötämielisiä.
Minulla oli treffit Anduzessa. Menin turistitoimistoon hakemaan tilaamani museomainokset. Voin viedä sinne yhden nukketaloistani näytille, museomainokseksi. Se on nyt siellä parhaalla paikalla kaikkien mainosten yläpuolella. Kirjoitin sen mukaan vielä isolla NUKKENALLEMUSEO ...Kyllä se jotain poikii. Jos kukaan ei huomaa meidän vaatimattomia esitteitämme, tuo nukketalo tulee paremmin huomatuksi.
Viikon lopulla menen ottamaan kuvan tästä uudesta mainoksesta turistitoimiston henkilökunnan kanssa ja liitän sen tähän blogiini.
Vielä yksi uutinen. Yksi yhdistys Montpellierstä pyysi hinta-arviota 50 aikuisryhmän vierailusta kesäkuussa. He ottivat yhteyttä internetin kautta. Mutta kun he kuulevat, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla sisälle yhtaikaa, voi olla, että muuttavat mielensä ja menevät muualle. Toivon mukaan ei.
Oikeastaan me tultiin yhdessä tänne Postin kautta. Olin Postissa ja pari turistin näköistä asiakasta siellä kysyi, jos kylällä on jotakin nähtävyyksiä. Sanoin, että Nukkenallemuseo. Toin heidät tänne.
Tämä ranskalainen pariskunta asuu Saksassa. He ovat matkustelleet, kertoivat käyneensä Englannissa Windsorin linnassa, jossa on esillä kuningatar Maryn nukketalo.
http://blog.londonconnection.com/2010/10/27/windsor-castle-queen-marys-dolls-house/
http://www.royal-windsor.com/windsorcastle.htm
http://www.youtube.com/watch?v=L0Qc6Tc_Dmo
http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Mary%27s_Dolls%27_House
Meillä oli kiva keskustelu. Vierailu on parhaimmillaan, kun kenelläkään ei ole kiirettä. Kävelykepillä kävelevä tätivanhus tarvitsi tuolin koko ajaksi, koska ei jaksanut seistä.Ystävällisesti hän oli mukana. Vaikka yläkertaan hän ei kepin kanssa voinut tulla.
He sanoivat, että minun täytyy pyytää kunnantalolta, että se laittaa nukkenallemuseon kylämme karttatauluun. Niitä on yksi Postin ja toinen kunnantalon edustalla. - Saa nähdä, mitä saan vastaukseksi. Voin mennä asioimaan sinne heti tällä viikolla. Arvaan, että ilmaista se ei ole, kallista varmaan, jos yleensä ovat myötämielisiä.
Minulla oli treffit Anduzessa. Menin turistitoimistoon hakemaan tilaamani museomainokset. Voin viedä sinne yhden nukketaloistani näytille, museomainokseksi. Se on nyt siellä parhaalla paikalla kaikkien mainosten yläpuolella. Kirjoitin sen mukaan vielä isolla NUKKENALLEMUSEO ...Kyllä se jotain poikii. Jos kukaan ei huomaa meidän vaatimattomia esitteitämme, tuo nukketalo tulee paremmin huomatuksi.
Viikon lopulla menen ottamaan kuvan tästä uudesta mainoksesta turistitoimiston henkilökunnan kanssa ja liitän sen tähän blogiini.
Vielä yksi uutinen. Yksi yhdistys Montpellierstä pyysi hinta-arviota 50 aikuisryhmän vierailusta kesäkuussa. He ottivat yhteyttä internetin kautta. Mutta kun he kuulevat, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla sisälle yhtaikaa, voi olla, että muuttavat mielensä ja menevät muualle. Toivon mukaan ei.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
perjantai 11. toukokuuta 2012
Sesongin enteilyä
Kesä on tullut. 30°C hellettä on ollut näinä päivinä, vaikka huomenna laskee 20°C ukkosen ja sateen tullessa.
Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.
Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.
Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.
Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.
Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.
Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.
Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.
Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.
Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.
Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.
Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.
Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.
Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.
Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Ilta-ja aamuaurinko
Siinä salongin perällä talon rusettipäinen emäntä esittelee uusia hienouksiaan.
Tauluilla saa ihmeitä aikaan. Nämä ovat israelilaisen miniatyristin töitä, *aceo-akryllimaalauksia (*aceo - art card editions and originals). Niitä saa noin 20 eurolla ja ne ovat oikeita pikkumaalauksia.
Kun muutin Helsingin yksiööni asumaan vuonna 1985, tapasin kerran seinänaapurini, joka oli 90 vuotta jo täyttänyt. Hän kutsui minut kerran kahville. Kun menin hänen yksiöönsä, olin ihastuksissani. Niin kuin olisin astunut ihan toiseen maailmaan. Seinät olivat tauluja täynnä kattoon asti kuin taidegalleriassa, toinen toistaan ihanampia. Mummo kertoi, että hänen isänsä oli ollut taiteilija...
Vaikka nyt sisustaessani yhdistän uutta vanhan kanssa, se on kuitenkin sellaista, jota on aina ollut. En minä modernia tyyliä silti ota mukaan tähän vanhaan 1920-luvun taloon.
Klikkaa kuvasta niin aamu-ja ilta tunnelma taustalla näkyy paremmin. Alla flickr.com linkistä kuvan saa vielä suurempana.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7164554538/sizes/l/in/photostream/
Dixoun ansiosta pääsen usein ulos noina päivän kauneimpina hetkinä.
http://www.art-cards.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATC-kortti
http://en.wikipedia.org/wiki/Artist_trading_cards
maanantai 7. toukokuuta 2012
Hiljainen on kylätie...
Viime kuussa oli vilskettä museossa. Ihmisiä tuli yllättäen. Nyt on hiljaista kuin autiomaassa.
Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.
Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.
Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.
Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.
"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).
Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.
Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.
Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.
Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.
Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.
"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).
Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Ranskan ykkösuutinen - Ranskan uusi "Batman"
http://www.hs.fi/ulkomaat/Francois+Hollande+voittamassa+Ranskan+vaalit/a1305561438563
Presidentin vaalikampajamyrsky on nyt ohi. Ranskalaiset valitsivat François Hollanden, sosialistin, oikeistolaisen Nicolas Sarkozyn sijasta.
Minä epäilin, että fifty fifty tulee, eikä tiedä kumpi silloin valitaan, jos menee äänet tasan, aika jännittävää oli. Se olisi ollut jymyuutinen. Olisi ranskalaisilla ollut sitten päänvaivaa...ja uusiksi olisivat vaalit menneet.
Noin 52%:lla voitto tuli Hollandelle. Sarkozy sai noin 48% äänistä. Aika paljon loppujen lopuksi. Hän on ollut hyvin arvosteltu ja pommitettu presidentti koko ajan. Uuteen vaalikampanjaan osallistuminenkin piti julkistaa vasta viime hetkellä, koska media oli heti kuin hyeena kimpussa. Vaikka kaikki kuitenkin olettivat, että hän ilmoittautuu epäsuosiostaan huolimatta. Sanotaan, että "huipulla tuulee".
Saa nähdä, miten suuri "superman" on tämä uusi presidentti Monsieur Hollande. Hänellä on varmaankin nyt se taikasauva, jolla saa täytettyä kaikkien toiveet sataprosenttisesti, se, mikä puuttui Sarkozyilta.
Vuonna 2007 Ranska valitsi Sarkozyn. Mutta jonkun ajan päästä kansa ei ollutkaan enää tyytyväinen omaan valintaansa. Syntipukki piti löytää. Se on aina jossain muualla..."Voltairen vika", sanovat ranskalaiset. Niin saa itsensä puhdistettua.
Voltaire oli 1700-luvun valistusfilosofi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire
http://fr.wikipedia.org/wiki/Voltaire
Presidentin vaalikampajamyrsky on nyt ohi. Ranskalaiset valitsivat François Hollanden, sosialistin, oikeistolaisen Nicolas Sarkozyn sijasta.
Minä epäilin, että fifty fifty tulee, eikä tiedä kumpi silloin valitaan, jos menee äänet tasan, aika jännittävää oli. Se olisi ollut jymyuutinen. Olisi ranskalaisilla ollut sitten päänvaivaa...ja uusiksi olisivat vaalit menneet.
Noin 52%:lla voitto tuli Hollandelle. Sarkozy sai noin 48% äänistä. Aika paljon loppujen lopuksi. Hän on ollut hyvin arvosteltu ja pommitettu presidentti koko ajan. Uuteen vaalikampanjaan osallistuminenkin piti julkistaa vasta viime hetkellä, koska media oli heti kuin hyeena kimpussa. Vaikka kaikki kuitenkin olettivat, että hän ilmoittautuu epäsuosiostaan huolimatta. Sanotaan, että "huipulla tuulee".
Saa nähdä, miten suuri "superman" on tämä uusi presidentti Monsieur Hollande. Hänellä on varmaankin nyt se taikasauva, jolla saa täytettyä kaikkien toiveet sataprosenttisesti, se, mikä puuttui Sarkozyilta.
Vuonna 2007 Ranska valitsi Sarkozyn. Mutta jonkun ajan päästä kansa ei ollutkaan enää tyytyväinen omaan valintaansa. Syntipukki piti löytää. Se on aina jossain muualla..."Voltairen vika", sanovat ranskalaiset. Niin saa itsensä puhdistettua.
Voltaire oli 1700-luvun valistusfilosofi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire
http://fr.wikipedia.org/wiki/Voltaire
lauantai 5. toukokuuta 2012
Kodin tunnelmaa
http://www.youtube.com/watch?v=ZJXhVjD5oxk
Handicrafts nukketalo valmistuu vähitellen. Löysin vierashuoneeseen pari taulua seinälle, toinen esittää aamua ja toinen iltaa. Ne ovat oikeita miniatyristin töitä, ihan uusia, vaikka toisaalta onhan samaa luontoaihetta aina ollut. Laitan kuvat myöhemmin. Taiteilija on saanut pikkuruiset taulut elämään. Auringon nousu ja lasku näkyy niistä kuin ikkunasta katsoisi ulos. Taulut ovatkin tavallaan kuin "ikkunoita", joista saa perspektiiviä, uusia ulottuvuuksia, syvyyttä pienoismaailmaan. Niistä näkyy "kauas". Ne avartavat.
Vielä täytyy löytää makuuhuoneen seinälle suojelusenkelitaulu, kuten meillä oli kotona. Se tuo kodin tunnelmaa. Yllä Mikko Alatalon Suojelusenkelilaulu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelusenkeli
Handicrafts nukketalo valmistuu vähitellen. Löysin vierashuoneeseen pari taulua seinälle, toinen esittää aamua ja toinen iltaa. Ne ovat oikeita miniatyristin töitä, ihan uusia, vaikka toisaalta onhan samaa luontoaihetta aina ollut. Laitan kuvat myöhemmin. Taiteilija on saanut pikkuruiset taulut elämään. Auringon nousu ja lasku näkyy niistä kuin ikkunasta katsoisi ulos. Taulut ovatkin tavallaan kuin "ikkunoita", joista saa perspektiiviä, uusia ulottuvuuksia, syvyyttä pienoismaailmaan. Niistä näkyy "kauas". Ne avartavat.
Vielä täytyy löytää makuuhuoneen seinälle suojelusenkelitaulu, kuten meillä oli kotona. Se tuo kodin tunnelmaa. Yllä Mikko Alatalon Suojelusenkelilaulu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelusenkeli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)