Kieli- tai murrevaihtoehtoja

http://www.ladepeche.fr/article/2013/07/19/1674483-langues-regionales-en-danger-un-rapport-pour-stopper-le-declin.html

"Parler breton, occitan ou catalan en plus du français, cela fait des bilingues..."

Kerran kuulin museokävijöiltä, että "meidän lapset oppivat occitania koulussa". Ihmettelin sitä. Jos siihen menee lasten aika ja energia, ei silloin jaksa enää keskittyä vieraisiin kieliin. Toisaalta ranskalaiset eivät niitä halua paljon oppiakaan. Omat murteetkin ovat niiden etusijalla.

Jos me suomalaisetkin ruvetaan lukemaan koulussa vaan Turun, Savon, Tampereen tai muuta murretta ja unohdetaan vieraiden kielten opiskelut, kyllä ulkomailla matkustelu vaikeutuu. Ja nykymaailmassa tarvitaan aina enemmän englantia ja muita kieliä.

Oman kansan identiteetti on tärkeä, mutta tämän päivän kansainvälistyvässä maailmassa pitäisi olla ulospäin suuntautunut eikä sisäänpäin lämpiävä.

Pariisin muisto

http://www.tripadvisor.fr/LocationPhotoDirectLink-g187147...

http://www.france.fr/sites-et-monuments/la-tour-eiffel

http://www.melty.fr/etre-peintre-a-montmartre-la-place-du...

Olin Pariisissa au pairina vuonna 1985. Tässä siluettini. Niitä siluettitaiteilijat tekevät turisteille Montmartren kukkulalla Pariisissa.

Ensi vuonna siitä tulee 29 vuotta kuluneeksi, ei puutu kuin vuosi 30 vuodesta. Se on pitkä aika.

En olisi voinut kuvitellakaan siihen aikaan, että myöhemmin asun Ranskassa..... Ja vielä Etelä-Ranskassa, kaukana Suomesta. Vaikka monen mutkan kautta tänne tieni on kulkenut. Toisaalta kielten opiskelijat joutuvat matkustelemaan ja joskus jäävät matkalleen. C'est la vie. Elämällä on yllätyksensä.

Maailma muuttuu ja me maailman mukana.Tämä päivä on erilainen kuin 30 vuotta sitten.

Mutta jos en olisi innostunut ranskankielestä lukiossa 1973, en olisi nyt täällä. Sama into minulla on vieläkin kuin silloin koulu-ja yliopistoaikana. Tietokoneen vieressä on sanakirjoja, joita käytän tarvittaessa. Ja Googlesta saa oikeinkirjoitus- tai käännös apua.  Aina oppii uutta. Siinä on haastetta koko elämän ajaksi. Ei tylsisty.

Nuoruuden valinnat meitä kuljettavat.

Takka- ja muita kuulumisia

Maalasin takan alatiilet eilen. Sekoitin mustaan liitutaulumaaliin punaista vesipitoista maalia ja sain tummanpunaista. Ei tarvinnut ostaa maalia.

Takka on parempi nyt. Punatiilet ovat vanhanaikaisemmat kuin vaaleat.

Muuten museovierailijoiden varauksista puheenollen. Pariskunta ei tullutkaan sunnuntaina, kuten oli suunnitellut, mutta soitti kuitenkin ja peruutti. Lisäksi 15-20 hengen ryhmän tulo peruutettiin maanantaina. Onneksi ilmoittivat, ettei heitä turhaan odotettu.

Toisaalta 22.päivän pieni ryhmä, joka on ollut jo aikaisemminkin vuonna 2011, noin 7 henkeä, varmisti tulonsa.

Perjantaina oli kaksi madamea naapurikylistä. Internetistä hekin olivat tätä museoa katsoneet ennen tänne tuloa. Kiva vierailu.

Enemmän saisi olla täällä väkeä talvellakin. Me ei tykätä tyhjäkäynnistä. Sitäpaitsi Diksukin pitkästyy. Tämä museovartija oli pahan teossa toissa päivänä. Ihmettelin, kun se nuoli suupieliään tyytyväisen näköisenä, vaikka en ollut sille mitään antanut. Kävin katsomassa eteisessä oven vieressä piilossa olevaa koiran ruokasäkkiä. Se oli rikottu sivusta. Syntipukin näin vielä itse teossa pää pussissa. Siellä se oli käynyt herkuttelemassa. Aamulla se oli kovin janoinen, vaikka vettä on aina yleensä kipossa, kuten pitää. Herkkuvarkaita ei enää sallita. Nyt ruokasäkki on kahdessa paksussa säkissä monien esteiden takana, vaikkakin samassa paikassa. Nuuskimaan sinne pääsee, mutta ei maistelemaan.

Tänään korjataan verhotankoja, niin saadaan vähän enemmän tilaa museoon toiseen kerrokseen koulunäyttelyyn.

Eilen illalla Dixoua ulkoiluttaessani huomasin parkkipaikalta tullessani, että autoni etupyörän kumi on puhki. Jos ei siellä bensaa viedä autosta, tehdään muita tihutöitä. Minulla on siksi aina bensan vara-astia auton takakontissa. Enkä osta koskaan tankkia täyteen, vain vähän. Kerran minulta oli rikottu tuulilasi. Naapurin emännän auto oli siellä roskisten vieressä parkkeerattuna poltettu muiden noin 5 auton mukana. Kuulema samat "kapinalliset" nuorisojoukot liikkuvat kylästä toiseen vahingon teossa. Heidän pitäisi saada kunnon rangaistukset ja vanhemmat maksajiksi, jotta katsoisivat paremmin kakaroidensa perään. Mutta päinvastoin, he varmaan lietsovat vielä enemmän vihaa yhteiskunta kohtaan. Kasvatuksesta kaikki on kiinni.

Euron ostoksilla

Olin St Christolissa ruokakaupassa ja samalla poikkesin ulkoilmakirpparille. Ranskassa niitä on ympäri vuoden. Vaikka talvella myyjät siellä värjöttelevät kylmässä nenä punaisena, kun ovat paikallaan. Aikaisin aamulla lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin. Kyllä raha on tiukassa, tulee mieleen, kun katselee siellä myyntiä. Raha on paljon menettänyt arvoaan euron myötä, mutta näillä kierrätysmarkkinoilla centit ja eurotkin ovat vielä arvossaan kuin ennen vanhaan. Ja hyvä kun tavara kiertää, tulee uudestaan käyttöön eikä tuhlatuksi. Kulutusyhteiskunnan jätevuori pienenee.

Nyt joulun edustalla oli myös joulukoriste standi. Kiinalaista krääsää yllin kyllin. Menin äkkiä sen ohi. Minä en paljoa koristele joulua. Siitä tulee liian kaupallinen.

Kaikkea siellä näkee myynnissä, mitä vaan on olemassa maan ja taivaan välillä. Se on huvittavaa. Arvokastakin voi joutua rihkaman sekaan. Kaikki on sekaisin, kuin vintillä ennen vanhaan.

Suuritöistä käsityötä menee halvalla. Kuten viimeksi ostamani risti- tai puolipisto kukkataulut. Tänään taas näin tämän pienen kipsistä valetun takan, oikeastaan se on tuikkukynttilää varten tehty koriste. Eurolla sekin myytiin.

Takka on juuri hyvän kokoinen nukketalooni. Meinaan sen maalata osittain. Tiilialustan maalaan punatiiliseksi, niin se on vanhemman näköinen.

Menin kirpparille hakemaan vanhaa puista verhotankoa ettei tarvitsisi ostaa. Mutta joudun ostamaan, ei ollut tarpeeksi pitkää. Museoon tulee lisää tilaa vähän, kun siirretään verhoa koulunäyttelyn vieressä, jossa on verhoilla erotettu keittiönurkkani. Muutin siinä järjestystä. Pöydän sai pienennettyä. Nyt on mukavaa, kun on vaihtelua.

Minun tulee mieleen kouluaika. Kun oltiin teinejä, me vaihdettiin usein huoneessa järjestystä siskon kanssa. Kaikki mahdolliset ratkaisut kokeiltiin. Isä ei aina tykännyt meidän kovasta vaihtelunhalusta. Kun hän astui huoneeseen, oli milloin mitäkin yllätyksiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

http://areena.yle.fi/tv/2096042/#/play

Katselin Suomen telkkarista internetistä tuota itsenäisyyyspäivän viettoa. Ihmeen hyvin näkyy ja kuuluu. Minulla on hyvä nettiyhteys. Tai meidän kylään on saatu parempi kuin ennen oli.

Kiva oli katsella pukuloistoa. Mutta kun konsertti alkoi, en jaksanut kauaa kuunnella teatraalista ja ankeata runonlausuntaa. Tylsää "taidetta". Siinä oli moderni leima. Normaalia musiikkia minä odotin. Vesa Matti Loiri oli hyvä.

Kun olen Suomessa, en koskaan katso suomalaisia nykynäytelmiä. Se on ylinäyttelemistä eikä luonnollista.

Tarvitseeko suomalaisuutta korostaa joka tavalla tuossa ohjemassa, että varmaan kaikki suomalaisuus tulee esille? - Ei minusta tarvitse.

Ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa

Viime kuu oli hiljaisin vuosiin. Niin kuin museota ei olisi olemassakaan. Tylsää täällä oli. Vaikka kulissien takana keräily jatkuu ja kunnostus, oli sitten kyse nukketalosta tai muusta. Valmistellaan koko ajan museota uutta vuotta 2014 varten. Elämä jatkuu, vaikka välillä on tyhjäkäyntiä ja hiljaiseloa.

Puhelinkaan ei ole soinut pitkään aikaan museossa. Mutta eilen soi. Tänään pitäisi tulla iltapäivällä kaksi ihmistä. Sitten soi illalla taas. Sunnuntaina on tulossa kuulema pariskunta jostain kauempaa, mies haluaa ostaa vaimolleen nallen joululahjaksi. Vain käsityönallen voi ostaa, ei vanhoja, sanoin. Niistä he ovat kiinnostuneitakin, sain vastaukseksi.

Aamulla tuli myös puhelinsoitto. Madame kyseli ryhmähintoja. Noin 15-20 henkeä haluaisi tulla ensi viikon lauantaina myöhään iltapäivällä.

Lisäksi yksi 10 hengen ryhmä on varannut jo kuukausi pari sitten 21.päivään tätä kuuta museokäynnin, heidän pitäisi varmistaa tulonsa. He ovat olleet täällä jo vuonna 2011 ja tulevat nyt uudestaan. Kai.

Saa nähdä. Tänä vuonna oli muitakin ryhmävarauksia, mutta heitä ei kuulunut lopultakaan. Joten nyt suhtaudutaan vähän epäluuloisesti näihin varauksiin. Näyttää siltä, että helposti ihmiset varaavat, eivätkä ilmoita sen koommin tulostaan tai peruutuksestaan. Ihmeellistä käytöstä. Välimeren mentaliteettia. Siitä tulee suomalaiselle kulttuurishokki. Kyllä me suomalaiset ilmoitetaan tapaamisten peruutuksesta, jos muutetaan mieltä, eikä anneta kenenkään odottaa turhan päiten.

Karhukopla ostoksilla

Tässä viimeisin nallesaattue, joka saapui museoon. En ole ennen saanut näin halvalla nalleja, 26 euroa maksoi koko tämä karhukopla.

Puhdistamista on nyt niistä, mutta kannatti silti. Suomessa saa yhdestäkin vanhasta pulittaa monta kymppiä, oli koko tai kunto mikä tahansa. Vasemmalla on kaksi silmätöntä koiraa.

Kotkaniemi, Presidentti P. E. Svinhufvudin koti

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/osapuolet-tyrmistyivat-museovirasto-haluaa-eroon-presidentti-svinhufvudin-kotimuseosta/

http://www.nba.fi/fi/museot/muita_kohteita/kotkaniemi

http://www.gloria.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/kahvipoydan_kruununjalokivi

http://www.etelakarjalanmuseot.fi/kotkaniemi-the-home-of-a-former-president-of-finland-p-e-svinhufvud/

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013082017389777_uu.shtml

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288586875810.html

http://www.svinhufvud-saatio.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud

http://yle.fi/uutiset/museovirasto_esittaa_kotkaniemen_luovuttamista_saatiolle/6577820

Moderniin taiteeseen riittää miljoonia, mutta maamme historialle tärkeä museo unohtuu. Sanotaan vaan, että rahat on loppu. Prioriteetit ovat muualla.

Tauluista matoiksi

Matto ostoksilla

Eilen olin Alèsissa Natalian tykönä. Hän on leikannut tukkani jo kymmenen vuotta. Kotona Suomessa siskot leikkaavat sen, joten ei mene koskaan kampaajamaksuja.

Me ollaan tunnettu Natalian kanssa jo vuodesta 1994 asti, jolloin oltiin molemmat Timothéessa Anduzessa. Timothée on protestanttinen kirkkoyhteisö, jossa olin siihen aikaan vapaaehtoistyössä kuten tuo ystäväni. Niinä vuosina tämä alue tuli tutuksi kuten ihmisetkin. Ja samalla minulla oli hyvä tilaisuus hakea taloa ostaa ja käydä niitä katsomassa. Jo ensimmäisenä vuonna 1992 sain tämän taloidean päähäni. Konkreettiseksi se tuli vasta 6 vuotta myöhemmin vuonna 1998, kun tuli talokaupat.

Kuvassa näkyy musta kukkamatto lattialla. Se on kirppari löytö eilen St Christolissa, jonne poikkesin ohi kulkiessani. Ostin niitä kaksi, euron kappale. Toinen on puolet isompi. Ne ovat ristipistotöitä ja kehystetty. Otin kehykset pois. Pesin vaahtomuovisienellä ja saippuavedellä ne. Värit pysyivät hyvin. Kanavatyön alla on puu, joka suoristaa sen. Jätän sen sinne ja teen reunoihin hapsut, jotka peittävät vaalean osan.

Olen nähnyt ennenkin noita ristipistotöitä, mutta ne ovat usein liian suurikuvioisia, enkä ole ostanut.

Lisäksi löysin toiselta kirpparilta nukketaloon tauluksi laiva akvarellin 2 eurolla. Se on yksi solidaarisuus yhdistys, jossa kannattaa käydä silloin tällöin. Otan taulusta vain yksityiskohdan.

Tämä keltainen nukketalo on vielä paljon kesken. Ei ole tapetteja eikä mitään, vain huonekaluja ja nuket.