Hiihtolomalaisia museossa

Tänään oli lapsia museossa. Vasemmalla identtiset kaksospojat. He olivat 8v. Usein näytän museon koulunäyttelyssä toisille 8 vuotiaille lapsille koulukuvan, jossa me ollaan kaksossiskon kanssa yhtä vanhoja.

Lapsien isä oli myös kaksonen. He olivat löytäneet tämän museon internetistä kuten toinenkin perhe. Kaikki kotoisin Gardin alueeltamme enemmän tai vähemmän kaukaa.

Tässä alla meidän alakoulukuva Tarvasjoelta. Siinä on kolme luokkaa. Se on se meidän 2.luokan kuva, jossa me ollaan ylimmässä rivissä keskellä.

Laiskanlinnan tarina

Miten voi muuttaa laiskanlinnan tauluksi ja sitten tapetiksi? Siinä sunnuntain kompakysymys.

Ostin laiskanlinnan 800mk:lla Helsingin yksiööni. Myöhemmin muutin pois Helsingistä. Asunto tyhjäksi. Myin laiskanlinnan samalla hinnalla kuin olin sen ostanut.

Ostin tuolla laiskanlinnarahalla taulun, koska sen sai pieneen varastotilaan. Taulu lensi Ranskaan. Siitä valokuva, josta tapetti nukketaloon.

30-40-luvun nukketalossa on nyt Helsingin ajan muisto.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kurkkaus kulissien taakse

Tässä huushollini Nukkenallemuseon verhojen takana. Täältä käsin tätä museota pyöritetään kuin taikasauvasta vaan.

Tottelevaisuuskoulussa

http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/jani-leinonen/
Jos Helsingin Kiasmassa on Tottelemattomuuskoulu, niin meillä täällä Nukkenallemuseossa on Tottelevaisuuskoulu kuten kuvasta näkyy.

Ensi vuonna juhlitaan Suomi 100 vuotta.

Tässä Musiikkia oppimaan (J.Pukkila,M.Rautio,OY FAZER,HKI1965) koulukirjasta kolme laulua:

Hienona kaupunkiin

Minulla on kokoelmassani myös perhemuistoja Suomesta, kuten tämä käsilaukku.

Aina kun katson tätä laukkua, tulee mieleen Manti tätini. Oikeastaan Mandi, mutta murresanana d muuttuu t:ksi. Kotona käytettiin vain tätä murteellista nimeä, joten se on tutumpi.

Manti oli 14 vuotta äitiä vanhempi. Ennen oli suuria perheitä ja ikäeroa paljon, jopa 20 vuotta.

Tämä äidin isosisko oli karjakko, joka oli yleinen ammatti entisessä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassamme.

Maaseudun ja kaupungin välillä oli suuri ero 60-luvulle asti. Jako maalaisiin ja kaupunkilaisiin oli hyvin jyrkkää. Vaikka toisaalta suurin osa väestöstä asui maaseudulla, Ranskassa kuulema 80%.

Maatalon elämä oli vaatimatonta omavaraistaloutta. Kyläkaupasta ei ostettu muuta kuin välttämätön, koska kotona tuotettiin monet elintarvikkeet. Ylellisyydestä ei paljoa tiedetty sodan jälkeen. Se oli sitä "panna sukan varteen"-aikaa, jolloin pennikin oli rahaa ja miljoonan alku, kuten vanha kansa sanoi.

Tätä taustaa vasten ymmärtää Mantin käsilaukun. Se on ostettu varmaankin joskus 40-50-luvulla, sen ajan viimeistä muotia, luxusta.

Joka kerta, kun Manti lähti kaupunkiin, hänellä oli aina sama look. Tummanvihreä vausti eli baskeri päässä, yllä samanvärinen pitkä takki ja jalassa "paremmat kengät". Ja iloiset ja tyytyväiset kasvot, kun sai olla hienona kerrankin.

Manti eli 92 vuotiaaksi 1990-luvulle asti. Ihan sama look oli loppuun asti kaupungille tai vieraisille mentäessä. Joskus nuorempana ostettu viimeistä huutoa oleva sama jo vanha käsilaukku oli aina arvokkaasti kädessä.

Nyt tuo käsilaukku on Nukkenallemuseossa kuten kuvasta näkee. Joskus kerron sopivassa tilanteessa sen tarinan.

Käsilaukku muodista puheenollen, tuo voisi olla 40-luvulta, kun katselee niiden kuvia netistä:

http://www.damngoodvintage.com/02-08-VINTAGE-40s-Purse-Soft-Black-Handbag-Dover.html

http://www.stylehive.com/bookmark/etsy-mysweetiepiepie-vintage-1940s-corde-purse-navy-blue-small-evening-hindged-handbag-gold-tone-metal-frame-clasp-390258

http://www.revival-retro.com/collections/1940s-clothing

http://secondhandroseworcester.co.uk/

http://vintagedancer.com/1920s/1920s-handbags/

Nukkenallemuseon kaappikätkö

Nukkenallemuseon uunituoreet uutiset:

Äsken meidän kunnan lastenohjaaja kävi varaamassa museokäynnin 23.tätä kuuta nyt hiihtolomalla. Noin 30 lasta on tulossa museoon. Hän sanoi, etteivät he ole aikoihin täällä käyneet. Totta. Enkä ole käskenyt, koska kerran käskin, eivätkä he tulleetkaan. Vähän ylpeättäkin saa olla, ajattelin. Jos ei tule, ei kannata kerjätä ketään tulemaan, koska muut tulevat muutenkin itsestään, kiinnostuksesta. Sen olen huomannut vuosien varrella.

Mutta nyt on muutosta tapahtumassa meidän kylällä näköjään. Se kunnantalon yhteydenotto ja pyyntö museomainoksesta kunnan lehtitiedotteeseen viime vuoden lopulla oli jo hyvä enne. Tätä se tiesi. Meistä puhutaan nyt omassakin kunnassa ja kunnatalolla. Me ollaan saatu mylly pyörimään, kun yli 600 ihmistä kävi täällä museossa viime vuonna. Liikettä on ollut meidän pikkukadulla. Kyläläiset ovat huomanneet sen ja ihmetelleet, mitä ihmettä täällä on, kun senkin verran tämä vetää porukkaa katsomaan. Uteliaisuus on herännyt.

Kunnatalo on saanut vähemmän makean ja vähän karvaan pähkinän purtavaksi. Me ei olla oman kylän poikia, joten siinä hyvä syy heille. C'est la vie.

Toinen uutinen. Puhelin soi. Lehtinainen soitti. Hän tulee ensi viikolla tekemään artikkelin museosta. Sitä olen odottanutkin, että päästäisiin taas johonkin lehteen. Koska se on hyvä mainos ja tuo aina museokävijöitä.

Viikonlopulla alkavat hiihtolomat, jotka kestävät kuukauden päivät. Ranska on jaettu eri loma-alueihin, kaikilla ei ole samaan aikaan loma.

Pandora-muotinukke

https://historicalcostume.wordpress.com/2013/07/03/pandora-or-what-happened-before-vogue/#jp-carousel-330

https://historicalcostume.wordpress.com/2013/07/03/pandora-or-what-happened-before-vogue/

http://www.sculfort.fr/poupees//vademecumpoupees_files/ta...

http://www.blog.dentelle-et-habit.com/?p=577

http://www.lamesure.org/2015/04/mannequins-d-artiste-et-d...

http://www.academia.edu/1751676/Pandora_in_the_Box_Travelling_the_World_in_the_Name_of_Fashion

http://collections.vam.ac.uk/item/O100708/fashion-doll-with-unknown/

17 vuotta sitten sain uuden idean

On postia, joka ei koskaan saavu perille. Tässä yksi.

Kirjoitin kortin siskolle 5.11.1999. Siinä ideoin tätä museota:

En laittanut korttia postiin, vaan talteen laatikkooni, josta sen eilen löysin.

Tänään sisko sai nähdä kortinsa ensimmäistä kertaa vasta 17 vuoden jälkeen tässä museopaivakirjassa ja oli tyytyväinen viestiinsä.

Meillä on usein visioita, mutta ne eivät aina toteudu. Tämä toteutui. Mutta jos ei ole mitään horisontissa, ei voi mitään odottaakaan.

Unelmasta kaikki alkaa.