Kun on taas ajankohtaista talokaupat, kaivoin esille 2005 julkaisemani Unelmani Etelä-Ranskasta kirjan sivut Unelmieni taloa etsimässä.
Paljon sain apua Mission Timothéesta, joka on protestanttinen yhteisö. Kuten tuossa kirjassani kerron sieltä tuli eri ammattien edustajia avukseni. Yksi oli verotoimistossa työssä oleva tuttu mies, joka vilkaisi töissään talon myyjän verotietoja ja sanoi, että kunnossa ovat, on hyvin hoitanut veronsa, ei ongelmaa. Sekin asia saatiin selväksi. Kuin salapoliisina olisi toimittu.
Mutta kaikki ei tullut esille, vaikka niin luultiin. Yllätys tuli muutaman vuoden päästä. Talon sijainti pitää olla ei vaarallisella alueella, jossa ei tulvavaaraa. Se selvisi käytännössä 2002, kun Gardin alueellemme tulivat valtavat tulvavahingot, kokonaisia kyliä veden alla. Mutta Herran kiitos, tämä talo sijaitsee kylän vanhimmassa korttelissa ylemmällä tasolla, jossa ei tulvavaaraa.
Jälkeenpäin kuulin pariisilaisista, jotka olivat ostaneet talon lähistöltä, talo oli tuhoutunut tulvissa ja he menettivät kaiken.
Naapurikylän Anduzen Monique, jonka tunnen Timothéesta vuodesta 1992, sanoi myöhemmin, ettei hän ole koskaan nähnyt sellaista kaupantekoa.
Toisaalta yksi tuttava sanoi, ettei taloa osteta kuin leipää leipomosta. Siihen voi lisätä, eikä kuin sikaa säkissä.
Ja kun kaikki tapahtui vastoin kotiväkeni tahtoa salaa ulkomailla, otin kaksinkertaisen riskin.
Siitä on nyt 25 vuotta joulukuussa, kun allekirjoitin kauppakirjan käsi täristen vuonna 1998 notaarin vastaanotolla kuten Ranskassa on tapana.
Oli minulla Varjelus mukana.