Ihmisen paras ystävä

Tässä Diksi toipilas. Nyt se pysyy taas jaloillaan,vaikka askel on hitaampaa kuin ennen.3 kertaa piti käydä eläinlääkärillä, jossa sai erilaisia pistoksia, antibiooteista ruokahalupistokseen.Vain lyhyitä kävelylenkkejä korttelin ympärillä tehty. Kädestä pitäen syö, ei muuten, vähän se on maistanut itse koirankrokettejaan.

Otin kuvia kylämme linnan puistossa. Viimeiset viikot ovat olleet tämän 15,5kk koiranpennun hoitoa. Rappusia se ei enää pääse ylös eikä alas, toisaalta keväällä sama ongelma, kun se oli ollut kipeänä. Ja myöhemmin taas pääsi, vaikka ei kaikenlaisia rappusia.

Nyt on huomannut haukun kanssa, miten syöminenkään ei ole itsestäänselvää, eikä se, että maistuu. Kävelykään ei ole, että jalat toimivat. Ei mikään ole itsestäänselvää.

Mutta vieressä pysyy aina uskollisesti, kun on kerran ihmisen paras ystävä.