Haukkuystävämme

Tässä yllä veljen tytär Saara on Rico-koiransa kanssa. Alimmassa kuvassa minulla on Nekku-koiranpenikka sylissä. Joten koiran hoitoa oli nyt myös Suomessa.

Karhumatto

Punaisesta makuuhuoneesta puuttui matto. Sinne suunnittelin jo alussa karhunkarvamattoa. Hain varastosta vuohennahkaa, jota ostin 4 eurolla kirpparilta viime kesänä.

Eilen ryhdyin hommiin. Leikkasin pohjan saman kaavan mukaan kuin kaksi muuta, jotka olin tehnyt jo aikaisimmin. Pään teossa oli vähän pohtimista, miten sen saan kokoon.

Tänään jatkoin valmiista kappaleista. Liimasin kaksi isoa palaa yhteen ja sitten oli pään vuoro. Täytin sitä vähän, lisäsin lasisilmät ja korvat. Sitten muokkasin pään muotoa ja ompelin kiinni. Kuono viimeiseksi.

Ei nallea saa aina onnistumaan, ei siitä saa tulemaan mielensä mukaista. Nyt olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka itse sen sanonkin.

Tässä alla dioina nukketalo sen alkuremontista alkaen...

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/8199769717/in/set-72157631222526416

20-luvun talossa tapahtuu...

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

Tässä kuva 20-luvun talosta nyt. Olen löytänyt sinne huonekaluja ja kunnostanut sitä. Mutta ei se vielä ole valmis.

Kaikki muut kankaat keittiön verhoja lukuunottamatta minulla oli kotona varastossa nauhoineen. Vain yhtä punaista samettinauhaa ostin. Myös lattiamaalit oli jo ennestään.

Yllä linkki flickr.com sivuille, jossa kuvasarja remontista ja löydöistäni dioina. Alla vielä toinen linkki.

Näin unohtuneista vanhoista taloista tulee taas uudestaan "asuttuja". Asukkaat sieltä vielä puuttuvat.

Seuraavaksi teen kai karhumaton lampaankarvasta punaiseen makuuhuoneeseen.

Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä täällä nukketalossa. Tervetuloa mukaani tässä virtuaalimaailmassa!

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Aramonlaisten kommentteja

Tässä kuva vieraskirjan sivusta, jonne aramonlaiset kirjoittivat museokäynnistään.

Teksti on vain ranskaksi. Siinä vähän käännösharjoitusta ranskankielen harrastajille.

Kuin toivoa voi

Päivä on taas illassa. Oli vähän stressaava päivä. Valmistelin ryhmän tuloa ihan koko aamupäivän. Oli siivoomista ja muutenkin järjestelemistä. Laitoin esille vielä viime tipassa viime vuoden jouluaattona Sommièresin vanhantavarantorilta löytämiäni 20-luvun koulutavaroita koulunäyttelyyn. Vain osan, kaikki ei mahdu.

Kun kello tuli 14:30, menin ryhmää vastaan Postin tykö parkkipaikalle. He olivat vähän myöhässä. Ei ollut vaikea heitä tunnistaa, sitten kun he tulivat joukolla muutamalla henkilöautolla 15 henkeä kuten oli sovittu. Menin heiltä kysymään, olivatko he niitä nukkenallemuseo vieraita. Oikein arvasin. Oli helppo kontakti, vaikka ventovieraita me oltiin. Juttu lähti käyntiin heti helposti. Kysyin miten he tämän museon keksivät vierailupaikaksi. Internetistä tämä oli löytynyt. Aramonin kylästä puheenollen kerroin miten sen tunsin ennestään suurten tuhotulvien takia vuonna 2002, jolloin se oli ykkösuutisena paikallislehdissä. Ja miten olin ostanut yhden nukketalon aramonlaiselta Nîmesin rautatieasemalla...Siinä jo hiukan tutustuttiin. Jännitys oli sitten poissa. Tällä kertaa jouduin nimittäin yksinäni vastaanottamaan ryhmän, apujoukot eivät päässeet tulemaan.

Sanoin, että pitäisi jakaa ryhmä kahtia, koska museo on pieni. Mentiin kaikki ensin museon oven eteen ja toinen puoli ryhmää lähti katsomaan kyläämme. Ryhmän johtaja lupasi maksaa ensimmäiseksi. Siinäpä reilua käytöstä! Kerran yksi naapurikylän ryhmä meinasi lähteä maksamatta vuosia sitten. Se oli ihan ihmeellistä, vielä eläkeläismummoja, pahempia he olivat kuin nuoret.

Tämä yhdistys oli noin 60 vuoden ikäluokkaa ali ja yli. Joukossa oli yksi vanhus, varmaankin jo 80-vuotias pappa, joka oli kiinnostunut kaikesta. Haastattelin hiukan häntä, mutta hän oli hiljainen. Toiset olivat puheliaampia.

Vanhimpia nukkeja esitellessäni tuli ilmi, että he ovat katolilaisia. Vanhin vahanukkeni on katolinen kulttiesine 1750-80-luvulta. Aramon kylä Pont du Gardin alueella on jo enemmän katolista kuten Provence ja Ranska yleensä. Tämä Sevennien alue taas on protestanttista.

Kun he olivat hetken katselleet yksinään vitriinejä, he totesivat, että täällä on paljon kaikkea saksalaista. Korjasin sen ja näytin miten kokoelma on eri maista koottu ja miniatyyrit ovat parhaalla paikalla lasin takana, koska ne keräävät muuten pölyä. Se, että nukketalot ovat enemmän anglo-saksista kulttuuria oli heille uutta. Niitä he ihastelivat, yhtä paljon miehet kuin naiset, ja kysyivät mistä olen löytänyt....Sama rutiinivastaus minulla oli taas. Se on salaisuus. Toisaalta jos on kyse paikallisista osto-myyntiliikkeistä, silloin en salaa.

Koulunäyttely vanhoine kouluineen sai haikeaksi kaikki. Kyllä koulua yleensä hyvällä muistetaan. Ja sitten heräsi pitkä keskustelu nykyajan koulusta ja sen puutteista. Yhdistyksen johtajamiestä pysähdytti vanha koulukirja, jota hän luki lopussa pitkän aikaa kolleegansa kanssa. Tuo kirja on poistettu oppisuunnitelmista nykykoulusta ja se näkyy. Arvot ovat hävinneet. Kaiken perusta.

Viimeiset sanat pois lähtiessä yhdeltä heistä koskettivat erikoisesti. Niin paljon kaikkea niin pienessä tilassa! Bravo! - Kehuja on hyvä saada aina välillä, ei niitä joka päivä kuule.

Tämä ryhmävisiitti oli niin hyvä kuin vain toivoa voisi.

Aramonin kylästä museovieraita

http://france.lachainemeteo.com/meteo-france/ville/previsions-meteo-anduze-127-1.php

Huomiseksi luvataan 18°C lämpötilaa ja aurinkoista. Onneksi ei sada. Viikonlopuksi on luvattu sadetta.

Ajattelen säätä, koska huomenna tulee ryhmä museoon. Kerroin siitä jo aikaisemmin.

Niitä täällä on ollut monenlaisia museon 12 vuoden olemassaolo aikana. Saa nähdä minkälainen tämä yhdistys on. Toisaalta hiukan varauksella saa joskus suhtautua näihin ihmisiin, varsinkin jos on paikallisia enemmän tai vähemmän kaukaa.

http://www.ot-pontdugard.com/contact.aspx

http://fr.wikipedia.org/wiki/Aramon_%28Gard%29

Aramon on noin 65km täältä. Äsken selvisi surffaillessani, että siellä on toinen Pont du Gardin turismista huolehtiva turistitoimisto Remoulinsin lisäksi. Joten sitä kautta he ovat varmaan saaneet tietää tästä, koska me ollaan liitytty jäseneksi tuohon Pont du Gardin turistitoimistoon ja viety sinne museomainoksia.

Jatkuu ...

Tiskivuori

Keittiössä alkaa olla valmista.

Nämä kaikki astiat ja muut tulivat huonekalujen mukana. Oikealla tiskipöydällä on aikamoinen tiskivuori.

Vaikka nuo astiat ovat aika paljon sekalaista, mutta silti ne täyttävät hyvin keittiön. Ne tekevät sen elävämmäksi kuin jos se olisi tyhjillään. Kokki vielä puuttuu kokkaamasta. Kissa odottaa jo lattialla.

Kaapin päällä on sokeria, suolaa, jauhoja ja riisiä varten oikein posliiniastiat kuten isoissa keittiöissä.

Nyt voin siirtyä nukketalon toiseen huoneeseen järjestelemään. Verhoja olen jo sinne sommitellut ja huonekalujakin on valmiina...

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Yllä flickr.com sivuille olen tehnyt kuvasarjan tästä nukketalosta.

Puhelin soi...

Koko viikon olen odottanut Aramon-kylän eläkeläisryhmän varmistamissoittoa. Nyt on jo 9.päivä ajattelin, että ryhmä ei tulekaan. Mikä pettymys! Oltiin sovittu, että he soittavat kuun alussa.

Tänään keskipäivällä puhelin soi.  Monsieur soittaa Aramonin kylästä ja haluaa varmistaa heidän tulonsa museoon klo 14:30 ensi torstaina. 15 henkeä. Lupasin mennä heitä vastaan Postin eteen, koska tämä museo on vähän hankala löytää.

Siinapä mukava yllätys!

Minun täytyy käydä kunnantalolla ensi viikolla ja pyytää avaamaan kunnan yleistilat tuolle ryhmälle, koska he tulevat kahtena osana museoon. Toiset voivat odotellessaan lämmitellä siellä ja käydä vessassa jos tarpeen.

Verhoilua

Tein verhoja keittiöön. Oli aika vaikea löytää punaista pikkuruudullista kangasta.

Kissa on kivestä veistetty Madagascarilla. Maksoi vain 2,5 euroa. Oli halpa, vaikka työtä siitä on ollut. Ostin sen yhden kirkon myyjäisiltä, jossa noita kivieläimiä oli mitä erilaisempia. Kissa oli niistä taidokkain. Se löysi hyvän paikan nukketalon keittiöstä. Kotieläimet ovat kotoisia.

Punainen matto  lattialla on kutomani poppanaa. Olen leikannut monta poppanaliinaani nukketalojen matoiksi. Toisaalta ne olivat poissa käytöstä, nyt niille tuli käyttöä. Minulla on niitä kassillinen vielä varastossa Suomessa. Ostin kangaspuut Helsingissä asuessani 80-luvun loppupuolella ja kudoin aika paljon. Nyt ne kangaspuut ovat korjussa maalla. Joskus tilaisuuden tullen voisin tuoda ne tänne Ranskaan, jos ei isosisko halua koota niitä ja kutoa jotain. Toistaiseksi ei, koska hänellä ei ole aikaa.

Nyt voin alkaa järjestelemään huushollitavaroita esille. Ensin täytyy sahata naulat pois katosta.

Sisustusideoita etsimässä

Tässä kuva yhden pariisilaisen museon nukkekeittiöstä. Kuva on postikortti, jonka ostin sieltä vuonna 1985. Silloin olin Pariisissa au -pairina. Kun tulin takaisin Suomeen, tein oman Runeberginkadun yksiöni keittiön saman mallin mukaan Helsingissä. Punaruudulliset verhot, kattolamppu, ruskeita hyllyjä seinille jne. Tunnelma oli kotoisa, kuin ennen vanhaan. Minä asuin jo silloin vähän niinkuin museossa.

("La grande maison de poupée
La cuisine
Jardin d'Acclimatation
Bois de Boulogne - 75116 Paris
Photo Jac Remise, Printed in France
Objets et poupées figurent dans la collection Marie-Stéphanie
Flammarion Editeur")

"Iisalmi, Kotiseutumuseo, savupirtti. Regional museum, Finland. Paletti."

Vuosia sitten olin ystäväni tykönä vierailulla Iisalmessa. Siellä me käytiin paikallisessa museossa. Ostin taas kortin. Tässä kuva. Ihana vanha keittiö. Keittiötakkahella varsinkin on hieno.