tiistai 31. joulukuuta 2019
tiistai 24. joulukuuta 2019
torstai 12. joulukuuta 2019
Ranskan lelumuseoista artikkeli
ELISABETH PAN
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com
Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.
Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com
Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.
Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.
keskiviikko 11. joulukuuta 2019
40-luvun kotitekoista leikkiin
Kauniita käsitöitä. Helsingin käsityöopiston julkaisuja 1, Lindholm Idi, Mesterton Anna, Mikkola Maire, Ollila Aino, Saarto Martta, Teerisuo Irja, WSOY, 1949.
Tässä siitä muutama sivu:
Tässä siitä muutama sivu:
perjantai 6. joulukuuta 2019
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Tässä sivu vanhasta koulukirjasta v.1964, Lukutunnin kirja II, Kuosmanen-Merenkylät, Valistus, Tampere.
maanantai 2. joulukuuta 2019
Mitä uutta ensi vuonna?
He lupasivat julkaista sen tammikuussa.
Tämän synttärin turvin jaksaa majailla täällä samoilla kylillä vielä niin kauan, kunnes kokoelmalle löytyy uusi paikka ja minulle uusi huusholli. Sellainen tupa, jossa on myös pikku piha tai puutarha pitkää Välimeren maan kesää varten.
Siinä toiveet uudelle vuodelle 2020.
Nukketalojen palapeliä
Vuonna 2007 hankin tämän nukketalon, joka on vuodelta 1880, ehkä Saksassa valmistettu. Lehtisahatyötä, joka oli muotia. Täynnä pieniä yksityiskohtia.
Jotkut museokävijät ovat sanoneet tätä kummitustaloksi. Varsinkin nuorempi sukupolvi, joka ei vanhasta pidä. Toiset taas ihailevat. Tragediaa ja komediaa on kuulunut, kun tästä on puhuttu.
Se on sekatyyliä, jollaisia taloja (vaikka tavallisin länsimaisin ikkunoin) näkyy oikeasti monessa paikassa. Saksassa olen nähnnyt, Ranskassa Salon de Provencessa...museokävijät sanovat nähneensä Etelä-Espanjassa Andalusiassa, jossa on vaikutteita arabikulttuurisista reikäikkunoista moucharabieh. Yksi ranskalainen museokävijämies sanoi, että nuo reikäikkunat on tehty intimiteettisuojaksi, ettei ulkoapäin kukaan näe talon naisia.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Moucharabieh
https://en.wikipedia.org/wiki/Mashrabiya
Muuten arvoituksellisia ovat vanhat talot, on sitten kyse oikeista tai nukketaloista. Nyt vasta huomasin yhden asian, vaikka tuo nukketalo on ollut minulla jo kauan. Kuvatessani uusia huonekaluja sen alakerrassa, pohdin mistä mahtaa olla peräisin sen oven gravyyri, joka esittää olutjuojaa. Siinähän on lukkokin! Ruosteessa se on, avaimesta ei ole tietoa, kadonnut aikojen saatossa. Mutta minkä takia on mahdettu siitä tehdä lukollinen? Sinne on voitu kätkeä jotakin. Ostaessani se oli tyhjä ala-ja yläkerrasta, yläkerta taas aukeaa vain kattoa liikuttamalla sivuun. Sekin avaustapa on salaperäinen. Ei osaisi avata, jos ei tietäisi, miten se aukeaa.
Nyt vasta tänne löytyivät sopivat huonekalut, nämä Napoleonin sotavankien keittiöluista tekemät ovat juuri oikean kokoiset ja väriset. Vaikka olen aina ajatellut, että sinne ei kannata mitään hakea, koska näkyy vain ovea avatessa.
Taulun voi sinne vielä hankkia tilaisuuden tullen. Tuo posliininukke on minulla ollut jo ennestään ja lisäsin sen sinne. Sen kampaus pukuineen on myös 1800-luvulta.
Alimmaisena on yläkerrasta kuva. Sen olen sisustanut jo aikaisemmin.
Monta vuotta tämä talo oli tyhjillään ikkunalla. Vaikea sisustettava.
Pala palalta nämäkin rakentuvat kuin palapeli.
Elämä alkaa uudestaan unohdetuissa paikoissa.
Katto muistuttaa liuskekivikattoa.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Lauze_(pierre)
https://en.wikipedia.org/wiki/Flagstone
Tässä vielä viime vuoden video tästä nukketalosta.
https://www.youtube.com/watch?time_continue=289&v=M25Av9H6ZGg&feature=emb_logo
Jotkut museokävijät ovat sanoneet tätä kummitustaloksi. Varsinkin nuorempi sukupolvi, joka ei vanhasta pidä. Toiset taas ihailevat. Tragediaa ja komediaa on kuulunut, kun tästä on puhuttu.
Se on sekatyyliä, jollaisia taloja (vaikka tavallisin länsimaisin ikkunoin) näkyy oikeasti monessa paikassa. Saksassa olen nähnnyt, Ranskassa Salon de Provencessa...museokävijät sanovat nähneensä Etelä-Espanjassa Andalusiassa, jossa on vaikutteita arabikulttuurisista reikäikkunoista moucharabieh. Yksi ranskalainen museokävijämies sanoi, että nuo reikäikkunat on tehty intimiteettisuojaksi, ettei ulkoapäin kukaan näe talon naisia.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Moucharabieh
https://en.wikipedia.org/wiki/Mashrabiya
Muuten arvoituksellisia ovat vanhat talot, on sitten kyse oikeista tai nukketaloista. Nyt vasta huomasin yhden asian, vaikka tuo nukketalo on ollut minulla jo kauan. Kuvatessani uusia huonekaluja sen alakerrassa, pohdin mistä mahtaa olla peräisin sen oven gravyyri, joka esittää olutjuojaa. Siinähän on lukkokin! Ruosteessa se on, avaimesta ei ole tietoa, kadonnut aikojen saatossa. Mutta minkä takia on mahdettu siitä tehdä lukollinen? Sinne on voitu kätkeä jotakin. Ostaessani se oli tyhjä ala-ja yläkerrasta, yläkerta taas aukeaa vain kattoa liikuttamalla sivuun. Sekin avaustapa on salaperäinen. Ei osaisi avata, jos ei tietäisi, miten se aukeaa.
Taulun voi sinne vielä hankkia tilaisuuden tullen. Tuo posliininukke on minulla ollut jo ennestään ja lisäsin sen sinne. Sen kampaus pukuineen on myös 1800-luvulta.
Monta vuotta tämä talo oli tyhjillään ikkunalla. Vaikea sisustettava.
Pala palalta nämäkin rakentuvat kuin palapeli.
Elämä alkaa uudestaan unohdetuissa paikoissa.
Katto muistuttaa liuskekivikattoa.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Lauze_(pierre)
https://en.wikipedia.org/wiki/Flagstone
Tässä vielä viime vuoden video tästä nukketalosta.
https://www.youtube.com/watch?time_continue=289&v=M25Av9H6ZGg&feature=emb_logo
perjantai 22. marraskuuta 2019
torstai 21. marraskuuta 2019
Steiff nallemuseossa 2019
Stuttgartin lentokentältä on noin 75km Giengen (an der Brenz) kaupunkiin, jossa on Steiff museo.
Jo Giengenin rautatieasemalle saavuttaessa näkee, kuka kuuluisuus siellä asuu. Museo on ihan lähellä asemaa ja Margarete Steiff katu vie sinne suoraan.
https://www.giengen.de/welcome
https://www.giengen.de/de/english/Steiff-Museum
https://www.steiff.com/en-gb/steiff-shop-outlet
https://www.steiff.com/en-gb/fascination-steiff/the-museum/gallery
https://www.steiff.com/en-gb/fascination-steiff/history
Ulmin ja Aalen kautta pääsee junalla, vaikka sinä päivänä kun tultiin Aalen juna ei kulkenutkaan, ratatöitä tai muuta, mutta lippumme kelpasi yhtä hyvin toiseen junaan.
Netistä ostamalla sai kaiken halvemmalla kuten junalipun menopaluun 15€, muut liput paljon kalliimpia. Usein näkyi kulkevan junia Giengenistä Stuttgartiin.
Hiljainen pikkukaupunki oli ensimmäinen vaikutelma, kun sinne saavuttiin. Mutta Steiff-nalle yritys on sen tehnyt kuuluisaksi ja nykyään sinne tulee turistilinja-autoja joka paikasta ja turisteja maan ääristä. Kuuluisa nalle vetää valtavasti väkeä!
Margarete Steiff (s.1847) halusi tulla ompelijaksi, vaikka hän oli lapsena polion seurauksena joutunut pyörätuoliin loppuiäkseen ja lisäksi oikea käsi oli vaivainen. Silti hän onnistui luomaan menestyksekkään yrityksen käsitöillään perhe tukenaan.
Opittuaan soittamaan sitraa, kanteleen tapaista soitinta, hän alkoi antaa soittotunteja. Ja niin tienasi rahaa, jolla osti Giengenin kaupungin ensimmäisen ompelukoneen. Ompelijan ateljee perustettiin perheen avulla ja muotivaatteita yms. valmistettiin.
Margarete teki huovasta elefantti neulatyynyn 1800-luvun lopulla. Se viehätti lapsia niin paljon, että niitä ruvettiin tekemään myyntiin leluiksi. Ja myöhemmin vähän kaikkia eläimiä.
Kuvissa Steiff museosta otettuja valokuvia:
Vuonna 1902 Margareten veljen poika Richard keksi Steiff nallen, josta tuli heidän menestystarina.
Nallen valmistus vaati jo tehtaan rakentamisen, koska nallemarkkinat kasvoivat Amerikkaa ja Eurooppaa myöten melkein miljoonaksi muutamassa vuodessa.
Siellä pääsi myös katsomaan nallen tekijöitä, miten ne tehdään käsin edelleen. Valmistus tapahtuu paikan päällä eikä ole siirretty halvempiin maihin kuten nykyään on yleistä.
Alla näkyy kaksossisko lempipuuhissaan. En olisi omalla salamavalo kamerallani saanut hyviä kuvia yksityiskohtineen.
Historia osa museossa on mielenkiintoinen, mutta se on varmaankin pienempi ja vain sivuosassa tuota valtavaa museota, joka on tehty pääasiassa kuin satueläintarhaksi lapsille.
Nykyajan tendenssi on leikkipaikka lapsille joka paikkaan. Mutta tuolla se on melkein koko museon kokoinen. Siitä me ei siskon kanssa tykätty. Ajattelin, että jos minun pitäisi viedä lapset jonnekin sellaiseen, veisin ne ennemmin oikeaan eläintarhaan, jossa olisi oikeita eläimiä, eikä teddyeläimiä jättikoossa kuten tuolla. Vaikka Tripadvisorin kommenttien mukaan toiset aikuiset viihtyivät siellä hyvin lapsista puhumattakaan.
http://jiphoune.over-blog.com/2016/09/tour-d-allemagne-etape-7-le-musee-steiff-a-giengen-an-der-brenz.html
https://photos.google.com/share/AF1QipMyBS2l15KC7KKovT3-3FNzfcyAOuK_6m4x7bQ2CvqcxWHJREz6KxuPK2zOo25OYg?key=WjIwVXI3M1ZYWXh1QW9vbmkwSWdndE5uSFpjcmZB
http://meiadeleite.com/2014/11/24/the-steiff-museum/
https://www.steiff.com/
Kaupallisuus häiritsee minua. Jo heidän nettisivuillaan sen näkee. Tuollakin on kaksi suurta kauppaa. Jälkeen päin tuli mieleen, että olisin voinut ostaa sieltä pikkuelefantin, jollaisia Margarete teki aluksi. Vaikka ne ovatkin uusia, yleensä en uusista tai reproduktioista tykkää.
http://leluisaa.blogspot.com/2014/12/steiff-ja-giengen.html Siinä Suomenlinnan Lelumuseon Steiff museo käynnistä blogijuttu.
Teen vielä kuvasarjan Steiff museokuvista...jatkuu
Jo Giengenin rautatieasemalle saavuttaessa näkee, kuka kuuluisuus siellä asuu. Museo on ihan lähellä asemaa ja Margarete Steiff katu vie sinne suoraan.
https://www.giengen.de/welcome
https://www.giengen.de/de/english/Steiff-Museum
https://www.steiff.com/en-gb/steiff-shop-outlet
https://www.steiff.com/en-gb/fascination-steiff/the-museum/galleryhttps://www.steiff.com/en-gb/fascination-steiff/history
Ulmin ja Aalen kautta pääsee junalla, vaikka sinä päivänä kun tultiin Aalen juna ei kulkenutkaan, ratatöitä tai muuta, mutta lippumme kelpasi yhtä hyvin toiseen junaan.
Netistä ostamalla sai kaiken halvemmalla kuten junalipun menopaluun 15€, muut liput paljon kalliimpia. Usein näkyi kulkevan junia Giengenistä Stuttgartiin.
Hiljainen pikkukaupunki oli ensimmäinen vaikutelma, kun sinne saavuttiin. Mutta Steiff-nalle yritys on sen tehnyt kuuluisaksi ja nykyään sinne tulee turistilinja-autoja joka paikasta ja turisteja maan ääristä. Kuuluisa nalle vetää valtavasti väkeä!
Margarete Steiff (s.1847) halusi tulla ompelijaksi, vaikka hän oli lapsena polion seurauksena joutunut pyörätuoliin loppuiäkseen ja lisäksi oikea käsi oli vaivainen. Silti hän onnistui luomaan menestyksekkään yrityksen käsitöillään perhe tukenaan.
Opittuaan soittamaan sitraa, kanteleen tapaista soitinta, hän alkoi antaa soittotunteja. Ja niin tienasi rahaa, jolla osti Giengenin kaupungin ensimmäisen ompelukoneen. Ompelijan ateljee perustettiin perheen avulla ja muotivaatteita yms. valmistettiin.
Margarete teki huovasta elefantti neulatyynyn 1800-luvun lopulla. Se viehätti lapsia niin paljon, että niitä ruvettiin tekemään myyntiin leluiksi. Ja myöhemmin vähän kaikkia eläimiä.
Kuvissa Steiff museosta otettuja valokuvia:
Vuonna 1902 Margareten veljen poika Richard keksi Steiff nallen, josta tuli heidän menestystarina.
Nallen valmistus vaati jo tehtaan rakentamisen, koska nallemarkkinat kasvoivat Amerikkaa ja Eurooppaa myöten melkein miljoonaksi muutamassa vuodessa.
Alla näkyy kaksossisko lempipuuhissaan. En olisi omalla salamavalo kamerallani saanut hyviä kuvia yksityiskohtineen.
Historia osa museossa on mielenkiintoinen, mutta se on varmaankin pienempi ja vain sivuosassa tuota valtavaa museota, joka on tehty pääasiassa kuin satueläintarhaksi lapsille.
Nykyajan tendenssi on leikkipaikka lapsille joka paikkaan. Mutta tuolla se on melkein koko museon kokoinen. Siitä me ei siskon kanssa tykätty. Ajattelin, että jos minun pitäisi viedä lapset jonnekin sellaiseen, veisin ne ennemmin oikeaan eläintarhaan, jossa olisi oikeita eläimiä, eikä teddyeläimiä jättikoossa kuten tuolla. Vaikka Tripadvisorin kommenttien mukaan toiset aikuiset viihtyivät siellä hyvin lapsista puhumattakaan.
http://jiphoune.over-blog.com/2016/09/tour-d-allemagne-etape-7-le-musee-steiff-a-giengen-an-der-brenz.html
https://photos.google.com/share/AF1QipMyBS2l15KC7KKovT3-3FNzfcyAOuK_6m4x7bQ2CvqcxWHJREz6KxuPK2zOo25OYg?key=WjIwVXI3M1ZYWXh1QW9vbmkwSWdndE5uSFpjcmZB
http://meiadeleite.com/2014/11/24/the-steiff-museum/
https://www.steiff.com/
Kaupallisuus häiritsee minua. Jo heidän nettisivuillaan sen näkee. Tuollakin on kaksi suurta kauppaa. Jälkeen päin tuli mieleen, että olisin voinut ostaa sieltä pikkuelefantin, jollaisia Margarete teki aluksi. Vaikka ne ovatkin uusia, yleensä en uusista tai reproduktioista tykkää.
http://leluisaa.blogspot.com/2014/12/steiff-ja-giengen.html Siinä Suomenlinnan Lelumuseon Steiff museo käynnistä blogijuttu.
Teen vielä kuvasarjan Steiff museokuvista...jatkuu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)