50 sentin kaupoilla

Eilen olin naapurikylässä St Christolissa ruokakaupassa. Poikkesin samalla ulkoilmakirpparille, koska se on joka lauantai. Se on halvempi paikka kuin Anduzen kirppari. Mutta se on myös huonompi, siellä on enimmäkseen kiinalaista roinaa ja perhemyyntikojuja lasten vaatteineen yms. Ammattimyyjiä on vain jokunen.

Taas sain sieltä näitä ristipisto- tai puolipisto kukkatauluja ihan halvalla. Kun kysyin, mitä maksaa, miesmyyjä sanoi, että nuo kaksi ovat 50 senttiä! Siinä minulle nukketaloon matot (46cmx17cm). Ne täytyy vaan puhdistaa ensin. Kehykset laitan kierrätykseen.

Eivät miehet tiedä, kuinka monta pistoa on tarvinnut tehdä ja kuinka monta tuntia naiset ovat ahkeroineet, kun he näitä käsitöitä ovat tehneet. Jo kanavatyön tekoaineetkin maksavat aika paljon, kun niitä uutena ostaa. Puhumattakaan niiden kehystämisestä.

Toisaalta uusi sukupolvi ei osaa arvostaa käden työtä, kun kaikkea saa kaupasta helpolla ja halvalla. Kaupat notkuvat aasialaista halpatuontia. Ei saa sitäkään halveksia. Mutta se kätkee sisälleen paljon negatiivistä.

Kyllä tulee vielä sekin aika, kun nämä isoäitien käsityöt ovat taas arvossaan ja kalliita.

Toisaalta Anduzessa näkee myös näitä kukkatauluja. Mutta useimmiten on ollut naismyyjiä, jotka osaavat arvostaa niitä ja hinnoittelevat ne myös eri tavalla. En ole ostanut sieltä, koska tiedän, että St Christolista saa edullisemmin miesmyyjiltä.

Nyt noista kukkatöistä tulee nukketalomattoja museoon. Kuka liekin ne tehnyt. Kaikki kunnia hyvästä työstä. Hyvin tehdyllä työllä on tulevaisuus.