http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurishokki
http://lci.tf1.fr/france/societe/combien-de-bises-faites-vous-a-vos-proches-voici-la-carte-de-france-8541248.html
http://www.economist.com/blogs/gulliver/2014/10/kissing-business-acquaintances?fsrc=scn/tw/te/bl/xxxxorxxxxx
Minun mielestäni ne ovat pinnallisia ja outoja. Eikä minusta tarvitse jatkuvasti pussailla ystäviä tai perheen jäseniä saati sitten tuttavia tai sitten muita. Siinä astuu jo toisen reviirille.
Minä olen aina kiusaantunut ja otan melkein askeleen taaksepäin välttääkseni tuota epämiellyttävää lähestymistä. Kaikki ranskalaiset ystäväni ja tuttavani tietävät sen ja he eivät kiusaa minua noilla omituisuuksillaan. Siinä heillä taas on ihmettelemistä ja nauramistakin.
Kun menen joskus yhteen Missionin, joka on protestanttinen kirkko ja lomanviettopaikka, siellä oikein porukalla pussataan kaikkia, monta kertaa vielä molemmille poskille. Minä olen melkein paniikissa ja tekisi mieli juosta pakoon!
Kättelystä sen sijaan pidän. Se on minusta kohteliasta. Sitäpaitsi se on kansainvälisempi lähestymistapa ja tietyssä mielessä "turvallisempi", silloin ei "astu varpaille". Joka maassa kätellään, enemmän tai vähemmän.
Vaikka aina välillä tulee kulttuurishokki jostakin vieraalla maaperällä, ei se niin vakavaa ole. Huumori on yksi keino sopeutua. Muuten viihdyn erilaisessa kulttuurissa. Olen löytänyt pienen paikan Välimeren auringossa. Ja oppipoikana olen joka päivä kuin koulun penkillä ranskan kielen ja kulttuurin opissa. Oppia ikä kaikki.
Poikkeus vahvistaa säännön, kuten koulussa opittiin englannin tunnilla. Mukava yllätys aina on, kun museokäynnin lopussa joskus joku pikkulapsi antaa poskelleni pusun. Se on niin kuin palkan olisi saanut.
