Kun näin tämän pahvilaatikkoon tehdyn nukketalon, minulle tuli mieleeni ison siskon lapsuusmuisto.
Me katseltiin lapsena Kotiliedessä ihania Lundby nukketaloja ja näytettiin niitä äidille. Monet kerrat me pyydettiin sellaista, mutta aina oli sama vastaus, se on liian kallis.
Sitten lohdutukseksi me saatiin muutamat punavalkoiset muoviset olohuoneen huonekalut. Niistä on jälkiä vielä vintissä Suomessa. Mutta loppuun leikitty ne ovat.
Isosisko sanoi, että hän teki niitä varten nukketalon pahvilaatikkoon ikkunoineen. Minä en sitä enää muista.
Museossa aika monet ranskalaiset ovat kertoneet myös tehneensä pienenä kenkälaatikkoon tai muuhun pahvilaatikkoon nukketalon.
Ennen vanhaan oltiin kekseliäitä, kun ei saatu kaikkea valmiina kuten nykyään. Lapsen mielikuvitusmaailmalla ei ole rajoja. Mutta unelmoida voi aina, pienenä ja isona. Se on yksi voimavaramme.
"My home is my castle", kuten englantilaiset sanovat. Minun kotini on minun linnani.
