Nämä museokävijät ovat olleet viereisistä kylistä ja he ovat usein tulleet kauempaa lomalle tulleiden perheidensä mukana. Kaikkia sukupolvia on ollut.
Yksi ryhmä kyseli puhelimella, jos voi tulla museoon, noin 20 henkeä. Olin sanonut heille, että vain 10 henkeä kerralla voi tulla sisään, joten he tulisivat sitten kaksi kertaa, koska museon tilat ovat pienet. Ryhmä muutti mielensä ja he eivät tulleetkaan ilmoittamatta mitään. Ihme käytöstä. He eivät viitsineet edes soittaa ja peruuttaa! Tätä on nykyään sattunut liian monta kertaa. Jos taas joku varaa ryhmävierailua, ei kannata ottaa vakavasti. Sellaista on tämän päivän mentaliteetti, sanoi Sébastien, kaikki täytyy saada heti, odottaa ei haluta mitään. Henriette lisäsi, että kaikkea näkee.
Olin herra ja rouva Bernardeilla, jotka ovat ystäviäni täällä kylässä. Heidän puutarhansa vieressä, joka on kylän läpikulkutien varrella, on nukkenallemuseon pieni kyltti. Sen vieressä on monia isoja mainoskylttejä. Yksi päivä tuli mieleen, että kysyn heiltä tilaisuuden tullen, jos saan laittaa siihen isomman kyltin kuten toisetkin ovat. Nyt kysyin ja sain luvan. Ensi viikolla ostan vaneria ja maalaan sen.
Uusi isompi museokyltti on sitten mitä parhaimmalla paikalla. Siitä kulkee autoja edestakaisin jatkuvana virtana, koska tie menee Montpellier'hen ja Nîmesiin Anduzesta, St Jean du Gardista ja Alèsisista. Ajattelin tehdä kylttiin poikkeuksellisesti ison varjokuvan nukketalosta, jonka viereen voisi tehdä nallen varjokuvan. Ja tekstinä vain museo katuineen ja nuoli. Kuva pysähdyttää enemmän kuin pelkkä teksti. Ihmiset jäävät ihmettelemään kuvaa, mikä siinä oikein on.
Muuten yksi pariskunta, joka tuli tänne yllä mainitun Midi Libren jutun nähtyään, kyseli, kuinka kauan tämä museo on ollut olemassa. Kun sanoin, että tulee 15 vuotta. He ihmettelivät, etteivät ole koskaan kuulleet puhuttavan, vaikka asuvat vain 8km:n päässä. Varmaan nämä syntyään sevenniläiset ovat kylämme ohi kulkeneet monesti, mutta museokyltit ovat silti jääneet noteeraamatta. Siinä huomaa, miten sokeaksi tulee noille mainoksille, kun niitä päivittäin katselee. Toisaalta riippuu kiinnostuksesta tietenkin. He sanoivat, että he eivät ole kuulleet puhuttavan. Joten se puhuminen on pikkukyläläisille tärkeämpää kuin mikään muu ja tietenkin painettu sanomalehti, jolle he ovat uskollisia.
Tässä viimeisin yksi vieraskirja kommentti. Vapaa suomennukseni: "Tämä ihastuttava museovierailu vei meidät hetkeksi takaisin lapsuuteen. Kiitos hyvästä vastaanotosta ja opastuksesta. Museo on vaatinut paljon kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Jospa kaikki nämä nuket ja nallet voisivat kertoa meille tarinansa!"
