maanantai 25. kesäkuuta 2012
Kesän 2012 yhdistyskirje - museouutiset
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje22.6.12.pdf
Siinä yllä museouutiset. Samoja asioita siinä on paljolti kuin tässä blogissani.
Kaikki yhdistyksen jäsenet tai muut, joille tuon lähetän, eivät harrasta nettiä. Siksi teen sen myös painettuna postikirjeenä.
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Nîmes
http://www.ot-nimes.fr/index.php?id=1&L=1
http://fr.wikipedia.org/wiki/Ar%C3%A8nes_de_N%C3%AEmes
Les arènes de Nîmes sont un amphithéâtre romain situé dans la ville française de Nîmes, dans le Gard. Date de construction 90–120 ap. J.-C.
The Arena of Nîmes is a Roman amphitheater found in the French city of Nîmes. Built around 70 AD...
Tässä me ollaan Dixoun kanssa lähes 2000 vuotta vanhojen Nîmesin areenoiden edessä. Monta kertaa olen kulkenut niiden ohi, nyt vasta olin kuin turistina ensimmäistä kertaa Nîmesissä. En pidä härkätaisteluista, joka niistä tulee mieleen, siksi kai en ole niitä ennen halunnut kuvaan. Joskus tarvitaan toisia ihmisiä avaamaan meidän silmät, että me huomaamme ihmeitä ympärillämme.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Ar%C3%A8nes_de_N%C3%AEmes
Les arènes de Nîmes sont un amphithéâtre romain situé dans la ville française de Nîmes, dans le Gard. Date de construction 90–120 ap. J.-C.
The Arena of Nîmes is a Roman amphitheater found in the French city of Nîmes. Built around 70 AD...Tässä me ollaan Dixoun kanssa lähes 2000 vuotta vanhojen Nîmesin areenoiden edessä. Monta kertaa olen kulkenut niiden ohi, nyt vasta olin kuin turistina ensimmäistä kertaa Nîmesissä. En pidä härkätaisteluista, joka niistä tulee mieleen, siksi kai en ole niitä ennen halunnut kuvaan. Joskus tarvitaan toisia ihmisiä avaamaan meidän silmät, että me huomaamme ihmeitä ympärillämme.
torstai 21. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Turistibussi museossa
Se oli montpelliers'läinen yhdistys Avec, joka auttaa ulkomaalaisia integroitumaan.
http://avec-blog.over-blog.com/
Joten mukana oli montaa eri kansalaisuutta, enimmäkseen hunnutettuja arabinaisia. Vasta lopussa muistin vieraskirjan, toisaalta nuo arabinaiset olivat kirjoitus-ja lukutaidottomia. Juuri tuossa yhdistyksessä he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Viimeiseksi tuli nuorempi väki, joissa oli yksi japanilainen, puolalainen, brasilialaisia...
Ylhäällä kuva vieraskirjasta. Siinä Avec-yhdistyksen jäsenten kirjoitusta eri kielillä.
Heillä ei ollut kovin paljoa aikaa, koska edessä oli vielä Anduzen turistijunamatka ja he saapuivat melkein tuntia myöhässä tänne.
Museossa olin valmistellut ja siivoillut. Nyt sain aikaiseksi muutamien vitriinien puhdistuksen myös sisältäpäin, sitä olen jo pitkän aikaa suunnitellut. Tälläiset ryhmäkäynnit motivoivat siivoomaan ja niin saa enemmän toimeksi lyhyessä ajassa.
Museon tukijoukot olivat mukana vastaanottamassa "vieraita". Kun he kuuntelivat museokäynti vuoroaan odottelevia turisteja kadulla, tuli ajatus, että ensi kerralla pitää pyytää kunnantaloa avaamaan kylän monitoimitalo. Niin museoon tuleva ryhmä saa siellä käydä sisätiloissa vessassa ja muutenkin olla jos haluaa, saati sitten sateen sattuessa.
Kysyin heti alussa ryhmän johtajalta, miten he tästä museosta saivat tietää. Internetistä, yhdeltä turistinähtävyyssivuilta, jonne olin tämän museon referoinut eli lisännyt. Ja Myoldbear sivut saivat kehuja, vaikka ovat vain harrastelijasivut.
Kun haastelin yhtä ranskalaista madamea, joka on vapaaehtoisena avussa tuossa yhdistyksessä, hän sanoi, että olisi halunnut katsella kaikkea ajan kanssa täällä, mutta ei voi, kun on iso ryhmä ja tiukka aikataulu.
Päivä Brysselissä
http://museopaivakirja.blogspot.fr/2012/04/brysseliin.html
http://visitbrussels.be/bitc/front/home/display/lg/en/section/visiteur.do
http://www.museedujouet.eu/index.php/jouet/
Siinä yllä linkkejä Brysselistä.
Olin valmistellut matkaa etukäteen, siinä internetti on mainio. Mutta hyviä kokonaiskarttoja Brysselin keskustasta ja rautatieaseman ympäristöstä en saanut kuin vasta paikan päällä, kopioin ja linkitän ne alla pdf-muodossa. Niin osaa suunnistaa paremmin yli miljoona asukkaan kaupungissa. Sitten tervetuloa mukaani tutkimusmatkalle!
garedumidibruxelles.pdf
bruxellesplan.pdf
Heti kun saavuttiin lentokenttä bussilla Brysselin keskustaan Gare du Midi, suurimmalle rautatieasemalle, niitä siellä on useita, haettiin turistitoimisto rautatieaseman sisäpuolelta. Muuten tuo bussi saapuu ja lähtee Rue de France:lta. Se on hyvä varmistaa jo tulossa takaisin menoa varten. Rautatieaseman kartalta se löytyy.
Turistitoimistosta saa hyvän tietopaketin ja tietää mistä ovesta on parasta mennä ulos, mihin ilmansuuntaan, jotta löytää osoitteensa. Minulla oli tämä alla oleva Lelumuseon osoite: Rue de l'Association, numero 24. Ja muistaa täytyy suomalainen sanalasku: "Ei kysyvä tieltä eksy".
A.S.B.L. Musée du Jouet
Rue de l'Association, 24
1000 - Bruxelles
Belgique
Kaupungin karttaan olen piirtänyt keltaisella katujen nimet tuonne museoon asti. Turistitoimistossa sanottiin, että se on jalkaisin liian pitkä matka. Ei se meille ollut. Samalla kierreltiin Grand Place:lla ja Manneken Pis-patsaalla. Tulomatkalla tultiin suoremmin takaisin Rue des Ursulines kadulta poiketen rautatieasemalle. Siinä on lähellä maamerkkinä hyvä "pilvenpiirtäjä" tornitalo.
Grand-Place oli kuninkaallisen arvokas paikka, muutenkin monarkia näkyi kaupungin yleisilmeessä. Mutta Manneken Pis vastakohtana meitä ihmetytti. Pieni patsas pienellä paikalla on Brysselin symboleja. Sillä on omat tarinansa, miksi se on saanut kunnia-aseman...
http://fr.wikipedia.org/wiki/Manneken-Pis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manneken_Pis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Brysselin_Grand-Place
http://www.ilotsacre.be/images/virtualvisit/grand_place-grote_markt.htm
Belgian erikoisuutta pitsiä myytiin monissa pitsikaupoissa suurtorin Grand-Placen reunoilla. Teki vähän mieli pitsinnyplääjä nukkea, mutta se oli liian uusi. Sellaisen vanhana voin tilaisuuden tullen hankkia folkloristen nukkejeni seuraan. En ole koskaan ennen nähnyt, Belgian kirppareilta niitä kuulema saa.
Me oltiin suunniteltu käynti aamulla les Marolles kirpputorilla (la Place du Jeu de Balle), joka on siellä joka aamupäivä ei kovin kaukana tuolta Gare du Midi rautatieasemalta (kartalla se näkyy). Mutta aika meni äkkiä muutenkin, joten toisella kertaa. Kuulin viime lauantaina Sommièresin kirpparilla, jossa tapasin belgialaisia vanhan tavaran kauppiaita standeineen, että Belgiassa on antiikki halvempaa kuin Ranskassa.
http://plusmagazine.levif.be/fr/loisirs/hobbies/artikel/173/le-guide-des-plus-belles-brocantes
Sitten Lelumuseoon. Selostan tässä vain loppuosan tiestä, muuten voi katsoa keltaviitoitustani PDF kartasta ylhäältä. Rue royalea eli kuninkaan katua pitkin Place du Congrèsin (hyvä maamerkki) ohi muutaman sataa metriä löytyy poikkikatu rue de l'Association 24, jossa on museo.
Eteisessä jo ihastelin valtavaa Nooan arkkia, joka oli niinkuin iso nukketalo. Toisaalta niitä oli samantapaisia vanhanaikaisia "leikkimökki" taloja muuallakin museossa. Lapset voivat leikkiä, sitä varten on paljon leluja siellä täällä. Nooan arkkeja oli yksi vitriini täynnä ensimmäisessä kerroksessa.
Esillä on hyvin monia eri keräilijöiden mitä erilaisempia kokoelmia, vaikka alkuun olisi ollut vain yksi keräilijä. Tämä oli erilainen museo kuin Baselin Nukketalomuseo, jossa kaikki pitää olla täydellistä, se oli minun vaikutelmani. Täällä taas yleisvaikutelma oli leikin jäljiltä jääneet leikkikalut. Elämä näkyi monista koviakin kokeneista lasten "työkaluista", joilla he ahkeraan ovat touhunneet. Tarinamuseosta voisi puhua. Ja "isosta ullakosta", jonne on kätketty vanhat aarteet uusia sukupolvia varten. Toisaalta siellä oli leikkimaailman tunnelma, jossa ei aina ole kaikki ihan tiptop järjestyksessä, vaan pieni sekamelska ei negatiivisessa mielessä. Tilat ovat suuret ja ne on käytetty kattoa myöten, kuten kuvagalleriastani näkyy flickr.com sivuilla. Seinille on ripustettu tai hyllytetty vieri viereen keinuhevos-, auto-, linna-, yms. kokoelmia. Vaunuja eri vuosikymmeniltä on enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa vitriinien ylä-tai alapuolella.
Ilman vitriinia on esillä suuri osa vanhaa tavaraa. Miten ihmeessä he pölyongelman ratkaisevat? Johdossa on varmaan monia vanhoja herrasmiehiä, joiden ei voi odottaa kulkevan siellä pölyrätti kädessä, eikä aina löydy muitakaan innokkaita...Toisaalta on helppo arvostella, ei täälläkään nukkenallemuseossa täydellistä ole. Paremmin voisi tehdä. "Pölysotaa" käydään jatkuvasti. Saksan valtion ylläpitämissä museoissa en ole kyllä muistaakseni nähnyt pölyn häivää, yksityisissä kyllä. Se pölyjen pyyhkiminen on joskus vaikeaa, helposti rikkoo, jos on särkyviä esineitä. Siksi pitää yrittää hyvin suojata, ettei tarvitsisi liian usein koskea. Vaikka lasin sisällekin aikaa myöten kerääntyy tomua.
Vielä yksi asia. Brysseli on Euroopan keskus ja EU:n toimipaikka. Eurooppalaisuus ja kansainvälisyys tuli esiin myös tässä museossa, enemmän mitä olen nähnyt Ranskassa.
Katsomista oli paljon, museo on iso, monikerroksinen. Aika loppui vähän kesken ja piti jo kiirehtiä pois. Meillä oli hauska ja piristävä visiitti.
Olin iloisesti yllättynyt, en odottanut näin hienoa päivää. Säästä puheenollen, satoi ja paistoi vuorotellen, iltapäivää myöten selkeni. Toisaalta matkalla me oltiin, silloin on matkamieli. Ja hiukan ylellistä oli olla täällä Euroopan sydämessä vaikka päivän verran. Ajattelin, että sinne voisin mennä toisenkin kerran Ryanairilla lentäessäni ja nyt on tiekin tutumpi. Näkemistä riittää...
http://visitbrussels.be/bitc/front/home/display/lg/en/section/visiteur.do
http://www.museedujouet.eu/index.php/jouet/
Siinä yllä linkkejä Brysselistä.
Olin valmistellut matkaa etukäteen, siinä internetti on mainio. Mutta hyviä kokonaiskarttoja Brysselin keskustasta ja rautatieaseman ympäristöstä en saanut kuin vasta paikan päällä, kopioin ja linkitän ne alla pdf-muodossa. Niin osaa suunnistaa paremmin yli miljoona asukkaan kaupungissa. Sitten tervetuloa mukaani tutkimusmatkalle!
garedumidibruxelles.pdf
bruxellesplan.pdf
Heti kun saavuttiin lentokenttä bussilla Brysselin keskustaan Gare du Midi, suurimmalle rautatieasemalle, niitä siellä on useita, haettiin turistitoimisto rautatieaseman sisäpuolelta. Muuten tuo bussi saapuu ja lähtee Rue de France:lta. Se on hyvä varmistaa jo tulossa takaisin menoa varten. Rautatieaseman kartalta se löytyy.
Turistitoimistosta saa hyvän tietopaketin ja tietää mistä ovesta on parasta mennä ulos, mihin ilmansuuntaan, jotta löytää osoitteensa. Minulla oli tämä alla oleva Lelumuseon osoite: Rue de l'Association, numero 24. Ja muistaa täytyy suomalainen sanalasku: "Ei kysyvä tieltä eksy".
A.S.B.L. Musée du Jouet
Rue de l'Association, 24
1000 - Bruxelles
Belgique
Kaupungin karttaan olen piirtänyt keltaisella katujen nimet tuonne museoon asti. Turistitoimistossa sanottiin, että se on jalkaisin liian pitkä matka. Ei se meille ollut. Samalla kierreltiin Grand Place:lla ja Manneken Pis-patsaalla. Tulomatkalla tultiin suoremmin takaisin Rue des Ursulines kadulta poiketen rautatieasemalle. Siinä on lähellä maamerkkinä hyvä "pilvenpiirtäjä" tornitalo.
Grand-Place oli kuninkaallisen arvokas paikka, muutenkin monarkia näkyi kaupungin yleisilmeessä. Mutta Manneken Pis vastakohtana meitä ihmetytti. Pieni patsas pienellä paikalla on Brysselin symboleja. Sillä on omat tarinansa, miksi se on saanut kunnia-aseman...
http://fr.wikipedia.org/wiki/Manneken-Pis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manneken_Pis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Brysselin_Grand-Place
http://www.ilotsacre.be/images/virtualvisit/grand_place-grote_markt.htm
Belgian erikoisuutta pitsiä myytiin monissa pitsikaupoissa suurtorin Grand-Placen reunoilla. Teki vähän mieli pitsinnyplääjä nukkea, mutta se oli liian uusi. Sellaisen vanhana voin tilaisuuden tullen hankkia folkloristen nukkejeni seuraan. En ole koskaan ennen nähnyt, Belgian kirppareilta niitä kuulema saa.
Me oltiin suunniteltu käynti aamulla les Marolles kirpputorilla (la Place du Jeu de Balle), joka on siellä joka aamupäivä ei kovin kaukana tuolta Gare du Midi rautatieasemalta (kartalla se näkyy). Mutta aika meni äkkiä muutenkin, joten toisella kertaa. Kuulin viime lauantaina Sommièresin kirpparilla, jossa tapasin belgialaisia vanhan tavaran kauppiaita standeineen, että Belgiassa on antiikki halvempaa kuin Ranskassa.
http://plusmagazine.levif.be/fr/loisirs/hobbies/artikel/173/le-guide-des-plus-belles-brocantes
Sitten Lelumuseoon. Selostan tässä vain loppuosan tiestä, muuten voi katsoa keltaviitoitustani PDF kartasta ylhäältä. Rue royalea eli kuninkaan katua pitkin Place du Congrèsin (hyvä maamerkki) ohi muutaman sataa metriä löytyy poikkikatu rue de l'Association 24, jossa on museo.
Eteisessä jo ihastelin valtavaa Nooan arkkia, joka oli niinkuin iso nukketalo. Toisaalta niitä oli samantapaisia vanhanaikaisia "leikkimökki" taloja muuallakin museossa. Lapset voivat leikkiä, sitä varten on paljon leluja siellä täällä. Nooan arkkeja oli yksi vitriini täynnä ensimmäisessä kerroksessa.
Esillä on hyvin monia eri keräilijöiden mitä erilaisempia kokoelmia, vaikka alkuun olisi ollut vain yksi keräilijä. Tämä oli erilainen museo kuin Baselin Nukketalomuseo, jossa kaikki pitää olla täydellistä, se oli minun vaikutelmani. Täällä taas yleisvaikutelma oli leikin jäljiltä jääneet leikkikalut. Elämä näkyi monista koviakin kokeneista lasten "työkaluista", joilla he ahkeraan ovat touhunneet. Tarinamuseosta voisi puhua. Ja "isosta ullakosta", jonne on kätketty vanhat aarteet uusia sukupolvia varten. Toisaalta siellä oli leikkimaailman tunnelma, jossa ei aina ole kaikki ihan tiptop järjestyksessä, vaan pieni sekamelska ei negatiivisessa mielessä. Tilat ovat suuret ja ne on käytetty kattoa myöten, kuten kuvagalleriastani näkyy flickr.com sivuilla. Seinille on ripustettu tai hyllytetty vieri viereen keinuhevos-, auto-, linna-, yms. kokoelmia. Vaunuja eri vuosikymmeniltä on enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa vitriinien ylä-tai alapuolella.
Ilman vitriinia on esillä suuri osa vanhaa tavaraa. Miten ihmeessä he pölyongelman ratkaisevat? Johdossa on varmaan monia vanhoja herrasmiehiä, joiden ei voi odottaa kulkevan siellä pölyrätti kädessä, eikä aina löydy muitakaan innokkaita...Toisaalta on helppo arvostella, ei täälläkään nukkenallemuseossa täydellistä ole. Paremmin voisi tehdä. "Pölysotaa" käydään jatkuvasti. Saksan valtion ylläpitämissä museoissa en ole kyllä muistaakseni nähnyt pölyn häivää, yksityisissä kyllä. Se pölyjen pyyhkiminen on joskus vaikeaa, helposti rikkoo, jos on särkyviä esineitä. Siksi pitää yrittää hyvin suojata, ettei tarvitsisi liian usein koskea. Vaikka lasin sisällekin aikaa myöten kerääntyy tomua.
Vielä yksi asia. Brysseli on Euroopan keskus ja EU:n toimipaikka. Eurooppalaisuus ja kansainvälisyys tuli esiin myös tässä museossa, enemmän mitä olen nähnyt Ranskassa.
Katsomista oli paljon, museo on iso, monikerroksinen. Aika loppui vähän kesken ja piti jo kiirehtiä pois. Meillä oli hauska ja piristävä visiitti.
Olin iloisesti yllättynyt, en odottanut näin hienoa päivää. Säästä puheenollen, satoi ja paistoi vuorotellen, iltapäivää myöten selkeni. Toisaalta matkalla me oltiin, silloin on matkamieli. Ja hiukan ylellistä oli olla täällä Euroopan sydämessä vaikka päivän verran. Ajattelin, että sinne voisin mennä toisenkin kerran Ryanairilla lentäessäni ja nyt on tiekin tutumpi. Näkemistä riittää...
Museota etsimässä...
Maalasin uuden museokyltin isoa parkkipaikkaa varten. Siinä kylämme keskellä ei ollut mitään tienviittaa tänne museoon.
Oli vaikea löytää paikkaa tai en rohjennut kysyä lupaa talon omistajalta. En ollut ihan varma, kuka siinä asuu. Sitten näin kerran vanhan miehen menevän talon ovesta sisälle. Olen nähnyt häntä aina joskus aamuisin koiraa taluttaessani ja ystävällisesti hän aina tervehtii. Yksi aamupäivä ajattelin, että nyt tai ei koskaan, soitin ovikelloa ja kysyin lopulta, jos talon seinään saa laittaa museokyltin...Lupa tuli.
Jälkeenpäin kuulin naapurin emännältä, että tuo vanhus on kylämme entinen kunnajohtaja. Itse hän sanoi meille olevansa entinen viininviljelijä. Joten hän on ollut kumpaakin.
Sitten töihin ja kohta piakkoin maalasin luonnonvalkoiselle taustalle kovalevylle "MUSEE" eli Museo ja nuolen ylöspäin, koska suunta on parkkipaikan perällä. Noin runsaan sadan metrin päässä pikkukatujen kätköissä on Nukkenallemuseo.
Sébastien porasi reiät betoniseinään, siihen sai helpommin kuin kiviseen seinään, johon joka kohtaan pora ei mene. Loppujen lopuksi ihmeen helposti jo kauan suunniteltu museokyltti tuli paikalleen muutamassa minuutissa. Näitä "taikaiskuja" tarvitaan, jotta monimutkaiselta näyttävät asiat hoituvat.
Alimmainen kuva on otettu Postin edestä. Piirsin keltaisen nuolen kyltin kohdalle. Vaikka se on pieni, se näkyy tien toiselle puolelle asti paremmin kuin kuvassa.
Oli vaikea löytää paikkaa tai en rohjennut kysyä lupaa talon omistajalta. En ollut ihan varma, kuka siinä asuu. Sitten näin kerran vanhan miehen menevän talon ovesta sisälle. Olen nähnyt häntä aina joskus aamuisin koiraa taluttaessani ja ystävällisesti hän aina tervehtii. Yksi aamupäivä ajattelin, että nyt tai ei koskaan, soitin ovikelloa ja kysyin lopulta, jos talon seinään saa laittaa museokyltin...Lupa tuli.
Jälkeenpäin kuulin naapurin emännältä, että tuo vanhus on kylämme entinen kunnajohtaja. Itse hän sanoi meille olevansa entinen viininviljelijä. Joten hän on ollut kumpaakin.
Sitten töihin ja kohta piakkoin maalasin luonnonvalkoiselle taustalle kovalevylle "MUSEE" eli Museo ja nuolen ylöspäin, koska suunta on parkkipaikan perällä. Noin runsaan sadan metrin päässä pikkukatujen kätköissä on Nukkenallemuseo.
Sébastien porasi reiät betoniseinään, siihen sai helpommin kuin kiviseen seinään, johon joka kohtaan pora ei mene. Loppujen lopuksi ihmeen helposti jo kauan suunniteltu museokyltti tuli paikalleen muutamassa minuutissa. Näitä "taikaiskuja" tarvitaan, jotta monimutkaiselta näyttävät asiat hoituvat.
Alimmainen kuva on otettu Postin edestä. Piirsin keltaisen nuolen kyltin kohdalle. Vaikka se on pieni, se näkyy tien toiselle puolelle asti paremmin kuin kuvassa.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Nîmes-Bryssel-Turku-Bryssel-Carcassonne
Jo huhtikuun puolessa välissä ostin Ryanairin lentoliput kesäkuun alkupäiville. 110euroa menopaluu Nîmes-Bryssel-Turku-Bryssel-Carcassonne. Ja vielä junaliput 24 euroa Carcassonnesta Nîmesiin.
Menomatka oli stressaava, koska oli vain runsas tunti vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen Brysselissä. Jos kone olisi ollut paljon myöhässä, olisin myöhästynyt ja joutunut jatkamaan joskus seuraavana päivänä Tukholman tai muun kaupungin kautta Suomeen. Ja paljon kalliimmaksi olisi matka tullut. Mutta mikä helpotus, kun selvisi jo heti lähdössä, että ajoissa ollaan, kuten pitäisikin. Hyvä sää myös edesauttoi. Ei kannata ostaa toiste niin jänttiä jatkoyhteyttä, koska Ryanair ei vastaa jatkosta, niinkuin yleensä lentoyhtiöt, jos ostaa liput matkatoimistosta.
Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Brysselin kautta lentoa ja Turkuun oli myös hyvä lentää, koska sieltä ei ole pitkää matkaa Ypäjälle. Otin yhteyttä lapsuudenystävään Tarjaan, joka asuu Turussa. Ehdotin Turun linna vierailua sitten lähtöpäivänä 7.päivä, koska lento on vasta myöhään illalla. Tarja tuli ystävällisesti vastaan lentokentälle, käytiin heillä kahvilla. Harvoin kahvi maistuu niin hyvälle kuin matkatessa ja väsyneenä. Sitten vielä sain kyydin rautatieasemalle. Kuin enkelin siivillä olisin päässyt kotijunalle, niin helposti se sujui ja aika odottamatta.
Olin varannut lämpimää vaatetta mukaan säätietoja katsellessani. Lähtiessäni Ranskassa oli 30°C hellettä, Brysselissä oli sateista lentokentällä ja Turkuun saapuessani vain noin 12°C paikkeilla. Laidasta laitaan lämpötila heitti. Minä lisäsin vaatetta kerroksittain, villapaita päälle ja lämpimät sukkahousut jalkaan. Syysvaatteet suoraan sanoen, vaikka oli kesäkuun alkua. Ja niitä sain pitää sen viikon ajan, kun olin Suomessa. Muutenkin sää ei ollut suotuisa, koska satoi ja oli vaihtelevaa. Mutta mikä tärkeintä, se ei minua haitannut tippaakaan. Olin riemuissani, koska olin päässyt kotiin. Kodin tunnelmaa ei voita mikään perheen parissa. Siellä kaikki on tuttua ja turvallista. Muistot lämmittävät, vaikka isää ja äitiä ei enää ole. Hautausmaalla oltiin heitä katsomassa.
C'est la vie, sanovat ranskalaiset. Aika kuluu ja sukupolvet vaihtuvat. Me laskettiin Tarjan kanssa, kuinka monta vuotta me ollaan tunnettu. 50 vuotta! Me oltiin kaksossiskon kanssa 5 vanhoja ja Tarja 3 vanha, kun alettiin jokapäiväiset leikit naapureina. Joka ikinen päivä aamusta iltaan me leikittiin! Aika ei tullut koskaan pitkäksi ja meillä oli aina hauskaa. Sitten kun me oltiin yhdeksän vanhoja siskon kanssa, meidän perhe muutti toiselle paikkakunnalle Tarvasjoelta Ypäjälle ja nämä ystävien tiet erosivat.
Kerkisin minä vintissä käymään tämän Suomiviikon aikana, aina siellä on jotain mielenkiintoista. Hupireisuja me tehtiin kirppareille Loimaalle ja Forssaan. Löysin koulutaulun tervanpoltosta, josta jo kerroin tässä blogissani. Sitten me käytiin Somerolla ostamassa nukketaloon takkahella, jonka isosisko antoi minulle lahjaksi.
Paluupäivänä oli vuorossa Turun linna vierailu. Meillä ei ollut kovin paljoa aikaa jäljellä, joten se oli pikavisiitti. Hyvä niinkin. Varsinkin sen vanhojen lelujen salissa katsoin tarkkaan kaikki ison nukketalon yksityiskohdat...ideoita niistä saa. Tämä hetki oli täynnä nostalgiaa. Lapsena olin niitä jo siellä ihastellut. Nukketalo sai minut unelmoimaan...Sieltä kaikki alkoi.
Kerron vielä päivästä Brysselissä...
Menomatka oli stressaava, koska oli vain runsas tunti vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen Brysselissä. Jos kone olisi ollut paljon myöhässä, olisin myöhästynyt ja joutunut jatkamaan joskus seuraavana päivänä Tukholman tai muun kaupungin kautta Suomeen. Ja paljon kalliimmaksi olisi matka tullut. Mutta mikä helpotus, kun selvisi jo heti lähdössä, että ajoissa ollaan, kuten pitäisikin. Hyvä sää myös edesauttoi. Ei kannata ostaa toiste niin jänttiä jatkoyhteyttä, koska Ryanair ei vastaa jatkosta, niinkuin yleensä lentoyhtiöt, jos ostaa liput matkatoimistosta.
Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Brysselin kautta lentoa ja Turkuun oli myös hyvä lentää, koska sieltä ei ole pitkää matkaa Ypäjälle. Otin yhteyttä lapsuudenystävään Tarjaan, joka asuu Turussa. Ehdotin Turun linna vierailua sitten lähtöpäivänä 7.päivä, koska lento on vasta myöhään illalla. Tarja tuli ystävällisesti vastaan lentokentälle, käytiin heillä kahvilla. Harvoin kahvi maistuu niin hyvälle kuin matkatessa ja väsyneenä. Sitten vielä sain kyydin rautatieasemalle. Kuin enkelin siivillä olisin päässyt kotijunalle, niin helposti se sujui ja aika odottamatta.
Olin varannut lämpimää vaatetta mukaan säätietoja katsellessani. Lähtiessäni Ranskassa oli 30°C hellettä, Brysselissä oli sateista lentokentällä ja Turkuun saapuessani vain noin 12°C paikkeilla. Laidasta laitaan lämpötila heitti. Minä lisäsin vaatetta kerroksittain, villapaita päälle ja lämpimät sukkahousut jalkaan. Syysvaatteet suoraan sanoen, vaikka oli kesäkuun alkua. Ja niitä sain pitää sen viikon ajan, kun olin Suomessa. Muutenkin sää ei ollut suotuisa, koska satoi ja oli vaihtelevaa. Mutta mikä tärkeintä, se ei minua haitannut tippaakaan. Olin riemuissani, koska olin päässyt kotiin. Kodin tunnelmaa ei voita mikään perheen parissa. Siellä kaikki on tuttua ja turvallista. Muistot lämmittävät, vaikka isää ja äitiä ei enää ole. Hautausmaalla oltiin heitä katsomassa.
C'est la vie, sanovat ranskalaiset. Aika kuluu ja sukupolvet vaihtuvat. Me laskettiin Tarjan kanssa, kuinka monta vuotta me ollaan tunnettu. 50 vuotta! Me oltiin kaksossiskon kanssa 5 vanhoja ja Tarja 3 vanha, kun alettiin jokapäiväiset leikit naapureina. Joka ikinen päivä aamusta iltaan me leikittiin! Aika ei tullut koskaan pitkäksi ja meillä oli aina hauskaa. Sitten kun me oltiin yhdeksän vanhoja siskon kanssa, meidän perhe muutti toiselle paikkakunnalle Tarvasjoelta Ypäjälle ja nämä ystävien tiet erosivat.
Kerkisin minä vintissä käymään tämän Suomiviikon aikana, aina siellä on jotain mielenkiintoista. Hupireisuja me tehtiin kirppareille Loimaalle ja Forssaan. Löysin koulutaulun tervanpoltosta, josta jo kerroin tässä blogissani. Sitten me käytiin Somerolla ostamassa nukketaloon takkahella, jonka isosisko antoi minulle lahjaksi.
Paluupäivänä oli vuorossa Turun linna vierailu. Meillä ei ollut kovin paljoa aikaa jäljellä, joten se oli pikavisiitti. Hyvä niinkin. Varsinkin sen vanhojen lelujen salissa katsoin tarkkaan kaikki ison nukketalon yksityiskohdat...ideoita niistä saa. Tämä hetki oli täynnä nostalgiaa. Lapsena olin niitä jo siellä ihastellut. Nukketalo sai minut unelmoimaan...Sieltä kaikki alkoi.
Kerron vielä päivästä Brysselissä...
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Uutta jännitystä ilmassa...
Viikonlopulla oli vähän museokävijöitä. Sunnuntaina kolme ja maanantaina kaksi. Sunnuntaiset tulivat Anduzen turistitoimiston kautta ja maanantaiset toisen turistitoimiston (Uzèsin läheltä) museoesitteiden ansiosta. Joka paikkaan niitä saa kylvää, niin aina jostain kasvaa hedelmää. He olivat ranskalaisia turisteja Lottringerista, Saint-Quentin-la-poterie-kylästä ja Pariisista.
Naapurin emäntä, joka asuu vastapäätä, sanoi, että oven takana oli ollut ihmisiä, kun museo oli kiinni. Häneltä kuulee aina uutiset.
En ehdi vielä kertomaan Suomen matkastani, koska huomenna tulee 50 hengen ryhmä, josta jo mainitsin tässä blogissani aikaisemmin. Täytyy valmistaa huomista päivää. Haukkukin on innoissaan, kun "vieraita" on tulossa museotupa täyteen. Onneksi on kesä. Menen kysymään CAVE COOPERATIVEsta Postia vastapäätä, jos sinne saa parkkipaikalle jättää turistibussin huomenna.
Heidän 25% varausmaksushekki tuli aamulla, ihan viime tingassa.
Olen jo mainostanut "kaikille", että 50 hengen ryhmä tulee museoon kesäkuussa. Olisi ollut noloa, jos he olisivat peruneet.
Pesin jo lattian, nyt pölyjä pyyhkimään. Ensin mennään ulos Dixoun kanssa...
Naapurin emäntä, joka asuu vastapäätä, sanoi, että oven takana oli ollut ihmisiä, kun museo oli kiinni. Häneltä kuulee aina uutiset.
En ehdi vielä kertomaan Suomen matkastani, koska huomenna tulee 50 hengen ryhmä, josta jo mainitsin tässä blogissani aikaisemmin. Täytyy valmistaa huomista päivää. Haukkukin on innoissaan, kun "vieraita" on tulossa museotupa täyteen. Onneksi on kesä. Menen kysymään CAVE COOPERATIVEsta Postia vastapäätä, jos sinne saa parkkipaikalle jättää turistibussin huomenna.
Heidän 25% varausmaksushekki tuli aamulla, ihan viime tingassa.
Olen jo mainostanut "kaikille", että 50 hengen ryhmä tulee museoon kesäkuussa. Olisi ollut noloa, jos he olisivat peruneet.
Pesin jo lattian, nyt pölyjä pyyhkimään. Ensin mennään ulos Dixoun kanssa...
Carcassonne
Klikkaa kuvaa niin sen saa isommaksi.
Carcassoneen saavuttiin lauantai aamuna Brysselistä.
Lentokentän 5 euron bussilipulla pääsi jatkamaan rautatieaseman läheltä vanhaan Cité médievale'en. Lippu on voimassa päivän, joten se kelpasi vielä paluumatkalla rautatieasemalle.
Kun bussi lähestyi vanhaa linnoitusta, näky oli satumainen. Siellä tunsi olevansa satumaassa. Meillä oli muutama iltapäivätunti aikaa kierrellä ja kaarrella vanhoja mukulakivikatuja 10kg lentolaukkujen kanssa. Niin saatiin ainakin yleisvaikutelma ja tuli ajatus, että uudestaan tänne täytyy joskus päästä isomman kukkaron kanssa. Toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita oli joka nurkassa. Lopulta me päädyttiin nälkäisinä Texasin pizzaan...
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Ensin käytiin Koulumuseossa, joka oli ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä ranskalaisen koulun historiaa. Se oli minulle toinen koulumuseo Ranskassa. Seinät olivat kattoa myöten täynnä vanhoja koulutauluja, niillä oli tärkeä tehtävä ennen koulussa.
School Museum
la Cité
Junamatka oli klo 16:sta jälkeen. Junaliput ostin netistä yli kuukausi sitten 24 eurolla, noin 200km/pari tuntia. Nîmesissä autoni odotti rautatieaseman takana, jonne olen ennenkin sen jättänyt.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)