Tämä runo tuli kuuluisaksi Englannissa, kun kuningas lausui sen jouluna 1939 juhlapuheessaan.
Tässä nämä koulunäyttelyt ovat enää olemassa vain kuvina, muuten nuket ja nallet ovat paketissa odottamassa, milloin pääsevät uudestaan esille Suomessa. Ranskan aika on niille ohi.
Alla linkeissä nukkeja ja nalleja.
Kaivoin esille vanhan koulukirjan vuodelta 1964. Se on kohta 60vuotta vanha!
Elämän varrella on ollut jo monta joulua, erilaisia tai samanlaisia, eri paikoissa, kotona Suomessa ja kotona ulkomailla Ranskassa.
Lapsuuden ja nuoruuden joulut, kun koko perhe oli vielä kotona Tarvasjoella ja Ypäjällä, olivat rakkaita. Joulukirkko jouluaamuisin oli tunnelmallinen.
Tänään aamulla ylös noustessa muistelin sitä joulua, kun Ypäjällä kotona äiti hääräsi tuvassa hellan vieressä ja isä istui keinutuolissa ja lauloi, kun radiosta tuli jumalanpalvelus. Joulumusiikkia kuunneltiin koko päivän radiosta ja telkkarista. Se oli 80-lukua.
Isä sai sydänkohtauksen 1986 joulukuussa, mutta toipui siitä vielä jouluksi kuin ihmeen kautta. Se oli isän viimeinen joulu, seuraavana vuonna hän oli jo poissa ja hautausmaalle vietiin kynttilä jouluna. Äitiä saimme pitää vielä parikymmentä vuotta sen jälkeen. Äidin viimeinen joulu oli 2006. 2007 marraskuussa oli äidin hautajaiset ja sen jälkeen joulun olin Suomessa. Se oli suruaikaa.
Muut joulut olen viettänyt Ranskassa vuodesta 2000. Kiitos Skypen, jolla voin olla kotiväen kanssa yhdessä. Nyt toiveena on, että ensi jouluna olen Suomessa kotiväen kanssa.
https://virsikirja.fi/virsi-30-maa-on-niin-kaunis/
Katsoin Ylen Areenasta Turun joulurauhan julistuksen. Sekin on ihmettä, kun se on mahdollista ulkomailla. Samoin voi katsoa Itsenäisyyspäivänämme linnan juhlia.
Dixie koira on maailman paras herkkujen asiantuntija, joten se oli viivana paikalla haistelemassa. Ja heti, kun selkäni käänsin, se kävi pipari varkaissa.Olin nimittäin avannut paketin sopivasti sen petin viereen, se meinasi varmaan, että on itsepalvelu, nyt kun joulu on ovella.
Asiasta toiseen.
Siinä on myös glögiä, josta on yksi muisto opiskeluajoilta Jyväskylän yliopistolta latinan tunneilta 70-luvun puolivälistä.
Meillä oli opettajana kauhean tyylikäs nainen. Päästä varpaisiin tiptop, meikki, kampaus ja vaatetus kuin suoraan 60-luvulta, jolloin naiset olivat tyylikkäämpiä ja klassisia hameineen kuin 70-luvun pitkät housut-muoti ja vallankumoukselliset mini-ja maxihameet. Tämä opettaja oli aina hyvin asiallinen ja vakava, tiukkakin.
Mutta yllätykseksemme joulunaikoihin hän kutsui meidän pienen latinan lukija ryhmän glögi-iltaan. Päätettiin mennä siskon kanssa, vaikka yleensä ei käyty missään. Siellä me istuimme yliopiston luokassa pöydän ääressä koko porukka. Glögitarjoilu alkoi ja tunnelma oli leppoisa. Opettajamme paljastui hauskaksi seuraihmiseksi ja sai meidät kaikki nauramaan vähän väliä. Toisaalta hän oli sekoittanut glögin joukkoon jotakin vähän väkevämpää. Italian turistioppaana ollut tunsi hyvin viinit ja muut.
Tämä 60-luvun muodin uskollinen seuraaja kertoi, miten joku hänen oppilaistaan oli joskus tehnyt hänestä karikatyyrin ja se oli niin hieno, että se on saanut paikakseen hänen vaatekaappinsa oven sisäpuolen, jossa se omakuva on aina esillä.
Opettajamme jatkoi, että hän ei ole koskaan ollut koirien ystävä. Kerran ollessaan uimassa kauempana järvessä yhtäkkiä susikoira juoksi rannalta häntä pelastamaan, koira luuli, että tämä oli hukkumistapaus. Silloin hän kyllä tykkäsi haukusta.
Hauskaa oli sinä iltana. Ja näki, miten meissä ihmisissä on eri puolia, se mikä näkyy päällepäin, ei ole aina se ainoa. Työssä voi tulla esiin vain tylsempi puoli. Huumorinkukka on tärkeä elämässä.
Viime vuonna tähän aikaan se ei ollut vielä varmaa kuten nyt Ruotsilla on taas mutkia matkassa.
8cm nuket sain Ranskan ebaystä 15euroa kpl, en olisi niitä muuten ostanut. Myyjä oli alkuhinnaksi laittanut 50euroa noille neljälle yhteensä ja kympin lähetyskulut, myyntiaika lyhyt. Ei ollut kukaan muu kiinnostunut niistä, viime sekunneilla tein tarjouksen kuten aina, joten niin tuli halpa kauppa. Normaalisti yksikin yli 100vuotta vanha saksalainen posliininukke maksaa yksistäänkin yli 50euroa helposti.
Tuosta 1890-luvun nukketalosta en sisustuksesta enää kuvaa saa näiden uusien nukkejen kanssa, koska se on jo paketissa. En malttanut odottaa, vaan pakettiin kaikki on pitänyt saada. Olen tuon nukketalon kanssa jo tarpeekseni touhunnut.
Tässä miniatyyrimaailmassa on kaukana paha maailma, jossa sodan uhkaa on jo ihan joka paikassa.
Veljenvaimon veli sanoi pienelle veljentyttärelleni, kun hänelle lahjarahaa antoi, osta jotakin turhamaista. Se on jäänyt mieleeni. Turhamaistakin tarvitaan tässä elämässä.
Tässä olen hengityssuojain päässä FFP2, joka on tehokas suojaamaan koronalta. Minun täytyy se kiinnittää pään takaa kuminauhalla, koska korvien takana se ei pysy. Näin olen kulkenut sisätiloissa pandemian alusta asti 2020, vaikka ihan alussa oli vain kangasmaskeja, koska ei muuta ollut. Rutiiniksi se on tullut. Niin kauan pidän, kunnes vaara on ohi, ei ole vielä näkyvissä helpotusta. Vaikka 2.10.sain 6.koronatehosteen ja noin pari viikkoa sitten influenssarokotteen. En ole käynyt muuta kuin välttämättömissä paikoissa, ruokakaupassa, apteekissa...onneksi viime vuonna käsionnettomuuksien takia en saanut silti koronaa, vaikka jouduin usein tarkastuksiin ja sairaalaan. Silloin siellä kaikilla oli maski päässä.
Ilta-Sanomissa on hyvä juttu koronasta kärsivästä. Sellaisia tapauksia olen lukenut netistä ulkomaisesta mediasta pandemian alusta asti, siksi olen osannut olla varovainen, kun on vaarasta tietoinen. En olisi pystynyt pakkaamaan museotani, jos olisin ollut koronavaivainen. Enemmän kuin vuoden päivät olen pakannut, valmista on, voi sanoa. Painavaa on paljon pakettien joukossa, joten molemmat kädet, jalat ja pää tarvitaan.Toisaalta nuo viime vuoden käsionnettomuudet saivat minut paketoimisen alkuun, pelästyin voimattomuuttani mitään tehdä ilman käsiä.
Museon suljin heti maaliskuussa 2020, kun pandemiasta tuli maailman ykkösuutinen. Pieniin tiloihin ei kannata päästää ilmasta leviävää virusta, sen opin mediaa seuraamalla Ranskassa, sitävastoin Suomen koronauutisointia kauhistelin jo ihan alussa, Mika Salmisen vähättelyä.
Toivoin vielä voivani avata museon uudestaan, mutta pandemiasta ei ole tullut loppua, joten alettiin tehdä uusia suunnitelmia siskojen kanssa, että museo siirretään Suomeen. se lohdutti. Joten siinä uutta horisontissa.
Tuossa Ilta-Sanomien jutun lopussa häiritsee THL:n puheenvuoro, kun kommentoidaan koronaa. Siinä taas vähätellään ja vääristellään asioita. THL on antanut koko ajan disinformaatiota, harhaanjohtavaa tietoa tappavasta ja monielin vaurioita aiheuttavasta korona viruksesta. Sen on huomannut, kun on seurannut koronauutisia maailmalta ja verrannut Suomen uutisiin.
Luotettavia lääkärinimiä Suomessa ovat Eeva Ruotsalainen, Risto Kuosa, Markku Broas, Lotta Oksanen, Harri Tohmo, Lasse Lehtonen...Niitä on oppinut tuntemaan twitterissä.
THL on kuin varoittava punainen valo, sen lääkäreihin epäillen saa suhtautua, liian monet rikkovat lääkärinvalansa. He ovat saattaneet Suomen tähän koronakatastroofiin, kun ovat tumput suorana ilman mitään suojatoimia kansalle, tartuntatautilaki on sotkettu jalkoihin. Kaikkialla on siksi koronaa. Ihmiset eivät osaa suojata itseään hengityssuojaimilla, kun on tautia vähätelty ja puhuttu vaan käsien pesusta, joka ei auta ilmasta leviävään tautiin.
Suomi on korruptoitunut, pandemia paljastaa. THL ajaa omia miljoonia tuottavia tutkimuksiaan, joissa kansa sairastetaan tähän virukseen ihan vaan tutkimuksia varten epäeettisenä ihmiskokeena, vähät välittävät viruksen vaarallisuudesta. He eivät hoida tehtäväänsä kansan terveydenhoitolaitoksena ja ovat väärin käyttäneet hyväksi kansan luottamusta. Kuten sanotaan, että ennen on voinut Suomessa viranomaisiin luottaa.
Kaikki vääryydet paljastuvat aina lopulta oikeusvaltiossa.
Meistä totuudentorvista ei tykätä.
Helena Petäistö kirjoitti hyvän jutun tästä Suomen koronasekoilusta:
Saksalaiset posliininuket tulivat postista tänään 1890-luvun englantilaiseen nukketaloon. 8cm lapsinukkeja, joille teen ajanmukaiset vaatteet. 1920-luvun polkkatukan kätken hatulla, jotta saan vanhemman näköisiksi. Kasvot on persoonallisesti käsin maalattu, käden jälki näkyy. Nykyään, kun tehtaassa valmistetaan, kaikki ovat samanlaisia koneella sarjatyönä tehtyjä. Pellavalangat virkkaamista varten ovat jo valmiina. Ne ovat vanhoja kangaspuissa käyttämiäni kutomislankoja.
Ensin pitää nuket puhdistaa, ovat leikityn näköisiä kasvoista.
Tämä on vaihtelevaa ajatustyötä.
Kohta saan siirtää sivuun tämän nukketalon, sen pakkaamisen olen jo alkanut.
Odotan Suomi matkaa kärsimättömänä.
Makuuhuoneesta puuttui potta, joten piti hankkia. Ei ilman pottaa selvitty 1800-luvulla eikä vielä moneen vuoteen 1900-luvullakaan.
Frozen charlotte nukke tuli pakettiautomaatista eilen 1800-luvun lopusta, pitkä aikamatka. Se oli hyvin pakattu 3 laatikkoon, isoon, pienempään ja vielä pienempään. Dixie haistoi, että joku koira täytyy olla sen lähettäjällä, koirat lähettävät toisilleen salaviestejä. Näin myyjän facebook sivulta, että labrador hänellä on.
Makuuhuoneeseen piti hankkia kamina lämmitys talveksi. Seinälle sain taulun vanhasta kehyksestä ja lintuakvarellista, mielikuvituslentoa. Kynttilän jalka kynttilöineen pöydällä, ettei pimeässä tarvitse olla.
Joka huoneessa on elämää nyt. Keittiössä kokki kokkaa, ruokasalissa vieraita, eteisesssä vieraita vastaanotetaan ja makuuhuoneessa juuri tullut nukke lepäämässä.
Yli vuoden päivät olen tätä nukketaloa kunnostanut ja sisustanut, nyt saa olla valmista, jos ei sattumalta jotain vielä satu sinne joskus löytämään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Frozen_Charlotte_(doll)
https://www.atlasobscura.com/articles/frozen-charlotte-dolls
Frozen Charlotte eli jäätynyt Charlotte. Nämä nuket ovat aina jäykkiä, jäsenet eivät liiku kuten muilla nukeilla.
"a newspaper story that recounted how a young woman froze to death in her carriage on the way to a ball."
1800-luvun lehdessä kerrottiin nuoresta naisesta, joka talvipakkasella jäätyi kuoliaaksi hevosrattaissaan tanssiaisiin mennessä, koska ei halunnut peittoja päälleen hienoa prinsessa-asuaan peittämään. Voi olla tositarina, koska lehdessä. Siitä kirjailija sai inspiraation onnettomaan rakkaustarinaan.
