Nyt 22.päivänä elokuuta me ollaan tasoissa
viime vuoden elokuuhun nähden. Yhdistys on tienannut
sisäänpääsymaksuista 641 euroa. T.s. 2 euroa enemmän kuin viime vuonna.
Jännittävää.
Jäljellä on 10 päivää tässä kuussa. Pitäisi tienata vielä kolmisen
sataa, jotta olisi samat tulot kuin viime vuonna.
Kello
on kohta 6, museon sulkemisaika. Tänään ei tullut ketään museoon, eikä
enää nyt näillä viimeisillä minuuteillakaan tule varmaankaan. Epäilen,
ettei päästä viime vuoden elokuun tuloksiin. Joka päivä pitäisi olla
aika paljon väkeä.
Kyllästyttää jo odottaminen ja suorituspakko. Toisaalta on helpotus, kun sesonki loppuu kohta piakkoin. On vapaampaa.
Eilen
yksi kyläläinen, joka ei ole museosta erikoisemmin kiinnostunut, sanoi
ulko-oven edessä, että oletteko taas nostaneet sisääpääsymaksua. Sanoin,
että se on ollut sama jo muutamia vuosia eli 4€ lapsille ja 5€ aikuisille.
Ne ovat ulko-ovessa esillä aukioloaikojen kanssa. Lisäksi hän oli
kommentoinut juuri, että teillä on ollut hyvin museokävijöitä tänä
kesänä. Siinä kylän tarkkailukohde ja puheenaihe. He seuraavat meitä
uteliaina, onko kävijöitä vai ei.
Perustakoon itse
museon ja pyörittäköön sitä, niin näkee, mitä ne sisäänpääsymaksut ovat
muihin kuluihin verrattuina kokoelmasta puhumatta. Kaikkein ensimäiseksi
saa ostaa talon, ettei tarvitse maksaa vuokraa tiloista. Lisäksi
pitäisi olla kokoelma jo osittain valmiina, tai muuten siihen uppoaa
kaikki rahat. Siinä on kyseessä vuosien projekti. Ei yhdessä vuodessa
voisi kaikkea hankkia.
Toiset ihmiset eivät osaa, tai
oikeastaan halua, yhtään kuvitella, ettei museo pyöri nolla budjetilla.
Aika tyhmää suoraan sanoen. Ja jos ajatellaan kaikkea aikaa, mitä siihen
menee. Se on suurin investointi kuten kokoelmakin. Ei saa laskea
vaivojaan, tuntejaan, vapaa-aikaansa, kaikki on omistettu tälle sydän
asialle. Jos "heittää hanskat naulaan" ja lopettaa, silloin ei noilla
kriitikoilla ole arvostelemista. - Kyllä on. Sitten he arvostelevat
muuta asiaa...Se on heidän elämän asenne. Heitä kiinnostaa vain toisten
ihmisten tekeminen tai tekemättä jättäminen. Noita "pommittajia" on
aina. Pienet elämänympyrät johtavat usein siihen. Pitäisi avartaa
sisäistä ja ulkoista maailmaansa ja antaa tilaa kaikille.
Toisaalta
museokävijät eivät ole valittaneet sisäänpääsymaksuista. He ovat olleet
tyytyväisiä, ainakin päällepäin. Kysyvät usein nykyään, miten paljon on
kaikkiaan vanhoja tavaroita esillä. Siinä on taka-ajatuksena, että
kaikki paikat ovat tupaten täynnä, minne vaan päänsä kääntää. T.s.
näkemistä on koko rahan edestä.
Huomisesta lähtien
lakkaan odottamasta. Päivystän kuten ennen, mutta stressaamatta. Kaikki
ei riipu elokuun paremmista tai huonommista museotuloksista, täytyy
ajatella kokonaisuutta. Pelkkä olemassaolo on ilon aihe. Sitäpaitsi olen
melkein unohtanut kevään rintasyöpätutkimukset, niiden jälkeiset mahdolliset syöpähoidot uhkasivat sulkea
museon koko kesäksi. Olen saanut nauttia tästä kesäsesongista ja kesästä
kuten ennenkin. Siitä saan olla kiitollinen.
