Midi Libre 10.8.2013
Lézan : une collection de jouets anciens est devenue un musée AURORE GAYOD
Tässä vapaa suomennukseni artikkelista :
Lézan, « Vanhojen lelujen kokoelmasta tuli museo »
Lézanin pikkukatujen kätköissä yksi kivitalo pysähdyttää
kulkijan. Vanhat nukenvaunut oven edessä houkuttelevat jo kaukaa
sisälle Nukkenallemuseoon.
Ulla Maija Suonpää sai tämän idean, kun hän muutti Gardin
alueelle vuonna 1998. Alussa oli vain pieni (museo)näyttely.
« Kaikki alkoi vuonna 1985, kun olin au pair -tyttönä
Pariisissa. Kävin siellä Kansanperinne- museossa, jossa oli
nukkeja, joista pidin kovasti. Näin myös ensimmäistä kertaa
(ulkoilma) kirppareita, joita en ollut nähnyt omassa maassani
(siihen aikaan). »
Vuonna 2000 tämä historia intoilija perusti museon kokoelmastaan
viinikellariinsa Lézaniin. Ja seuraavana vuonna museotoimintaa
varten piti perustaa yhdistys.
Kellari alkoi täyttyä, se tuli liian pieneksi vuosien varrella.
Lisätilaa sai talon toisesta kerroksesta eli olohuoneesta. Tällä
hetkellä on yli 1500 vanhaa lelua. Satavuotiaiden nallejen vieressä
on nukketaloja eri aikakausilta ja lukuisia lapsuusmuistoja jos
jonkinlaisia.
Tällä museon perustajalla on monenlaisia hauskoja tarinoita
kerrottavana jättiläismäisestä kokoelmastaan museokävijöille.
Museon vanhimmasta nukesta voi olla ylpeä. Se on 1700-luvulta. Ennen
lapsilla oli vain vähän leluja, joten niitä pidettiin hyvin ja
jälkeenpäin ne vielä säilytettiin muistoina.
Kohtalon ironiaa on, että Ulla-Maijalla ei ollut lapsena nallea.
Tänäpäivänä hänen kokoelmansa saa kateelliseksi varmaan
enemmän kuin yhden lapsen...
