Kaikki oli valmista taas museossa aamupäivästä alkaen, vaikka arvaamattomia ovat meidän museovieraat. Jonain päivänä tulee talo täyteen, sitten taas on hiljaista. Niinkuin kaikki olisivat yhtäaikaa liikkeellä.
Eilen ajattelin, että tulkoon jos on tullakseen, tai ei. Olin pessimistinen. Meidän piti mennä päivällä kesken museon aukioloajan Alèsiin asioille, laitettiin oveen viesti, että museo on auki klo 15:15 jälkeen. Myöhästyttiin puoli tuntia. Ja tietenkin heti oli ollut ihmisiä oven takana, vaikka silloin ei aina ole kun ollaan täällä odottamassa. Onneksi nimesiläiset soittivat ja tulivat uudestaan myöhemmin iltapäivällä.
Jännittää tämä viimeinen viikko, koska siitä on kiinni tämän vuoden sesonkitulojen kehitys. Nyt on tilanne aika tasaväkinen viime vuoden elokuuhun nähden, 15 euroa rikkaampia me ollaan, koska tänään oli 10 henkeä. Tällä kertaa Midi Libressä olleen museoartikkelin johdosta tulivat useimmat lähikylistä, toiset taas museokyltin tai internetin ansiosta Pariisin lähiöstä tai muualta Ranskasta, kun ovat lomalla tällä alueella. Naapurin emäntä sanoi, että nyt kuun lopulla ovat liikkeellä isovanhemmat lapsenlapsineen. Niin se on. Vaikka eilen oli nuori perhe Marseillesta.
Sitten oli yksi anduzelainen. Museon lehtiartikkelin luettuaan hän tuli ehdottamaan meille isompia museotiloja Bambupuiston vierestä, jossa hänellä on bambukauppa. Siellä meillä olisi enemmän kävijöitä, sanoi monsieur. Hän käski mennä katsomaan joku päivä. Sovittiin syyskuun alkupäivinä.
Kerroin kaikki uutiset Sébastienille. Hän sanoi, että ei nukkenallemuseon tarvitse stressata niin paljoa. Et tee sitä rahan takia. Ihan oikeassa hän on. Silti on hiukan kilpailumieltä aikaisempiin tuloksiin nähden.
