torstai 15. elokuuta 2013

Ullan ullakolla

Eilen oli 18 ihmistä museossa. Se oli yllätys. Me oltiin myöhässä ja voitiin avata vasta 20 yli 11 museo. Mutta jonoa oli jo oven takana. Ja vierailuja riitti iltapäivään.

Museomainokset milloin missäkin toivat suurimman osan noista ihmisistä. Turisteja eri puolelta Ranskaa. Yhdistys tienasi 85 euroa yhden päivän aikana.

Yksi pariisilainen pariskunta jäi mieleen. Madame oli syntynyt samana vuonna kuin mekin kaksossiskon kanssa ja oli myös identtinen kaksonen. Tässä kuva vieraskirjasta, johon hän kirjoitti suurin piirtein näin lyhennettynä:
"...tänä iltana, kun menen nukkumaan, suljen silmäni ja vielä unissanikin unelmoin kaikista näistä lapsuuden aarteista, joita olen päivällä nähnyt..."

Tiedustelin heiltä, mistä he pitivät, monsieur sanoi, että nukketaloista. Kysyin miksi. Olen näyttelijä Pariisissa ja myös lavastaja, nukketalot tuovat mieleen teatterin. Uteliaana, haastattelin vielä, missä näytelmissä. Molièren jne....

Kun he katselivat niitä kiinnostuneina, mies tokaisi, on kuin olisi ullakolla. Jos kaikki olisi lasin takana vitriineissä, se olisi erilaista.




Tässä alla lasten kommentteja: "Haluaisin saada kaikki, mitä museossa on".

Ja aikuisten: "Hieno museo lapsille ja aikuisille".