Lehdessä oli artikkeli eilen, nyt voi odottaa ihmisiä museoon, niin minä ajattelin aamulla. Joten valmistelin museota jo hyvissä ajoin...
Välillä oven takana on ihmisiä odottamassa jo klo 11, kun avataan museo. Tänään ei ollut. Ei yhtään tiedä, vaikka ei tulisi ketään, oli ajatuksissani. On hellettä ja lomailijat voivat mennä rannalle. Sateella he suosivat museoita.
Surffailin netissä ja luin Nooan arkin leluhistoriaa Erzgebirgessä Saksassa. Mielenkiintoista. Sitten ovikello soi kolmen jälkeen. Kolme ihmistä oven takana. Lunelin kaupungista he tulivat, kaksi aikuista ja yksi teini-ikäinen tyttö. Sommièresta turistitoimistosta he olivat saaneet museomainokseni.
Sitten alkoi ihmisiä tulla oikein virtanaan, toisaalta ei yli kymmentä kerralla, joten mahduttiin kaikki tänne sisälle yhtäaikaa. Oli perheitä, vanhemmat lapsineen tai lapsen lapsineen ja pariskuntia tai äiti tyttärineen. Kaikkiaan 24 henkeä. Suurin osa tuli museomainoslehtisen ansiosta, toiset turistioppaasta tai -kartasta meidät löydettyään. Yhdistyksen kukkaroon tuli 109 euroa. Se on ennätys. Viime vuonna yhden päivän ennätys oli 81 euroa. Ja siinä oli mukana yksi ryhmä, tänään kaikki tulivat erikseen.
Kukaan ei sanonut tulleensä uuden artikkelin johdosta. Heitä saa vielä odottaa. Palaute ei ole aina välitön. Siinä on kyse lähinnä paikallisista, jotka lukevat lehteä. Turistit eivät välttämättä sitä seuraa, vaan ennemmin turistioppaita jne. Toisaalta paikallisia oli myös tänäpäisten vierailijoiden joukossa, jotka tulivat pariisilaisten lastenlastensa kanssa. Tai ihan täällä asuvia sevenniläisiä. Kauempaa olivat muut, muualta Etelä-, Keski- ja Pohjois-Ranskasta.
Voi sanoa, että melkein 100% on hyviä vierailuja. Ihmiset ovat tyytyväisiä täällä. Nyt illalla Montpellier'n Midi Libre naistoimittaja lähetti pienen sähköpostiviestin suomenkielellä! "Kiitos viimeisestä" tapaan. Meillä oli mukavaa, hän ei ollut yhtään virallinen. Me muisteltiin menneitä aikoja, vaikka oltiin ihan vieraita toisillemme. Nyt sunnuntaina oli myös hyvä tunnelma, kun museo oli täynnä.
Eilen tuli pari henkeä tästä omasta kylästä, madame ja monsieur. He tulivat sanomalehteä luettuaan. Ilmapiiri oli erilainen. Heidän lähestymistapansa oli kriittinen. Onneksi samanaikaisesti tuli yksi ennestään tuttu ystävällinen rouva lapsenlapsensa kanssa. Toisaalta meidän kylässämme on paljon positiivisia ihmisiä, mutta noita negatiivisiakin vielä löytyy. "Kaikkia ei voi miellyttää", sanovat ranskalaiset. Niin se on.
Vertasin viime vuoden elokuuta tähän vuoteen. Nyt ollaan edellä yli 60 euroa. Jännittävää. Voi olla taas muutama hiljaisempi päivä, joka tasaa tulokset. Saa nähdä.
