Katukoiran tarina

http://vallerargues.spa.asso.fr/node/78914
Tässä linkki koiratarhaan, josta olen myös Dixoun hakenut vuonna 2009. He eivät ole päivittäneet vielä tuota sivua, koska siinä koira on vielä adoptoitavana, vaikka on jo adoptoitu.

Siinä kuva koirasta, joka me löydettiin yksi sunnuntai aamu kylältä viime kuussa. Me otettiin se yöksi museon eteiseen, koska oli viikonloppu ja kaikki paikat kiinni. Netistä saatiin tietää, miten toimia ja koiratarhan puhelinnumero. Kunnatalon vastuulla oli kuulema nuo hylätyt katukoirat. Joten piti odottaa seuraavaa aamua, jolloin voitiin se sinne viedä.

Kun silloin maanantai aamulla vein kahta koiraa vaivalloisesti yhdestä talutusnuorasta, toinen koira meni toiseen suuntaan ja toinen taas toiseen suuntaan, yksi ystävällinen madame tuli auttamaan kunnantalolle asti. Myöhemmin hän tuli tänne kertomaan kuulemansa, että koira oli päässyt hoitoon.

Eilen Isabelle soitti ovikelloa. Hän oli nähnyt tuon eläinten ystävän ja kertoi uutiset. Onneton haukku oli parantunut haavoistaan tohtorin hoidossa koiratarhassa ja nyt se oli onnellinen. Uusi elämä on sille alkanut uudessa perheessä meidän kylällä. Tuo sama rouva, joka oli silloin meidän kanssa viemässä orpoa kunnantalolle, hän oli käynyt sen adoptoimassa muutama päivä sitten. Sydäntä oli särkenyt kovasti. Nyt oli onni molemminpuolinen tämän onnettomuuden jälkeen.

Isabelle sanoi, että se oli nätti tarina. Loppu hyvin kaikki hyvin.