Kesäsesonki puolivälissä

Kesä on jo pitkällä. Täällä ovat helteet jatkuneet melkein taukoamatta kesäkuusta lähtien, tavallista kuumempi kesä. Se muistuttaa vähän 2000-alun intiaanikesää, jolloin kuoli paljon ihmisiä kuumuuteen.

Sitten vuonna 2002 olivat ne loputtomat tulvasateet, jolloin naapurikylän Anduzen keskusta meni veden alle aiheuttaen valtavat tuhot myös muualla alueellamme monin paikoin. Ääri-ilmiöitä. Ilmaston muutoksen takia varmaan.

Heinäkuun viimeisenä päivänä Nukkenallemuseossa huokaistiin helpotuksesta. Saatiin eurolleen samat tulokset kuin viime vuonna heinäkuussa. Joten tyytyväisiä ollaan siihen. Vaikka vaatimattomina pysyvät käyntimäärämme. Pieni amatööri kotimuseo ei-turistikylässä ei vedä valtavirtoja kuten isot museot. Hyvää palautetta me silti saadaan paljon museokävijöiltä, kun he kirjoittavat vieraskirjaan.

Tilaisuuden tullen kokoelmani karttuu.

Löysin huonekalut tähän 1880-luvun nukketaloon. En tykkää kauheasti rokokoosta, mutta sain ne tavallista halvemmalla. Voin paljastaa suomalaisille sen, vaikka en hintaa ranskan blogissani kertoisi. Maksoin vain 122euroa, vaikka niiden hinnat ovat usein monta sataa. Myyjä ei tuntenut niitä arvokkaiksi itävaltalaisiksi miniatyyreiksi, joita olen nähnyt aika paljon, koska keräilijä olen ja seuraan kaikkea.

Alla netin hintaesimerkkejä. Vaikka tuo rubylane.com on kallis paikka, mutta ei kuitenkaan massatavarasta voisi moisia hintoja pitää sielläkään. Antiikkia se on.
https://www.rubylane.com/item/731642-1108CT008/Antique-Viennese-Austrian-Enamel-Silver-Miniature 
https://www.rubylane.com/item/760423-DHF-659/Three-Matching-Pieces-Viennese-Enamel-Furniture?search=1 

Tämä on 1800-luvun lopun itävaltalaista wieniläistä ylellistä käsityötä. Käsin posliinimaalatut romanttisaiheiset (Fragonard, Watteau...) pinnat koristeellisine pronssi- tai kuparikullattuine reunoineen. Hyväkuntoiset vielä.

Nyt täytyy tehdä nukketaloon valeikkuna(t) silkkiverhoineen, matto, suunnitella niiden värit jne. Mielikuvitus alkaa jo lentää.

Vaikka tuo sisusta tulee näkyviin vain netissä, jonne laitan kuvat. Täällä paikan päällä en voi nukketaloa avata ja näyttää museokävijöille, koska se on ikkunalla ja vaikeapääsyinen.

Tämä nukketalo aukeaa katosta, katto pois. Siinä 1800-luvun tekotapa, vaikka näkee niitä myöhemminkin.

Alkuperäinen tapetti.

Tässä alimmaisessa kuvassa näkyvät uudet silkkiverhot vanhoine pitseineen. Noita valeikkunaverhoja olen tehnyt aika moniin nukketaloihin.

Museouutiset kevät 2017

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirjekesa2017.pdf

Siinä Nukkenallemuseo yhdistyksen museouutiset viimeiseltä puolivuotiskaudelta.

Museoviikko 2017: 4287 osallistujaa 90 maasta

https://twitter.com/MuseumWeek/status/881795709711896579

Uutta museovahtia etsimässä

Hello
Thank you for speaking to us today. We enjoyed meeting you.
We have never met a person from Finland before. Our first impression was wonderful.

Have a nice summer with your new dog.
Suzie and Jack

________________________________________________

Perjantaina oltiin menossa Vallérargues'iin koiraa adoptoimaan, mutta eksyttiin tieltä.

Kysyin pyöräillijöiltä, joita oli matkan varrella. He olivat amerikkalaisia ja osasivat neuvoa, koska tunsivat alueen. Innostuin hiukan juttelemaan, koska täällä ei amerikkalaisia oikein koskaan näe...Meillä oli hauska hetki ja he ottivat selfien.

Kun saavuttiin Vallérargues'iin, valitettavasti siellä ei ollutkaan sopivaa koiraa adoptoitavaksi. Muuten oli mukava kesäreisu.

Monet kerrat matkalla eksyminen ja pelkkä tien kysyminen on tuonut mukanaan mukavia kohtaamisia. Kuten nytkin.

Nukkenallemuseon twiitit MuseumWeek 2017

https://twitter.com/i/moments/879413076189212674

Siinä linkki Museoviikon twiitteihini.

#Museoviikon #Ruoka teemasta

Valistuksen Lukukirja,
Hilden - Noponen - Relander - Tamminen, Helsinki, 1937, Raittiuskansan kirjapaino Oy.

Forssan kirpparilta löysin tämän vanhan koulukirjan. Otin siitä pari kertomusta #MuseumWeekin #Food teemaan eilen Twitteriin.

https://twitter.com/1000histoires
Huomenna Museoviikon teemana on #musiikki.

Radiossa huomenna

Paikallisradio oli tänään täällä tekemässä ohjelmaa museosta. He ottivat yhteyttä sähköpostitse.

Nuori radiotoimittaja tuli sitten tänään. Hän oli löytänyt museomainoksen Alèsin turistitoimistosta, ei tiennyt ennen tämän museon olemassaolosta, vaikka on naapurikylästä. Kiinnostusta oli ja sen huomasi, koska radioäänitystä kesti 40min, vaikka toisaalta sitä leikataan aina. Meillä oli mukava keskustelu.

Nätti punapäinen teerenpisamakasvoinen ranskatar kertoi tykänneensä aina nukeista ja isän tekemä nukketalokin hänellä oli ollut pienenä. He olivat paljon matkustaneet perheen kanssa. Siinä yksi syy, miksi hän tuli tänne katsomaan.

Sanoin, että tämä museo on syntynyt matkojeni varrella. Ideoita saa matkustaessa ja matkatessa lähemmäs tai kauemmas, kun on liikkeellä, vaikka kävellen olisi. "Ikkunat" ovat silloin auki koko maailmaan. Mieli on avoin, ollaan kuin löytöretkellä elämässä. Ajatukset tuulettuvat enemmän kuin silloin, jos pitää "ikkunansa" aina kiinni ja jää suljettuna omaan pieneen maailmaansa.

Siitä on aikaa, kun ollaan päästy radioon viimeksi. Se riippuu toimittajista. Ei ole ketään meistä kiinnostunut pitkään aikaan.

Huomenna päivällä tuo haastattelu tulee radiosta. Uusinta perjantaina ja lauantaina. Alla linkki radion sivuille:

https://www.radiointerval.fr/

Vieraskirjaan pyydän kaikkia kirjoittamaan aina kun vaan se on mahdollista. Tällä kertaa ei ollut kiirettä haittaamassa, kuten nykypäivänä liian usein on monilla ihmisillä.

Kauan odotettu kesäkuu

Tänään piti mennä autoajelulle Sommières'iin vanhan tavaran torille, noin 34km, koska oli lomatunnelmaa. Puolen vuoden stressi ohi. Juhlan aihetta. Vielä kaunis kesäpäivä ja auto alla. Mitä muuta sitä voisi toivoa!

Aamulla kannattaa lähteä, koska päivä menee äkkiä. Sommières'in kirpputori on suuri tapahtuma, koska kylä on kaunis turistipaikka ja torilla on parempaa tavaraa kuin tavallisella kirpparilla. Väkeä on aina valtavasti, ympäröivät isot parkkipaikat ovat täynnä. Jätin auton kauimmaiselle parkkipaikalle, jossa oli myös hedelmän myyntikoju vieressä.

Oli hauska katsella kaikkea torilla pitkästä aikaa. Löysin saksalaisen sitran eli kanteletta muistuttavan folklorisen soittimen. Se on oikea eikä lelu. Soittimet ovat tervetulleita museoon, koska ne rikastuttavat kokoelmaa ja tekevät sen monipuoliseksi. Museokävijöissä on usein muusikkoja, jotka ovat tyytyväisiä, kun musiikkia ei ole unohdettu. Lisäksi ostin pienen rustiikin puukehyksisen valokuvataulun nukketaloon.

Autolle takaisin tullessa oli ikävä yllätys. Viereisen auton kuljettaja sanoi, että autoni etupyörän kumi on puhki. Voi kurja! Miten tästä nyt selvitään kotiin, ajattelin. Ei ole ennen sattunut, muutakuin 11 vuotta sitten Nîmesiin mennessä, kun oli saanut ajokortin.

Ajattelin, uskallanko pyytää tätä miestä auttamaan. Hänen vaimonsa hymyili mukavasti. Uskalsin ja mies ryhtyi tuumasta toimeen. Varapyörä vaihdettiin rengasrikon tilalle ja sitten vielä käytiin supermarketin bensa-asemalla ilmaa pumppaamassa. Mies touhusi hiki hatussa helteessä ja rouva jutteli. He olivat käyneet nuorena Pohjoismaissa, Pohjoisnavalla asti, ja myös Suomessa. Arto Paasilinna on näillä ranskalaisilla yksi lempikirjailijoista. Annoin heille museomainoksen ja käskin käymään. He olivat kuin enkeleitä maan tiellä. Onni onnettomuudessa. Nykyään on tapana sanoa usein, että ei ole aikaa. Heillä oli aikaa.

Nyt kerron, miksi joulukuusta tähän 9.päivään eli eiliseen asti oli stressiä. Joulukuun 31 hengen ryhmävaraus piti jännityksessä, vaikka he maksoivat 20% maaliskuussa. Pitää pyytää ennakko, muuten ryhmät jättävät helposti tulematta ilman mitään ilmoitusta. Viimeiseen asti en ollut varma, jos tulevat tai ei. Tällä kertaa he tulivat ja varmistivat tulonsa uudestaan toukokuun lopulla. Vähän jälkeen sovittua aikaa klo 17 perjantaina tuli puhelinsoitto: " Me olemme nyt Lézanin kylässä apteekin lähellä". Käskin heidän odottaa, lupasin mennä vastaan. Niin voin ohjata linja-auton parkkeeraamaan kylän leipomo-kahvila viereen. Siellä osa ryhmästä voi käydä kahvilla tai vessassa, kun toiset tulevat museoon eli 10 henkeä kerrallaan.

Se oli eläkeläisryhmä, iso ystäväporukka, voi olla entinen työporukka, Keski-Ranskasta. He olivat löytäneet tämän museon internetistä ja tulivat tänne Gardin alueellemme ensimmäistä kertaa. Bambupuisto, Anduzen turistijuna, Alèsin puutarhapaikka...oli jo nähty viime päivien aikana.

Kun astuttiin sisälle pieneen museoon, ja kun aloin kertomaan kokoelmastani, jopa 10 henkeä tuntui liialta, niin täyttä täällä oli. Ja he olivat hiukan yllättyneitä nähdessään kotimuseon. Matkan järjestäjä madame kommentoi myöhemmin, että he odottivat isompaa paikkaa isoine vitriinineen kuten valtion museot yleensä ovat. Täällä olikin vastassa keräilijän salaperäinen aarreaitta tarinoineen. Se ei vastannut heidän odotuksiaan. Joten pariskuntien miehet eivät kaikki tulleet. Mahtoivatko he ajatella, että nuket eivät kiinnosta miehiä. Toisaalta jo tullessan he tiesivät, että nukkenallemuseosta on kyse. Muuten useimmiten sekä naiset että miehet ovat täällä yhtä kiinnostuneita, ennakkoasenteet unohtuvat.

Tarinoinnista he kuitenkin pitivät, koska se saa elämään vanhan ajan. Ilman sitä olisi kuulema jäänyt näkemättä monet yksityiskohdat satojen joukossa. Vahinko vaan, että isossa ryhmässä toiset aina odottavat ja aikaa on liian vähän.

Muuten ranskan kielessä ei ole sanaa 'kotimuseo' kuten englannissa ja suomen kielessä. Joten heille se ajatus tai käsite on vieras, että keräilijä perustaa museon kotiinsa. Museo on useimmiten virallinen ja vähemmän harrastelijamuseo.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Palaute oli varteenotettavaa. Vieraskirja sai uudet kommentit, joiden mukaan museoon tarvitaan isommat tilat, niin kaikki kaunis pääsee paremmin esille. EU-rahoitusta myös Nukkenallemuseo ansaitsee, oli heidän mielipiteensä. Ihmettelivät, eikö kunta meille tarjoa tiloja.

Kävin ottamassa heistä kuvan linja-auton vieressä lopuksi ja melkein kaikilla oli hymy huulessa. Se oli hyvä merkki.

Tämä ryhmävastaanotto oli kylällämme oikea PR-juttu, mainostempaus museolle. Kyläläiset, jotka eivät koskaan ole tänne museoon tulleet, saivat siitä ihmettemistä, kun oikein kaukaa tänne väkeä tulee.

Tässä alla kuva ryhmästä.

Kävelyretkillä kesäkuun maisemissa

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4n%C3%B6nvihma

Jänönvihma kukkii kaikkialla. Luonto keltaisena.

Liisa Ihmemaassa

Tässä minä olen jättiläispuiden maassa. Poikettiin naapurikylään.