tiistai 10. toukokuuta 2022

Pariisilaisten nukkejen tarina

 https://museopaivakirja.blogspot.com/2022/05/suoraan-pariisista.html

Yvonne Bourdonnay vastasi sähköpostissa, että kyllä hän on lastenlääkäri. 80% eläkkeellä, 72-vuotiaana jatkaa vielä osittain työtään. 

Näillä leluilla on tarinansa: pienempi ja vanhempi Bella merkkinen nukke on ensimmäisiä nukkejani. En muista, miten sen sain, mutta olen sillä paljon ja kauan leikkinyt, silti se on säilynyt hyvässä kunnossa. Annoin sen nimeksi Catherine ja ajattelin, että siinä tyttölapseni nimi myöhemmin. Vaikka niin ei käynytkään. Pidin kovasti sen alkuperäisestä nätistä mekosta. Olen aina tykännyt sen kauniista persoonallisista ruskeista silmistä, kun meidän perheessä olemme kaikki sinisilmäisiä.

Toisen nuken Marie-Françoise, jonka nimi tulee lehden mukaan Mode et Travaux, sain isompana ja se miellytti, koska oli ruskeahiuksinen. Äitini ompeli paljon ja hänen mallinsa mukaan myös halusin ommella ja kutoa vaatteita enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ne vaatteet ovat jo kadonneet.

Isomman nuken mekko on tehty toista nukkea varten, vanhemmalle selluloidinukelle, tuon Mode et Travaux antamien nukenvaatteiden kaavojen mukaan ja nimetty Françoise'ksi myös lehden mukaan. Tämä vanhempi selluloidinukke oli äidilläni siihen aikaan, kun hänellä ei ollut vielä lapsia, mutta kotonaan kävi paljon lapsiperheitä, joille hän halusi varata leikkikaluja.

Kori ja englantilainen pitsimekko ovat paljon vanhempaa, posliininuken asukokoelmaa 1900-luvun alusta. Ne löytyivät isovanhempieni ullakolta heidän kuolemansa jälkeen. 



maanantai 9. toukokuuta 2022

Äitienpäivänä 2022

Kun äiti kirjoitti tämän vieraskirjaani kesällä 1989, en tiennyt tämän runon jatko-osasta:

Tääl ei saa yhdes olla jos kuinkin tahdomme...

se jatkuu:

vaan haudan tuolla puolen, taas toisemme kohtaamme. 

Se on suruvärsy, hautajaisvärsy.

Olin lähdössä taas kerran Ranskaan ja äiti tuli saattamaan lentokentälle, ensin oltiin asunnollani Helsingissä. 

Minulla on täällä Ranskassa tämä sama vieraskirja museossa, koska siihen voi lisätä aina sivuja.

Äitienpäivänä muistetaan kaikkia äitejä. Kaikilla ei ole omia lapsia, mutta voidaan silti olla äidillisiä. 

Meillä kotipiirissä oli lapsena tätejä, joilla ei ollut lapsia, mutta he palvelivat meitä kuin omina lapsinaan. He olivat anteliaita ja veivät meitä siskon kanssa Turkuun Turun linnaan ja Luostarinmäelle. Se oli maalaislapsille suuri elämys, kun pääsi kaupunkiin ja jännittäviin historiallisiin paikkoihin. Se antoi unelmille siivet. Ja keräilyharrastuksen viruksen myöhemmin. Oma museo ihmekin sai pienen alkunsa. Ihmisen aivot rekisteröivät kaiken näkemänsä, varsinkin sen kaiken kauniin.

Ei olisi silloin pienenä uskonut, jos olisi tulevaisuudesta joku ennustanut, että suureen maailmaan, Ranskaan tieni vie isona ja kotimuseossa asun nukkejen ja nallejen ympäröimänä. 

Elle n'est pas belle, la vie, sanovat ranskalaiset, eli elämä on kaunis.

Kummitädeilläkin on tällainen kiitollinen "äiti" tehtävä, varsinkin, jos perheessä ei ole tätejä tai isoäitejä.

Minulla ei ole lapsia. Nukkenallemuseossa voin palvella kaikkia lapsia ja tuottaa heille iloa. Se on aina molemminpuolista, kun voi jakaa onneaan. Jaettu onni on moninkertainen.

Äiti on ollut jo monta vuotta "haudan tuolla puolla" odottamassa jälleennäkemistä isän kanssa.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Suoraan Pariisista

Posteljooni toi lahjan museoon suoraan Pariisista. 60-luvun ranskalainen Bella nukke ja Marie Françoise SNF Modes et Travaux. Mukana on vaatekaappi vaatevarastoineen.

Lisäksi on 1900-alun englantilaispitsinen nuken mekko ja kori. 

Viime kuussa tuli sähköpostia, kun yksi madame ehdotti näitä museoon kuvineen. Hänen nimeään netissä salapoliisina tutkimalla sain tietää, että sen niminen on Pariisin alueella lastenlääkärinä. 

Aina, kun tulee vierailta sähköpostia, kirjoitan nimen internettiin, mitä se näyttää.

Nyt kun kiitin paketista sähköpostilla, kysyin onko hänellä joku tarina näistä nukeista vaatekaappineen. 

Käsken häntä vielä joskus käymään museossa nukkejaan katsomassa, sitten pandemian jälkeen.

Pandemian jälkeisiä tapahtumia on paljon suunnitteilla. Horisontissa täytyy aina näkyä jotakin. 
 
Siksi kannattaa olla varuillaan, että korona ei vie henkeä eikä terveyttä. Elämä on lahja. 
 
8.5. Sunnuntai äitienpäivänä. Sain vastauksen tältä pariislaiselta. Hän kertoi olevansa lastenlääkäri kuten olin nähnyt netissä nimen perusteella. Omat vanhat nukkensa hän tänne lahjoitti ja kertoi niistä enemmän. Suomennan tekstin ehkä tänään.
 
P.S.Muuten yksi ystävä oli lukenut tämän blogijutun ja ihmetteli käyttämääni sanaa "käskeä käymään museoon" ja sanoi, että kutsua, pyytää kylään on parempi ilmaisu. Ihan oikein Erja! Mutta, kun unohdin käyttää murresanaa tässä tekstissä. Varsinais-Suomessa meillä kotona on aina "käsketty kylään", vaikka se kuulostaa varmaankin oudolta korvissa, jos on muualta Suomesta kotoisin.

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Hyvää Vappua!

Täällä Etelä-Ranskassa on jo kesä, koska monena päivänä on ollut jo 25°C paikkeilla molemmin puolin ja luonto on vihreänä kaikkialla, kukkii, tuoksuu kevätkesälle ja yölläkin on keskimäärin ollut 10°C. Toisaalta yhtäkkiä lämpötila voi heittää laidasta laitaan, koska on kevät, vaikka Suomeen verrattuna kesän lämpötiloja. Kivitalosani on vielä kylmää, paksujen kiviseinien kestää kauan lämmetä.

Haukun kanssa päivittäisellä kävelyretkellä, tämä viinipeltotie on yksi reittimme. Joka päivä kävellään noin 3 varttia aamu ja ilta happihyppelyjen lisäksi, kun Dixie käy ulkohuuseissaan.

Minulla on käsi kipsissä, kaaduin runsas 5 viikkoa sitten koiran kanssa. Kun molemmat vedettiin eri suuntiin aamukiireessä kauppaan mennessä, koira oli vahvempi, kun se yhtäkkiä veti kovin talutushihnasta, jäin häviölle voimannäytössä ja kaaduin kadulle käden päälle. Onneksi on vasen käsi. Poikki meni ja yksikätisenä olen touhunnut viimeiset viikot. Ihmeesti saa kaikkea tehtyä yhdelläkin kädellä, vaikka nyt olen jo uskaltanut vähitellen käyttää vasemman käden sormia apuna, alussa niissä ei ollut mitään voimaa. Ensi tiistaita olen odottanut kuin kuuta nousevaa, pitäisi ottaa kipsi pois, toissa päivänä olin röngtenkuvauksessa. Autonajoa olen kaivannut ja sitä vapautta, että saa lentää taas vapaana kuin lintu taivaalla.

Vaikka museo on kiinni, puhelin soi aina välillä ja kysytään. Eilen oli oven takana äiti lapsensa kanssa, soitti ovikelloa, vaikka ovessa luki, ettei ole nyt auki. Joten kiva, kun kaivataan nukkeja ja nalleja! 

Ihmettelen, kun ranskalaiset näyttävät olevan koronan suhteen huolettomia, ei ole enää maskipakkoa joka paikassa kuten ennen, sairaalassa tietenkin oli, mutta muuten. 

Jos on nyt huoleton pandemiassa, ei tiedä koronan vaarallisuudesta, miten petollinen se voi olla, vaikka ensin olisi lievä, voi saada lopuniäkseen epämääräiset virusvaivat, terveys voi mennä, kuollakin voi.

Suomen matkaa ei voi vielä koronan takia suunnitella, vaikka kärsimättömänä sitä odotan. Skypella olen yhdessä päivittäin kotiväen kanssa. Se helpottaa koti-ikävää. Matkustamistakin kaipaa. Nyt on joutunut elämään niin pienissä ympyröissä. Mutta aikansa tätäkin pandemiaa kestää. Sen jälkeen osaa arvostaa kaikkea enemmän, kun on joutunut katsomaan maailmaa jonkun aikaa hiirenkolostaan. Ulospääsy sieltä tulee olemaan riemullista!






maanantai 25. huhtikuuta 2022

Karhukopla

 Dixielle haistettavaa.






Vaikka museo on pandemian takia vielä kiinni, täällä tapahtuu. Posteljooni toi nalleja.




Tämä nalle näyttää 100-vuotiaalta kengän nappi silmineen. 

Nyt on pyhäkunnossa, kun vaatteet on pesty ja silitetty. 

Paikkakin löytyi kaikille. Yksi on talon katolla ja muut vaunuissa.


 

Nämä alimmaiset villin karhunnäköiset ovat erikoisia, en ole koskaan nähnyt. Isomman pää, etu-ja takatassut ovat puun tapaista ainetta, pienemmästä en tiedä.

Pienin on mekaaninen Max Carl merkki.

Saksalaisia kaikki varmaankin.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Nukkeja eri maailmoista

Tässä minun nukkeni, jonka sain 1960-luvun taitteessa tai alussa. Isosisko sanoi pitäneensä sille ristiäiset naapurin Orvokin kanssa. Olin niin pieni, etten muista sitä päivää. 

Kummitätini antoi aina hienoja syntymäpäivälahjoja. Tämän nuken nimeä en muista, olen sanonut sitä aina Irjan nukeksi kummitädin mukaan.

Olen paljon leikkinyt tämän kuminuken kanssa. Sitä voi ruokkia, kylvettää, tehdä kampauksia, meikata, pissattaa, kun tein sille reiän, jotta sisälle saa vettä, joka tulee pissana ulos. Uusi hame piti tehdä, kun vanhat kadonneet.

Vertailun vuoksi alla nukke 1850-luvulta, kun nukke muistutti aikuista eikä lasta. Lapset puettiin silloin kuin pienet aikuiset.

Siskon ensimmäinen kommentti nukesta oli, että on sillä kalpeat kasvot! 

Kalpeus oli ennen maailmassa kauneusihanne. Alimpana linkki viktoriaaniselta ajalta, jolloin haluttiin näyttää heikolta "pyörtyvältä" naiselta ja käytettiin vaikka arsenikki- tai lyijyseosta, ties mitä vaarallista myrkkyä, jotta kasvot pysyivät valkoisina. Kohtalokasta se oli ja monesti kuolemaksi. Hienostonainen ei saanut ruskettua töissä maalaisten tapaisesti.

https://historyofyesterday.com/dying-to-be-white-the-toxic-history-of-skin-color-ac4b5f46a52f 


 

Nuo Andreas Voitin Pauline nuket ovat kasvoiltaan kalpeita, toisille on tehty hiukan punaa poskiin. Saksalainen paperimassa pää, ja ranskalainen pariisilaismuotinuken nahkavartalo. Näitä tehtiin Ranskan markkinoille.

Paljon käsityötä, nahkavartalo taitaa olla Ranskassa ompelukoneella tehty, mutta vaatteet on käsintehty. 

Ompelukoneen käyttö oli vielä harvinaista. Kun Margarete Steiff teki ompelijatyötä 1870-luvulla, hänellä oli Giengenin kaupungin ensimmäinen ompelukone, jota veivattiin kädellä. 

https://fr.wikipedia.org/wiki/Margarete_Steiff

https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2008/suomi-ompelukone

Hampaat nukella ovat bambua, lasisilmät. Maalattu mustat hiukset, toisilla Pauline nukeilla on lisäksi oikea hiusperuukki, tällä ei tai sitten se on kadonnut vuosien saatossa.

Alkuperäiset vaatteet ovat silkkiä ja pellavaa. Alusvaatteet ovat moninkertaiset ajan mukaan. Sitävastoin se on saanut uudemmat nahkakengät.






Tässä vielä 1800-luvun puolenvälin lapsia samantyylisine aikuisnukkeineen. 

Siinä toinen maailma. Aikamatka on melkoinen, todellisuus kuin haudan takaa.

https://dollsmagazine.com/antique-qa-french-papier-mache-doll/

https://www.maidatoday.com/2013/05/a-fine-early-voit-doll-gets-careful.html

https://www.dollreference.com/antique_papier_mache_dolls.html

https://www.justanswer.com/antiques/eyydu-early-1800-andreas-voit-doll-10-5-paper-machete.html

https://www.gregorylefever.com/pdfs/Milliner%27s%20Models%202.pdf

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Kevättä ilmassa

Viikko sitten otin Dixiestä kuvan, kun oltiin kävelyllä. Tämän kuluneen viikon aikana monessa paikassa puut vihertävät ja moniin on tullut jo lehdet. Haukun takana näkyy voikukat keltaisina.

Mitä uutta museossa? Tämä peltinen pikku keittiö tuli postista perjantaina, Amerikasta ostin sen netistä. 

Tällä kertaa se oli monen mutkan takana. Yleensä on tullut ongelmitta. Myyjä ei ollut antanut Tulliin tarvittavia tietoja, joten Tulli pyysi niitä minulta kauhean tarkkaan, lasku, onko 100vuotta vanha, onko omaan käyttöön...He lähettivät postissa kirjeen, onneksi antoivat sähköposti osoitteen, johon vastata. Vastasin samana päivänä, viikon päästä kysyivät lisää, mutta tullimaksua ei kuulunut. Pakettiseurannasta näin, että he eivät ole saaneet laskua, jotta tullin voi laskea. Lähetin 2.kerran sinne Tulliin tuon ostokseni laskun ja myös Postiin valituksen. Sitten vasta alkoi tapahtua ja voin netissä maksaa tullimaksun.

4.maaliskuuta paketti oli saapunut tulliin, vasta 25.päivä se tuli tänne perille. Pitää aina EU:n ulkopuolelle lähetettäessä tehdä selvä tulliselvitys, ettei tule näitä sotkuja.

Ostin tämän rubylane.cm sivuilta. Myyjältäkin piti sitä lähetystä kysyä helmikuun 22.päivän oston jälkeisinä päivinä, kun hän ei antanut paketin seurantanumeroa, paljastui, ettei ollut edes vielä lähettänyt, vasta viikon päästä. Ebaystä ostaessa yleensä kaikki lähettävät heti, harvoin joutuu kyselemään.

Halusin vaan kertoa, ettei aina keräily suju muitta mutkitta. Vaivan takana, mutta myös vaivan väärtti.

Tämä noin 1870-luvun keittiö on Nuremberg tyyppinen. Ehkä Rock&Graner valmistama Saksassa. Grödnertal puunukke alkuperäisine asuineen voi olla 1860-luvulta.

Näitä Nuremberg keittiöitä kulki perintönä äidiltä tyttärelle ja ne otettiin esille joulutraditioissa.

Nukketalokulttuuri alkoi Saksassa 1500-luvulla keittiöminiatyyreistä. Kodin lämpimästä sydämestä, mikä muu on se, joka taloväen ruokkii ja pitää hengissä. Perheen tyttärille siten opetettiin sen tärkeys ja tehtiin se samalla kauniiksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuremberg_kitchen 


 

https://museopaivakirja.blogspot.com/2021/07/takaisin-1800-luvulle-pandemiaa-pakoon.html 

Siinä kerron toisesta Nuremberg keittiöstäni.