Yöllä eikä aamulla vielä satanut erikoisemmin, mutta nyt on alkanut tulla vettä taivaalta kuin saavista kaatamalla.
Minulle on tulossa vieraita Englannista ja he saapuvat Montpelliern lentokentälle iltapäivällä. Sieltä he vuokraavat auton ja tulevat tänne. Mutta minä varoitin heitä säästä, koska ajaminen varsinkin pikkuteillä on vaarallista. Ne kun tulvivat tai ovat poikki. Ystävilläni on nyt huono tuuri sään suhteen.
Montpellierssa oli juuri muutama päivä sitten kauheat tulvat ja huono sää näyttää jatkuvan. Maa alkaa olla märkä jo pohjamutia myöten, joten se ei enää ime vettä, kaikki jää pinnalle ja tulvii. Paikallisuutisissa varoitetaan ihmisiä autolla liikkumisesta.
http://www.midilibre.fr/2011/11/03/episode-orageux-l-actualite-en-temps-reel,411799.php
http://www.midilibre.fr/2011/11/02/en-attendant-le-deluge,411487.php
torstai 3. marraskuuta 2011
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Säävaroitus
http://www.midilibre.fr/2011/11/02/en-prevision-de-l-alerte-meteo-sur-la-region-retrouvez-toutes-les-infos-pratiques-sur-midilibre-fr,411467.php
Nyt annetaan taas säävaroitus, kovia tulvasateita on tulossa tälle alueelle. Kestää perjantai aamuun asti.
Jo joku aika sitten oli samanlainen sääennuste, mutta onneksi tänne Gardin alueelle tulvia ei tullutkaan, vaikka luvattiin.
Vuonna 1999 annettiin myrskyvaroitus. Päivällä oli ollut tyyntä ennen myrskyä. Seuraavana yönä minä heräsin, kun myrsky oli saapunut kohdalle ja se ulvoi ulkona uhkaavana. 1100-luvun kivitaloni sisällä olo oli kuin "isossa laivassa, joka heilui aavalla merellä".
Sitten seuraavaksi vuonna 2002 oli tulvavaroitus. Apokalyptiset sateet tulivat ja siitä seurasi tänne katastrofaaliset tuhot. Monessa paikassa oli vesi peittänyt alleen kyliä, talojen katot vaan näkyivät ilmavalokuvissa. Gardin alueemme oli kuin sodan jäljiltä.
Siksi joka kerta kun tulee noita varoituksia, se on pelottavaa.
Nyt annetaan taas säävaroitus, kovia tulvasateita on tulossa tälle alueelle. Kestää perjantai aamuun asti.
Jo joku aika sitten oli samanlainen sääennuste, mutta onneksi tänne Gardin alueelle tulvia ei tullutkaan, vaikka luvattiin.
Vuonna 1999 annettiin myrskyvaroitus. Päivällä oli ollut tyyntä ennen myrskyä. Seuraavana yönä minä heräsin, kun myrsky oli saapunut kohdalle ja se ulvoi ulkona uhkaavana. 1100-luvun kivitaloni sisällä olo oli kuin "isossa laivassa, joka heilui aavalla merellä".
Sitten seuraavaksi vuonna 2002 oli tulvavaroitus. Apokalyptiset sateet tulivat ja siitä seurasi tänne katastrofaaliset tuhot. Monessa paikassa oli vesi peittänyt alleen kyliä, talojen katot vaan näkyivät ilmavalokuvissa. Gardin alueemme oli kuin sodan jäljiltä.
Siksi joka kerta kun tulee noita varoituksia, se on pelottavaa.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Sähkömittari rumilus piiloon
Liian vaikea tehtävä, sanoin aina. En ole innostunut maalailemaan, koska piirtäminen ei ole koskaan ollut harrastus minulle. Inhosin sitä lukioaikoina. Ja ne piirustustunnit kestivät liian kauan. Huono muisto minulla on niistä.
Olin luvannut kuitenkin toteuttaa sen suunnitelman nyt syksyllä, koska surffaillessani netissä sain alkuidean. Siihen asti minulla ei ollut siitä aavistustakaan, mitä voisi tehdä. Talon raamit tulivat vaan mieleen, ei se paljoa piristäisi ulkoseinää. Mielikuvitus oli täysin nollissa.
Tuumasta toimeen. Noin kuukausi sitten ostin 1,5cm paksun vaneri lopun alennuksesta 5 eurolla. Se piti maalata yltympäri, koska se ei ole ulkona käytettävää, vaan sisävaneria.
Mittasin viivoittimella talon mittoja ja piirsin ne tussilla alkuun. Sitten tein siihen kukkaköynnöstä, se oli hauskempaa, kun kukkia sai piirtää. Ajatuksena oli punamulta maalilla maalattu suomalainen perinteinen talon julkisivu. Minulla oli kaikkia maaleja kotona, ei tarvinnut ostaa. Mutta tuli pieni virhe, kun sekoitin punaista ja mustaa. Laitoin liikaa mustaa, joten siksi kuvassa talo näyttää mustalta. Se ei ole sen väri luonnossa, vaan hyvin tumman punainen, viininpunainen, punamultaväri. Kuvassa ei saa aina tulemaan oikeita värejä. Kaikki maalit ovat ulko-sisä maaleja, paitsi keltainen ikkunoissa. Se täytyy vielä lakata värittömällä lakalla, että saa sen myös vedenpitäväksi, kun sataa ulkona.
Pikkunallet ikkunoissa ja oikealla sivulla alla ovat puisia. Ne otin Marja-Leenan tekemästä joulukoristeesta, jonka sain isolta siskolta joululahjaksi viime vuonna. Tässä nukketalokyltissä ne ovat hyvässä paikassa. Naulasin ne oikein kiinni.
Tein värikokeiluja ensin Photofiltre ohjelmalla. Alkuversiossani oli punainen talo. Se oli hiukan kuin joulupukin asunto. Halusin tummemman talovärin, koska se on vanhemman tyylinen. Toisaalta, vaikka se on hiukan tumma nyt, se sopii tummanruskean ulko-oven viereen aika luonnollisena. Kirkkaamman punainen olisi pistänyt enemmän silmään. Sellaisia kun täällä ei ole olemassakaan missään.
Kyläläisillä on sitten siinä ihmettelemistä, mikä ihmeen kummajainen on ilmestynyt nukkenallemuseon julkisivuun. Noin 102cmx60cm iso, suomalaisperäinen talo keskelle Välimeren maan kivitaloja herättää varmaan huomiota. Ihmiset pysähtyvät museon eteen ja pohtivat mitä se mahtaa kätkeä sisälleen, eivätkä mene vaan ohi. Jutun juurtakin siitä voi tulla. Se on tarkoituskin. Kritiikkiä hyvällä tai pahalla, "vettä me saadaan myllyymme" joka tapauksessa.
"Learning by doing." Tekemällä oppii, sanotaan. Lopputulos ei minusta ole hullumpi. Ja tärkeää, että voitin kielteisen ennakkoasenteeni. Negatiivisuus on pahasta.
Värejä on mukava käyttää. Oli sitten kyse kankaista, lankoista, maaleista tms. Värilankat ovat minulle kaikkein tutumpia. Mutta käsityö on jäänyt tietokoneen myötä. Toisaalta nykyään, kun järjestän museota, siinä saa käyttää myös mielikuvitusta. Varsinkin jos näyttelytila loppuu ja täytyy sitä löytää muualta. Järjestelykysymys se on. Saman voi järjestää monella eri tavalla.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Kotimaa näkyvis
Sisko sano mul vähän aikaa sit, et kato ny niit joulumatkoi Suamee. Niit hintoi.
Viikon lopul mää rupesi si kattomaa. Joulukuu näytti kallliilt Ryanairillaki mitä lähemmäs meni juhlapyhhii. Ja mitä kauemmaks sitä halvemmaks tuli. Lopultas mää keskittysi vaa matkoihi tost marraskuun pualest välist alkae joulukuun alkupualel. Lauantai aloti matka-ja hintavertailu ja tänäpä osti liput. Nyt sain rauha, ko tuli valmiiks toistaseks ainaki lennot.
Mää pohri erilaisii vaihtoehtoi. Olis ollu mukava mennä Lontoon kautta, yhtä halval olis saanu ku Saksan kauttaki. Mää olisi halunnu mennä kattomaa sinne Stanstedin lelumuseoo, se ei o kauhian kauka lentokentält. Mut se on nyt loppuvuarest kiinni. E viittikkä mennä sit siält kautta.
http://www.stanstedtoymuseum.com/
Sit oli toine vaihtoehto, Pariisist. Siäl on täl hetkel kaks miälenkiintost lelunäyttelyy, Grand Palais's ja Nukkemuseos. Olis nähny ne samal reisul. Mut sit olis tarvinnu mennä ensi junal Pariisii ja siält Blue one:ll Helsinkii, paluumatka olis ollut Ryanairil. Mut se osottautu monimutkaseks ja hintaa olis tullu yhteensä noin parisattaa. Ja junamatka olis hermostuttanu minnuu, ko ne o niin epävarmoi, tiätenki sillo lähtöpäiväl olis ollu taas lakko. Ne ku on jatkuvast lakos. Ei voi yhtää luattaa. Toisaaltas Pariisis voi käyrä joku kerta, ku huamasi, ett sinne saa junalippui netist ostaa noin 35 euroo yhteen suuntaa, suurin piirtei seittämälkympil pääsee menopaluun. Ja niin on parempi, ettei o siält jatkoyhteyksii mihinkä.
http://www.museedelapoupeeparis.com/tempo/tempojouetgarcon.html
http://www.grandpalais.fr/fr/Accueil/p-93-Accueil.htm
Loppujen lopuks mää valitti sama reiti ku ennenki, se on halpa ja jo tuttu:
Montpellier - Frankfurt Hahn - Tampere menopaluu lennot yhteensä 63 euroo vaa Ryanairil. Menomatkal pääsee saman päivän jatkamaa, aamul on lähtölento ja iltapäiväl jatkolento. Paluumatkal on kyl pari päivän orotus Saksas, ennenku pääsee jatkamaa Montpellierhe.
Nyt voi suunnitella muuta, ku ainaki Suamen matka on valmiina. Mul o vähä jo koti-ikävä.
Viikon lopul mää rupesi si kattomaa. Joulukuu näytti kallliilt Ryanairillaki mitä lähemmäs meni juhlapyhhii. Ja mitä kauemmaks sitä halvemmaks tuli. Lopultas mää keskittysi vaa matkoihi tost marraskuun pualest välist alkae joulukuun alkupualel. Lauantai aloti matka-ja hintavertailu ja tänäpä osti liput. Nyt sain rauha, ko tuli valmiiks toistaseks ainaki lennot.
Mää pohri erilaisii vaihtoehtoi. Olis ollu mukava mennä Lontoon kautta, yhtä halval olis saanu ku Saksan kauttaki. Mää olisi halunnu mennä kattomaa sinne Stanstedin lelumuseoo, se ei o kauhian kauka lentokentält. Mut se on nyt loppuvuarest kiinni. E viittikkä mennä sit siält kautta.
http://www.stanstedtoymuseum.com/
Sit oli toine vaihtoehto, Pariisist. Siäl on täl hetkel kaks miälenkiintost lelunäyttelyy, Grand Palais's ja Nukkemuseos. Olis nähny ne samal reisul. Mut sit olis tarvinnu mennä ensi junal Pariisii ja siält Blue one:ll Helsinkii, paluumatka olis ollut Ryanairil. Mut se osottautu monimutkaseks ja hintaa olis tullu yhteensä noin parisattaa. Ja junamatka olis hermostuttanu minnuu, ko ne o niin epävarmoi, tiätenki sillo lähtöpäiväl olis ollu taas lakko. Ne ku on jatkuvast lakos. Ei voi yhtää luattaa. Toisaaltas Pariisis voi käyrä joku kerta, ku huamasi, ett sinne saa junalippui netist ostaa noin 35 euroo yhteen suuntaa, suurin piirtei seittämälkympil pääsee menopaluun. Ja niin on parempi, ettei o siält jatkoyhteyksii mihinkä.
http://www.museedelapoupeeparis.com/tempo/tempojouetgarcon.html
http://www.grandpalais.fr/fr/Accueil/p-93-Accueil.htm
Loppujen lopuks mää valitti sama reiti ku ennenki, se on halpa ja jo tuttu:
Montpellier - Frankfurt Hahn - Tampere menopaluu lennot yhteensä 63 euroo vaa Ryanairil. Menomatkal pääsee saman päivän jatkamaa, aamul on lähtölento ja iltapäiväl jatkolento. Paluumatkal on kyl pari päivän orotus Saksas, ennenku pääsee jatkamaa Montpellierhe.
Nyt voi suunnitella muuta, ku ainaki Suamen matka on valmiina. Mul o vähä jo koti-ikävä.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Lézanin linnasta kuvasarja
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627819817905/show/
Otin tänään kuvia kylämme linnasta ja tein siitä kuvasarjan flickr.com sivuille. Linnan puutarha on ensimmäisenä kunnostettavana, sitten vasta linna.
Lopussa näkyy sillan alla oikealla "Musée..." nukkenallemuseon pieni kyltti, joka on nyt hyvällä paikalla linnaa vastapäätä.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Uusia päivityksiä
Olen päivitellyt viime päivät http://dollhousedreams.free.fr sivuja, koska muutin "Mitä uutta?" sivut.
Kolmikielisistä nettisivuista on hommaa, kun järjestelee niitä uudestaan. Sivujen kokoonpano on aikaavievää, vaikka teenkin ne taulukoilla kuten olen oppinut alussa, enkä uudella tavalla niinkuin pitäisi, sanovat ammattilaiset. Harrastelijasivut ovat paremmat kuin ei mitään. Sitäpaitsi FREE.FR:n tilastojen mukaan nuo dollhousedreams-sivut ovat yltäneet suurin piirtein samoihin kuukausittaisiin käyntimääriin (yli 1000/kk) kuin myoldbear-sivut, vaikka ovat uudet.
Sébastien on minua arvostellut, että olen laittanut liikaa kuvia kokoelmasta nettiin. Hänen mielestään kukaan ei enää tule museoon, jos uutuudetkin heti näkee jo internetissä. Minä en ole samaa mieltä. Monet paikalliset, turisteista puhumattakaan, sanovat tulleensa tänne, koska he olivat nähneet nettisivut. Ja nyt me ollaan huomattu, että Anduzen turistitoimisto on tehnyt mainoksen nukkenallemuseosta yhdestä netin nukketalokuvastamme, jonka se on ottanut mukaan sen toimiston seinällä olevaan suureen DVD telkkariruutuun, jossa vaihtuvat kuvat paikallisista turistikohteista. Se on suosionosoitus. On niinkuin olisi päässyt "harvojen ja valittujen" joukkoon.
Virtuaalimaailma muuttaa ja muokkaa asenteita. Niin saa ennakkokuvan jostakin. Vuodesta 2004, kun tutustuin atk-maailmaan, olen surffaillut. Ja nyt tunnen virtuaalisesti monia lelumuseoita Euroopassa ja muualla, koska olen tehnyt niissä virtuaalivierailuja. Myöhemmin haluan käydä myös katsomassa niitä paikan päällä ja siinä nettisivut kuvineen ratkaisevat aika paljon, minne menen tilaisuuden tullen. Ei minulle riitä pelkät kuvat. Livenä ne täytyy nähdä.
http://www.puppenhausmuseum.com/
http://www.ottini.eu/
Siinä yllä hienot nukketalomuseon internetsivut, joissa kokoelmia voi katsella musiikin säestyksellä. Kaikki on kuvina ja nähtävänä myös netissä.
Me keräilijät ajatellaan, että näin näyttelyllämme on enemmän katsojia. Jos se on vaan muuten, kuten minun tämä museo on pikkukylässä, jossa ei ole ristinsielua talvisaikaan, yleisömäärä on nollissa. Mutta maailmanlaajuinen verkosto antaa mahdollisuuden suuremmalle visiittimäärälle ja harrastelijaryhmälle. Ja ehkä siitä jotakin poikii myöhemmin.
9115 käyntiä dollhousedreams-sivuilla maaliskuusta lähtien, jolloin ne tein. Niin hyvää tulosta ei varmaan muuten olisi saanut, vaikka nukketalonäyttely olisi ollut jossain muualla, vaikka kuinka parhaalla paikalla.
Statistiques d'accès à dollhousedreams.free.fr
Période du résumé: 12 derniers mois Généré le 18-Oct-2011 00:34 CEST
Generated by Webalizer
Kolmikielisistä nettisivuista on hommaa, kun järjestelee niitä uudestaan. Sivujen kokoonpano on aikaavievää, vaikka teenkin ne taulukoilla kuten olen oppinut alussa, enkä uudella tavalla niinkuin pitäisi, sanovat ammattilaiset. Harrastelijasivut ovat paremmat kuin ei mitään. Sitäpaitsi FREE.FR:n tilastojen mukaan nuo dollhousedreams-sivut ovat yltäneet suurin piirtein samoihin kuukausittaisiin käyntimääriin (yli 1000/kk) kuin myoldbear-sivut, vaikka ovat uudet.
Sébastien on minua arvostellut, että olen laittanut liikaa kuvia kokoelmasta nettiin. Hänen mielestään kukaan ei enää tule museoon, jos uutuudetkin heti näkee jo internetissä. Minä en ole samaa mieltä. Monet paikalliset, turisteista puhumattakaan, sanovat tulleensa tänne, koska he olivat nähneet nettisivut. Ja nyt me ollaan huomattu, että Anduzen turistitoimisto on tehnyt mainoksen nukkenallemuseosta yhdestä netin nukketalokuvastamme, jonka se on ottanut mukaan sen toimiston seinällä olevaan suureen DVD telkkariruutuun, jossa vaihtuvat kuvat paikallisista turistikohteista. Se on suosionosoitus. On niinkuin olisi päässyt "harvojen ja valittujen" joukkoon.
Virtuaalimaailma muuttaa ja muokkaa asenteita. Niin saa ennakkokuvan jostakin. Vuodesta 2004, kun tutustuin atk-maailmaan, olen surffaillut. Ja nyt tunnen virtuaalisesti monia lelumuseoita Euroopassa ja muualla, koska olen tehnyt niissä virtuaalivierailuja. Myöhemmin haluan käydä myös katsomassa niitä paikan päällä ja siinä nettisivut kuvineen ratkaisevat aika paljon, minne menen tilaisuuden tullen. Ei minulle riitä pelkät kuvat. Livenä ne täytyy nähdä.
http://www.puppenhausmuseum.com/
http://www.ottini.eu/
Siinä yllä hienot nukketalomuseon internetsivut, joissa kokoelmia voi katsella musiikin säestyksellä. Kaikki on kuvina ja nähtävänä myös netissä.
Me keräilijät ajatellaan, että näin näyttelyllämme on enemmän katsojia. Jos se on vaan muuten, kuten minun tämä museo on pikkukylässä, jossa ei ole ristinsielua talvisaikaan, yleisömäärä on nollissa. Mutta maailmanlaajuinen verkosto antaa mahdollisuuden suuremmalle visiittimäärälle ja harrastelijaryhmälle. Ja ehkä siitä jotakin poikii myöhemmin.
9115 käyntiä dollhousedreams-sivuilla maaliskuusta lähtien, jolloin ne tein. Niin hyvää tulosta ei varmaan muuten olisi saanut, vaikka nukketalonäyttely olisi ollut jossain muualla, vaikka kuinka parhaalla paikalla.
Statistiques d'accès à dollhousedreams.free.fr
Période du résumé: 12 derniers mois Généré le 18-Oct-2011 00:34 CEST
Generated by Webalizer
| Résumé par mois | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Mois | Totaux mensuels | |||||||||
| Sites | Ko | Visites | Pages | Fichiers | Hits | |||||
| Oct 2011 | 266 | 167714 | 596 | 1475 | 4360 | 5192 | ||||
| Sep 2011 | 406 | 269814 | 1181 | 2504 | 7185 | 8421 | ||||
| Aou 2011 | 378 | 282022 | 1217 | 2501 | 7662 | 8847 | ||||
| Juil 2011 | 320 | 196593 | 976 | 1981 | 5659 | 6639 | ||||
| Juin 2011 | 352 | 223647 | 916 | 2263 | 6606 | 7665 | ||||
| Mai 2011 | 511 | 396507 | 1226 | 3690 | 11256 | 14076 | ||||
| Avr 2011 | 462 | 383402 | 1169 | 4351 | 11490 | 15323 | ||||
| Mar 2011 | 936 | 1242658 | 1834 | 13993 | 36464 | 51296 | ||||
| Totaux | 3162357 | 9115 | 32758 | 90682 | 117459 | |||||
Kunnanjohtajan puheilla - Hymyä huuleen
Olin äsken kunnantalolla pitkästä aikaa. Olen huomannut, että siellä ei kannata paljoa museoasioita puhua sihteereille, suoraan vaan kunnajohtajalle, muuten ei ole varmaa, meneekö viesti perille vai ei. Näin heti vastaanotossa kunnanjohtajan, joten siinä hyvä tilaisuuteni.
Bernardit on yksi ystäväperhe täällä Lézanissa. Herra Bernard, joka on kunnanjohtajan appi, sanoi minulle kerran, että kunnantalo voisi jakaa museoesitteitämme ilmaiseksi joka kotiin kylällä, eli noin 1200:lle asukkaalle. Silloin en siitä vielä innostunut ja jätin asian sikseen. Mutta nyt kun meillä on tuo pikkumainos kampanja meneillään, se sopii hyvin suunnitelmiimme. Paikallinen mainostus.
Kunnanjohtaja Torreilles on hyvin vakava naamainen mies, vaikka on vajaa nelikymppinen. Siinä iässä luulisi olevan vähän nauravaisempi. Ja lisäksi kun hän palvelee kuntalaisia.
Toisaalta se on persoonallisuus kysymys. Toiset ovat hymyileväisiä ja toiset taas vähemmän. - Minulle se on tärkeä asia. Vaikka olisikin pinnallista. Kunnassamme on kaksi lääkäriä, minä menen aina sen hymyilevän tai nauravaisen tykö. Toinen on niin pokerinaamainen, että sen tykönä käynti on raskasta. Vaivatkin tuntuvat vielä pahemmilta. Pikkuasioita voisi sanoa. Mutta pientä hymyä me tarvitaan, kun asioidaan milloin missäkin.
Kerroin asiani ja näytin A4 museomainosmallia, josta niitä saa 4kpl. Ensiksi minulle ehdotettiin, että sellainen voitaisiin liittää noin 4 kertaa vuodessa ilmestyvään kunnan tiedotuslehteen. Mutta minä taas olin eri mieltä. Siinä on niin paljon kaikkea, ettei museomainosta siinä huomaa. Tehokkaampaa on niitä jakaa jokaiseen kotiin. Sitten kunnanjohtaja taas tokaisi, että jakaa he voivat ne ilmaiseksi, mutta ei he niitä mainoksia teetä, ne pitäisi tuoda mukanaan. Minä puolustin yhdistystämme. Meidän varat ovat pienet, kunta voisi sen verran kustantaa, että myös ne mainokset painaisi. Hän lupasi harkita asiaa...Ja sitten kun seuraavan kerran heillä jaetaan kunnan tiedotteita, ottavat nukkenallemuseon esitteet mukaan jaettavaksi joka talouteen.
Hymy irtosi lopulta! Sain tämän kunnantalon johdon nauramaan. Ja muutenkin me päästiin yhteisymmärrykseen, ainakin pintapuolisesti.
Vaikka saa nähdä, mitä tuleman pitää. Ei se kunnalla asiointi ole useinkaan tuottanut toivottua tulosta. He varmaan siellä pelkäävät, että me haetaan samaa raha-avustusta kuin muutkin kunnan yhdistykset saavat. Ei haeta. Saavat olla sen suhteen rauhassa. Ennemmin haetaan joskus sellaista EU:lta.
Dixoun olisi pitänyt tulla mukaani. Nyt se oli poikkeuksellisesti kotolaisena, koska satoi. En viitsinyt ottaa sitä mukaan kastamaan hienoa aitoa turkkiaan. Olen huomannut, että haukut saavat ihmiset hyvälle tuulelle. Niin minun joka ikinen päivä alkaa hyvin, kun tulen sanomaan huomenta tälle iloiselle veitikalle.
Bernardit on yksi ystäväperhe täällä Lézanissa. Herra Bernard, joka on kunnanjohtajan appi, sanoi minulle kerran, että kunnantalo voisi jakaa museoesitteitämme ilmaiseksi joka kotiin kylällä, eli noin 1200:lle asukkaalle. Silloin en siitä vielä innostunut ja jätin asian sikseen. Mutta nyt kun meillä on tuo pikkumainos kampanja meneillään, se sopii hyvin suunnitelmiimme. Paikallinen mainostus.
Kunnanjohtaja Torreilles on hyvin vakava naamainen mies, vaikka on vajaa nelikymppinen. Siinä iässä luulisi olevan vähän nauravaisempi. Ja lisäksi kun hän palvelee kuntalaisia.
Toisaalta se on persoonallisuus kysymys. Toiset ovat hymyileväisiä ja toiset taas vähemmän. - Minulle se on tärkeä asia. Vaikka olisikin pinnallista. Kunnassamme on kaksi lääkäriä, minä menen aina sen hymyilevän tai nauravaisen tykö. Toinen on niin pokerinaamainen, että sen tykönä käynti on raskasta. Vaivatkin tuntuvat vielä pahemmilta. Pikkuasioita voisi sanoa. Mutta pientä hymyä me tarvitaan, kun asioidaan milloin missäkin.
Kerroin asiani ja näytin A4 museomainosmallia, josta niitä saa 4kpl. Ensiksi minulle ehdotettiin, että sellainen voitaisiin liittää noin 4 kertaa vuodessa ilmestyvään kunnan tiedotuslehteen. Mutta minä taas olin eri mieltä. Siinä on niin paljon kaikkea, ettei museomainosta siinä huomaa. Tehokkaampaa on niitä jakaa jokaiseen kotiin. Sitten kunnanjohtaja taas tokaisi, että jakaa he voivat ne ilmaiseksi, mutta ei he niitä mainoksia teetä, ne pitäisi tuoda mukanaan. Minä puolustin yhdistystämme. Meidän varat ovat pienet, kunta voisi sen verran kustantaa, että myös ne mainokset painaisi. Hän lupasi harkita asiaa...Ja sitten kun seuraavan kerran heillä jaetaan kunnan tiedotteita, ottavat nukkenallemuseon esitteet mukaan jaettavaksi joka talouteen.
Hymy irtosi lopulta! Sain tämän kunnantalon johdon nauramaan. Ja muutenkin me päästiin yhteisymmärrykseen, ainakin pintapuolisesti.
Vaikka saa nähdä, mitä tuleman pitää. Ei se kunnalla asiointi ole useinkaan tuottanut toivottua tulosta. He varmaan siellä pelkäävät, että me haetaan samaa raha-avustusta kuin muutkin kunnan yhdistykset saavat. Ei haeta. Saavat olla sen suhteen rauhassa. Ennemmin haetaan joskus sellaista EU:lta.
Dixoun olisi pitänyt tulla mukaani. Nyt se oli poikkeuksellisesti kotolaisena, koska satoi. En viitsinyt ottaa sitä mukaan kastamaan hienoa aitoa turkkiaan. Olen huomannut, että haukut saavat ihmiset hyvälle tuulelle. Niin minun joka ikinen päivä alkaa hyvin, kun tulen sanomaan huomenta tälle iloiselle veitikalle.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Pyhäinpäivää odotellessa
Viime päivät on touhuttu uuden mainoskampanjan pyörteissä.
Kun Sveitsin matka oli takana ja siitä puhuttiin ystävien kanssa Anduzessa, tuli esiin nämä kohta pian lähestyvät Pyhäinpäivä-lomat. Täällä ne alkavat ensi lauantaina 22.päivänä. Joten siihen täytyy valmistautua. Pieni mainoskampanja tekisi terää tälle nukkenallemuseolle, jossa kävijöitä ei ole suuria määriä näin ei sesonkiaikana.
Ystäväni oli minulle jo kauan puhunut tällaisesta "museopostia joka kotiin" -kampanjasta, mutta en ole ennen sitä ottanut varteen. Samalla tämä on informointia. Jotkut paikalliset eivät sitten enää sano, etteivät tiedä museon olemassaolosta. Ja niin saa vettä myllyyn. Ei mylly muuten pyöri.
Aloin suunnitella tietokoneella pieniä museomainoksia, joita saa A4:sta neljä. Viime aikoina olen saanut lisättyä nukketalokokoelmaani, joten laskin niitä taas kerran. Nelisenkymmentä tuli tulokseksi. Ei hullumpaa. Siinä hyvä mainoksen aihe, koska se on harvinaista täällä Ranskassa. Tarkoitan vanhat nukketalot, uusia kyllä on, koska miniatyyri on muotia. Otin mainosmallia hiukan Pariisin Nukkemuseo mainoksesta, joita he tänne lähettävät aina uusien näyttelyidensä myötä. Sitten Anduzeen turistitoimistoon niitä teettämään, samalla se on PR:ää, joka kerta, kun siellä käy. Niin he lähettävät tänne museokävijöitä ja muutenkin mainostavat nykyään kiitettävästi. Tilasin 100kpl ihan kokeilua varten.
Ja samalla Anduzen reisulla "posteljooneina" kierreltiin Dixoun kanssa kaikki lähimmät postilaatikot, joihin tiputettiin pikkumainos. 100:sta noin puolet kului. Ei se kauaa kestänyt. Ja jonkin mainoksen annoin suoraan käteen, kun tapasin ihmisiä postilaatikollaan.
Seuraavana päivänä mentiin toiseen naapurikylään, St Christoliin. Kirpputorikierros tehtiin samalla, vaikka ei mitään siellä nykyään enää ole. Sitten poikettiin läheiselle kunnantalolle, jonne jätettiin haukun kanssa isompia museomainoksia ja myös kirjastoon, koska se sattui olemaan auki. Lopuksi "posteljoonikierros" lähimmille postilaatikoille, lähes 50 laatikkoon. Tämä pikaposti lenkki meni suuremmitta vaivatta. Ja koirani iloitsi uudesta hommastaan. Se seurasi minua uskollisesti joka askeleella.
Lauantaina valmistelin museota vierailuja varten. 5 ihmistä tuli käymään, paikallisia lähikylistä. Lapsia ja aikuisia. Heidän tulonsa ei liittynyt vielä tähän kampanjointiin, vaan he tulivat muuten, Internetin välityksellä.
Eilen sunnuntaina tuli pariskunta Anduzesta. He olivat löytäneet postilaatikostaan pikkumainokseni. Se oli huvittavaa! Kohta mainoskampanja tehosi.
Toissa viikonloppuna täällä ei ollut ketään. Joten nyt ollaan tyytyväisiä, kun on ollut taas vähän elämää museossa. Meillä oli mukavia keskusteluja "vieraiden" kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4
Pyhäinpäivästä puheenollen vielä, tässä olen vaan markkinoinnista kirjoittanut. Se on kaupallista. Pyhien päätarkoitus unohtuu, vainajien muistopäivä. Mutta minä muistan kuollutta äitiä ja isää melkein joka päivä ja muitakin kuolleita läheisiä...Heidän kuvansa on esillä parhaalla paikalla kotonani.
Kun Sveitsin matka oli takana ja siitä puhuttiin ystävien kanssa Anduzessa, tuli esiin nämä kohta pian lähestyvät Pyhäinpäivä-lomat. Täällä ne alkavat ensi lauantaina 22.päivänä. Joten siihen täytyy valmistautua. Pieni mainoskampanja tekisi terää tälle nukkenallemuseolle, jossa kävijöitä ei ole suuria määriä näin ei sesonkiaikana.
Ystäväni oli minulle jo kauan puhunut tällaisesta "museopostia joka kotiin" -kampanjasta, mutta en ole ennen sitä ottanut varteen. Samalla tämä on informointia. Jotkut paikalliset eivät sitten enää sano, etteivät tiedä museon olemassaolosta. Ja niin saa vettä myllyyn. Ei mylly muuten pyöri.
Aloin suunnitella tietokoneella pieniä museomainoksia, joita saa A4:sta neljä. Viime aikoina olen saanut lisättyä nukketalokokoelmaani, joten laskin niitä taas kerran. Nelisenkymmentä tuli tulokseksi. Ei hullumpaa. Siinä hyvä mainoksen aihe, koska se on harvinaista täällä Ranskassa. Tarkoitan vanhat nukketalot, uusia kyllä on, koska miniatyyri on muotia. Otin mainosmallia hiukan Pariisin Nukkemuseo mainoksesta, joita he tänne lähettävät aina uusien näyttelyidensä myötä. Sitten Anduzeen turistitoimistoon niitä teettämään, samalla se on PR:ää, joka kerta, kun siellä käy. Niin he lähettävät tänne museokävijöitä ja muutenkin mainostavat nykyään kiitettävästi. Tilasin 100kpl ihan kokeilua varten.
Ja samalla Anduzen reisulla "posteljooneina" kierreltiin Dixoun kanssa kaikki lähimmät postilaatikot, joihin tiputettiin pikkumainos. 100:sta noin puolet kului. Ei se kauaa kestänyt. Ja jonkin mainoksen annoin suoraan käteen, kun tapasin ihmisiä postilaatikollaan.
Seuraavana päivänä mentiin toiseen naapurikylään, St Christoliin. Kirpputorikierros tehtiin samalla, vaikka ei mitään siellä nykyään enää ole. Sitten poikettiin läheiselle kunnantalolle, jonne jätettiin haukun kanssa isompia museomainoksia ja myös kirjastoon, koska se sattui olemaan auki. Lopuksi "posteljoonikierros" lähimmille postilaatikoille, lähes 50 laatikkoon. Tämä pikaposti lenkki meni suuremmitta vaivatta. Ja koirani iloitsi uudesta hommastaan. Se seurasi minua uskollisesti joka askeleella.
Lauantaina valmistelin museota vierailuja varten. 5 ihmistä tuli käymään, paikallisia lähikylistä. Lapsia ja aikuisia. Heidän tulonsa ei liittynyt vielä tähän kampanjointiin, vaan he tulivat muuten, Internetin välityksellä.
Eilen sunnuntaina tuli pariskunta Anduzesta. He olivat löytäneet postilaatikostaan pikkumainokseni. Se oli huvittavaa! Kohta mainoskampanja tehosi.
Toissa viikonloppuna täällä ei ollut ketään. Joten nyt ollaan tyytyväisiä, kun on ollut taas vähän elämää museossa. Meillä oli mukavia keskusteluja "vieraiden" kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4
Pyhäinpäivästä puheenollen vielä, tässä olen vaan markkinoinnista kirjoittanut. Se on kaupallista. Pyhien päätarkoitus unohtuu, vainajien muistopäivä. Mutta minä muistan kuollutta äitiä ja isää melkein joka päivä ja muitakin kuolleita läheisiä...Heidän kuvansa on esillä parhaalla paikalla kotonani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)