Keskipäivällä mennään Dixoun kanssa leipomoon, harmi vaan, että sinne sisälle ei neljäjalkaisilla ystävillämme ole asiaa. Me mennään nimittäin ostamaan haukulle synttärileivos. Se olisi saanut itse valita, mikä näyttää kaikkein herkullisimmalta kaupassa. Minun täytyy vaan sitten arvailla.
Lahja on vielä kesken. En voi ostaa kaupasta 11-vuotiaalle penikalle lelua, koska joka kerta jos olen jotakin sille tuonut, se ei ole kauaa kestänyt. Leikki on niin rajua, että vahvimmastakaan lelusta ei ole kuin palaset jäljellä iltaan mennessä. Ja museossa on aika sotku. Koira on niinkuin susi, joka on löytänyt mieleisensä saaliin. Sen jälkeen se nukkuu hyvin petillään, kun on ollut ohjelmaa päivällä.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627772028386/show/
Siinä yllä linkki flickr.com sivuille, jossa diashow Dixousta herkuttelemassa.
Tässä alla kuva lahjaleivonnaisesta, johon me päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen. Haukku pisti sen poskeensa muutamassa minuutissa sen sijaan. Taisi olla hyvää.
Kyllä koira on viisas. Se aavisti jo aamupäivällä, että tänään voi odottaa jotakin erikoista. Se tuli minun tyköni usean kerran ja pyysi ulos hakemaan synttäriherkkua.
