Tässä yllä paikallinen tämän päivän sanomalehti Midi Libre, joka otsikoi "Elokuu pelasti kesän Sevenneillä".
Niin mekin voimme museossa sanoa. Ja lohduttavaa oli lukea siitä, miten muuallakin turistipaikoissa heinäkuu oli oudon hiljainen. Jo aikaisemmin siitä oli lehdessä. Toisaalta Anduzen läpi ajaessa heinäkuussa huomasi, että oli poikkeuksellisen tyhjiä katukahviloita, vaikka täysesonki. Ovatko turistit Sevennit, Anduzen alueen, hylänneet ja menneet muualle tänä vuonna?
Lehdessä pohdittiin eri syitä. Koululomat alkoivat myöhemmin kuin ennen, vasta 7.heinäkuuta, Jalkapallo-ottelutkin mainittiin, vaikka se oli minusta kaukaa haettu syy, intiaanikesä, hyvät ilmat myös muualla...
Mutta elokuun alettua, turistit alkoivat tulla taas esiin piilostaan, missä liekin.
Nukkenallemuseossa huonon heinäkuun jälkeen hyvä elokuu korvasi, joten jäätiin vain 10% häviölle viime vuoden kävijämääristä ja tuloksista.
Meillä oli paljon ulkomaalaisia ranskalaisten lisäksi: belgialaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia...ja kaikkia sukupolvia, eri ammatteja. Sekalaista seurakuntaa. Ei kyllästy, kun on vaihtelevaa porukkaa. Ja jutut sen mukaiset. Kivat muistot jäivät tästä 2018 heinä-elokuu pääsesongista.
Dixielle tämä oli ensimmäinen museopoliisikoiran kesä. Tulee ensi kuussa vuosi, kun se adoptoitiin. Olen totutellut sitä pitkin vuotta vastaanottamaan museokävijöitä. Yleensä ottaen hyvin on mennyt.
Mutta nyt, kun ihmisiä tuli useasti, se varmaan sai haukun hämilleen. Ja koira, kun tunnistaa ei-koiraihmiset heti haistamalla, heistä ei se myöskään pidä. Sympatiat ja antipatiat ovat usein molemminpuolisia myös meillä ihmisillä. Joten Dixie näytti villin luontonsa lapsiperheelle. Siitä lähtien haukku joutui yläkertaan arestiin, kun lapsiperheet tai muut ei-eläinystävät tulivat sisälle museoon.
Mutta voi surkeutta! En ole ennen kuullut, kuinka onneton koira parkuu, niin, että koko tämä kivitalo kaikasi sen surullisesta valituksesta. Välillä se muuttui kuin villisuden ulvonnaksi.
Sitten taas, kun oven takana oli koiraystäviä, Dixie haisteli he tarkkaan ja toimi kuin opetettu pollarikoira ja näytti, että he saavat tulla sisälle. Koko museovierailun aikana se oli mukana kaikkien silityksiä varten. Niitä ei koskaan saa ihmisen paras ystävä liikaa.
