Ranskan kotimuseo kokemuksesta tiedän, että pitää olla iso huone käytettävissä, jotta on tilaa liikkua, kun on enemmän museokävijöitä kerralla. 10 henkeäkin jo vaatii tilaa ympärilleen. Muuten jäljelle voi jäädä vain ahdas "polku" liikkua kuten oli minulla Ranskassa välillä, kun oli väkeä paljon. Sellaista näkee myös joissakin antiikkiliikkeissä Helsingissä. Silloin tulee se vaikutelma kuin olisi elefanttina lasikaupassa.
Nyt on täällä niin valmista, että jo maanantaina voisi remontti alkaa. Hetkessä saisin loput tavarat sivuun. En ole viimetipan ihminen, ajan kanssa haluan kaikkea valmistella, sama juttu oli kokoelman pakkaamisessa.
Otin verhot pois jo toisesta huoneesta, koska remontti tietää pölypilviä joka paikkaan. Helsingin yksiöni suihkuremontti näytti aikoinaan, että rakennuspöly tunkeutuu joka paikkaan. Ja sitä saa siivota monta kertaa. Minulla on miniatyyrejä paljon kokoelmassani, niitä ei voi rankasti puhdistaa, vaan ne voisivat tuhoutua raskaasta rakennuspölystä.
Tämä jättikokoinen 1890-luvun nukketalo ei näytä nyt niin suurelta kuin se näytti Ranskassa, koska tila oli siellä pienempi.
Se tuli yli 1600km Englannista Etelä-Ranskaan ja sieltä muutaman vuoden päästä Etelä-Suomeen n.3000km. Maateitse ja kaksi merimatkaa Englannin kanaalin ja Itämeren myrskyissä. Yksi ikkunalasi on halki, mutta se voi silti pysyä paikoillaan, hankala korjata. Muuten talo on ok.
Punaiset 60-luvun nukenvaunut etualalla muistuttavat meitä rakkaasta lapsuudenystävästä naapurin Tarjasta, jonka kanssa me leikimme joka päivä siskon kanssa. Tarja on jo poissa, rajan tuolla puolen. Hän meni edeltä yllättäen. Niin yhtäkkiä voi olla poissa tästä elämästä.
Näin ne nukenvaunut Loimaan kirpparilla toissa vuonna ja ostin ne. Meillä ei siskon kanssa ollut sellaisia. Lapsena joka joulu mentiin katsomaan mitä kaikkea Tarja oli taas saanut joululahjaksi. Hän oli ainut lapsi siihen aikaan, vaikka vuosia myöhemmin hän sai pikkusiskon. Meidän perheessä meitä on kuusi lasta, joten oli nuukempaa kotona. Vaikka saatiin mekin ihan tarpeeksi kaikkea, tyytyväisiä me olimme. Meillä vintti ja kammio olivat yksi suuri "aarreaitta", josta löytyi kaikkea mielenkiintoista vanhaa. Uutta siksi ei niin paljoa kaivannut. Mielikuvituksella on siivet.
