Mutta tuumasta toimeen. Aittaa tyhjentäessäni ja kun olin päässyt siivoomisen alkuun, siirsin tumman kaapin perältä aitan keskelle puhdistamista varten. Sen sisäpuoli on hyväkuntoinen kuten kaappikin, vaikka synkkä onkin. Petsasin sen sisältä. Sinne sopivat esille vanhimmat Nooan arkkini. Kaapin ulkopuoli on patinoitunut ja aito vanha. Siihen riitti puhdistus mäntysuopavedellä. Villieläinten asumassa ympäristössä ties yli 100 vuotta unohdettuna olleesta huonekalusta ei ilman vettä puhdasta saa. Jos se on renginkaappi, kenen se lie. Oma on tarinansa silläkin. Nyt se nousee uuteen arvoon arvaamattomaan kunniapaikalle kertomaan omaa salaisuuttaan menneestä maailmasta.
https://antiikkia.wordpress.com/2010/01/20/renginkaappi/
https://kokkolakarleby.blogspot.com/2019/12/rakas-renginkaappini.html
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.F203FA816C39745B594B60EB9B0408BD
Kaappi tuotiin tänään sisälle. Niin saa ideoida uutta näyttelyä. Vaikka väliseinäremontti, tapetointi, uudet verhot yms. ovat ensitöinä nyt loppukuusta, sitten vasta voi siirtää kaikki tavarat uusille näyttely paikoilleen tähän uuteen kotimuseotilaan. Vaikka niitä varten pitää hommata joitakin huonekaluja vähitellen, kun vitriinit jäivät Ranskaan. Joten pikkuhiljaa valmistuu uusi koti nukeille ja nalleille. Nukkenallemuseo-nimi muutetaan "Lapsuudenmuseoksi", Lontoon Lapsuudenmuseon tapaan, koska sieltä olen saanut suurimmat vaikutteeni Lontoon matkoillani 1986 alkaen. Kun ihan valmista tulee perustetaan uusi kulttuuriyhdistys toiminnan pyörittämiseksi kuten oli Ranskassa.
Etanan askelin mennään. Mutta hiljaa hyvää tulee, sanotaan.
