Kun katselen välillä ylimääräiseltä kovalevyltä museokuviani Ranskasta, tulee muistoja mieleen. Nostalgiaa Ranska vuoteni nyt ovat, t.s. kotimuseovuodet.
Miten paljon erilaisia kohtaamisia voikaan syntyä pitkän matkan varrella, on sitten tien päällä tai kotinurkissa ovet auki maailmaan.
Tässä yksi tapaaminen, kun maratonkävelijä retkeilytamineissaan poikkesi Nukkenallemuseoon. Kun selvisi minulle keskustelun alussa, että mies on tullut kävellen Pariisista (n.700km), en ollut uskoa korviani. Lisäksi kuulin hänen olevan pariisilainen muotisuunnittelija, silloin heristin taas korviani.
Toisaalta mies kertoi, että ystäväni Anduzessa oli museotani suositellut, siksi suhtauduin häneen silti luottamuksella.
Ei mieleeni tullut, että tämä pariisilainen valehtelee niin paljon kuin kerkii, niin uskomattomat jutut olivat, liian fiksu käytös oli muuten. Ja olen tottunut vastaanottamaan eri ammattilaisia, eri yhteiskuntaluokkia, eri sukupolvia, eri kansalaisuuksia... Joten kaikkea kuulee, mutta ei joka päivä. Olen silti kriittinen ja epäluuloinen, kun ulkomailla asuu, epärehellisyys näkyy silmistä ja muutenkin.
Kotimuseoni oli erilainen museo, kuin kylän pysähdyspaikka matkailijoille. Haastelin kaikkia, mistä kaukaa tulee...Keskustelu oli tämän elämäntavan suola. Tylsää olisi ollut, jos ei olisi vaihdettu yhtä halaistua sanaa ja museokävijä olisi vain katsellut kokoelmaani kuten usein tapahtuu valtion museoissa. Harmittaa, kun museon sulkemisen jälkeen ostin katolisen nukkekoulun 1900-luvun alusta ja 1800-luvun lopun nunnakammion. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla niistä ranskalaisten kommentteja. Olen paljon oppinut heiltä. Suomalainen näkee ne eri tavalla kuin ranskalainen. Toisaalta nyt sitten Suomessa saa kaikkeen erilaisen näkökulman tulevilta museokävijöiltä. Se mikä herättää ajatuksia muualla, toisaalla ei mitään.
Takaisin maratonkävelijään. Jälkeenpäin kuulin, että pariisilainen jatkoi apostolinkyydillään Italian Venetsiaan saakka. Hän kertoo matkastaan ja elämäntarinastaan kuvin blogissaan https://mahecasa.wordpress.com/ . Mitä lie ollut sydämmellään, kun niin pitkään kävelymatkaansa lähti. Murheenkryyni?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeppe_Niilonpoika Tulee mieleen sanonta, miksi Jeppe juo. Tavalla tai toisella ihminen käy läpi elämäänsä.
https://mahecasa.wordpress.com/2011/07/01/musee-des-poupees-et-des-nounours/ Siinä pariisilaisen kuvaus Nukkenallemuseo käynnistään kuvineen. Otin muutaman kuvan tähän.
