Aitassa tapahtuu

Tänään voin pestä aitan yhden hirsiseinän, joka oli pesemättä, koska siitä saatiin pois viljalaari saman tien, kun väliseinä kaadettiin talon salista. 

Mahdottomalta ajatukselta tuo viljalaarin poistokin näytti. Hiirenkakkalaari siitä oli tullut yli sadan vuoden aikana. Lisäksi se oli tilaavievä peräseinällä. Koulunäyttely sai nyt lisätilaa perältä.

Siinä viljalaari on nyt kuvassa peräkärryjen vieressä odottamassa hajottamista. Ihmeen äkkiä ammattimiehet saivat sen hajotettua sahallaan peräkärryihin muiden rakennusjätteiden sekaan. Yhtä suuri ihme oli katsella sivusta, kun kaksi ammattilaista kantoivat tällaisen painavan puulaatikon pois aitasta kuin höyhenen. 

Aittaan jäi toinen suurikokoinen viljalaari, joka kuuluu sinne. Se saa tietenkin olla paikallaan. Se on ollut aina kiinni, joten se on pysynyt puhtaana sisältä. Tuo pienempi, josta kansi oli auki, oli lisätty sinne varmaankin myöhemmin.

Viljalaarin alusta oli kuin suuri hiirienpesä. Yksi kerta ei riittänyt sen siivomiseen. 

Lattia on seuraava työmaa. Sitä saa valmistella maalaamista varten. Joten juuriharja, mäntysuopavettä ja lattiarätti taas kerran käteen...

Maalaan lattian samanlaiseksi harmaaksi kuin se on nyt, maalattuna sitä on helpompi siivota.

Koululuokka ei tule helpolla tänne. Mutta työn tuloksen näkee aika äkkiä. Joten en minä turhaan täällä heilu tuntikausia.

Otin kuvan aitan ovesta, jota olen ihmetellyt, miksi se on nauloja täynnä. Uusi arvoitus aitasta.