keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Erilaisia dokumentteja sodasta
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005505554.html
Helsingissä vuonna 1944. Neuvostoliitto aloitti suurpommitukset Helsinkiin.
https://www.is.fi/aihe/100-tarinaa-sodasta/
Iltasanomien 100 tarinaa sodasta olen löytänyt tarinoita sota-aiheisiin leluihini museossa kuten tämä englantilainen Punaisen Ristin kenttäsairaala 1900-luvun alusta. Vaikka Iltasanomissa puhutaan II-maailmansodasta ja tämä taas on I-maailmansodasta, silti voi ajatella aika paljon samojen tarinoiden toistuneen sodassa kuin sodassa.
Sota-ajan sairaanhoitaja kertoi, miten sairaala oli täynnä loukkaantuneita sotilaita ja siellä kuului vain tuskan-ja avunhuutoja joka paikassa. Lääkäri oli käskenyt antamaan kaikille morfiinipistoksen, niin hän antoi sen vielä samalla ruiskeella kaikille. Sen jälkeen sinne tuli täydellinen hiljaisuus.
Sellaista sota-aika on ollut. Nämä sotaveteraanien ja lottien kertomukset tekevät meille eläväksi ja todeksi sota-ajan kauhut. Se on täysin eri asia kuin elokuva, koska on elettyä todellista elämää.
Ilta-Sanomat on tehnyt hyvän työn näillä haastatteluillaan. Monet veteraanit ja lotat ovat paljon yli 90-vuotiaita. He eivät ole enää kauaa täällä seuranamme kertomassa. Elämämme ei ole ikuista.
Museossa voin nyt kertoa sotasairaanhoitajan sanoin tätä kenttäsairaalaa esitellessäni miten siellä oli kuulunut vain tuskanhuutoja, kunnes sairaanhoitaja antoi kaikille morfiinia ja niin tuli täyshiljaisuus. Se kuvaa hyvin sotien aiheuttamia kärsimyksiä. Ja vanha leikkikalu toimii kuin dokumenttina, kun se puhuu puolestaan nykyajan ihmisille.
Toisaalta myös museokävijät jatkavat tätä sotatarinaa aina välillä. Kun tuon nukkesairaalan samassa sängyssä makaa kaksi haavoittunutta, he ovat sanoneet, että kolmekin oli siellä joskus, kun oli paljon haavoittuneita ja puuttui paikkoja. Kolmas nukkui varmaankin päinvastoin samalla petillä, niin saa mahtumaan pieneen tilaan enemmän.
Rintintin koira näkyy kuvassa. Se oli sotasankari ja pelasti henkiä, kuten monet muutkin eläimet viestipulujen tärkeyttä unohtamatta. Susikoirasta sanottiin, että, jos sillä ei ollut punaista ristiä ympärillään, vihollinen ampui sen heti, koska otti sen eläinvakoojana. Toisaalta kaikki viholliset eivät kunnioittaneet Punaista Ristiä ja vähät välittivät siitä jos sellainen oli tai ei, pyssyn kuulasta tuli heti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin#/media/File:A_Dog_of_the_Regiment.jpg
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin
Tuosta Rintintin koirasta on ristiriitaista tietoa. Toisaalta, se koulutettiin pentuna 1.maailmansodan loppuhetkillä vielä pelastamaan henkiä sodassa ennenkuin sodan loputtua amerikkalainen sotilas vei sen Amerikkaan ja siitä tuli filmitähti. Toisaalta siitä puhutaan vaan Rintintin filmitähtenä.
http://www.allocine.fr/film/fichefilm_gen_cfilm=129188.html
Helsingissä vuonna 1944. Neuvostoliitto aloitti suurpommitukset Helsinkiin.
https://www.is.fi/aihe/100-tarinaa-sodasta/
Iltasanomien 100 tarinaa sodasta olen löytänyt tarinoita sota-aiheisiin leluihini museossa kuten tämä englantilainen Punaisen Ristin kenttäsairaala 1900-luvun alusta. Vaikka Iltasanomissa puhutaan II-maailmansodasta ja tämä taas on I-maailmansodasta, silti voi ajatella aika paljon samojen tarinoiden toistuneen sodassa kuin sodassa.
Sota-ajan sairaanhoitaja kertoi, miten sairaala oli täynnä loukkaantuneita sotilaita ja siellä kuului vain tuskan-ja avunhuutoja joka paikassa. Lääkäri oli käskenyt antamaan kaikille morfiinipistoksen, niin hän antoi sen vielä samalla ruiskeella kaikille. Sen jälkeen sinne tuli täydellinen hiljaisuus.
Sellaista sota-aika on ollut. Nämä sotaveteraanien ja lottien kertomukset tekevät meille eläväksi ja todeksi sota-ajan kauhut. Se on täysin eri asia kuin elokuva, koska on elettyä todellista elämää.
Ilta-Sanomat on tehnyt hyvän työn näillä haastatteluillaan. Monet veteraanit ja lotat ovat paljon yli 90-vuotiaita. He eivät ole enää kauaa täällä seuranamme kertomassa. Elämämme ei ole ikuista.
Museossa voin nyt kertoa sotasairaanhoitajan sanoin tätä kenttäsairaalaa esitellessäni miten siellä oli kuulunut vain tuskanhuutoja, kunnes sairaanhoitaja antoi kaikille morfiinia ja niin tuli täyshiljaisuus. Se kuvaa hyvin sotien aiheuttamia kärsimyksiä. Ja vanha leikkikalu toimii kuin dokumenttina, kun se puhuu puolestaan nykyajan ihmisille.
Toisaalta myös museokävijät jatkavat tätä sotatarinaa aina välillä. Kun tuon nukkesairaalan samassa sängyssä makaa kaksi haavoittunutta, he ovat sanoneet, että kolmekin oli siellä joskus, kun oli paljon haavoittuneita ja puuttui paikkoja. Kolmas nukkui varmaankin päinvastoin samalla petillä, niin saa mahtumaan pieneen tilaan enemmän.
Rintintin koira näkyy kuvassa. Se oli sotasankari ja pelasti henkiä, kuten monet muutkin eläimet viestipulujen tärkeyttä unohtamatta. Susikoirasta sanottiin, että, jos sillä ei ollut punaista ristiä ympärillään, vihollinen ampui sen heti, koska otti sen eläinvakoojana. Toisaalta kaikki viholliset eivät kunnioittaneet Punaista Ristiä ja vähät välittivät siitä jos sellainen oli tai ei, pyssyn kuulasta tuli heti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin#/media/File:A_Dog_of_the_Regiment.jpg
Tuosta Rintintin koirasta on ristiriitaista tietoa. Toisaalta, se koulutettiin pentuna 1.maailmansodan loppuhetkillä vielä pelastamaan henkiä sodassa ennenkuin sodan loputtua amerikkalainen sotilas vei sen Amerikkaan ja siitä tuli filmitähti. Toisaalta siitä puhutaan vaan Rintintin filmitähtenä.
http://www.allocine.fr/film/fichefilm_gen_cfilm=129188.html
tiistai 26. joulukuuta 2017
Kuviani eri museoista
Tässä on lista viime vuosina käymistäni museoista, joissa voin ottaa kuvasarjoja.
Viime keväänä olin Hevosenkenkä lelumuseossa Espoossa, siellä kuvien otto oli kielletty.
Mainosta se minusta on, minäkin aina annan ottaa kuvia täällä Nukkenallemuseossa.
Tukholman Nordiska museet oli ihana ja siellä oli myös hienoja nukketaloja, mutta ahtaassa tilassa, josta ei saanut kunnon kuvia vitriineistä.
Tässä flickr.com sivuille keräämäni kuvasarjat. Vanhoissa blogiteksteissäni on myös museoiden kokoelmakuvia, jos olen voinut ottaa vain muutaman kuten Latvian Kansallismuseossa.
Hyvää museokäyntiä näissä eri Euroopan maiden museoissa! Kuva puhuu enemmän kuin 1000 sanaa:
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157669265598695 Tartun Lelumuseo Virossa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157663684935572 Poissy'n Lelumuseo Pariisin lähellä.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157623961440724 Wetzlar'in Lelumuseo Saksassa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157649360314661 Stansted'in Lelumuseo Lontoon lähellä.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157647027636423 Museum of Childhood, Lapsuuden museo Lontoossa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157645145382804 1900-luku näyttely Helsingin Kansallismuseossa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157636149098994 Lasten Kaupunki Senaatintorilla Helsingissä.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157634325862568 Vanha maatilamuseo Beaucaire'issa Etelä-Ranskassa.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157630178936724 Lelumuseo Brysselissä.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157628330279963
Lelumuseo Saksassa Kunsterbunt'issa lähellä Frankfurt Hahn lentokenttää.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157625754812266
Helsingin kansallismuseon Unelmien koti nukketalonäyttely.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157666684613749 Apteekkimuseo Tallinnassa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157662927975088 Apteekkimuseo Riikassa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157690019057091 Nordiska museet Tukholmassa.
https://www.nordiskamuseet.se/en/utstallningar/traditions Siinä linkki heidän Traditiot näyttelystään. Muitakin mielenkiintoisia näyttelyitä siellä on.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff nallemuseo Giengen, Stuttgartista junamatkan päässä, Saksa.
Pariisin Nukkemuseosta ei ole kuvia. Se on suljettu, vahinko.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347
DDR-museo Berliinissä.
Listaa voin jatkaa...
Viime keväänä olin Hevosenkenkä lelumuseossa Espoossa, siellä kuvien otto oli kielletty.
Mainosta se minusta on, minäkin aina annan ottaa kuvia täällä Nukkenallemuseossa.
Tukholman Nordiska museet oli ihana ja siellä oli myös hienoja nukketaloja, mutta ahtaassa tilassa, josta ei saanut kunnon kuvia vitriineistä.
Tässä flickr.com sivuille keräämäni kuvasarjat. Vanhoissa blogiteksteissäni on myös museoiden kokoelmakuvia, jos olen voinut ottaa vain muutaman kuten Latvian Kansallismuseossa.
Hyvää museokäyntiä näissä eri Euroopan maiden museoissa! Kuva puhuu enemmän kuin 1000 sanaa:
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157669265598695 Tartun Lelumuseo Virossa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157663684935572 Poissy'n Lelumuseo Pariisin lähellä.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157623961440724 Wetzlar'in Lelumuseo Saksassa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157649360314661 Stansted'in Lelumuseo Lontoon lähellä.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157647027636423 Museum of Childhood, Lapsuuden museo Lontoossa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157645145382804 1900-luku näyttely Helsingin Kansallismuseossa.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157636149098994 Lasten Kaupunki Senaatintorilla Helsingissä.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157634325862568 Vanha maatilamuseo Beaucaire'issa Etelä-Ranskassa.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157630178936724 Lelumuseo Brysselissä.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157628330279963
Lelumuseo Saksassa Kunsterbunt'issa lähellä Frankfurt Hahn lentokenttää.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157625754812266
Helsingin kansallismuseon Unelmien koti nukketalonäyttely.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157666684613749 Apteekkimuseo Tallinnassa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157662927975088 Apteekkimuseo Riikassa.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157690019057091 Nordiska museet Tukholmassa.
https://www.nordiskamuseet.se/en/utstallningar/traditions Siinä linkki heidän Traditiot näyttelystään. Muitakin mielenkiintoisia näyttelyitä siellä on.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff nallemuseo Giengen, Stuttgartista junamatkan päässä, Saksa.
Pariisin Nukkemuseosta ei ole kuvia. Se on suljettu, vahinko.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347
DDR-museo Berliinissä.
Listaa voin jatkaa...
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
Isoäitiä, -isoisää kuulemaan!
Suomessa ollessani ostin kirpparilta kirjan Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys Vuosikirja XIII, Forssa 1944.
Olen paljon nauttinut sen lukemisesta. Kirja kertoo 1800-luvusta elämästä maaseudulla vanhusten kertomana. Se on tehty vanhemman väestön haastatteluista. Elettyä elämää. Suullista kansanperinnettä museotyöntekijöiden keräämänä.
Olen ollut monessa kohtaa yllättynyt, voiko olla totta, niin yllättävää jokapäiväinen elämänmeno paljon yli 100 vuotta sitten on ollut tämän päivän ihmiselle. Olen saanut myös usein nauraa sitä lukiessani, vanha kansa puhtaine murteineen kertoo hauskasti elämästänsä. Kun elinympyrät olivat pienet, murrekin säilyi puhtaana. Kirjassa on osittain Someron murretekstiä. Se kuulostaa kotoisalta, koska sukuni on sieltä kotoisin.
Taikausko on ollut voimissaan, kun ei tiede ollut vielä kehittynyt. Jos sairaudet vaivasivat, oli sitten ihmiset tai eläimet kyseessä, kansanlääkintäkeinot perustuivat paljolti uskonvoimaan. Varsinkin huonon ruokinnan takia sairastuneiden eläinten lääkintätavat kauhistuttivat minua. Mutta tehtiin mikä oli tehtävissä, parempaa vaihtoehtoa ei ollut. Lehmien heinäkin oli vain villiheinää eikä sitä riittänyt pitkäksi aikaa. Viljeltyä heinää tuli vasta myöhemmin ja se oli liian kallista.
Ennen kuin alettiin viljelemään perunoita, viljeltiin yleisemmin nauriita, joista varretkin kuivattiin talveksi elukoiden ruokintaa varten. Puutetta oli. Kaikki käytettiin hyväksi.
Viinaryyppy oli yllättävän jokapäiväistä ja viinan kotipoltto. Lisäksi tupakan viljely oli yleistä. Miehet kasvattivat tupakkansa. Ihme kun se Suomen kylmissä olosuhteissa oli mahdollista.
Ei ollut säätiedoista tietoa, joten almanakka ja sanonnat, sanalaskut olivat oppaina työnteossa vuoden ympäri ja muutenkin elämänfilosofiana.
Omavarainen maaseutuelämä oli köyhää. Kaikki tarvittava onnistuttiin tekemään kotona. Ainakin melkein kaikki. Ja luovia oltiin. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, voitaisiin nykyään sanoa, mutta silloin nyhjästiin. Elettiin sitä aikaa, kun ei maaseudulla ollut edes kauppoja, kulkukauppiaita oli ja kaupungissa markkinoita, mutta ei sinne kaikki päässyt koskaan.
Jouluna ei ollut maitoa, koska lehmä(t) oli ummessa liian vähäisen ruuan takia, ei tullut maitoa. Sitten kesäaikaan jos lehmä lypsi 6-8 litraa päivässä se oli jo hyvä tulos. Maito kirnuttiin voiksi, jota käytettiin kauppatavarana. Lehmän tuotanto laskettiin voimäärän mukaan.
"Ei nyt auta, ei nyt auta, täytyy Tamja (härkä) tappaa,
et lapset saavat makkaraa
ja ämmät kenkänahkaa".
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...vasikka ja karitsa tuotiin tupaan kylmällä talvipakkasella. Siellä asustivat muutenkin sängyn alla kanat. Toisaalta sängyssä oli pahnoja pohjalla peittojen alla, joten ei se muutenkaan kuulosta hygieniselta meidän aikanamme. Torakat ja kirput vaivasivat.
Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Sen ymmärtää, kun "näkee" miten elettiin. Hygieniasta ei ollut paljon tietoa. Saippuan valmistuksessa käytettiin eläinten teurasjätteitä. Saunassa pääasia oli vihtominen.
Kun tätä taustaa vasten tulivat vielä nälkävuodet pettuleipineen 1860-luvulla, kaikkeen tähän verrattuna me nykyajan ihmiset elämme ylellisyydessä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
Tässä alla ajan taidetta, josta näkyy maaseudun elämää ennen vanhaan. Taiteilija on venäläinen, mutta samanlaista se elämä oli varmaan kaikkialla maailmassa siihen aikaan.
FEDOT VASILIEVICH SYCHKOV (1870-1958) " Glory to Christ ! ", 1935
Tässä taulussa näkee, miten lapset ovat pukeutuneet kuin pienet aikuiset. Pojat ottavat hatun pois päästä kunnioittavasti, kun laulavat "Kunnia Jumalalle!". Nykyaikana pojat, pienet ja isot, eivät aina osaa enää ottaa hattua pois päästä niin kuin ennen otettiin.
Tästä kirjasta tulee mieleen, että kannattaa haastella vanhoja ihmisiä. Heillä on tallessa aarreaitta eilispäivästämme.
perjantai 22. joulukuuta 2017
torstai 21. joulukuuta 2017
"Ullakon kätköistä löydettyä"
Ilmoitin Nukkenallemuseon EU:n 2018 Kulttuuriperinnön teemavuoteen.
Paimenessa
Joka syksy museoon tulee jotakin uutta. Tässä tämän loppuvuoden 2017 aarre 1900-luvun alusta.
Bergerie tarkoittaa lammastarhaa. Nimen mukaan se voisi olla ranskalaista tekoa, mutta vain puinen tarha akvarelleineen ja nukkeineen on ranskalainen (tai sitten tehty Saksassa ranskalaisia markkinoita varten, mikä oli hyvin tavallista).
Lampaat on valmistettu Erzgebirgessä Saksassa, ne kuuluvat Putz- sarjaan. Eli usein jouluaiheiseen koristeluun kuten provencelaiset Santon -nukkeiset jouluseimet kokonaisine kylineen.
https://www.digantiques.com/newsletters/Nov2013Newsletter.html
http://www.colonialsense.com/Antiques/Other_Antiques/Christmas_Toys.php
https://goldenglow.org/2014/12/history-putz-village/
(the German word putzen means to decorate or adorn - Christmas scenes).
http://www.colonialsense.com/Antiques/Other_Antiques/Christmas_Toys.php
https://goldenglow.org/2014/12/history-putz-village/
(the German word putzen means to decorate or adorn - Christmas scenes).
Mutta mitä kaikkea tämä paimentarha voi tuoda esiin! Näin Hesarissa artikkelin susivaarasta ennen vanhaan. Kuinka moni lapsi joutuikaan suden suuhun paimenessa ollessaan!
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/01/3527108405.png
Siinä linkki Hesarin artikkeliin, kuva on suurempi ja paremmin luettavissa kuin alimmainen kuva.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/01/3527108405.png
Siinä linkki Hesarin artikkeliin, kuva on suurempi ja paremmin luettavissa kuin alimmainen kuva.
Totuus on tarua ihmeellisempää, sanotaan. Löysin suomenkielisenä, ranskankielisenä...vanhoja viittauksia lehtiartikkelien kuolinilmoituksiin, joissa kerrottiin noista susien raatelemista lapsista.
Ei ainoastaan lapset ole olleet vaarassa, vaan myös muita ihmisiä on kuollut monia eläimiä unohtamatta. Luin yhdestä kirjasta, miten 1800-luvulla laukkuryssä oli joutunut suden uhriksi talvella jäällä. Hänestä oli enää jäljellä vain jalat saappaissa. Uskomatonta miten susi söi ihmisiä. Silloin yksinäisillä kulkijoilla, matkustajilla oli monenlaisia muitakin vaaroja tiellä. Myös kummituksia!
Historia toistaa itseään. Susikanta on lisääntynyt maailmalla ja susien
vaaroista puhutaan nyt taas joka paikassa. Lapsia kielletään kulkemasta
yksinään joillakin yksinäisillä luontopoluilla. Ja turistejakin varoitetaan täällä toisin paikoin.
Aveyron : face aux attaques du loup, un maire interdit aux enfants de sortir seuls
https://www.ladepeche.fr/article/2017/06/06/2588627-enfan...https://www.coolamnews.com/loups-attaquent-enfants-3-pres...
Petits paysans surpris par un loup by François Grenier de Saint-Martin, 1833
Matti Hyvönen - Jäi toiset aamulla nukkumaan
Kun rikkaat lapset leikkivät paimeneen menoa nukeillaan ja leikkieläimillään köyhät lapset menivät itse paimeneen.
Joulukuvitusta 1800-luvulta
Tässä kuvia ranskalaisesta La Mode Illustrée -kirjasta, joka on vuodelta 1860:
Viimeisenä on hurjan näköinen kai joulupukki.
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Galeries Lafayette-ikkunoita Toulouse'ssa
Klikkaamalla saa kuvat suuremmiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)