Museopaivakirja

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

5 henkeä oli museossa tänään, Pohjois-Ranskasta ja Elsassista Saksan rajalta. Museomainokset taas kerran tehosivat.

Nyt kun heinäkuu loppuu, on tilinteon hetki.

Kesäkuun 2013 tulokset olivat miinuksen puolella viime vuoteen nähden, koska ei ollut isoa 40 hengen ryhmää kuten viime vuonna.

Nyt heinäkuussa 2013 se korvautuu, kun päästiin plussan puolelle 106 euroa eli noin 20%.

60-luvun vaunut oven vieressä ovat meidän maamerkkinä ja mainoksena. Vähemmän valitetaan nykyään, että oli vaikea löytää tänne. Ennen sesonkia ajeltiin naapurikylissä, ja huomattiin, että ei tämä Lézan ole niin huonossa paikassa. Kova läpikulkuliikenne on jatkuvasti Nîmesiin ja Montpellierhen. Toiset kylät ovat sivussa ja kaukana isommista teistä. Pitäisi vaan saada enemmän houkuteltua ihmisiä pysähtymään ja museoon.

Tämä heinäkuu oli hyvä yllätys. Saa nähdä miten on elokuussa.

Kesäsesonki puolillaan

Eilen oli 6 henkeä museossa. Nyt ollaan 81 euroa viime vuoden heinäkuuta rikkaampia. Belgialaisia ja Silkkimuseo-kyläläisiä. Siellä oltiin mainostamassa joku aika sitten.

Lasten suosikkina oli nyt musta iso 50-luvun hotellipoika nukke ja linna. Aikuiset pitivät nukketaloista ja yksi madame kolmipäisestä nukesta. Se ihmetyttää kaikkia.

Päivällä tuli yksi tärkeä puhelinsoitto. Midi Libre-lehdestä soitettiin. He tulevat tekemään artikkelin lehteen. Ei ole varmaa, tulevatko tänään vai toisena päivänä. Se on hyvä uutinen!

Illalla oltiin Sommièresin kylän naapurikylässä Villevieillen linnassa. Satojen vuosien takaiseen tunnelmaan pääsi jo jättiläismäisen ulko-oven ovikelloa soitettaessa. Linna on valtava, vaikka sen kylä on pikkuruinen.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Villevieille

http://www.chateau-de-villevieille.fr/

http://www.ot-sommieres.fr/

http://fr.wikipedia.org/wiki/Ch%C3%A2teau_de_Villevieille

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Heinäkuun jännitystä nukkenallemuseossa

Eilen oli 8 henkeä museossa. Tänään 3 belgialaista. Me ollaan 53 euroa rikkaampia kuin viime vuoden heinäkuussa.

Museokyltit tien vieressä, internetti ja Evasion turistiopas toivat nämä turistit tällä kertaa. Tänä vuonna on ollut aika paljon väkeä läheisiltä leirintälalueilta naapurikylistä.

Hollantilaisia ja belgialaisia on ollut paljon ja tietenkin ranskalaisia. Yksi saksalainen. Ensi kuussa on vielä värikkäämpää, eri kansalaisuuksia, kun on enemmän ihmisiä liikkeellä.

Keskiviikkoon asti näkee, miten monta prosenttia on nousua viime vuodesta.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Heinäkuu 2012 ja 2013

Eilen oli 6 museokävijää. Juuri sitä odotettiin, jotta päästiin ainakin viime vuoden tuloksiin.

Yhdistyksen kukkaroon on tullut 467 euroa tässä kuussa museokävijöiden sisäänpääsymaksuja eli 97 kävijää. Ensi keskiviikkona on 31. päivä heinäkuuta, joten plussan puolelle tulee tästä lähtien. Saa nähdä. Helpottavaa, kun ainakin samoissa ollaan nyt.

Selvää on, että jos museo olisi isommissa tiloissa Anduzessa ja jos "pommimainostettaisiin" isolla rahalla kuten kunnan museot, museokävijämäärä olisi moninkertainen. Mutta kun me markkinoidaan vaan vaatimattomasti pikkurahalla, tulokset ovat sen mukaiset.

Toisaalta vieraskirjasta näkyy, että "vieraamme" pitävät näistä "vierailuista", vaikka käynti on maksullinen. Virallisemmissa museoissa on erilaista. Vieraskirjassa on nyt monia eri kieliä, kuvassa yllä hollantia, alhaalla ranskaa. Olen pyytänyt kaikkia kirjoittamaan äidinkielellä.

Monipuolistaa täytyy kokoelmaa jatkossakin. Se on valttia. Eilen monsieur sanoi, että he olivat olleet jossakin nukkemuseossa lasten kanssa. Mutta siellä oli vain nukkeja. Täällä on sitävastoin paljon teemoja jos jonkinlaisia. Nooan arkkeja hän ihmetteli ja muita ei ranskalaisia erikoisuuksia, mistä ihmeestä olin sellaisia löytänyt.

Alimmassa tekstissä puhutaan kaikenlaisista soittimista, kuvannollisesti tai ei. Musiikki on myös mukana museossa erilaisine instrumentteineen. Kaunis "konsertti" siitä tulee, kun näkee monta soitinta ympärillään nallet muusikkoina, vaikka ei mitään kuulisi. Mielikuvituskonsertti se on. Varsinkin musiikin ystäville ja muillekin.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Saksan suosituimmat turistipaikat

http://www.allemagnevoyage.com/sitestouristiques/centsites.html
http://www.allemagnevoyage.com/sitestouristiques/centsites13.html

http://www.allemagnevoyage.com/regions/Bayern/chateauxlouis.html
Neuschwanstein, (aka Disney Castle)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Linkit

http://www.hs.fi/ulkomaat/Mobiililaitteiden+ja+tietokoneiden+k%C3%A4ytt%C3%B6+pienent%C3%A4%C3%A4+sanavarastoa/a1374632901627

Nukkelahjoista

Tässä muutama nukkeinfo linkki:

http://www.restauration-de-poupees.fr/Reconnaitre-les-celluloids

http://baigneurs.free.fr/marques/fiche_baigneur.php?prenom=IGNACE

http://odysseedesjouets.e-monsite.com/

http://www.infopoupees.com/pages/expo.php?index=4&sn=1

Ylemmässä kuvassa keskellä ruskeahiuksinen (maalatut hiukset) vauvanukke on yksi viime viikolla saamistani nukeista. Löysin netistä sen merkin Convert Nano. Samaa nukkea valmistettiin ensin selluloidista 40-luvulla ja sitten uudemmasta vähemmän palonarasta aineesta, jostakin muovisekoituksesta, 50-luvulla. Nukella on sulkevat ja sivuille liikkuvat tai katsovat siniset silmät.

Alimmassa kuvassa keltaisen nallen vieressä on pieni selluloidivauva 40-50-luvulta. Convert-merkkinen kuten yllä. Se on myös viime viikon nukketuliaisia.

Katselin noiden nukkejen hintoja netissä. Kyllä ne ainakin 70 euroa yhteensä ovat arvossaan. Ranskan markkinoilla varsinkin, koska ovat ranskalaisia.

Ylimmän kuvan vaunut ovat 50-luvun kaksosrattaat, jotka olen saanut 20 eurolla joskus Anduzen kirpputorilta. Alimmat vihreät maalatut puuvaunut olen tuonut Suomesta alkuvuosina. Ne ovat Loimaan osto-ja myyntiliikkeen löytö, 50 euroa niistä silloin pulitin. Suomessa vaunut ovat kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Niitä näkee siellä vähemmän. Toisaalta täälläkin harvemmin kuin ennen.

Yläkuva on täynnä vanhoja nalleja, paitsi kaksi alempaa lampaankarvanalleani, ja alakuvassa on kaikki minun tekemiäni nalleja. Niitä olen pistänyt paljon pois näkyvistä. On tarvinnut tehdä tilaa kaikelle vanhalle.

Kaikki 50-70-luvun viime viikon muoviset lahjanuket (Bella, Gégé, Horsman ja tuntemattomat merkit), jotka meinaan myydä, on jo pesty. On niistä ollut hommaa koko viikoksi. Lisäksi oli mukana joitakin nukenvaatteita. Toiset villaiset olivat pesun jälkeen niin reikäisiä, koinsyömiä, ettei niistä paljoa ole jäljellä. En jaksa paikata 100 paikkaa villahousuissa. Villatakin paikkasin, koska reiät olivat pienempiä ja niitä oli vähemmän. Vanha vaate on kuitenkin aidompi kuin joku uusi. Ennen vaatteet pidettiin loppuun ja se saa näkyä museossa. Minun pitäisi opetella se paikanteko-ommel paremmin. Välillä näen nalleja, jotka ovat huolellisesti tehtyjä paikkoja täynnä ja siksi liikuttavia.

Silmiä piti korjata myös yhdellä nukella, koska toinen silmä oli painunut sisälle päähän. Katsoin kaulan kiinnitystä, ei sieltä käsin nähnyt pään sisälle. Sitten tutkin päälakea "istutettujen" hiusten alta. Kumma kyllä, mutta muovisen päälaen sai auki kuin purkin kannen. En ole moista systeemiä ennen nähnyt näillä uudemmilla nukeilla, vanhoilla posliininukeilla kyllä on usein irroitettava pääkupu. Niin pääsin pään sisälle katsomaan. Silmät sulkevasta mekanismista oli liima irronnut toiselta puolelta, joten se liimattiin uudestaan kiinni. Ja niin saatiin se korjattua. Nukesta saa vähän paremman hinnan nyt.

Kaikki saamani nuket useimpia folklorisia nukkeja lukuunottamatta olivat niin likaisia, että roskiin ne olisivat menneet helposti, kuten madame sanoi, joka ne minulle toi. Siksi noista vinttitavaroista luovutaan helpommin, kun ei viitsitä tai keritä niitä putsailemaan. Vaikka paksun lian alta kyllä näkyy arvokkaammat ja vähemmän arvokkaat. Ja siivous on vaivan arvoinen.

Yksi nukke muuttui täysin kasvojen pesun jälkeen. Alimmainen kuva. Vähän folklorisen tyylinen 50-luvun kovamuovi-nukke on nyt ihastuttava. Alushame puseroineen oli täysin muuttanut väriään luonnonvalkoisesta ruman kellertäväksi. Eikä pesu auttanut. Sitten kokeilin yhtä temppua, vaikka se voisi pilata koko vaatteen. Sekoitin pesuveteen Javel-ia, pyykin valkaisuainetta, jota käytetään Ranskassa keittiössä desifioimassa ja tiskauksessa rasvaa poistamassa. Ihme kyllä, se valkaisi uudestaan vanhan kellastuneen nukenvaatteen, eikä sitä vahingoittanut. Nukella ei ole enää käsiä, mutta se on silti viehättävä. Toisaalta kädet voisi tehdä sille kankaasta, koska en halua teettää niitä kalliisti ammattirestauroinnissa. Jolloin ne voivat maksaa enemmän kuin itse nuken arvo. Lisäksi voin tehdä sille puseron käsien peitoksi. Tai sitten tämä palmikkopää saa jäädä ilman käsiä, ja niin se on ajan kuva. Museoon ei tulla täydellisinä, vaan elämää nähneenä. Sille täytyy hakea paikka museosta.