7.kuvakirja piti vielä tehdä. Se on kuin viimeinen museokäynti valokuva-albumin kuvin ennen sulkemista.
Tämä kirjan teko ja sen odottaminen postista oli mitä parhainta ajanvietettä, kun ulkona taivas oli uhkaava.
Viime viikot Gardin alueellamme ja muualla varsinkin Etelä-Ranskassa vuoristo-ja jokialueilla on ollut kovat tulvasateet. Se on stressaavaa, ei siihen koskaan totu tällainen pohjoismaalainen, ei Suomessa ole tällaista nähnyt.
Naapurikylä Anduze, joka on Sevennit vuoriston portti, sanotaan, laaksossa, siellä on usein suuret tulvavahingot. Gardon joki tulvii yli äyräiden, kun vuorilta vesi virtaa alas kuin vesiputouksista joka ilmansuunnasta.
Meidän Lézan kylä on 8km:n päässä enemmän tasamaata. Ei silti täälläkään olla aina rajuilmojen tuhoilta suojassa, joka paikkaan ne voivat ulottua. Siksi saa jännittää, sydän hakkaa, putoaako vesitaivas päälle. Sellainen tunnelma usein tulee noista luonnon katastrofi-ilmoista. Ja ukkosta aina pelkää. Nyt se oli lähinnä loppumatonta sadetta enemmän tai vähemmän ja paikallista. Salamointia näin vain kerran, vaikka uutisissa oli luvattu kovaa ukkosilmaa ja rakeita.
Toistaiseksi nuo sateet eivät pahimmillaan osuneet kyläämme tällä kertaa.
Alla uutiskuvia:
Uutiskuvien mukaan satanut on joka paikassa Pariisia myöten.
