Tässä DHL:n paketin seurantaani. Jännitys on taas korkealla...
Monta vaihetta on keräilyssä. Kaikki alkaa kiinnostuksesta. Ensin hankitaan tietoa asiasta, mitään ei osteta kuin sikaa säkissä. Seuraavaksi alkaa seurata eri paikkoja, mistä voi löytää haluamaansa, vertaa hintoja, näkee hintahaitarin. Tähän voi kulua viikkoja, kuukausia, joskus vuosia, jos harvinaista hakee. Niin maaperää valmistaa pikkuhiljaa kuin muissakin kaupoissa.
Lopulta näkee jossakin hakemansa, sitten lähtee kaupoille...Se ei aina ole yksinkertaista. Monta mutkaa voi olla vielä matkassa. Vaikka kaupat olisi tehty ja kuljetus sovittu Postissa tai muuna kuljetuksena, perille tuloa saa valvoa ja joskus ostoksensa perään joutuu tulliin ottamaan yhteyttä, jos EU:n ulkopuolelta tulee. Kun lopulta tavara on perillä ja avaa pahvilaatikon, näkee onko hyvin pakattu, yleensä on ollut, vaikka joskus liimauksia on joutunut korjaamaan tai muuta. Vaikka ei suuresta vahingosta ole tarvinnut puhua ainakaan tähän päivään asti. Olen ostanyt esim. ebay:ssä vain n.100% hyvin arvioinnein, ts.hyvämaineisilta myyjiltä.
Tässä esimerkki Englannista ebaystä ostamastani 1920-luvun Handicrafts nukketalostani, jota minun piti korjailla, koska lähetyksestä se ei selvinnyt vahingoittumatta. Tämä on harvoja tapauksia. Tein siitä kuvasarjan flickr.com sivuille.
Kuvista näkyy, että nukketalo on tehty intialaisista teelaatikoista, kierrätystä.
https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157627537460651/
Tuon talon olen nimennyt Tuulen viemää plantaasitaloksi filmin mukaan. Minulla on siihen mukana myös Setä Tuomon tupa ja viime kesänä Suomesta löydetty koulutaulu Puuvillapeltotyömaasta Amerikassa.
Kerroin tästä, koska halusin näyttää, että kaikki on vaivan tai kiven takana, ei mikään ole itsestäänselvää. Ja siinä kaikessa on oma järkensä mukana. Mitä varten kannattaa tehdä sitä tai tätä? Meillä kaikilla on omat syymme. Mikä on toiselle tärkeää, on toiselle vähemmän tärkeää. Arvomaailmansa kullakin.
Ja tämä keräily on vasta alkua. Museon perustaminen kokoelmaa varten on toinen asia. Perustaa voi kaikkea, mutta tulevaisuutta ei aina voi taata. Ranskassa olin yksin perustajana ensimmäisenä vuonna 2000, nyt olen siskojen kanssa. Yhdistyksen perustaminen seuraavana vuonna toi mukanaan uskolliset ystävät.
Tässä on sitten haastetta loppuelämäksi. Kun avasin museon ovet ensimmäistä kertaa, en tiennyt silloin keväällä 2000, miten suuri mielenkiintoinen maailma avautui edessäni sen mukana.
